maanantai 17. kesäkuuta 2019

Maresin voima päättää Maresin tarinan



Maria Turtschaninoffin Punaisen luostarin kronikoita -sarjan kolmas osa Maresin voima jatkaa sarjan aloittaneen Maresin tarinaa. Ensimmäinen osa kertoo siitä, kuinka Menoksen saaren nunnat ja noviisin suojelivat saarta valloitukselta ja kuinka Maresi löysi kutsumuksensa. Toinen osa Naondel taas kertoo naisista, jotka alun perin matkustivat Menoksen saarelle ja perustivat sinne luostarin.

Maresi on nyt 17-vuotias nuori nainen. Nuorena tyttönä hän päättti, että hänen elämäntehtävänsä on oppia luostarissa mahdollisimman paljon tietoa maailmasta ja matkustaa sitten takaisin kotiseudulleen Rovasiin ja jakaa tietojaan siellä. Koulutus luostarissa on nyt päättynyt. On aika matkustaa kotikylään ja perustaa sinne koulu. Luostarista on kuitenkin tullut Maresille koti, ja niinpä hän kirjoittaa sinne kirjeitä koko sen ajan, kun hän kamppailee kotikylässään kohtaamiensa vaikeuksien kanssa. Romaanin ruotsinkielinen nimi Breven från Maresi kertookin selvemmin, että kyseessä on kirjeromaani.

Kirjeromaanin haasteet

Kirjeromaani on mielipiteitä jakava kerrontamuoto. Se sai alkaunsa 1700-luvulla ja se vaikuttanut merkittävästi yksikön ensimmäisen persoonan käyttöön kirjallisuuden kerrontamuotona. Yksi tunnetuimmista kirjeromaaneista on Samuel Richardsonin Pamela (1740–41), jossa nuori Pamela-niminen nainen kirjoittaa kirjeitä kotiinsa ja kertoo siinä elämästään. Romaani oli aikanaan suuri ilmiö, joka vaikutti modernin romaanin syntyyn. Samalla kirjeromaanin muodon haasteet nostettiin nopeasti esiin esimerkiksi Henry Fieldingin romaanissa Shamela (1741), joka parodioi kirjeiden preesenmuodon käyttöä.

Kirjeromaaneilla on ollut huomattava vaikutus naisten kirjoittamaan kirjallisuuteen. Aikana, jolloin naisten kirjallisia tavoitteita ei otettu vakavasti, kirjeromaaneja pidettiin hyväksyttävänä kiroittamisen muotona. Naiset muutenkin olivat suurimmaksi osaksi vastuussa suvun kirjeenvaihdosta, joten kirjeiden kirjoittaminen oli naisille luonnollista. Siinä sivussa syntyi monesti myös mielikuvituksellisia kirjeitä, joiden avulla kerrottiin fiktiivistä tarinaa.

Kirjeromaani on haastava muoto, sillä lukija vaatii siltä enemmän uskottavuutta kuin muunlaisilta kerrontaratkaisuilta. Sen lisäksi, että romaanin tapahtumien täytyy romaanin sisäisessä maailmassa tuntua tarpeeksi uskottavilta, myös tekstin täytyy olla uskottavaa. Kirjeiden kirjoittajalla on oltava konkreettista aikaa, jolloin hän kirjoittaa kirjeitä ja kirjeiden on oltava tarpeeksi lyhyitä, jotta olisi uskottavaa, että kirjoittaja on ehtinyt kirjoittaa ne. Myös kirjeiden muoto täytyy ottaa huomioon – kirjeen alussa hahmo ei esimerkiksi voi väittää olevansa tietämätön jostain, minkä hän saa selville kirjeen lopussa.

Joiltain osin Maresin voima ontuu kirjeromaanin uskottavuudessa. Kirjeet ovat hyvin pitkiä ja Maresi kirjoittaa niitä joskus jopa keskellä talvea ulkoilmassa. Hän myös valittaa jatkuvasti paperin puutetta, vaikka tekstiä syntyy sen jälkeen sivukaupalla.

Samalla Maresin laveasanainen kirjeenvaihto on helppo ymmärtää. Hän on päätynyt maailmaan, jossa kukaan ei ymmärrä, mitä hän on kokenut luostarissa. Hän haluaa kokea yhteyttä luostariin ja siksi pitää ikään kuin päiväkirjaa vanhoille ystävilleen. Kaiken lisäksi kirjeiden kirjoittaminen on yksi harvoista huveista, mitä hänellä kotikylässään on, joten ei ihme, että hän ottaa siitä kaiken irti. 

Yllättävän pieni tarina

Takakannen mahtisanoista huolimatta  "Maresin voima saa lukijan polvilleen"  romaanin tarina on yllättävän pieni. Maresi toki vaikuttaa suuresti kotiseutunsa hyvinvointiin, mutta toisin kuin kirja alussa antaa ymmärtää. 

Maresi on lähtenyt kotikyläänsä perustamaan koulun, mutta koulun perustaminen tapahtuu hitaasti. Koulurakennus valmistuu käyttöön vasta noin romaanin puolivälin paikkeilla. Romaanin alkupuoli keskittyykin enemmän kylän arjen kuvaamiseen ja Maresin sopeutumiseen. Luostarissa hän on oppinut monia taitoja, joita vähätellään kotikonnuilla. Maresi ei halua naimisiin eikä letitä hiuksiaan kuten muut kylän nuoret naiset. 

Rauhallisesta alusta huolimatta romaanin loppu taas tuntuu hätiköidyltä. Romaani keskittyy koulutuksen tärkeyteen yllättävän vähän. Suuremman roolin saavat erilaiset sosioekonomiset ongelmat, jotka paisuvat lopulta niin suuriksi, että koko kylä ryhtyy kapinaan ulkomaalaista hallitsijaa  ja hänen sotilaitaan vastaan. Viimeiset sata sivua juoni etenee kuin pikakelauksella. Maresin voimassa olisi ollut aineksia ainakin viidensadan sivun mittaiseen romaaniin, jolloin Maresin mahtavat voimat olisivat voineet päästä selvemmin valloilleen. Maresi nimittäin tekee vaikka mitä hienoa romaanin lopussa, mutta niille ei anneta tarpeeksi tilaa. Verrattuna toiseen Turtschaninoffin kirjoittamaan mahtavaan hahmoon, Anachéen, Maresi ei tehnyt niin suurta vaikutusta. Anachén jälkeen tuntui siltä, kuin olisin lukenut elämää suuremman myytin, mutta Maresin voiman jälkeen tuntui, että vaikka Maresin hieno tarina on päätöksessä, se jää melko pieneksi.

Tästä huolimatta nautin Maresin voimasta suuresti. Olin kiinnostunut Maresin kotikylän yksityiskohdista, hänen vaikeasta suhteesta äitiinsä sekä hänen sopeutusvaikeuksistaan pitkän poissaolon jälkeen. Pidin Maresin luonteesta sekä siitä, minkälaisen kumppanin hän valitsee itselleen. Turtschaninoff osaa kirjoittaa erinomaisia oivalluksia ihmissuhteista. Lisäksi pidin hienovaraisesta taikuudesta, jota Maresi harjoitti kotikylässään.

Maresin voima päättää Maresin tarinan onnistuneesti, vaikka jäinkin kaipaamaan vielä jotain suurempaa. Toivon kuulevani tästä fantasiamaailmasta vielä lisää. Turtschaninoff on luonut rikkaan maailman, jossa on monenlaisia kansoja. Vaikka jokainen kirja on oma itsenäinen teoksensa, niistä on hauskaa tunnistaa viittauksia toisiin kirjoihin. Erimerkiksi Maresin voimassa luetaan Arran tarinaa.

MARIA TURTSCHANINOFF: MARESIN VOIMA
NIMI: Breven från Maresi. Krönikor från det Röda klostret
SIVUJA: 383
KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2018 (suom. 2018) 
SUOMENTANUT: Marja Kyrö
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Lähteitä:
Leskelä-Kärki, Maarit; Lahtinen, Anu; Vainio-Korhonen, Kirsi: Kirjeet ja historiantutkimus.
Keskiajasta itsenäisyyden aikaan -luentokurssi, Turun yliopisto.
Populaarikirjallisuuden historiaa -luentokurssi, Turun yliopisto.
Tieteen termipankki: Kirjeromaani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...