keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia

SIVUJA: 81
KUSTANTANUT: Otava
JULKAISTU: 2017
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia julkaistiin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna. Olin itsekin Turun kirjamessuilla kuuntelemassa hänen haastatteluaan ja päätin ostaa kirjan itselleni. Kirjan lukeminen venähti, sillä lyhyiden tarinoiden takia pidin pitkiäkin taukoja ennen kun tartuin kirjaan uudestaan. Hidas lukutahti ei tarkoittanut tylsää kirjaa - kirjan tarinat pikemminkin saivat enemmän huomiota, kun niitä luki vain muutaman kerrallaan.

Koiramäki-kirjat kuuluvat voimakkaasti lapsuuteeni ja onkin Kunnasta kiittämisen, että kiinnostuin hyvin nuorena historiasta. Pärjäsin pitkään koulussa historiantunneilla, sillä perusasiat olivat hallussa. Vaikka Kunnaksen kirjat on suunnattu lapsille, niitä varten on tehty huolellinen taustatyö, joten kirjan sivuilla oleviin faktoihin voi luottaa.

Tämän seurauksena Koiramäen Suomen historiaa voi pitää lähes kulttuuritekoa Suomelle. Lukuiset lapset ovat kirjan seurauksena taatusti paremmin perillä Suomen historiasta. Ei se ihan turhaan juhlavuotena ilmestynyt. Kunnas käy kirjassa läpi Suomen historiaa keskiajalta aivan autonomian aikaan asti. Kytkös Koiramäkiin on löyhä, mutta ihan paikallaan, varsinkin jos kirjaa on tarkoitus lukea lapsille, jotka tuntevat Koiramäen väen entuudestaan. Koiramäen esivanhempia löytyy monista historian merkkitapahtumista, ja pääsevät he tarinoiden päähenkilöiksikin välillä, jos tarina ei varsinaisesti vaadi jonkun oikean historiallisen henkilön läsnäoloa. Voin kuvitella, kuinka tätä kirjaa lukiessa monet lapset (ja vanhemmatkin) oppivat paljon uutta Suomen historiasta.

Minullekin kirjan lukeminen oli hyödyllistä, sillä satuin lukemaan kirjaa sellaisten kurssien kanssa, joissa tarvitsi historiantietoisuutta. Kirja palautti mukavasti mieleen monia asioita, jotka olivat päässeet karkaamaan mielestä.

Suosittelen tätä kirjaa erittäin lämpimästi lahjaksi lapsiperheille tai vaikka opettajan omaan kirjastoon, jos opetettava aine sattuu olemaan historia tai äidinkieli. Historia lienee ilmiselvää, mutta näen tässä kirjassa myös potentiaalia äidinkielen opetukseen: jollekin seiskaluokkalaiselle tämä voi olla se kirja, joka innostaa lukemaan. Kerronta on helppoa ja kuvitus on täynnä hauskoja yksityiskohtia.

Kunnaksen mukaelma Albert Edelfeltin maalauksesta
Kaarle-Herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista.
Kirjan sisällys:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...