lauantai 31. maaliskuuta 2018

Kiera Cass: Kruunu


Kaikkien tietojeni mukaan Kiera Cassin Valinta-sarja on tullut tiensä päätökseen. Kruunu kertoo, kuinka uuden Valinnan aloittanut prinsessa Eadlyn tekee viimein valintansa. Kenestä tulee hänen prinssinsä?

Kun sain Kruunun käsiini, huomasin heti sen olevan huomattavasti ohuempi kuin aiemmat osat. Sarjan päätösosa on yli viisikymmentä sivua lyhyempi kuin muut osat. Onko Cassilta loppunut sanottava kesken? Onko neljäs osa, Perijätär, oikeasti vain venähtänyt ja päätetty pätkäistä kahteen osaan? Onko Kruunu läpijuoksu, juonitiivistelmä jostain, minkä olisi pitänyt olla jotain suurempaa?

Kirjan alkuosa oli suoraan sanottuna hyvin tylsä. Edellinen osa oli päättynyt Eadlynin äidin sydänkohtaukseen, jonka sanottiin lauenneen Eadlynin kaksoisveljen karatua naimisiin Ranskan kruununperijättären kanssa. Kruunu jatkaa tarinaa suoraan. Eadlyn päättää karsia Valinnan pojat Eliittiin, eli viimeiseen kuuteen kilpakosijaan, sillä hän ei äitinsä heikentyneen terveyden takia jaksa pyörittää liian isoa kosijajoukkoa ympärillään.

Tämän osan suurin jännite muodostui siitä, kenet Eadlyn lopulta valitsee. Toisin kuin Valinnan aiemmissa osissa, joissa oli ilmiselvää, että Maxon valitsee American, nyt tilanne ei ollutkaan ihan yhtä selvä. En nähnyt ketään sulhasehdokkaista sopivana. Odotinkin mielenkiinnolla, mitkä käänteet lopulta saavat Eadlynin tekemään valintansa.

Tylsän alun jälkeen kirjassa alkoi tapahtua paljon. Tätä osaa lukiessa tuli olo, että ollaan päästy jopa ensimmäisen osan tasolle. Ensimmäisessä osassa oli käänteitä jatkuvasti. Ne eivät välttämättä olleet järisyttävän mielenkiintoisia käänteitä, mutta ainakin jotain tapahtumia. Nyt Kruunu vyörytti eteen paljon uusia käänteitä, joiden avulla Eliitti karsiutui yhä pienemmäksi. Samalla Eadlyn saa lisää vastuuta. Hänessä on nähtävissä hahmokehitystä. Hän alkaa tehdä suuria päätöksiä. Loppuratkaisu alkaa häämöttää.

Nyt kun olen lukenut koko sarjan, on aika pohtia, miksi edes luin tämän. Objektiivisesti katsoen tämä ei ole millään tavalla laadukas kirjasarja. Sarja on erittäin naiivi. Valtakunnan johdossa olevilla henkilöillä ei tunnu olevan mitään käryä siitä, miten politiikka toimii. Sarjan juoni on jatkuvasti tahditettu huonosti - kohtauksista tulee säännönmukaisesti olo, että kirjailija on ajatellut tarinaansa laiskasti leikattuna saippuasarjana. Miljöö huokuu koko ajan sellaista disneychannelmaista amerikkalaisuutta, josta todellinen elämä on hyvin, hyvin kaukana. Teksti on yhtä vivahteikasta kuin kauppalista.

Mutta jotain tässä sarjassa on ollut. Olen kokenut välillä suurta mielihyvää sen parissa. Onko kyse vain jostain oudosta mieltymyksestäni? No, sen saatan myöntää auliisti. Joskus luen huonoja kirjoja ihan pelkästään siitä ilosta, että saan haukkua niitä. En kuitenkaan ole pelkästään haukkunut näitä kirjoja. Jotain näissä on ollut. Aloitin sarjan lukemisen melkein kaksi vuotta sitten, ja ainakin toistaiseksi tämä on yksi harvoista sarjoista, jotka olen oikeasti lukenut loppuun. Kaikesta haukkumisesta huolimatta Valinta-sarja on tarjonnut eskapismia. Tarina sijoittuu niin epärealistiseen vaihtoehtotulevaisuuteen, että sitä voi lukea ilman, että saa mitään ajatuksia nykyhetkestä. Kirjoja on ollut rentouttava lukea stressin keskellä, sillä juoni ei vaadi paljon pysyäkseen mukana. Kirjan on voinut avata vartin mittaisella bussimatkalla sen sijaan, että olisi päätynyt lukemaan taas yhtä twitter-sotaa.

Sarjan päätösosa onnistuu kaikista odotusten puutteista huolimatta päättämään tarinan kohtalaisesti. Aiemmissa bloggauksissa olen valittanut sitä, kuinka sarja ei ole käsitellyt kirjaan kirjoitettua kohtalaisen mielenkiintoista poliittista tilannetta tarkemmin. Jotkut kommentoivat, että eihän sellaista pitäisi tällaiselta kirjasarja odottaakaan. Tästä huolimatta Kruunu onnistui tekemään jotain. Tuntui, että tämän kirjan lopussa jotain suurta muuttui. Jotain jäi vielä auki, mikä toki antaa aina mahdollisuuden uudelle sarjalle. Seuraavaa sarjaa tuskin luen. (Jos sellaista edes tulee.)

En pysty täysin rinnoin suosittelemaan Valinta-sarjaa kenellekään sillä perusteella, että luvassa olisi 
maailmankuvaa mullistava lukuelämys. Sarja ei yllä keskinkertaisen YA-kirjallisuudenkaan joukossa kovin korkealle. Mutta eskapismia. Sitä tästä sarjasta voi joku saada.

(Ja ehkä jonkin verran tyydystystä siitä, miten monille kohtauksille voi pyöritellä silmiään.)


ALKUPERÄINEN NIMI:  The Crown
SIVUJA: 270
KUSTANTANUT: Pen and Paper
JULKAISTU: 2016 (suom. 2018) 
SUOMENTANUT: Laura Haavisto
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...