torstai 4. lokakuuta 2018

Hel-YA 2018

Hel-YA-niminen nuortenkirjallisuustapahtuma järjestettiin nyt jo toista kertaa. Tapahtuma pidettiin 29.9.2018 Kulttuuriareena Gloriassa Helsingissä.

Minulle tarjottiin kutsuvieraslippua tapahtumaan, ja koska luen paljon nuortenkirjallisuutta, otin lipun ilomielellä vastaan. Kiitoksia järjestäjille!

YA on lyhenne sanoista Young Adult eli nuori aikuinen. YA-kirjallisuus tarkoittaa yleensä noin 14–18-vuotiaille suunnattua kirjallisuutta, joka kertoo suunnilleen kohderyhmänsä ikäisistä päähenkilöistä. YA-kirjallisuutta lukevat kuitenkin kaikenikäiset. Tämä näkyi myös Hel-YA:n kävijäkunnassa; lähes kaikki osallistujat olivat yli 20-vuotiaita aikuisia naisia.

Tänä vuonna osallistuin tapahtumaan seuralaisen kanssa, joten en ehtinyt keskittyä ohjelmaan yhtä paljon, kuin edellisenä vuonna. Valitettavasti koin myös, että uusi tila vaikeutti ohjelman seuraamista. Kulttuuriareena Glorian esiintymissalissa eli erittäin kylmä. Aluksi päälleni etsiytyi huivi, seuraavaksi piti hakea narikasta takki. Kylmyyden takia en kirjoittanut tapahtumasta lainkaan muistiinpanoja, sillä halusin mieluummin pitää sormeni lämpiminä. Olimme seuralaiseni kanssa kuin kaksi lintua orrella, yrittäen pörhistää höyhenpeitteitämme pysyäksemme lämpiminä.

En myöskään ostanut yhtään kirjaa. Tämä ei tarkoita, etteikö tapahtumassa olisi ollut hyviä kirjoja myynnissä. Päinvastoin! Tein vain virheen, että panttasin ostoksiani tapahtuman loppupuolelle, jolloin minua kiinnostavat kirjat oli ehditty myydä loppuun. Onneksi Turun kirjamessut lähestyvät, joten uutuushankinnat voi tehdä sieltä.

Lahjukset

Tänäkin vuonna Hel-YA-tarjosi lahjakassit kaikille osaanottajille. Tämä on mukava tapa, josta tulee olo, että on oikeasti jotain. Kirjabloggaajana harvoin pääsee tilaisuuksiin, joissa saa lahjoja. Viime vuonna sain ajatuksiaherättävän, ajankohtaisen Angie Thomasin Vihan jonka kylvät, tänä vuonna sain Jennifer Mathieun Näpit irti -romaanin, joka kertoo tytöstä, joka aloittaa koulussaan feministisen liikkeen. Sain myös J. S. Meresmaan Mifongin perinnön, mutta koska omistan sen jo, lahjoitin sen seuralaiselleni. Vertailimme lahjakassien sisältöä. Sisällön variaatio tuntuu olleen tänä vuonna runsas.

Aloitin jo Näpit irti -romaanin lukemisen. Sen kieli vaikuttaa makuuni liian yksinkertaiselta, mutta olen vasta sivulla 30, joten vielä on tilaa tapahtua.

Lahjakasseissa oli myös kirjanmerkkejä, jotka mainostivat uutuuskirjoja. Minun kassissani oli kirjanmerkki muun muassa, jossa mainostetaan V. E. Schwabin romaania Magian syvempi sävy. Muutama vuosi sitten kaverini kehui samaa romaaniani minulle. Hienoa, että se saadaan nyt suomeksi.

Ohjelma

Siinä missä vuoden 2017 Hel-YA:ssa lähdettiin perusteista, vuonna 2018 mentiin syvemmälle. Viime vuonna nuortenkirjallisuutta vähän tarkasteltiin. Mitä se edes on, miten siihen pitäisi suhtautua? Vuonna 2018 mentiin eikä meinattu.

Tällä kertaa ohjelmassa oli muun muassa feminismiä vuosilta 1918 ja 2018. Paneelissa Anu Holopainen ja Laura Lähteenmäki keskustelivat siitä, miten tarkastelevat naishahmoja uutuusromaaneissaan Sydänhengitystä ja Yksi kevät. Essi Ihonen (romaani Ainoa taivas) ei päässyt osallistumaan. Sydänhengitystä kertoo yksityiskohtaisesti, mitä tapahtuu, jos lapsi ei sovikaan nuoren naisen tulevaisuudensuunnitelmiin. Yksi kevät taas kertoo viidestä nuoresta naisesta Suomessa vuonna 1918. Ainoa taivas taas takakannen perusteella kertoo nuoresta naisesta, joka ymmärtää, ettei välttämättä haluakaan elää tiivissä uskonnollisessa yhteisössä, johon on kasvanut. Kiinnostuin näistä kaikista kirjoista. Toivottavasti ehdin lukea edes yhden.

Tapahtumassa oli ohjelmaa myös siitä, kuinka kirjailijat kokevat sen, että heidän teoksensa muutetaan elokuviksi. Keskustelemassa olivat Emmi Itäranta ja Elina Rouhiainen, joiden molempien romaaneja ollaan muuttamassa AV-muotoon. Mikään ei kuitenkaan elokuva-alalla ole varmaa, joten vaikka elokuvat on optioitu (myyty oikeudet), voi olla, etteivät projektit lopulta toteudu.

Tapahtuman ohjelmasta on tehnyt kattavan koosteen muun muassa Elina Pitkäkangas Youtuben puolella.

Salla Simukka (vas.) ja Siri Kolu,
nuortenkirjailijat ja bestikset.
Illan päätti Salla Simukan ja Siri Kolun yhteinen ohjelma, jossa he keskustelivat siitä, minkälaista on olla syvässä kirjalijaystävyydessä. He ovat tunteneet toisensa 2010-luvun alusta saakka ja olleet suurimman osan vuosikymmentä tiiviisty yhteyksissä. Ohjelma oli herisittävän hauska ja välillä myös surullinen. He kertoivat siitä, kuinka kaikki eivät välttämättä tajua, että he ovat ystäviä ja yrittävät esitellä heitä toisilleen. He kertoivat siitä, kuinka pystyvät antamaan toisilleen vinkkejä siitä, miten toimia kansainvälisillä kirjamessuilla, kun väsyttää vietävästi, mutta vielä olisi kolme haastattelua edessä. Rento rupattelutuokio oli kuin live-podcast, jota oli ilo olla seuraamassa.

Viime vuoden esiintymistila oli pieni, eikä siellä ollut kaikille osallistujille istumapaikkoja. Tämän vuoden uusi tila sijaitsi pitkänmatkalaisille kätevästi kävelymatkan päässä Kampista, ja ohjelmasalissa oli tarpeeksi istumapaikkoja. Tapahtuma näytti kunnon tapahtumalta isoine esiintymislavoineen. Jäin silti hieman kaipaamaan vuoden 2017 intiimiä tunnelmaa, jossa tuli olo, että tässä me nyt yhdessä vähän juttelemme nuortenkirjallisuudesta. Jospa ensi vuonna Hel-YA olisi paikassa, jossa on tilaa kaikille, mutta jossa on myös kunnon lämmitys? :)

Aikuiset nuortenkirjallisuuskeskustelussa

Hel-YA on nuortenkirjallisuustapahtuma, mutta kun tapahtuman yleisöä katsoi, suurin osa oli selvästi aikuisia. Missä siis olivat nuoret? Päivän piristys oli "oikea teini", Demin kirjoituskilpailussa menestynyt Maiju Koivula, joka kertoi paneelissa Mikä (kaikki) ottaa päähän nuortenkirjallisuuskeskustelussa? suoraan, minkälaisena nykynuoret näkevät lukemisharrastuksen. Muuten esiintyjien keski-ikä oli varmasti keski-iän paikkeilla. Missä oli nuorten ääni?

Harva tietenkään ryhtyy kirjailijaksi teininä, joten on ymmärrettävää, että jos kirjallisuustapahtumaan halutaan kirjailijoita, he väistämättä ovat jo reilusti aikuisuuden puolella. On myös ymmärrettävää, että sanavalmiita, esiintymistilanteissa viihtyviä nuoria on vaikea löytää kovinkaan monta.

Erilaisia ohjelmavaihtoehtoja toki voi aina miettiä. Ehkä nuoret voisivat haastatella kirjailijaa? Tällainen konsepti on joka vuosi Turun kirjamessuilla Äidinkielen opettajien liiton alueella. Näin nuoret pääsevät itse suoraan vaikuttamaan siihen, mitä kirjailijalta kysytään. Haastattelu on taatusti myös mieleenpainuva kokemus.

Muitakin ohjelanumeroita voi heitellä ilmaan. Kysynkin sitä, minkälaista ohjelmaa nuortenkirjallisuustapahtumassa kannattaisi olla, jotta nuoret itse tulisivat yleisöksi?

Minulle, 26-vuotiaalle yliopisto-opiskelijalle, joka on myös vähän koskenut kirjallisuustieteisiin, Hel-YA:n ohjelma toimi erinomaisesti. Minä viihdyin. Minusta paneelit olivat mielenkiintoisia. Mutta minä toivon nuortenkirjoilta erilaisia asioita kuin oikea teini-ikäinen.

Minä toivon, että nuortenkirja, jonka luen, on juoni- ja/tai hahmovetoinen, mutta jossa on alateksti, joka kertoo jostain suuremmasta. Toivon nuortenkirjaa, jonka voi lukea sellaisenaan, mutta joka voi halutessaan herättää ajattelemaan. Tiedostan, että ne nuortenkirjat joita luen nykyään, eivät ole samanlaisia, kuin joita luin ollessani teini-ikäinen. Silloin halusin lukea jännittävistä ja erikoisista asioista. Nykyään etsin kirjoja, jotka ovat kieleltään laadukkaita ja jotka eivät aliarvioi lukijaa. Minun makuni voi olla hyvin erilainen verrattuna nuoriin.

Minkälaista nuortenkirjaa nuoret sitten itse toivovat? Panelisti Maiju Koivula kertoikin, että hän hakee helposti kirjoja aikuistenosastolta, sillä ei tunnu aina löytävän itseään kiinnostavia kirjoja nuortenkirjaosastolta. Tämä ei tarkoita, etteikö hyviä nuortenkirjoja kirjoitettaisi. Nuoret vain eivät tunnu tietävän niistä. Jos nuoret otettaisiin vahvemmin mukaan heille suunnatun kirjallisuuden keskusteluun, ehkä se saisivat tietää enemmän.



Bloggaaja tällingissä,
valmiina näyttäytymään ihmisten ilmoilla.
Vielä loppuun yksi parannusehdotus Hel-YA:lle: Miten olisi nettisivut? Tänä vuonna koin erittäin vaikeksi sen, että minun piti etsiä eri somen kanavilta haluamiani tietoja esimerkiksi ohjelmasta tai tapahtumapaikasta. Nettisivut olisivat kätevät siinä mielessä, että ne löytyisivät nopeasti Googlen hauassa ja sieltä pääsisin käsiksi kaikkeen tapahtumaa koskevaan informaatioon ja uutisiin. Siitä olisi hyötyä ennen tapahtumaa, jolloin kävijät saisivat paremmin tietoa tapahtumasta ja myös tapahtuman jälkeen. Yritin esimerkiksi etsiä, mitä palkintoja tapahtumassa jaettiin ja kuka niitä sai, mutta en löytänyt tietoa tarpeeksi nopeasti, joten en niitä tässä blogipostauksessa voi kertoa. Tällaiset tiedot olisi kätevää päivittää nettisivujen uutisiin.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus Hel-YAsta. Kirjoittelin samasta tapahtumasta hiljattain itsekin, joten oli kiva lukea myös toinen näkemys. :)

    Tuo lahjakassimainintasi pääsi yllättämään. Sain sellaisen kyllä viime vuonna, mutta tänä vuonna jäin ilman. Liekö sitten kävijöitä ollut enemmän tällä kertaa kuin kasseja jaossa. :D

    Parannusehdotuksestasi olen samaa mieltä (olisi pitänyt tajuta itsekin mainita asiasta, mutta hyvä että sinä tajusit). Oli tosi tympeää selata sosiaalista mediaa ja etsiä sitä kautta tietoja. Nettisivut olisivat todella hyvät.

    Glorian kylmyys myös pääsi yllättämään. Kun vierailin siellä viimeksi, minulla oli tukalan kuuma, joten olin varautunut aika kevyillä vaatteilla. Kylmähän siinä sitten tuli. Onneksi istumapaikan vaihto hieman helpotti tilannetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun saavuin, niitä oli ainakin esillä alle 10kpl. Saavuin hiukan klo 13 jälkeen. Jos tulit myöhemmin, saattoi olla, että ne kymmenen esillä olevaa olivat viimeiset jäljellä olevat.

      Tavallaan lahjakasseja olisi voinut olla enemmänkin, jos jokaisessa olisi ollut vain yksi kirja. Viime vuonna nimittäin oli. Osa kirjoista oli jo useamman vuoden takaa. Ehkä tapahtuma oli saanut lahjoituksia kustantamoilta.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...