lauantai 5. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 kirjat

Tuntuu hassulta alkaa listaamaan vuoden 2018 kirjoja. Kokonaisuudessa vuosi 2018 meni lukemisharrastuksen osalta heikosti. Luin minä yli neljäkymmentä kirjaa, mikä on monella mittapuulla paljon, mutta samaan aikaan minulla on olo, että luin huonolaatuisesti. Tuntuu, että olen toistanut tätä joka vuosi. Joka vuosi luen vähemmän. Jotain tälle pitäisi tehdä.

Asetin vuoden alussa tavoitteekseni lukea 55 kirjaa. Se vastasi suunnilleen sitä, mitä sain vuonna 2017 luettua, eli 52 kirjaa. Vuoden aikana laskin tavoitteen kuitenkin 50:een, sillä alkoi vahvasti vaikuttaa siltä, etten pääse muuten tavoitteeseeni. 

Vuoden aikana sain lopulta luettua vain noin 42 kirjaa. Sanon "noin", sillä laskentatapani on ollut hiukan epävarma. Olen lukenut joitain kirjoja, jotka ovat jääneet kesken, mutta jotka olen silti laskenut mukaan. Olen myös joutunut lukemaan joistain teoksista pätkiä sieltä täältä. Kokonaissaldoni on siis noin nelisenkymmentä kirjaa.

Mutta tarkastellaanpa sitä tarkemmin.

Vuonna 2018
  • Luin noin 42 kirjaa. Se tarkoittaa noin 0,8 kirjaa viikossa. Melkein yksi kirja viikossa on vielä aika hyvin!
  • 4 tietokirjaa, joista kaksi Youtuberin kirjoittamaa.
  • 10 sarjakuvaa.
  • 2 novellikokoelmaa.
  • Yksi näytelmä.
  • Yksi lastenkirja.
  • 22 romaania, eli yli puolet lukemistani kirjoista.
  • Ei yhtään uudelleenlukua. (Vaikka luinkin Seitsemää veljestä noin 100 sivua erästä kurssia varten.)
  • 9 englanninkielistä teosta, tosin vain yksi niistä oli romaani. (Vuonna 2017 luin 13 englanninkielistä teosta.) Muuten suomeksi.
  • 19 suomalaista teosta. (Vuonna 2017 luin 18 suomalaista teosta. Määrä on siis kasvanut viime vuodesta, ja prosentuaalinen määrä vielä enemmän. Vuoden 2018 tulokseen on vaikuttanut suomalaisen kirjallisuuden kurssi, jolla olin loppuvuonna.)
  • Aktiivisin kuukauteni lukemisen saralla oli marraskuu, jolloin luin kahdeksan kirjaa.
  • Hiljaista taas oli maalis-, heinä-, elo- ja syyskuissa; luin vain yhden kirjan kuussa.
  • Blogini saralla ahkerin kuukausi oli lokakuu, jolloin julkaisin 12 kirjoitusta.
  • Erityisen hiljaista taas oli syys- ja marraskuissa, jolloin en blogannut lainkaan.
  • Aloitin 6 uutta kirjasarjaa.
  • Luin 7 teosta, jotka kuuluivat johonkin sarjaan.
  • Sain yhden kirjasarjan päätökseen!
  • Luin lisäksi yhden kirjan, joka oli tavallaan sarjan toinen osa, mutta en ollut lukenut aiempaa osaa. (Juhani Ahon Papin rouva on jatkoa Papin tyttärelle, vaikka teokset toimivat itsenäisinäkin.)

Tämä listaus perustuu jokavuotiseen listaukseeni, joka elää vuodesta toiseen tarpeiden mukaan.

Nostoja kirjavuodesta

VUODEN VAIKUTTAVIN
Maria Turtschaninoff: Anaché
Olin lueskellut kirjan alkua rauhallisesti, mutta lopulta kirja imaisi mukaansa sellaisella vauhdilla, että hirvitti. Kirja teki niin suuren vaikutuksen, etten muista, milloin viimeksi olisin ollut romaanin loputtua niin voimakkaassa tunnetilassa. Luin romaanin loppuun Alankomaissa myöhään yöllä ja itkin, sillä tiesin, etten todennäköisesti pitkään aikaan törmää yhtä vaikuttavaan romaaniin. 

VUODEN KOUKUTTAVIN
Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään
Istuin lukemaan tätä kirjaa kovan kiireen keskellä. Kirja oli seuraava lukupiirikirja ja halusin osallistua lukupiiriin pitkän tauon jälkeen. Ajattelin, että yritän lukea kirjan edes puoleen väliin. Se olikin niin koukuttava, että olin kolmessa päivässä lukenut koko romaanin. Tarpeeksi lyhyet luvut ja cliffhangerit saivat sivut kääntymään, vaikka olisi ollut muutakin tekemistä.

VUODEN FEMINISTINEN RAIVO
Minna Canth: Työmiehen vaimo
Ei Canth turhaan ole suomalaisen feministin kantaäiti. Vaikka tämä oli tiedossani, kun aloin lukea Työmiehen vaimoa, onnistuin silti kehittämään itselleni kunnon raivon, jota purin sitten kanssaopiskelijoiden kanssa luennolla, kun keskustelimme romaanista. En ollut ainoa, joka oli raivostunut romaanin tapahtumista. Ei ihme, näytelmä herätti aikoinaan niin paljon keskustelua, että sen avulla lakia muutettiin niin, että naisilla oli oikeus omaan palkkatuloon.

VUODEN YLLÄTTÄVIN
Laura Lähteenmäki: Yksi kevät
Kertomus punaisista tytöistä vuonna 1918 päätyi lukulistalleni Hel-YA-tapahtuman kautta, mutta en odottanut romaanilta paljoa. Yllättäen romaani paljastui erittäin rankaksi, mutta erittäin palkitsevaksi ja ajatuksiaherättäväksi lukukokemukseksi.

VUODEN KESKUSTELLUIN
Tommi Kinnunen: Pintti
Väitän, että tämä oli keskustelluin kirja Suomessa, jonka vuoden aikana luin. Sitä arvostelujen määrää. Kirja oli minustakin oikein mukava lukaisu, mutta lukaisuksi se jäi. En päässyt kirjaan sisälle haluamallani tavalla.

VUODEN PETTYMYS
Fiona Barton: Leski
Arvostelukappaleena saatu dekkari oli sekava eikä lainkaan niin mielenkiintoa herättävä mitä ylistyssanat antoivat ymmärtää.

Vuoden 2019 tavoitteet

Toistan tämän melkein joka yhteydessä nykyään, mutta haluan ostaa vähemmän kirjoja. Tavoitteeni oikeastaan on, että en osta juuri yhtään kirjaa. Haluan saada luettua ne kirjat, jotka minulla jo on. Tein aktiivista valmistautumista tähän tavoitteeseen jo joulukuussa, kun tavanomaisen kirjakauppalahjakortin sijaan pyysin vanhemmiltani joululahjaksi lahjakorttia ruokakauppaan. Vuoden 2016 joululahjakortissa on vielä hiukan arvoa jäljellä, mutta kun se loppuu, en enää noin vain voi ostella kirjoja. Vuonna 2019 ostelen lahjakortilla ruokaa.

Olen myös miettinyt paljon suhtautumistani lukemiseeni. Olen jo vuosia pyrkinyt lukemaan paljon, jotta saan jonkun maagisen luvun täyteen. En enää halua tavoitella korkeita lukuja. Ymmärrän nyt sen, että ajat, jolloin luin 80 kirjaa vuodessa, ovat takanapäin. Silloin, kun luin niin paljon, elämäntilanteeni oli eri. Opiskelujen ja töiden lomassa sellaiset määrät eivät yksinkertaisesti enää ole realistisia minulle.

Säädin ensi vuoden tavoitteekseni 45 kirjaa. Se on enemmän, mitä tänä vuonna luin. Saa sitä aina vähän haaveilla. En kuitenkaan enää halua leveillä määrällä, vaan haluan lukea laatua. Ahmimisikä on takanapäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...