torstai 11. tammikuuta 2018

Joululoman tekemisiä

Muutama vuosi sitten minulla oli suunnitteilla samankaltainen bloggaus, jota varten tein oikein muistiinpanoja. Tein sinä joululomana tosi paljon. Katsoin kokonaisen dokumenttisarjan Astrid Lindgrenistä, luin monta kirjaa, tein paljon käsitöitä, reissasin ympäriinsä... mutta lopulta itse bloggaus jäi tekemättä.

Tänä vuonna en saanut aikaiseksi niin paljon, sillä suurin osa joululomastani meni vain olemiseen. Eli juuri siihen, mitä tunnuin kaipaavan. Päivärytmiin kuului puoleen päivään nukkuminen, hidas aamupala, joku yksi reissu talon ulkopuolelle ja muuten enimmäkseen oleskelua. Kirjojen lukemista, sarjojen katselemista, kavereiden näkemistä, jonkin verran shoppailua. Oli oikein mukavaa, mutta samalla olen ihan tyytyväinen, että arki on alkanut, sillä pidemmän päälle pelkkä hengailu ei ole kovin palkitsevaa elämää. Joskus sille kyllä on paikkansa.

Joululomalla tällä kertaa muun muassa...


... katsoin The Crownin 2. tuotantokauden.




Kausi ilmestyi jo joulukuun alussa, mutta säästelin sitä, sillä tiesin, että sen katsominen imaisisi mukaansa. Kun lopulta katsoin sen, siihen menikin kaksi päivää. Hyvin käytetyt kymmenen tuntia!

The Crownin uusi kausi jatkui yhtä kiinnostava kuin ensimmäinenkin kausi. Tällä kaudella tuntui, että itse kuningatar Elisabet II jäi varjoon, kun sivuhahmot pääsivät loistamaan. Kaudessa on muun muassa muutama jakso, joissa keskitytään prinssi Philipin vaiheisiin, jakso prinssi Charlesista ja muutama jakso, joissa prinsessa Margaret saa suuremman roolin. Vaikka kaikki nämä jaksot olivat hyviä, olisin kaivannut hiukan enemmän aikaa itse kuningattarelle. Tuntui, että kauden aikana kuningatar sai enimmäkseen tuijotella eteenpäin dramaattisesti, kruunun painon aiheuttaman tuskan uuvuttamana.

Jo ensimmäisen kauden aikana, mutta erityisesti nyt toisen kauden aikana, olisin kaivannut jonkinlaista perusteellista katsojan opasta, jossa olisi kerrottu, miten tapahtumat todellisuudessa menivät, mikä perustuu faktaan ja mikä on käsikirjoittajien kynästä sepitettyä. Joidenkin jaksojen lopussa oli pieniä tiedonmuruja tai valokuvia oikeista tapahtumista, mutta olisin kaivannut niitä enemmän. Kauden päätyttyä menin varaamaan kirjastosta kuningatar Elisabet II:n elämäkerran.

... herättelin neulontaharrastusta.


Sukat ovat valmiit! Seuraavaksi ehkä vähän vähemmän jouluisa kuvio. 😁

Yleensä innostun neulomaan syksyisin, mutta viime syksynä se jäi välistä. Joululomalle pakkaillessa aivan viime tipassa päätin heittää sukkapuikot laukkuun ja lainata langat siskoltani. Sain häneltä hyvin jouluisia värejä, joista tein yllä olevan kuvan villasukat. En ole ennen tehnyt näin pitkävartisia sukkia, joten oli hauskaa päästä tekemään kunnolla kirjoneuletta. Itse kuvioihin ei yllättävä kyllä tullut kovin monta virhettä, mutta jostain syystä valkoiseen alueeseen tuli jotain hämyjä yllätyskavennuksia. Jalassa pitäessä virheet eivät onneksi näy pahasti, enkä muutenkaan ole niin tarkka. Jos käsityöopettaja ei ole arvostelemassa ja sukat ovat käyttökelposet, minulle riittä.

Näistä sukista nyt tulee varmaan ikuisesti mieleen The Crown, sillä neuloin niitä paljon samalla kun katsoin sarjaa. Näin minulle käy aina. Minulla on mm. Buffy-sukat ja Downton Abbey -sukat samasta syystä.

... jatkoin myös pitkästä aikaa Gilmoren tyttöjen katsomista.

Kuva: (x)
Olin jumittunut 6. kauden alkuun, jonka juonikuviot Roryn ja Lorelain riidasta eivät innostaneet minua. Sarja perustuu äidin ja tyttären saumattomaan suhteeseen, joten tuntui, että sarja menetti pohjansa. En tietoisesti lopettanut sarjan katsomista, vaan pidin ikään kuin vahingossa useamman kuukauden tauon. Joululomalla päätin sitten tarttua kuudennetta kautta sarvista ja ottaa sen haltuuni. Eteneninkin mukavasti muutaman jakson verran, ja nyt joululoman loputtua olen jatkanut noin jakson päivävauhtia. Varmaan alkuvuoden aikana saan sarjan viimein pakettiin.

Gilmoren tytör on ollut sarja, josta näin lapsena paljon juttuja. Nuortenlehdissä tuli paljon julisteita kyseisestä sarjasta ja joskus huomasin, että se näkyi TV:ssä. En vain ollut erityisen kiinnostunut. Pidin lapsena ja nuorena vauhdikkaista seikkailu- ja jännityssarjoista, joten nykypäivän ihmissuhdedraama kuulosti todella tylsältä.

Hieman yli vuoden takaisten uusien jaksojen julkaisun aikana päädyin tutustumaan sarjaan. Nyt nuorena aikuisena sarjan vaikeat ihmissuhteet kolahtavat, joskus jopa suureen turhautumiseen asti. Haluaisi, että hahmot tekisivät sovintoja keskenään, mutta samalla sitä ymmärtää, että tuollaista oikea elämä joskus on. Jotkut ihmiset eivät koskaan ymmärrä toisiaan, varsinkaan jos eivät kykene näkemään tilanteita mistään muusta kuin omasta kapeasta näkökulmastaan. Jotkut ihmiset eivät koskaan muutu.

Olen pitänyt siitä, että sarja on täynnä hahmoja. He eivät ole vain sivurooleja, jotka latelevat juonen vaatimat vuorosanat, vaan he ovat persoonia, joilla on omia pieniä sivujuonia. Taustalla tapahtuu paljon kaikenlaista. Sarjaa katsoessa tulee olo, että kaikkeen on nähnyt paljon vaivaa.

Samaan aikaan minua turhauttaa se, kuinka sarjasta on bongattavissa todella paljon niitä 2000-luvun alun juttuja, joiden silloin luulin olevan normaaleja juttuja, mutta joista olen myöhemmin tajunnut, että ne ovat tosi vääristyneitä kuvauksia. Esimerkiksi sarja esittää usein mustasukkaisuuden romanttisena eleenä, samoin varoittamattomat suutelemiset.

... kävin laskettelemassa.

Todistusaineistoa viime perjantain laskettelupäivästä. Kello oli tuossa vaiheessa ehkä 16, silti näyttää myöhäiseltä.


Lapsena laskettelin tosi paljon. Oli tavallista, että vietin joululomasta viikon laskettelukeskuksessa ja sen päälle pari muuta viikonnloppua. Viime aikoina laskettelu on jäänyt huomattavasti vähemmälle - edellisen kerran laskettelin huhtikuussa 2016. Nyt joululomalla päätin, että on aika taas tarkistaa, ovatko taidon tallella. Loman loppupuolella siis pakkasimme siskoni kanssa auton ja ajoimme Rukalle. Ensimmäinen lasku hieman jännitti, mutta olihan se taito edelleen olemassa.

Lasken nykyään laudalla, sillä jossain vaiheessa suksilla laskeminen alkoi käydä tylsäksi, sillä se alkoi olla hyvin helppoa. Laudalla laskiessa taas tuntuu, että on jatkuvasti hieman enemmän vaarassa, sillä jos laudalla kaatuu, silloin voi oikeasti kaatua pahasti. Se, että siitä huolimatta osaa hallita välinettä, tuntuu ihan hienolta. No, laskettelupäivän jälkeen minulla oli kyllä iso mustelma pohkeessa, kipeät reidet ja turvonnut nilkka, mutta ei mitään, mistä ei parissa päivässä toipuisi. :D

... näin monia kavereitani, joitain useita kertoja, sekä paljon sukulaisia.

Joululoma tuntuu olevan ainoaa aikaa, jolloin suunnilleen kaikki lukioaikaiset kaverini ovat samassa kaupungissa ja heitä on mahdollista nähdä jopa useamman kerran loman aikana. Ei tarvita suuria suunnitteluja ja useiden kuukausien taukoja näkemisessä. Sen kuin laittaa viestiä ja kysyy, voiko tulla kylään. Myös isot sukujuhlat ovat käteviä, sillä siellä tulee nähtyä suurimman osan serkuista yhden illan aikana.

... luin muutaman kirjan.

En saanut joululomalla aikaiseksi luettua niin paljon kuin olisin halunnut, mutta jotain sentään sain luettua.

Kuva: Risingshadow
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Väki 1)

Rouhiaisen uuden trilogian avausosa oli erittäin koukuttavasti kerrottu tarina, joka keskittyi yllättävän paljon sosiaalisiin epäkohtiin ja siihen, kuinka kirjan päähenkilö tulee niistä tietoisiksi. 

Itse spefielementti ja sen sijoittaminen eräänlaiseen jengiympäristöön muistuttaa hiukan Annukka Salaman Faunoidit-sarjaa. En tosin ole Salaman sarjaa lukenut, mutta takakannen perusteella yhtäläisyyksiä tuntuu olevan paljon. Ehkäpä haastan itseni lukemaan molemmat sarjat, niin saan tietää.




Kuva: Risingshadow
Guy Gavriel Kay: Tigana, osa 1: Sieluun isketty tikari.

Tämä kirja on oikeastaan hiukan yli puolet Tigana-nimistä romaania, joka on kuitenkin julkaistu suomeksi kahtena niteenä. En ehtinyt joululomalla lukea kuin ensimmäisen osa (joka tosin on huomattavasti pidempi kuin jälkimäinen) ja toinen osa olisi suunnitelmissa lukea tässä tammikuun aikana. Pitkä fantaia tuntui olevan juuri sitä, mitä joululomalle kaipasin. Pidin erityisesti kirjan ideasta: kirja kertoo maasta, jonka lähes kaikki ovat unohtaneet taikuuden takia. Ne harvat, jotka maan kykenevät muistamaan, yrittävät saada sen takaisin. Kirjassa on paljon hienoja hetkiä siitä, kuinka hahmot muistelevat kotimaataan ja juonivat nykyisten hallitsijoiden päänmenoksi.



Kuva: Bazar Kustannus
Fiona Barton: Leski

Tämä kirja tupsahti postilaatikostani pyytämättömänä arvostelukappaleena. Luen yleensä noin yhden rikoskirjan vuodessa, joten Bartonin Leski olkoon se, päätin hieman ennen joululomaa. Kirjaa kehutaan Gillian Flynnin Kiltin tytön veroiseksi karmivaksi tarinaksi, mutta ei se ihan sille tasolle yltänyt. Pikemminkin minua turhautti tässä kirjassa se, kuinka kaikki hahmot olivat tavalla tai toisella epämiellyttäviä. Tuntui myös siltä, ettei juoneen oltu nähnyt kovinkaan paljon vaivaa, vaan kaikki tuntui nojautuvan lesken edesmeneen aviomiehen rikokseen. Eli jos rikos on tarpeeksi kauhea, se riittää jo nostamaan kirjan arvoa? Itse en lämmennyt. Haluaisin lukea jostain muusta kuin rikoksista, jotka aina kohdistuvat lapsiin ja/tai naisiin...

Kuva: Goodreads
Kuva: Goodreads
Lumberjanes Vol 5 ja Vol 6

Ehdin jo kehaista Lumberjaneseja vuoden 2017 eniten iloa tuottaneiksi sarjakuviksi. Luin seuraavat albumit joululoman loppupuolella, ja olin kauhean järkyttynyt siitä, kuinka huono viides albumi oli. Piirtäjä oli vaihtunut eikä juonikaan ollut erityisen nerokas. Melkein jäi sarjan lukeminen siihen. Onneksi kuudes albumi pelasti. Siinä oli taas uusi, edellistä parempi piirtäjä, ja juonikin palasi lähemmäs vanhaa linjaa. Hiukan kyllä huolettaa, onko sarjan laatu laskemassa. Ainakin seitsemännen albumin haluan vielä lukea.


Mitä sinä teit joululomalla? Oliko suunniteltuna listaa, vai menitkö ihan fiiliksen mukaan?

2 kommenttia:

  1. Jos englannin kuninkaaliset kiinnosta ja se tieto miten asiat oikeasti välillä menivät, niin suosittelen netflixistä Windsorin kuningas huone dokumentti sarjaa! Itse katsoin sen Crownin perään. Toki siinä käsitellään asioita joihin sarjassa ei ole vielä päästy, mutta silti erittäin mielenkiintoinen dokumentti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitoksia suosituksesta! Pitää heti laittaa katsomislistalle!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...