keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Kiera Cass: Perijätär (Valinta 4)


Valinta-sarjan kolmessa ensimmäisessä osassa seurattiin, kuinka päähenkilö America rakastui prinssi Maxoniin ja sai sitä kautta prinsessan tittelin. Siinä sivussa käsiteltiin kehnosti yhteiskunnallisia epäkohtia, jotka ratkaistiin lopussa lakkauttamalla kastijärjestelmä kuin veitsellä leikaten.

Nyt sarja jatkuu kuin suorassa putkessa, vaikka selvästi olisi ollut tarvetta aloittaa uusi sarja. Jos olen ymmärtänyt oikein, Valinta-sarja on viisi osaa pitkä, ja niistä kaksi viimeisintä käsittelee American ja Maxonin tytärtä Eadlynia. Juonellisesti kolme ensimmäistä ja kaksi viimeistä osaa eivät tunnu kovin yhtenäisiltä. Olisikin ollut järkevämpää aloittaa reilusti uusi sarja, vaikka Perijätär nimeltään, sillä se olisi pelastanut jo paljon.

Perijätär tekee siis Leijonakuninkaat ja Pienet merenneidot, hyppää ajassa eteenpäin  yhden sukupolven verran ja häivyttää edellisen tarinan sankarit tylsiksi aikuishahmoiksi taustalle. Uusi tarina kertoo prinsessa Eadlynista, joka voitti kruununperimyskisassa kaksoisveljensä seitsemällä minuutilla. Eadlynia on koulittu koko elämänsä ajan kuningattareksi, mutta hän ei koe olevansa luotu siihen tehtävään. Hän kokee palatsin paineet kovina, eikä hän muutenkaan ole erityisen ilahduttava persoona.

Illéan valtakunnassa on paljon levottomuuksia, sillä vaikka kastijärjestelmä on lopetettu, kansa silti kokee olevansa epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa toisiinsa. Tilanne meinaa kärjistyä pahasti, ja kuningas Maxon tarvitsisi paljon aikaa asian hoitamiseen. Aikaa ei ole, joten palatsissa keksitään hieno kikka harhauttaa kaikkia: järjestetään uusi Valinta! Sillä aikaa kun kaikkien huomio on tosi-TV:ssä, kuninkaalla on aikaa hoitaa valtakunnan asiat kuntoon. Mikä loistoidea!

Eadlyn ei luonnollisti innostu, sillä Valinta tarkoittaisi, että hänen pitäisi löytää itselleen puoliso. Hän kuitenkin näkee, kuinka väsynyt ja ikäloppu (noin 40-vuotiaana...) hänen isänsä on, joten lopulta hän suostuu. Hän kuitenkin tekee sopimuksen, että jos ei kolmeen kuukauteen onnistu ihastumaan kehenkään sulhasehdokkaista, Valinta keskeytetään. Isä suostuu, ja niin palatsiin arvotaan 35 kosijaa valloittamaan Eadlynin sydän.

Aluksi koko homma on pelkkää harhautusta ja Eadlyn on leikissä mukana sen mukaan. Hän näy laskelmoidusti treffeillä ja esittää salaperäistä haastatteluissa. Sitten tietenkin palatsissa alkaa tapahtua asioita, jotka pistävät Eadlynin miettimään elämäänsä tarkemmin. Hän saa kuulla olevansa muun muassa etäinen, itsekäs, töykeä ja tunteeton. Hän käy palautteen seurauksena pohjalla, mutta alkaa siitä sitten kehittää itseään.

Perijätär on oikeastaan lähes juonellinen toisinto Valinnasta. Päähenkilö on nuori nainen, joka joutuu osittain vasten tahtoaa osallistumaan Valintaan, mutta joka lopulta taipuu kohtaloonsa ja alkaa etsiä itselleen elämänkumppania. Perijättäressä vaan otetaan varsin suuri riski, sillä Eadlynista ei ole kirjoitettu millään tavalla pidettävää päähenkilöä. Jouduin pitkään miettimään, miksi edes haluan lukea Eadlynin kaltaisesta päähenkilöstä.

Toisaalta pistää miettimään, miksi edes haluan lukea tätä koko sarjaa.

Noh, siihen on tällä hetkellä yksi vastaus ja se on Swendway. En aluksi halunnut jatkaa sarjaa Ainoan jälkeen, mutta olihan minun pakko, ihan vain, koska Swenday. Se on maa, joka sijaitsee Suomen, Ruotsin ja Norjan maantieteellisellä alueella ja jonka virallinen kieli on suomi. Vaikka Swendway on ollut esillä jo aiemmissa osissa, vasta Perijättäressä esitellään hahmo, joka oikeasti puhuu suomea. Kuinka usein tällaiseen törmää yhdysvaltalaisessa kirjallisuudessa? Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi Kiera Cass on mennyt valitsemaan suomen, kun haluaa tuoda kirjoihinsa ulkomaiden eksotiikkaa. Mitä Pohjoismaissa on tapahtunut, että suomesta on tullut virallinen kieli?

Swendwayta edustaa Henri, suloinen kiharapää, joka ei millään opi englantia, joka on niin mahdottoman vaikea kieli. Sen takia hänellä on mukana tulkki Erik (tai Eikko suomenkieliseltä nimeltään), joka vaikuttaa Valinnan järkevimmältä mieheltä, vaikkei edes virallinen sulhasehdokas olekaan. Henrin ja Erikin voimalla jaksoin lukea kirjan loppuun asti.

Kirjan kunniaksi on kuitenkin sanottava, että se paranee loppua kohti. Siinä vaiheessa, kun Eadlyn alkaa vähän ottaa oppia elämästä, tarinaa onkin ihan miellyttävä lukea.

Niin, on monia syitä, miksi päädyn lukemaan laadultaan kyseenalaisia teoksia, ja tällä kertaa syyksi voisi sanoa, että Suomi mainittu, torilla tavataan.

*

Loppuun vielä kolme syytä, miksi Perijätär on ehdottomasti spefiä:
  1. Kuningas Maxon kuvaillaan useaan otteeseen aivan ikälopun näköiseksi, vaikka kaikkien laskutoimituksieni mukaan hän on suunnilleen 40-vuotias. Joko Maxonin työ on erittäin rankkaa, minkä seurauksena hän vanhenee kaksinkertaisella nopeudella, tai Illéa on vaihtoehtotodellisuutta, jossa ihmisten elinikä on vain 40 vuotta.
  2. Eadlynin iltapuku suunniteltiin, kaavoitettiin ja ommeltiin parissa tunnissa.
  3. "Jotkut miehet eivät kerta kaikkiaan näyttäneet hyvältä puvuissa." s. 172. Koko sarjan käsittämättömin lause. Minkälaisia pukuja Illéassa oikein on?

ALKUPERÄINEN NIMI:  The Heir
SIVUJA: 344 (+ näyte seuraavasta osasta)
KUSTANTANUT: Pen and Paper
JULKAISTU: 2015 (suom. 2017) 
SUOMENTANUT: Laura Haavisto
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

6 kommenttia:

  1. Ihanan hauska kirjoitus! Myhäilin monille ajatuksille :)

    VastaaPoista
  2. Jätin koko tämän sarjan lukemisen vain kolmeen osaan, koska olin siitä täysin samaa mieltä kuin sinä: yhteiskunnallisia ongelmia käsiteltiin kehnosti. Mun mielestä ne olisi joko pitäneet jättää kokonaan pois ja keskittyä vaan rakkaushömppään tai sitten kirjoittaa ne kunnolla mukaan ja antaa tarinalle lisää syvyyttä. Nyt pohdin, onko Perijätär sen arvoinen, että viitsisin sen jostakin metsästää luettavaksi. Kiitos arviosta! :) -Minna/bibobook.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä usko, että Perijätät on sen arvoinen, että se kannattaa lukea minkäänlaisella vakavalla otteella, mutta kieltämättä viihdyin sen parissa ihan hyvin, tosin varmaan eri syistä, kuin mihin kirjailija on pyrkinyt.

      Poista
  3. Kieli poskessa kysyn, että jos tämä olikin syväluotaava poliittinen kommentaari nykymaailman menosta, kun heti kun tulee hankaluuksia sisäpolitiikassa, käännetään kansalaisten katse sekundaarisiin asioihin? :D Kiitos joka tapauksessa hauskasta arviosta!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...