maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 tavoitteet - miten meni?

Tammikuussa 2018 asetin tavoitteita itselleni. En kutsunut niitä varsinaisiksi lupauksiksi, enkä muistellut niitä aktiivisesti pitkin vuotta. Uskon kuitenkin, että koska kirjoitin ne kerran ylös, ne ovat edes jotenkin muokanneet toimintaani kuluneen vuoden aikana. On aika tarkastella, kävikö todella näin.


Vuonna 2018 halusin...

... kirjoittaa enemmän kirjeitä.

Tavoite toteutui, mutta tavalla, jota en alkuvuodesta osannut odottaa. Kesän aikana eräs minulle läheinen ihminen muutti kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille, joten pidimme yhteyttä sähköisten viestimien lisäksi myös kirjeitse. Kuten tavoitteissani totesin, kirje on paljon henkilökohtaisempi kuin sähköinen viesti. Mukaan pystyy liittämään myös pieniä yllätyksiä, kuten tarroja ja kirjanmerkkejä.

Lapsena kirjeenvaihdossa tärkeintä olivat kirjeet. Halusin kirjoittaa paperille. Vuoden 2018 aikana olen muutaman kerran harkinnut, pitäisikö hankkia vaikka ulkomaalainen kirjeenvaihtokaveri. Olen kuitenkin muuttunut valikoivammaksi. En halua kirjoittaa kenen tahansa kanssa. Entä jos en pidä tästä kyseisestä henkilöstä? Sen sijaan, että etsisin varsinaisesti kirjekaveria, haluaisin kaverin, jonka kanssa alamme luonnostaan lähetellä kirjeitä toisillemme. Asian voi pitää mielessä myös vuonna 2019.

... halusin kirjoittaa muutenkin enemmän.

En kyllä kirjoittanut juuri mitään enkä osallistunut Nova-kirjoituskilpailuun. Sain kuitenkin viimein mietittyä eräistä hajanaisista ideoistani ihan mukavan kokonaisuuden, jota voisin alkaa työstää vuoden 2019 aikana. Vuoden 2018 aikana olen tajunnut, että tähtään kirjoituksissani liian korkealle. Saan rimakauhun, kun kuvittelen itseni jo kirjamessujen haastatteluihin osana esikoisromaanini markkinointia. Tuollainen ajattelu on ihan naurettavaa. Parasta olisi ryhtyä kirjoittamaan ja murehtia myöhemmin julkaisua. Olen myös pohtinut indiejulkaisemisen mahdollisuutta sekä sitä, ettei tekstin tarvitse koskaan tulla julkaistuksi. Tärkeintä nyt olisi, että kirjoitan edes jotain, sillä en vuosiin olen sitä tehnyt.

... halusin myös piirtää enemmän.

En tätäkään tehnyt juuri lainkaan. Piirsin todennäköisesti vähemmän kuin koskaan. Olen huomannut, että piirtämiseni on kytköksissä siihen, fanitanko mitään, sillä saan inspiraatiota piirtämiseen asioista, joista pidän. Kuluneen vuoden aikana en ole hurahtanut mihinkään uuteen, joten minulla ei ole ollut inspiraatiota mihinkään visuaaliseen. Olen huolissani siitä, olenko menettänyt nuoruuden mielikuvitukseni, onko minusta tulossa "tylsä aikuinen", joka vain ajattelee opintoja, työtä ja muita arkisia asioita. Haluaisin piirtää enemmän, sillä olisi sääli hukata ne taidot, jotka olen vuosien aikana onnistunut kartuttamaan. Olen yrittänyt raivata kalenteriani ensi vuodelle tilaa tehdä asioita, joita oikeasti haluan tehdä, ja ehkä yksi asia voisi olla piirtäminen.

... halusin elää terveellisemmin.

En tehnyt lämmintä ruokaa kerran viikossa, kuten lupailin, mutta yleisesti ottaen järkevöitin syömistäni. Mielestäni laitoin enemmän ruokaa vuonna 2018 kuin muutamana aiempana vuotena. Opettelin uusia reseptejä ja lisäsin kasvisproteiinien määrää ruokavaliossani. En pysty sitoutumaan täydelliseen kasvisruokavalioon, mutta olen huomannut, että voin yleisesti paremmin, jos nautin lihaa vain 1-2 kertaa viikossa.

Suurin muutokseni ehkä oli se, että aloin oikeasti hallita hyvien välipalojen taidon. Pohdin pitkään sitä, miksi minulla on välipaloista huolimatta jatkuvasti kova nälkä ja miksi ruokailu saa minut usein hyvin väsyneeksi. Jossain vaiheessa välähti: vaikka olin vähentänyt makeisten syöntiä, ravintoni oli edelleen hyvin hiilihydraattipitoista. Aloin tarkkailla enemmän, että syön hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiinia oikeassa suhteessa, ja tämä teki ihmeitä jaksamiselleni.

... halusin pukeutua järkevämmin ja selkeämmin.

Tämä toteutui ja ei toteutunut. En aktiivisesti päivittänyt vaatekaappiani ja etsinyt minulle sopivaa tyyliä, mutta tein vaatevarastooni kauan kaivattua karsintaa. Lahjoitin pois paljon vaatteita, joita en yksinkertaisesti enää pidä. Miksi säilyttäisin vaatteita, joita en enää käytä?

Vuoden aikana minulle kehittyi eräänlainen vakiintunut asu: korkeavyötäröinen hame, musta toppi sekä neule, joka on solmittu vyötäröltä. Jos mikään asu ei tuntunut toimivan, tuohon oli aina hyvä palata. Minulla on olo, että olen onnistunut löytämään vaatteita, jotka toimivan niin kuin vaatteiden tulee mielestäni toimia: ne ovat siistejä ja mukavia, minulla on niissä hyvä olo eivätkä ne vie keskittymistäni pois siitä, mitä haluan milloinkin tehdä.

*

Kirjojen osalta vuosi 2018 oli masentava, mutta palaan niihin myöhemmin. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...