sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Essi Ihonen: Ainoa taivas

Aino on aina ollut kiltti tyttö, joka tekee kaiken mitä sanotaan. Hän ei heittäydy vaikeaksi edes silloin, kun poika, jota hän hädin tuskin tuntee, kosii häntä. Hän suostuu kosintaan, sillä niin kuuluu tehdä.

Aino elää tiukasti uskonnollisessa yhteisössä, jossa tytöt ovat aina tyttäriä, vaimoja ja äitejä. Eivät koskaan naisia. Pienestä asti hänet on opetettu pukeutumaan peittävästi ja olemaan hiljaa. Uskonnollinen yhteisö tarjoaa turvaverkon, johon nojata, mutta mitä tapahtuu silloin, jos haluaakin jotain, mitä yhteisö ei yksilöltä odota?

Essi Ihonen esikoisromaani Ainoa taivas kertoo siitä, kuinka 17-vuotias Aino ottaa ensimmäiset askeleet kohti itsenäisyyttä. Ainon haaveet eivät ole kummoisia. Hän haluaisi opiskella lukion jälkeen opettajaksi ja odottaa vielä hetken, ennen kun menee naimisiin. Mutta kun yksi poika kiinnittää häneen huomionsa, on Ainon suostuttava kosintaan.

Aluksi kosinta kiehtoo Ainoa. Joku on kiinnostunut hänestä, hiirulaisesta! Samalla häntä alkaa kaduttaa. Antaisiko sulhanen hänen opiskella? Entä jos sulhanen ei halua käyttää ehkäisyä ja Aino tulee raskaaksi kerran vuodessa seuraavat kaksikymmentä vuotta?

Ainoa taivas on nuortenkirja, jollaista en ole ennen lukenut. Olen lukenut lukuisia romaaneja, jotka kertovat nuorista naisista, jotka haluavat opiskella, itsenäistyä ja välttää liian nuorena solmitun avioliiton. Usein nämä romaanit sijoittuvat historialliseen tai fantastiseen kontekstiin, jolloin pystyn etäännyttämään tarinan nykypäivästä. Nykylukijana minulla on vahva luottamus, että tarinan sankaritar voittaa vaikeudet ja saa haluamansa elämän.

Tämän kirjan kohdalla en ollut niin varma. Ainoa taivas sijoittuu nykypäivään, 2010-luvun Suomeen. Pystyn tunnistamaan siitä monia yksityiskohtia, joista olen kuullut esimerkiksi lestadiolaisuudesta eronneilta tuttaviltani. Ainoa taivas ahdisti, sillä tiesin, että tällaista elämää elätään joka päivä. Tiesin, että siinä esitetyt vaikeudet ovat todellisia vaikeuksia, ja tiesin, että niistä vaikeuksista on joskus hyvin vaikea päästä yli.

Ainoa taivas on hyvin kirjoitettu romaani. Sen luvut ovat lyhyitä ja juoni etenee reippaasti. Uskon, että tämä romaani voisi olla hyvää luettavaa monille yläasteikäisille, jotka ovat vähän kiinnostuneet lukemisesta, mutta jotka eivät vielä ole törmänneet tarpeeksi imaisevaan romaaniin. Ainoa taivas on romaani, joka voi avartaa sellaisen nuoren maailmankatsomusta, joka ei itse ole kosketuksissa tiukan uskonnollisen yhteisön kanssa. Romaani voi antaa myös vertaistukea sellaiselle nuorelle, joka itse kamppailee samojen ongelmien kanssa kuin Aino. Romaani tarjoaa myös pureskeltavaa aikuiselle lukijalle - mitä me aikuiset voisimme tehdä, että nuoret pääsisivät kasvamaan sekä henkisesti että fyysisesti turvallisessa ympäristössä? 

ESSI IHONEN: AINOA TAIVAS
SIVUJA: 233
KUSTANTANUT: WSOY
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

3 kommenttia:

  1. Viittasit tekstissä lestadiolaisuuteen. Pakko sanoa, että jokaisella on uskonnonvapaus. Ja kun miettii oikeutta elämään niin tulee aika ristiriitainen olo, kun puhutaan, miksi ehkäisy ei ole hyväksyttyä. Eikö näilläkin jokaisella lapsella ole oikeus elämään. Jos minun kohdalla olisi sanottu, että anteeksi vain, en haluakaan sinua, en tällä hetkellä eläisi. Jokainen tekee päätöksensä ja uskoo mihin haluaa, mutta itse en ainakaan tunne yhtäkään lestadiolaista joka kokisi itsensä niin sanotuksi synnytyskoneeksi tms. Mullakin on ollut oikeus valita. On edelleen. Harmittaa, että ihmisillä on hyvin vääristynyt kuva lestadiolaisuudesta. Yhtälailla se on tapa uskoa kuin mikä tahansa muu :)

    Mutta näin muuten. Mukava blogi sulla. Löysin jo uutta luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella on uskonnonvapaus, mutta jokaisella on myös vapaus olla uskomatta ja kuulumatta mihinkään kirkkoon. Mielestäni tärkeintä on, että jokainen saa vapaasti valita, mitä tekee, eikä sen valinnan täydy noudattaa vanhempiensa tahtoa.

      Omassa lähipiirissäni on lestadiolaisuudessa eronneita ihmisiä, jotka kokivat, että heidän elämänsä sanellaan heidän puolestaan, elleivät he eroa. Jokaisessa yhteisössä on hyviä puolia, mutta on tärkeää olla sulkematta korvia huonoilta asioilta, jotta yhteisö pääsee kehittymään kaikille parhaimmaksi mahdolliseksi ympäristöksi.

      Koen, että tämä kirja on erittäin hyvä romaani sellaiselle nuorelle, joka kamppailee samanlaisten kysymysten äärellä kuin päähenkilö. Olen itsekin kristillisestä perheestä ilman että minulla on henkilökohtaista uskoa ja olen aikuisiälläni prosessoinut sitä paljon. Tällaisista romaaneista on apua.

      Poista
  2. Minulla on lestadiolaisia sukulaisia, joista pidän, mutta emme keskustele uskonasioista emmekä ehkäisystä. Mutta sitä olen aina ihmetellyt, että jos hyväksyy muun nykyajan lääketieteen, miksi sitten ei ehkäisyä. Jos uskoo, että elämä ja kuolema ovat Jumalan käsissä, miksi puuttua lääkkeillä asiaan? Jumala parantaa kenet tahtoo...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...