perjantai 15. maaliskuuta 2019

Hank Green: An Absolutely Remarkable Thing

April May on 23-vuotias graafinen suunnittelija, joka on juuri valmistuttuaan saanut oikean työpaikan firmasta, joka suunnittelee älykännykkäsovelluksia. Työ on tylsää, mutta ainakin hän tekee koulutustaan vastaavaa työtä! Työpäivät venyvät pitkiksi. Eräänä yönä matkalla kotiin hän tulee kulkeneeksi valtavan veistoksen ohi Manhattanin 23. kadulla. Newyorkilaisena hän melkein ohittaa ihmismäisen robottiveistoksen, sillä hän kokee nähneensä jo kaiken. Sitten hän pysähtyy. Hän on opiskellut taidetta ja hän huomaa, kuinka erikoislaatuinen kyseinen veistos on. April soittaa ystävälleen Andylle, ja yhdessä he kuvaavat veistoksesta videon, jossa April ylistää sitä sekä puhuu taiteen puolesta. April menee nukkumaan ja Andy editoi ja lataa videon YouTubeen.

Aamulla maailma on muuttunut. Kun April herää, hän saa kuulla tyttöystävältään Mayalta, että videosta on tullut yön aikana viraali. Sen lisäksi veistoksia, joita nyt kaikki kutsuvat nimellä Carl (Aprilin videon mukaan), on ilmestynyt ympäri maailmaa. Kukaan ei tiedä, mistä veistokset ovat tulleet.

April ja Andy joutuvat median pyöritykseen, osittain haastattelupalkkioiden motivoimina. He päätyvät antamaan haastatteluja ja osallistumaan erilaisiin keskustelutilaisuuksia. Pian he jo huomaavat palkanneensa agentin ja assistentin, jotka auttavat heitä mediahumun keskellä luomaan uutta brändiään, jonka avulla he puhuvat taiteen, ihmisyyden ja rauhan puolesta.

An Absolutely Remarkable Thing on Hank Greenin esikoisromaani, jolle on myös luvassa jatkoa. Hank Green on tunnettu muun muassa Vlogbrothers-YouTube-kanavastaan, jota hän pitää yhdessä veljensä John Greenin kanssa. Greenin veljeksistä John on kiistatta tunnetumpi kirjailijana, sillä hänen teoksensa, kuten Tähtiin kirjoitettu virhe ja Kilpikonnan kuorella, ovat olleet yleisö- ja arvostelumenestyksiä. Herääkin kysymys, kuinka hyvin nuorempi veli Hank osaa kirjoittaa.

Tämän romaanin perusteella Hank Greenillä ei ole mitään hävettävää. An Absolutely Remarkable Thing on erinomainen esikoisteos, joka ottaa kantaan nykypäivän sosiaalisen median ilmiöihin, mutta onnistuu samalla ujuttamaan mukaan aimo annoksen tieteiskirjallisuuden konventioita.

Aloin lukea teosta nuorten aikuisten romaanina, joka pysyisi tiukasti reaalimaailman raameissa. Hyvin nopeasti romaani kuitenkin osoitti olevansa jotain aivan muuta. Jo alkuvaiheessa Aprililla ja hänen uudella tieteilijäystävällään Mirandalla herää epäilys, että Carlit saattavat olla ulkoavaruudesta. Siitä ilmestyy vinkkeä muun muassa Wikipediaan, mutta pian ihmiset kautta maailman alkavat nähdä hyvin kummallisia unia, jotka ovat täynnä arvoituksia. Alkaa näyttää siltä, että Carlit ovat tuoneet unet mukanaan ja että arvoitusten lopullinen ratkaisu antaa avaimen, jolla on mahdollista aukaista jotain. Mutta mitä?

En muista, milloin olisin viimeksi lukenut romaanin, joka lähtee näin rohkeasti omille teilleen. Romaani ei häpeile, vaan se tarjoilee rikkaan sisältönsä itsevarmasti. Minulle tuli olo, että kukaan ei ole jarrutellut Greeniä kirjoitusprosessin aikana, vaan hänen visioonsa on luotettu. Lopputuloksena on romaani, joka ampuu korkealle, toteuttaa villeimmätkin ideat täysillä ja onnistuu laskeutumaan jaloilleen. Tällaista kirjallisuutta haluan lukea.

An Absolutely Remarkable Thing on ehdottomasti lukemisen arvoinen romaani. Se käsittelee sitä, miten ihmiskunnan on mahdollista yhdistää voimansa ratkaistakseen isoimman mysteerin, mihin se on koskaan törmännyt. Se myös, ennakko-odotusteni mukaisesti, käsittelee sosiaalisen median ja julkisuuden ilmiöitä, mutta aivan eri tavalla kuin odotin - miten esimerkiksi muukalaisviha voi vaikuttaa suureen yleisöön.

Toki kirjassa on myös jotain kritisoitavaa. Kirja on kirjoitettu autobiograafiseen muotoon, mikä mahdollistaa päähenkilön Aprilin ajoittaisen kommentoinnin romaanin tapahtumista. Välillä sitä oli liikaa. Romaani ennakoi ja paisuttelee tapahtumia, joiden merkittävyyden lukija todennäköisesti olisi huomannut ilman Aprilin alleviivausta. Romaani on kirjoitettu niin, että tulevaisuuden April pystyy kommentoimaan menneisyyden Aprilin huonoja päätöksiä, mutta lukijan on silti kuljettava niiden läpi. Tämän seurauksena April on välillä hahmo, josta on vaikea pitää. Hän on kuitenkin hahmo, jolle tarina tapahtuu, joten hänen asemansa päähenkilönä on oikeutettua. Yksi romaanin toistuvasta teemasta onkin se, kuinka April on vain ihminen, joka on sattunut osumaan kaiken keskelle. Ja ihmiset tekevät joskus virheitä.

Hank Green on onnistunut kirjoittamaan erinomaisen ensimmäisen romaaninsa. Kirja pitää otteessaan aivan loppuun saakka, mutta minun on myönnettävä, että aivan loppu oli pettymys. Lievittääkseni pettymystäni päädyin katsomaan Greenin haastattelun YouTubesta. Sain sitä kautta kuulla, että romaanille on tulossa jatkoa. Pystyin tämän jälkeen tekemään rauhan lopun kanssa. Odotan mielenkiinnolla jatkoa.

HANK GREEN: AN ABSOLUTELY REMARKABLE THING
SIVUJA: 343
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Trapeze
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Margaret Atwood: Oryx ja Crake

Margaret Atwoodin MaddAddam-sarjan ensimmäinen osa Oryx ja Crake sijoittuu tulevaisuuden Yhdysvaltoihin, jossa erittäin tarttuva ja tappava sairaus on pyyhkinyt lähes koko ihmiskunnan pois pelistä. Romaani seuraa Lumimiestä, joka arvelee olevansa ainoa eloonjäänyt ihminen. Maata asuttavat nyt eläimet (niin alkuperäiset kuin ihmisten geenimanipulaation seurauksena syntyneet uudet lajit) sekä uusi ihmislaji, jota myös crakelaisiksi kutsutaan. Eläimillä ja crakelaisilla menee hyvin. Luonto tarjoaa ravintoa ja suojaa eläimille, ja crakelaisetkin pärjäävät erinomaisesti, sillä heidän luojansa Crake on istuttanut heihin lukuisia luonnossa selviytymistä helpottavia ominaisuuksia.

MaddAddam-sarja on trilogia, jonka kolmannen osan Uuden maan olen lukenut jo vuonna 2015. Oryx ja Crake päätyi lukulistalleni kirjallisuuden opintojen seminaarin takia - tämä on yksi teos, jota käsittelemme siellä. Olikin erittäin kiinnostavaa lukea nyt romaani, jonka maailma on jo osittain tuttu jatko-osan seurauksena.

Sarja ei etene kronologisesti, vaan jokainen osa on itsenäinen teos. Kaikki romaanit sijoittuvat samaan maailmaan ja kertovat jopa samanaikaisista tapahtumista, mutta eri näkökulmista ja eri paikoista. Tämän vuoksi uskalsin aikoinaan tarttua Uuteen maahan. Silloin kuvittelinkin ymmärtäväni kaiken, mutta Oryxin ja Craken lukemisen jälkeen minun on myönnettävä, että olin vuonna 2015 hakoteillä. Suosittelen trilogian lukemista kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäinen osa nimittäin yleensä esittelee maailman lukijalle perusteellisemmin kuin jatko-osat.

*

Romaanin alussa ihmisten maailma on loppunut. Lukija kohtaa Lumimiehen, joka yrittää tulla toimeen crakelaisten kanssa, mutta jokapäiväinen elämä on kamppailua. Kaikesta on pulaa. Ruoasta, vedestä, auringonsuojasta ja ihmisseurasta. Pian Lumimies tajuaa, että hänen on lähdettävä jälleen yhdelle hankintaretkelle entisille asuinalueille. Ehkä jossain vielä on ruokaa, vettä tai antibiootteja. Jopa olutta. Matka ihmisasutuksen raunioille palauttaa Lumimiehen mieleen tapahtumia, jotka johtivat nykytilaan. Ennen hänet tunnettiin nimellä Jimmy.

Jimmy oli kasvaessaan kaikin puolin keskinkertainen poika, jonka isä teki liikaa töitä ja äiti oli masentunut. He kaikki asuivat Piirissä, joka on varattu vain harvoille ja valituille. Piirissä kaikki on hyvin, mutta sen ulkopuolella vallitsee kaaos. Omilla ansioillaan Jimmy ei kenties Piiriin pääsisi, mutta hänen vanhempiensa haastava ja rahallisesti tuottava työ geenimanipulaation parissa takaa heille mukavat oltavat. Koulussa Jimmy tutustui Glenniin, joka myöhemmin otti käyttöön nimen Crake, heidän yhdessä pelaamansa Sukupuutio-pelin nimimerkin mukaan. Crake oli harvinaisen älykäs, mutta hiukan etäinen poika. Crake ja Jimmy ystävystyvät, vaikka heillä ei tunnu olevan paljon yhteistä.

Jimmy/Lumimies on erikoislaatuinen päähenkilövalinta, sillä hänen osansa romaanissa on jäädä tarkkailijan rooliin. Hän seuraa, kuinka Crake etenee urallaan ja päätyy korkeaan asemaan yhtiössä, joka kehittää geenimanipulaation avulla uusia lajeja tai muokkaa vanhojen ominaisuuksia. Jimmy itse päätyy kehnoon kouluun ja siitä aliarvostettuun työpaikkaan mainoslauseuden kirjoittajana. 

*

Oryx ja Crake on kiistatta 2000-luvun alun ekokriittisen tieteiskirjallisuuden klassikko. Ilmestymisajankohtanaan romaanissa esitellyt ympäristöaiheet ja todelliselta tuntuvat tulevaisuudenkuvat biologian mahdollisuuksista tekivät suuren vaikutuksen lukijakuntaan. 

Nyt vuonna 2019 romaani on valitettavasti kärsinyt ajan kulumisesta. Oryx ja Crake nostaa esiin aiheita, jotka olivat 2000-luvun alussa tapetilla, ja vaikka niistä puhutaan edelleen, keskustelu on siirtynyt muihin ongelmiin, kuten ilmastokysymyksiin. 

Vaikka romaani tuntuukin hiukan vanhentuneelta, se on silti ansainnut paikkansa tieteiskirjallisuuden merkkiteosten joukossa. Teos kuvailee yhden mahdollisuuden siitä, miten meidän tuntema maailmamme voi loppua. Romaani tuntuu tässä suhteessa edelleen äärimmäisen ajankohtaiselta.

Romaanin raskaan aiheen takia olen hämmentynyt siitä, miksi päähenkilöksi on valittu Jimmy, joka on moraaliton tyhjäntoimittaja, joka on mielihalujensa vietävänä. Jimmy tuntuukin edustavan jokamiestä, jolle vain sattuu lankeamaan viimeisen jäljellä olevan ihmisen rooli. Hän seuraa sivusta, kuinka maailma tuhoutuu, mutta hän ei voi tehdä sille mitään. Jimmy voisi olla kuka vain meistä. 

Kokonaisuutena Oryx ja Crake on erittäin nopealukuinen teos. Kerronta rullaa reippaasti Jimmyn menneisyyden ja Lumimiehen nykyisyyden välillä. Lukijalle valkenee sivu sivulta, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Tuntuu hassulta suositella tätä kirjaa kevyenä iltalukemisena, mutta sitä se tavallaan on. Teksti on kevyttä, sisältö taas ei ole.

ALKUPERÄINEN NIMI: Oryx and Crake
SIVUJA: 487
KUSTANTANUT: Otava
JULKAISTU: 2003 (suom. 2003) 
SUOMENTANUT: Kristiina Drews
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Tampereen yhteistyökokouksen kirjasaalis ja NoFF

Maaliskuun 9. päivänä järjestettiin Suomen spefiseurojen vuosittainen yhteistyökokous, perinteiden mukaisesti Tampereella. Kokouksen tarkoituksen on yhteistyön tehostaminen ja ylläpito. Päivän aikana eri kaupunkien seurat esittelevät toimintaansa ja pistävät tulille uusia yhteisiä projekteja. Tärkeää on muun muassa huolehtia siitä, ettei tapahtumien kanssa tule päällekkäisyyksiä.

Kaksi olennaista osaa yhteistyökokouksessa ovat arpajaiset ja huutokauppa. Arpajaisilla katetaan kokoustilan vuokrakustannuksia ja huutokaupalla kerätään rahaa vuoden Noffarille. Noffari on henkilö, joka lähetetään johonkin pohjoismaalaiseen coniin tutustumaan kansainväliseen con-menoon sekä ylläpitämään eri maiden välisiä fandomyhteyksiä. Noffarin matkaa avustaa taloudellisesti Nordic Fan Fund eli NoFF. Lue lisää tästä. 

Yhteistyökokouksen arpajaiset ovat tunnetusti täynnä tolkuttoman huonoa spefikirjallisuutta, joista kokoukseen osallistujat haluavat päästä eroon. Jokainen osallistuja saa tuoda arpajaisiin palkintoja. Joitain helmiä siellä on, ja siksi olisikin suotavaa, että jos voitto osuu omalle kohdalle, se tulisi mahdollisimman ajoissa, jotta pääsee kuorimaan kermat päältä pois. Mitä pidemmälle oma arpaonni antaa odotuttaa, sitä enemmän toivoo, ettei onnetar suosisi lainkaan. 

Minulla oli tänä vuonna huono tuuri. Ostin viisi arpaa, joista yksikään ei voittanut. Sain kuitenkin armonlahjan, eli minulle lahjoitettiin yksi voittanut arpa, jolla pääsin valikoimaan jäljellä olevista palkinnoista jotain.

Päädyin valitsemaan itselleni Lauren Katen Langennut-romaanin. Tämä alkuperäisnimeä Fallen kantava paranormaalin romantiikan edustaja on minulle tuttu elokuvateatterissa nähdystä trailerista. Kirja houkutteli minua siisteydellään ja kovakantisuudellaan. Ehdin lukea siitä muutaman kappaleen arpajaisten loppuvaiheessa. Sen perusteella sanoisin, että teos todennäköisesti ärsyttäisi minua kangistuneilla ihmissuhdekäsityksillään ja stereotypioillaan. Mutta koskaan ei voi tietää, minkälainen kirja oikeasti on. Jään harkitsemaan, laitanko kirjan lukematta kiertoon, vai annanko sille oikeasti mahdollisuuden.

*

Huutokaupassa sen sijaan on tarjolla oikeasti hyvää kirjallisuutta, jopa harvinaisia löytyöjä, ja osa huudetaan verrattain korkealla hinnalla. Jotkut kirjoista taas ovat hyvin huonoja ja huudetaan korkealla hinnalla vitsin vuoksi. Suurin motivaatio ihmisille taitaa olla Noffarin con-matkan tukeminen.

Tänä vuonna minä olen Noffari. 

Minua kysyttiin Noffariksi paria viikkoa aiemmin, eräänä iltana, jolloin olin viettänyt muutenkin erittäin tapahtumarikkaan päivän työnhaun saralla. Olin juuri vastaanottanut töitä ja sitä kautta loppuvuoden suunnitelmat olivat alkaneet selkeytyä päässäni. Kun minua kysyttiin Noffariksi, ensimmäinen ajatukseni oli, että jaksanko lisätä suunnitelmiin vielä yhden ulkomaanmatkan. Kysyin lisäkysymyksiä aiheesta ja nukuttua yön yli tulin siihen lopputulokseen, että kyllä minä tämän jutun otan vastaan. Kyseessähän on suuri kunnia! Joku on ajatellut, että minulla on uskallusta matkustaa ulkomaille ja edustaa siellä Suomea, ainakin jollain tavalla. 

Ennen huutokauppaa edellisvuoden Noffari Rinna Saramäki julkisti seuraavan Noffarin. Tähän asti se oli ollut salaisuus, joten edes paikalla olleet kaverini eivät vielä tienneet asiasta. Saramäki sanoi, että Noffariksi valitaan usein henkilö, joka vaikuttaa vähän siltä, että hänestä voisi kuoriutua kansanvälinen con-kävijä, mutta hän tarvitsee pienen tökkäyksen siihen suuntaan. Saa nähdä, pureeko minua nyt ärhäkkä con-kärpänen.

*

Huutokaupassa yksi huudettavista artikkeleista oli David ja Leigh Eddingsin Tamuri taru -trilogia kokonaisuudessaan. (Davidin vaimo Leigh on yhteiskirjoittanut kaikki David Eddingsin nimellä julkaistut kirjat, mutta hänen työpanoksensa tunnustettiin kirjan kansissa vasta vuonna 1995.) 

En ole häpeäkseni (tai onnekseni) lukenut lainkaan Eddingsiä, sillä lähikirjastoni fantasiahylly oli sijoitettu niin kauas nuortenkirjaosastolta, etten kovimmassa fantasiaiässäni uskaltanut sinne mennä. Ehkä olen säästynyt paljolta. Näin olen ainakin ymmärtänyt. Päätin kuitenkin nyt, että voisin täydentää kirjahyllyäni näillä klassikkoteoksilla. Tarjosin kirjoista 2 euroa. Joku toinen tarjosi 3 euroa. Sitten alkoi kilpa, jossa kirjoja huudettiin minulle. Lopulta eräs henkilö osti trilogian 17 eurolla minulle, ja samalla Noff-rahasto sai tukea.

Nyt alkaa uusi keräilyharrastus.

Selailun perusteella tämä trilogia ei välttämättä ole mitään fantasiakirjallisuuden huippua, mutta ainakin voin katsella niitä hetken ennen kun päätän, minne laitan ne eteenpäin.

Ostin minä myös jotain oikeasti uskottavaa. Yhteistyökokouksessa myydään satunnaisesti muitakin kirjoja. Tällä kertaa Anne Leinonen saapui paikalle parin kirjalaatikon kanssa ja myi sekä omia teoksiaan että jostain syystä hallussaan olevia muita kirjoja. Ostin viiden euron kappalehintaan Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi ja Anne Leinosen Ilottomien ihmisten kylän.


Hankin myös uuden, oikean kokoisen Finncon 2018 -paidan, sillä conissa ostamani paita on paljastunut hiukan liian isoksi ja on siksi soveltuva vain yöpaitakäyttöön.


Paitoja myydään tällä hetkellä 5 euron kappalehintaan. Niitä voi ostaa muun muassa tätä kautta. Tuotoista puolet menee Finncon-yhdistys ry:lle ja puolet Terrakodin vuokranmaksun tukemiseen. Jos tilaus pitää postittaa, laskuun lisätään postituskulut.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...