torstai 4. tammikuuta 2018

Vuonna 2017

Vuoden ainoan lukumaratonin kirjapino.
Vuonna 2017 luin vähemmän kirjoja kuin pitkään aikaan, enkä voi edes sanoa, että määrä korvaa laadun. Tuntuu, että päädyin lukemaan monia välipalakirjoja, sillä paksumpien, haastavampien teosten lukeminen ei ottanut onnistuakseen. Luin kyllä myös muutamia oikein hyviä teoksia. Luin myös paljon sarjakuvia. Katsonkin, että vuonna 2017 tutustuin sarjakuviin enemmän, mitä aiempina vuosina olen tehnyt. Olen tähän tyytyväinen, sillä pitkät sarjakuvat, graphic novelit, ovat aiemmin tuntuneet vierailta. 

Vuoden alussa haastoin itseni optimistisesti lukemaan 70 kirjaa, sillä se oli määrä, jonka vuonna 2016 olin saanut luettua. Vuoden aikana kuitenkin jäin pahasti jälkeen, ja tiputin haasteeni vaivihtaa 60:een teokseen. Joulukuun lopussa olin siitäkin jäljessä. Aivan joulukuun lopussa päätin pudottaa haasteen siihen määrään, missä sillä hetkellä olin menossa. Totesin, että mieluummin huijaan kuin katselen koko seuraavan vuoden epäonnistunutta haastetta. Ei tämä niin vakavaa peliä ole.

Miten sitten meni, näin tiivistetysti?
  • Luin 52 kirjaa. Se tarkoittaa 4,3 kirjaa kuukaudessa. Se tarkoittaa yhtä kirjaa viikossa. Yksi kirja viikossa ei ole lainkaan huono saavutus!
  • 10 tietokirjaa tai dokumenttiromaania*, joista 3 oli esseekokoelmia, 2 tietokirjaa, 3 elämäkertaa (yksi näistä sarjakuvan muodossa) ja 2 kokonnaista tenttikirjaa. (Näköjään viime vuonna lähes kaikki tenttikirjallisuuteni koostui artikkeleista, joita en merkite lukemisiini.)
  • 14 sarjakuvaa, joista yksi oli antologia.
  • Ei yhtään novelliantologiaa!
  • Ei yhtään satua, pienoisromaania tai näytelmää.
  • 28 romaania. (53,8% lukemistani kirjoista.)
  • 3 uudelleenlukua. (Tämä on tavallaan aika paljon!)
  • 13 englanninkielistä teosta. (Vuonna 2016 luin 12.) Muuten suomeksi.
  • 18 suomalaista kirjaa. (Vuonna 2016 21.)
  • Aktiivisin kuukauteni lukemisen saralla oli joulukuu, jolloin luin 7 teosta.
  • Hiljaisin kuukauteni olivat helmi-, huhti- ja elokuu, jolloin luin kunakin vain 2 teosta.
  • Blogini saralla ahkerin kuukauteni oli syyskuu, jolloin julkaisin 11 tekstiä.
  • Hiljaisinta oli touko-, heinä-, marras- ja joulukuissa, kunakin kuukautena tuli kirjoitettua vain 1 teksti.
  • 7 kirjaa, jotka aloittivat kirjasarjan.
  • Näistä 2 oli kirja, jonka jatko-osaa en aio lukea.
  • 7 kirjaa jonkun kirjasarjan keskeltä.
  • 0 loppuun saatua sarjaa. (Sarjan keskivaiheelta luettuen kirjojen määrästä voisi päätellä, että olen monissa sarjoissa parhaillaan työn alla.)
  • 2 kirjaa, jotka eivät varsinaisesti ole osa kirjasarjaa, mutta ovat itsenäinen aloitus- tai jatko-osa tai kuuluvat jotenkin sarjamaisesti katsottavaan julkaisukokoelmaan.
  • 1 lukumaraton.
Tämä numerollinen lukulistani perustuu aiempien vuosien listoihin, mutta lista elää joka vuosi aina tarpeen mukaan. Tarkka lista kaikista lukemistani teoksista löytyy täältä. Linkit bloggauksiin, jos sellainen on olemassa.

Tavoitteissa onnistuminen?

Tavoitteenaani oli lukea 70 kirjaa. Siinä en onnistunut, mutta en aio piiskata itseäni tästä hyvästä. Ei nyt vaan onnistunut. Elämäntilanteet vaihtelevat, joskus ehtii lukea, joskus ei.

Tavoitteenani oli myös lukea hankkimani kirjat mahdollisimman nopeasti. En ole tarkkaa kirjanpitoa pitänyt tästä, mutta sanoisin, etten onnistunut tässä erityisen hyvin. Tuntuu, että hyllyssäni on liikaa uusia, lukemattomia kirjoja.

Lisäksi tavoitteenani oli lukea vanhempia hyllyyn hankkimiani kirjoja, mutta koska minulla ei ole tarkkaa tilastoa, en pysty tarkasti sanomaan, onnistuinko. Luin kyllä hyllystä muutaman vanhan ostoksen, mutta en erityisen paljon.

Tämän perusteella lukuvuoteni ei onnistunut tavoitteessaan. Toisaalta en koskaan ota tavoitteitani erityisen vakavasti, sillä harrastustan tämä vain on. 

Kehitin myös vuoden alussa tekniikan, jossa piilotan TBR-kirjani laatikkoon, jotta valitsemishetkellä ne tuntuisivat tuoreemmilta. Omalla tavallaan tekniikka on toiminut (ainakin hyllyni näyttää siistimältä!), mutta jonkin verran kirjoja on myös totaalisesti kadonnut mielestä, minkä seurauksena mielenkiinto niihin on loppunut kokonaan.

Tavoitteenani oli myös jatkaa kirjanpitoa siitä, kuinka paljon kulutan rahaa kirjoihin. Olen pitänyt kirjaa jo muutaman vuoden, mutta vuonna 2017 se lopulta jäi. Osittain silkkaa laiskuutta, mutta osittain siksi, etten kokenyt sitä tärkeäksi. 

Nostoja kirjavuodesta

Kuluneina vuosina olen tehnyt listoja hyvistä ja huonoista kirjoista, mutta tänä vuonna päätin antaa kirjoille erityismainintoja. Vuoden parasta tai huonoista kirjaa on vaikeaa nimetä, joten ehkä erityismaininnat kuvastavat paremmin vuotta.

VUODEN HÄMMENTÄVIN
 - Michel Houellebecq: Alistuinen
Tämä tulevaisuuden Ranskaan sijoittuva kertomus hämmensi toteavalla, yksinkertaisella tyylillään, jossa islam yleistyy tuosta vain samalla kun keski-ikäinen tutkija yrittää sukkuloida muuttuvassa ympäristössä. En ollut juuri mistään kirjan tapahtumista ilahtunut, mutta pakko myöntää, että tosi hyvin kirjoitettu teos.

VUODEN TYLSIN
 - Teju Cole: Open City
Olin keväällä nykykirjallisuuden kurssilla, johon piti lukea vaikka mitä tylsää, mutta useimmat tylsät teokset "luin", eli selailin läpi. Tämä kirja minun kuitenkin piti oikeasti lukea kunnolla, sillä satuin olemaan pois tunnin, jolla kirja käsiteltiin. Korvatakseni poissaolon opettaja vaati, että kirjoitan kyseisestä kirjasta miniesseen. Oli siis pakko lukea kirja. Kirjaa lukiessa kyllä ymmärsin, miten se edustaa nykyajan kirjallisuutta, mutta yleensä minä vaadin kirjalta edes jonkinlaista juonta. Tai mielenkiintoisuutta. Jotain. Open City kertoi enimmäkseen siitä, kuinka päähenkilö käveleskeli ympäri New Yorkia ja kohtasi satunnaisia ihmisiä kaduilla.

VUODEN VAIKUTTAVIN
 - Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat
Järkäleromaani, jonka luin parissa päivässä. Viihteellisesti kirjoitettu kertomus, joka todella pisti minut ajattelemaan meidän maailmamme tilannetta varsinkin rodullisten kysymysten edessä. Adichie on kirjailija, jonka koko tuotannon haluan lukea.

VUODEN KESKUSTELLUIN
Uudet kotimaiset spefiteokset kiinnostavat aina kaveripiiriäni, mutta mikään teos ei ole aiheuttanut niin paljon keskustelua kuin tämä. Jotkut ovat rakastaneet, jotkut vihanneet. 

VUODEN KOUKUTTAVIN
 - Blake Crouch: Pimeää ainetta
Aluksi lyhyet virkkeet ja kappaleet ärsyttivät, mutta kun juoneen pääsi mukaan, ei voinut lopettaa. Pakko saada tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi!

VUODEN KOSKETTAVIMMAT
 - John Greenin Kilpikonnan kuorella sekä Juuli Niemen Et kävele yksin.
Kummastakaan en ole ehtinyt blogata, mikä on harmi, sillä kumpikin kolahti. John Greenin uutuus pelotti, sillä miten Tähtiin kirjoitetun virheen menestyksen jälkeen voi enää julkaista mitään? Näköjään voi, ja hyvin. Green sattui valitsemaan päähenkilölleen sellaisia ongelmia, jotka ovat lähellä omaa elämääni, joten koin kirjan hyvin samaistuttavana.
Juuli Niemen kirja taas kosketti erittäin tarkalla kuvauksella siitä, miltä tuntuu olla teini-ikäinen ja ihastuut. Luin kirjaa hitaasti, sillä kirja tuntui hitaalta, enkä muita kirjoja silloin tarvinnut kylkeen. Ei Niemi tästä teoksesta turhaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiaa saanut.

VUODEN YLLÄTTÄVIN
 - Katherina McGee: Tuhat kerrosta. Pudotus
Odotin heikosti suomennettua, yksinkertaisesti kirjoitettua, tyhmille lukijoille suunnattua hömppää, mutta sainkin laadukkaasti suomennettua koukuttavaa draamaa, joka oli selvästi viihdettä, mutta joka piti otteessaan ja sai oikeasti välittämään hahmoista.

VUODEN KIRJA, JOHON HUOMAAN PALAAVANI AJATUKSISSANI USEIN
 - Felicia Day: You're Never Weird On The Internet (Almost)
Internet-kuuluisuuden muistelmat, josta en ole ehtinyt blogata. Felicia Day on minulle enimmäkseen tuttu Charlie-nimisenä hahmona Supernaturalista, mutta kirjan luettuani sain selville, että hän on tehnyt vaikka mitä muuta. Kaiken lisäksi Felicialla on ollut hyvin erikoislaatuinen elämä, jota huomaan ajattelevani yllättävän usein.

VUODEN ILAHDUTTAVIMMAT
 - Tämäkin menee kahdelle teokselle. Silkkaa puhdasta iloa alusta loppuun ovat antaneet Noelle Stevensonin sarjakuva Nimona sekä Artemis Kelosaaren romaani Omenatarha eli kertomus huonoista miehistä. Molemmat teokset ovat ilahduttaneet hyvillä hahmoillaan, taitavalla kerronnallaan, mutkattomuudellaan sekä ihanalla eskapismillaan, jota teokset tarjosivat. Molemmat teokset luki innolla alusta loppuun kokien samanlaista lukemisen iloa, joka oli huipussaan lapsena.

VUODEN ERITYISMAININTA
 - Lumberjanes (Vaihteleva joukko tekijöitä)
Vuonna 2017 luin paljon sarjakuvia, ja eniten sarjakuvia luin Lumberjaneista. Sarjakuva partiotytöistä, joille tapahtuu kaikkea outoa, on tuonut minulle paljon iloa vuoden aikana. Loppuvuodesta sain käsiini vielä sarjan kaksi seuraavaa albumia, mutta vuoden 2017 puolella en niitä vielä ehtinyt lukea. Onpahan alkuvuodelle jotain takuuvarmaa hittiä luvassa!

Vuoden 2018 tavoitteet

Loppuvuodesta tulin ostaneeksi paljon kirjoja. Oli Worldcon, Turun kirjamessut ja TSFS:n divarikierros. Turun kirjamessujen jälkeen päätin järjestellä kirjahyllyni kunnolla. Siihen meni useampi päivä. Kaikki uudet ostokset, kaikki vanhat ostokset, jotka olivat majailleet kauan hyllyjen reunoilla. Kun projekti oli lopussa, minun oli pakko todeta jotain, mikä on karua kaikille kirjaihmisille: minulla on liikaa kirjoja. Minulla on kolme kirjahyllyä ja nyt ne olivat melkein täynnä. En ole siinä mielessä bibliofiili, että minä haluan omistaa mahdollisimman paljon kirjoja, täydellisinä sarjoina jne, vaan aina kun ostan kirjan, ajatuksenani on lukea se. Ja nyt omistan liikaa kirjoja.

Tein päätöksen, etten osta loppuvuonna enää yhtään kirjaa. Päätös piti miltein: loppuvuonna toin kotiin kaksi hyväkuntoista Enni Mustosen romaania ilmaishyllystä sekä aivan loppuvuonna ostin Kazuo Ishiguron Me orvot. Lisäksi sain yhden pyytämättömän arvostelukappaleen. Muuten pysyin lupauksessani. En edes toivonut yhtään kirjaa joululahjaksi, enkä saanut.

Vuonna 2018 aion jatkaa samaa linjaa. Muutama hankinta on mielessä, enimmäkseen sarjojen  tai kirjailijoiden tuotannon täydennystä, mutta heräteostoksilta aion pidättäytyä.

Goodreadsissa säädin lukuhaasteeksi realistisen 55 kirjaa.

Ehkä kuitenkin kaikista tärkein tavoitteeni vuodelle 2018 on rauhoittuminen. En halua enää ottaa minkälaista stressiä lukemisistani. En halua kokea tunnetta, että minun on äkkiä pakko lukea joku ohut välikirja, että saan luettujen kirjojen lukumäärä kasvuun. Minulle on tulossa rankka alkuvuosi opintojen osalta, joten lisästressille ei ole tilaa. Haluan antaa lukemiselle aikaa ja oikeasti keskittyä kirjoihin.
Syksyisen divarikierroksen satoa.
Vuosi 2017 noin muuten

Viime vuodesta on vaikea puhua blogiystävällisesti, sillä vuoden aikana tapahtui joitain sellaisia kuvioita, joita en mielelläni jaa julkisesti. Siksi tuntuu, että tarkan yhteenvedon kirjoittaminen olisi jollain tavalla huijausta, sillä jättäisin joitain tosi olennaisia osia pois. Yritän kuitenkin listata joitain kiinnostavia yksityiskohtia, enimmäkseen positiivisia, sillä ne juuri haluan muistaa.

Vuoden alussa aloitin graduseminaarin. Onnistuin alkuvuodesta kasaamaan seminaarityön, johon en ollut erityisen tyytyväinen, minkä seurauksena en koskenut siihen moneen kuukauten. Samoihin aikoihin hain opettaja pedagogisiin opintoihin, ja kun pääsin sisälle, oli selvää, etten seuraavaan vuoteen graduani jatkaisi. Gradu on siis tauolla, ja ensi syksyllä alan tarkastella sitä tuorein silmin. Kesäkuun alussa valmistuin myös viimein kandiksi.

Kevätlukukaudella aktivoiduin kirjallisuuden opinnoissa, mikä näkyy myös luetuissa kirjoissa. Olin kahdella läsnäolokurssilla, joista toisesta sain parhaan mahdollisen arvosanan, mikä on käsittämätöntä, sillä usein kirjallisuuden menestykseni on heikko. Liityin myös kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestöön, mikä oli hyvä päätös, sillä opiskelitovereiden tunteminen vauhdittaa myös opiskelua. Osallistuin ensimmäiseen opiskelijaristeilyyni (Tukholmaan) sekä loppusyksystä vielä vuosijuhliin! Innostuin tanssimisesta ja tein sitä paljon.

Tämän kesän kulkuväline.
Kesän kulkupeli.
Onnistuin puhumaan itselleni vaativamman kesätyön kuin edellisenä vuonna. Hieman ennen kesätöitä menin kompuroimaan soratiellä, minkä seurauksena sain polveeni aikamoisen haavan. Ensimmäinen kesätyöviikkoni meni töiden lisäksi enimmäkseen haavanhoitopuuhissaa. Kesätöissä huomasin rentoutuneeni edellisiä vuosia enemmän ja onnistuin jopa muodostamaan jonkinlaisia ihmissuhteita työkavereihini.

Kesätöiden jälkeen oli Worldcon, joka oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista. Worldconin aikana juttelin uskomattoman paljon ulkomaalaisille kirjalijoille kuin olisimme hyviäkin tuttuja ja heitimme Riverside Castlen ja Another Castlen kanssa suuren yhteiskeikan. Tapasin George R. R. Martinin. Puhuin noin 4 000:lle ihmiselle englanniksi Hugo Awardseissa, englanniksi! (Tästä aion vielä tehdä postauksen!) Innostuin Worldconista niin, että ostin jäsenyyden Irlannin Worldconiin vuodeksi 2019.

George R. R. Martin nimmaroi kirjaani.
Juhani Mönkkönen ja minä puhumassa Hugo Awardsin lavalla.
Worldconin jälkeen menin Lontooseen, jossa muun muassa kävin katsomassa Harry Potter and the Cursed Child -näytelmän. Juttelin näyttelijöille takaovella ja varsinkin Scorpiuksen näyttelijä tuntui olevan erityisen liikuttunut sanoistani. Vietimme siskoni kanssa rentoa lomaa, jonka aikana ei ollut kiire minnekään. Kävin myös Brightonissa. Oli virkistävää nähdää muutakin Isoa-Britanniaa.

Vaikea arvata, missä tämä kuva on otettu!
Syksyllä aloitin pedagogiset opinnot. Sen seurauksena sain paljon uusia tuttuja ja opin myös tuntemaan itseäni paljon paremmin opiskelijana ja työntekijänä. Pidin ensimmäisen kokopitkän (75 min) oppitunnin yläkouluikäisille. Minua kutsuttiin opettajaksi. Pääsimme opintojen kautta katsomaan Turun kaupunginteatterin Seitsemän veljestä -näytelmän kenraaliharjoitukset. Yleisössä istuivat vain me 29 opiskelijaa, opettajamme, ohjaaja ja muutama muu.

Vuonna 2017 lähennyin monen vanhan tuttuni kanssa, mutta menetin myös joitain tuttuja. Kutsuin itse itseni moniin juhliin ja huomasin, etteivät muut ainakaan ilmaiseet sen olevan töykeää, vaan pikemminkin seurastani oltiin kiinnostuneita. Juoksin monissa coneissa, kuten Traconissa, Ropeconissa ja Tampere kupliissa vänkäröimässä. Samalla myös opettelin sanomaan ei, sillä huomasin olevani usein uupunut lukuisien menojen takia. Uin ensimmäistä kertaa paljussa ja melkein uskaltauduin savusaunaan nakuna, mutta sitten jänistinkin. Leikkasin hiukseni huomattavasta mitasta huomattavasti lyhyemmiksi ja vuosien jälkeen oikeasti aloin opetella laittamaan hiuksiani jotenkin. Rohkaistuin pukeutumistyylissäni entistä enemmän, mutta samalla rohkaistuin näyttämään rumalta, varsinkin silloin, jos ei oikeasti jaksanut laittaitua.

Uusi mitta!
Osoitin myös uudenlaista aktiivisuutta suomalaisessa scifi- ja fantasiafandomissa. Vuosi 2017 oli ensimmäinen vuoteni Turun Science Fiction Seuran lehden Spinin päätoimittajana, ja näillä näkymin jatkan myös vuonna 2018. Suunnitelmissa on tehdä aiheesta tarkempi postaus lähitulevaisuudessa. Vuoteen 2017 mahtui neljä numeroa, joista kaksi oli englanninkielisiä. Kansiin saatiin Carrie Fisheriä, kaverini piirustusta sekä kuva, jonka minä tein yhteistyössä jo edellämainitun Juhanin kanssa. Alun perin kuva tehtiin Nova 2015 -antologiaan, joka julkaistiin vuoden 2017 aikana.

Outoa on bongata kirjastosta kirja, jonka kannen tekoon on osallistunut.
Vuoden lopussa alkaa melko automaattisesti käydä läpi kulunutta vuotta. Aluksi minulla oli olo, että enhän minä ole tehnyt vuonna 2017 juuri mitään. Onneksi teen vuosikatsauksia. Tarkemmin listattuna vuoden aikana tapahtui paljon. Paljon jäi myös mainitsematta, osa tietoisesti, osa vahingossa. Eihän yhtä vuotta loppujen lopuksi saa mahdutettua yhteen postaukseen, mutta sentään tässä on jotain.

Mukavaa alkuvuotta kaikille lukijoille!


Aiemmat yhteenvetoni:

*) Dokumenttiromaani: non-fiction novel. (Wikipedian mukaan.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...