torstai 18. lokakuuta 2018

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Anu Holopaisen ensimmäinen realistinen nuortenromaani Sydänhengitystä kertoo siitä, kun Tiira tulee odottamatta raskaaksi. Raskaus ei sovi Tiiran suunnitelmiin lainkaan. Hän haaveilee sukellusretkistä ja meribiologiasta, ei jokelluksesta ja pienistä varpaista. Ratkaisu on Tiiralle selvä. Hän haluaa raskaudenkeskeytyksen ja sellaisen hän hankkii, vaikka läheiset esittävät hyvin monenlaisia mielipiteitä asiasta.

Sydänhengistystä on juoneltaan melko yksinkertainen ja yllätyksetön kirja. Tiira on niin varma siitä mitä haluaa, että alusta saakka on selvää, että sen Tiira myös saa. Kahdessasadassa sivussa ei millään ehtisi tapahtua uskottavaa kehitystä, joka johtaisi siihen, että Tiira päättäisikin pitää lapsen. 

Romaanin päätarkoitus ei taidakaan olla tarina, joka pursuaisi meheviä käänteitä. Kutsuisin tätä pikemminkin niin sanotuksi tirkistelykirjaksi: tarina dokumentoi, mitä tapahtuu, kun nuori nainen haluaa raskaudenkeskeytyksen. Kaikki kerrotaan raskauden alkuhetkestä jokaiseen lääkärikäyntiin. Loppu huipentuu pitkään veriseen kohtaukseen, jossa yksityiskohtia ei kaunistella.

Holopainen kirjoittaa aiemmasta tuotannostaan tutulla tyylillä, joka on helppolukuista ja koukuttavaa. Sivut kääntyvät nopeasti ja kirjan ahmaisee hetkessä. Suosittelenkin tätä kirjaa erityisesti yläkouluikäisten lukemistoon. Yläkoululaisille pitäisi olla tarjolla mahdollisimman monipuolista kirjallisuutta, ja tällainen aihe on taatusti sellainen, joka kiinnostaisi. Nopealukuisuus on ehdottomasti ahmimisikäiselle lukijalle plussaa.

Omilta yläkouluajoilta muistan sen, että kaikki vähänkin "kielletty" kiinnosti. Luimme kavereiden kanssa kaiken mahdollisen, jossa mainittiin päihteiden käyttö tai teiniraskaus. Usein teiniraskaudet kuitenkin päätyivät teiniäitiyteen, joka sekin toki teinilukijaa kiinnosti. En kuitenkaan ole ennen törmännyt nuortenkirjaan, joka kertoo toisesta vaihtoehdosta. Holopainen itsekin mainitsi asian Hel-YA-tapahtumassa. Hän kertoi ärsyyntyneensä siitä, kuinka jokaisessa TV-sarjassa kyllä piipahdetaan aborttiklinikalla, mutta tullaan viime hetkellä toisiin aatoksiin. Holopainen kertoi halunneensa kirjoittaa tarinan naisesta, joka ei tule toisiin aatoksiin.

ANU HOLOPAINEN: SYDÄNHENGITYSTÄ
SIVUJA: 228
KUSTANTANUT: Karisto
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

8 kommenttia:

  1. Voisikin olla mielenkiintoista lukea tämä kirja. Ihan siksikin, että kiinnostaa lukea miten se abortti nykyään tapahtuu (tämän toki voi selvittää googlettamallakin, mutta kirja on aina kirja), oletettavasti suurin osa aborteista Suomessa on nykyään ns. lääkeabortteja. Itse olin kaavinnassa ja voin samastua Tiiraan: tiesin heti, etten lasta halua.

    Hienoa, että tällaisiakin kirjoja on tarjolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käypä hoidon alusta löytyy tilastotietoa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi27050

      Ehkä vielä mielenkiintoisempi kehitys on painotus kotona tehtäviin abortteihin. Joskus 10 vuotta sitten nämä olivat muistaakseni tosi harvinaisia, jos niitä ylipäätään tehtiin ollenkaan.

      Poista
    2. Tässäkin romaanissa abortti tehdään kotona. Kuvaus on kyllä sen verran brutaalia, että hiukan mietitytti, ovatko kotiolot siihen parhaat mahdolliset. No, ainakin päähenkilö sai rauhassa juosta vessassa tutussa ympäristössä eikä olla varpaillaan sairaalassa.

      Poista
  2. Ihan mielenkiintoinen! Sinänsä on sääli, jos kirja loppuu siihen aborttiin, koska olisi ollut mielenkiintoista lukea reflektointia jkv myös abortin jälkeisistä fiiliksistä. Siis kyllähän asia mietityttää sekä ennen että vielä jälkeenkinpäin vaikka kuinka olisi päätöksestään varma. Tästä näkee kirjoitettavan ehkä vielä harvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarina nyt ihan siihen lopu. :) On siinä vielä vähän jotain.

      Poista
    2. Kaikkia ei mietitytä, vaikka varmasti joitakin. Esimerkiksi minä en ole pahemmin uhrannut koko asialle (abortille) ajatuksia jälkeenpäin eikä siitä jäänyt minulle mitään "traumaa" tai muitakaan epämääräisiä mietteitä (toimenpiteen tiimoilta sairaalassa annettiin yhteystiedot aborttitukeen tmv. siltä varalta, että kokee tarvetta saada tukea asian käsittelyyn jälkikäteen).

      Poista
    3. Kirjan lukemalla selviää, miten asiaa käsitellään abortin jälkeen, mutta voin paljastaa sen, ettei sitä erityisen runsaasti jäädä käsittelemään. Suurimat käsittelyt tapahtuvat ennen aborttia ja ne liitytvät enimmäkseen lähipiirin reagointiin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...