tiistai 4. kesäkuuta 2019

Sarjakuvapalsta - maalis-toukokuu

Päätin maaliskuussa koota lukemani sarjakuvat yhden bloggauksen alle. Kaikista sarjakuvista ei nimittäin aina löydy sanottavaa kokonaisen bloggauksen verran, mutta silti niistä haluaa sanoa jotain. Näistä sarjakuvista muodostui pikku hiljaa "sarjakuvapalsta", joka kokoaa yhteen sarjakuvia, joita luin maalis-toukokuussa. 

Bloggaus sisältää seuraavat sarjakuvat:

Janne Kukkonen: Voro 2 - Tulikiven armeija
Rainbow Rowell & Kris Anka: Runaways Vol 2: Best Friends Forever
Brian K. Vaughan & Adrian Alphona: Runaways Vol 2: Teenage Wasteland
Brian K. Vaughan, Cliff Chiang, Matt Wilson & Jared K. Fletcher: Paper Girls Vol 4
Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga Vol 8
Nagata Kabi: My Lesbian Experience with Loneliness
Nagata Kabi: My Solo Exchange Diary


JANNE KUKKONEN: VORO 2 - TULIKIVEN ARMEIJA
SIVUJA: 339
KIELI: Suomi
KUSTANTANUT: Like
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Janne Kukkosen Voro - kolmen kuninkaan aarre (2016) putkahti yleisön luettavaksi kuin puskasta, mutta sen jälkeen yleisö jäi nälkäiseksi. Kukkonen esitteli ensimmäisessä sarjakuvaromaanissaan ihastuttavan keskiaikaisen fantasiamaailman, jossa rosvot ovar organisoituneet killaksi ja jossa pikkuinen Lilja-voro sotkeutuu isoihin kuvioihin, joihin liittyy kuolleita sotureita ja muuta hurjaa. Tarina saa nyt jatkoa.


Voro 2 - Tulikiven armeija, jatkaa melkein suoraan siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Luin edellisen osan yli kaksi vuotta sitten, eikä jatko-osa käytä paljon aikaa vanhan kertaamiseen. Tämän takia tarina lähti nahkeasti liikkeelle. Kunhan aiemmat tapahtumat on onnistuttu lopulta palauttamaan mieleen, tarina vetää mukaansa.

Lilja ja hänen mentorinsa Seamus saavat toimeksiannon varastaa vanha kirja. Vanha kirja ei vaikuta järin rahakkaalta keikalta, mutta paljastuukin, että kirja on todellisuudessa aivan jotain muuta. Lilja ja Seamus ajautuvat jälleen itseään suurempiin kuvioihin, ja edellisen osan pahikset näyttävät jälleen naamojaan. Juoni kärsii jonkin verran toisteisuudesta, kun ryöväyskeikat seuraavaat toisiaan, mutta onneksi Liljan sekoilu virkistää kohtauksia.

Voro 2 - Tulikiven armeija on samaa taattua fantasiaseikkailua, johon lukijat ihastuivat jo ensimmäisessä osassa. Aiemmassa osassa kritisoin mustavalkovärityksen tummuutta. Nyt ruudut tuntuvat kirkastuneen. Sen sijaan huomasin kaipaavani lisää naishahmoja. Liljaa lukuunottamatta kaikki sarjan toimijat ovat miehiä. Tämän havainnoin tehtyäni en enää voinut olla huomioimatta sitä joka kerta, kun taas yksi uusi mieshahmo esiteltiin lukijalle.

RUNAWAYS VOL 2: BEST FRIENDS FOREVER
KIRJOITTANUT: Rainbow Rowell
PIIRTÄNYT: Kris Anka
SIVUJA: 136
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Marvel
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Runaways kertoo lapsi- ja teinijoukosta, joka on saanut tietää, että heidän vanhempansa ovat superpahiksia ja että he ovat perineet vanhemmiltaan yliluonnollisia kykyjä. Sarjasta ilmestyi vuonna 2003-2007 seitsemän osaa, joiden aikana teinijoukko yhdisti voimansa ja koki seikkailuja yhdessä.

Kymmenen vuotta sarjan päättymisen jälkeen se aloitettiin uudestaan. Aikaa on kulunut sarjan sisäisessä maailmassa kaksi vuotta, mutta paljon on muuttunut. Tämän huomaa varsinkin Gert, joka pelastetaan aikakoneen avulla kuolemalta ja tuodaan joukkoon takaisin, nyt kaksi vuotta nuorempana kuin muu porukka.

Ensimmäinen albumi kokosi vanhan jengin kasaan. Nyt olisi aika aloittaa elämä uudestaan. Best Friends Forever ei kuitenkaan onnistu päättämään, mihin suuntaan uuden elämän pitäisi lähteä. Samalla kun hahmot pohtivat, mitä tehdä nyt, kun vanha porukka asuu taas saman katon olla, minulle tuli olo, että samaa pohtivat myös sarjakuvan tekijät. Koko albumin ajan jäin odottamaan, milloin suurempi juonikuvio nostaa päätään.

Nico on uskollinen goottityylilleen.
Tästä huolimatta pidin albumista. Rainbow Rowellin dialogi on virkeää ja nokkelaa ja Kris Ankan kynänjälki viimeisteltyä. Pidän erityisesti siitä, kuinka hahmoilla on selvästi omat pukeutumistyylinsä, jotka ovat myös 2010-luvun muodin mukaisia. Tarina on sopivasti sidottu nykypäivään. Esimerkiksi vitsit suosittujen TV-sarjojen juonenkäänteistä naurattivat. Albumisssa käydään läpi monta lyhyttä juonta, joiden aikana hahmojen ihmissuhteet kehittyvät. Ehditään yhdessä vaiheessa taistella pahistakin vastaan. 

Siinä missä ensimmäinen albumi piti lukijan hyvin mukana, toinen albumi viittaili vanhaan sinä määrin, että välillä oli vaikea pysyä mukana. Muutama ihmissuhde eteni mielestäni liian nopeasti eikä albumin päättävä kohtaus onnistunut yllättämään, sillä siinä esiintyvä hahmo ei ollut minulle ennalta tuttu. Niinpä varasin sarjan vanhempia albumeita kirjastosta.


RUNAWAYS VOL 2: TEENAGE WASTELAND
KIRJOITTANUT: Brian K. Vaughan
PIIRTÄNYT: Adrian Alphona
SIVUJA: 144
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Marvel
JULKAISTU: 2006
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Huomasin ilokseni, että Vaskikirjastoissa on saatavilla Runaways-sarjan ensimmäinen tarinakokonaisuus. Tein varauksen ensimmäiseen ja toiseen albumiin, mutta varausteknisistä syistä toinen albumi saapui noudettavaksieni ennen ensimmäistä. Päätin  lukea sen, sillä ensimmäisen albumin jonotuslista oli vielä pitkä. Olinhan minä sitä paitsi lukenut jo uutta sarjaa.

Teenage Wasteland sijoittuu aikaan, jolloin karkulaisjoukko on juuri saanut selville vanhempiensa todellisen luonteen. He ovat majoittautuneet luolastoon, jossa on hienot mutta ränsistyneet puitteet. Karkulaisten on päätettävä, mitä he tekisivät uudella vapaudellaan: pitäisikö heidän jatkaa matkaansa jonnekin muualle, vai pitäisikö heidän alkaa taistella vihollisia vastaan salanimien ja supersankariasujen kanssa? Tarvikehankintaretkellä karkulaisjoukko rekrytoi joukkoihinsa uuden teinin, pojan, joka kertoo vanhempiensa pakottaneen hänet tekemään rikoksia. Vanhempien pakoilu on karkulaisille tuttua puuhaa, joten he ottavan uuden pojan joukkoihinsa. Pian uusi poika sekoittaa pakkaa tukikohdassa: tapahtuu niin ihastumisia ja vihastumisia joukossa, joka ei itsekään vielä ole onnistunut muotoutumaan jänteväksi ryhmäksi.

Kuten Best Friends Forever, myös Teenage Wasteland kärsii toisen osan ongelmasta. Ensimmäisen albumin seikkailut on seikkailtu, mutta vielä ei ole aika isommalle kamppailulle. Hahmojen on syvennettävä keskinäisiä suhteitaan ja opittiva lisää itsestään ja vastalöydetyistä supervoimistaan. Vasta sen jälkeen on aika kohdata superpahisvanhemmat, jotka aloittivat koko sotkun.

Ensimmäistä Runaways-sarjaa julkaistiin 2000-luvun alussa. Vuosituhannen vaihde näkyy tässä albumissa sekä suloisella että rasittavalla tavalla. Hahmojen vaatteet olivat kuin minun teinivuosiltani, niin hyvässä kuin pahassakin. Eniten minua kuitenkin häiritsi sarjakuvan visuaalinen ilme: ruutujako oli jäykkää, minkä vuoksi tarina ei edennyt yhtä notkeasti kuin Kris Ankan piirtämässä 2010-luvun versiossa. Lisäksi minusta tuntui, että Teenage Wastelandin värittäjä oli innostunut liikaa tietokoneväritystekniikasta: erilaiset vaaleat korostukset alkoivat käydä jossain vaiheessa koomisiksi.

PAPER GIRLS VOL 4
KIRJOITTANUT: Brian K. Vaughan
PIIRTÄNYT: Cliff Chiang
VÄRITTÄNYT: Matt Wilson
TEKSTAUS: Jared K. Fletcher
SIVUJA: 128
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Image Comics
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Paper Girls on edennyt neljässä albumissa hyvin pitkälle siitä, mistä se lähti liikkeelle. Ensimmäisessä albumissa neljä sanomalehdenjakajatyttöä Erin, MacKenzie, Tiffany ja KJ sotkeutuivat outoihin tapahtumiin, joissa ei avaruusolennoista ole puutetta. Pian kuitenkin selviää, että avaruusolennot ovatkin ihmisiä kaukaa tulevaisuudesta. 1980-luvun tytöt tulevat imaistuksi seikkailuun, jossa he vierailevat useilla vuosikymmenillä ja kohtaavat muun muassa vanhempia versioita omista itseistään.

Neljännessä albumissa tytöt ovat päätyneet uuden vuoden aattoon vuodelle 1999. Ihmiskunta on huolissaan siitä, että tietokoneet menevät vuosituhannen vaihtumisen vuoksi sekaisin. Se on kuitenkin pienin huoli universumissa, sillä sarjakuvan isommat kuviot alkavat hahmottua: meneillään on jonkinlainen suuri sota, jossa aikamatkaajat taistelevat ja yrittävät yhtä aikaa peitellä jälkiään "paikallisilta" eli aikalaisilta.

Erin, MacKenzie, Tiffany ja KJ kohtaavat tällä kertaa Tiffanyn vanhemman version. Tiffanyn vanhempi versio on ajatunut vaihtoehtoisen muodin ja vaihtoehtoisen poikakaverin pariin, mutta hänestä on hyötyä, sillä hän kykenee näkemään asioita, joita muut eivät näe.

Paper Girls on alusta asti saanut minulta varautuneen vastaanoton. Pidän sen estetiikasta, mutta juoni tuntuu liian laajalta näin pieneen tilaan. Sarjaa tulee enää vain kahden albumin verran, joten minua huolettaa hiukan, miten tämä kaikki saadaan millään lailla tyydyttävään päätökseen.


SAGA VOL 8
KIRJOITTANUT: Brian K. Vaughan
PIIRTÄNYT: Fiona Staples
SIVUJA: 146
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Image Comics
JULKAISTU: 2017
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Saga on saavuttanut pisteen, jossa hahmojen ja juonenkäänteiden määrä ei ole hyväksi julkaisutahdille. Luin seitsemännen albumin vuoden 2018 huhtikuussa, enkä kiireitteni vuoksi ehtinyt bloggaamaan siitä. Näin ollen minulla ei ollut vanhaa bloggausta, josta verestää muistia viimeaikaisista juonenkäänteistä. Internetkään ei erityisemmin auttanut - vastaan tuli ennemminkin spoilereita yhdeksännestä albumista, jonka jälkeen sarjakuva on jäänyt tauolle

Sarjakuvan tekeminen on hidasta, varsinkin jos tyyliksi on valittu Sagan kaltainen realisuutta lähentelevä, yksinkertainen tyyli, jossa väritys on kohdillaan. Fiona Staplesin kynänjälki miellyttää silmää, mutta lukijaa ei palvele se, että tarinan seuraava käänne ilmestyy vasta monen kuukauden päästä.

No, sain viimein kirjaston pitkästä jonosta albumin käsiini, ja onnekseni muutaman sivun jälkeen muistin taas, missä mennään. Nopeasti kerrattuna Saga kertoo Alanasta ja Markosta, jotka ovat lainsuojattomia, sillä he ovat saaneet laittoman lapsen. Alana on kotoisin Landfallista, jonka kansa osaa lentää, mutta lentotaito on tabu, kun taas Marko on kotoisin Wreathista, Landfallin kuusta, jonka kansa osaa takoa. Landfall ja Wreath ovat olleet sodassa pitkään. Taistelutantereella Marko ja Alana rakastuvat ja päättävät karata.

Kahdeksannessa osassa Alana ja Marko ovat edelleen lainsuojattomia, yhdessä lukuisien muiden mukaan lähteneiden ystäviensä kanssa, mikä on ongelmallista nyt, sillä Alana tarvitsisi lääketieteellistä apua. Edellisen albumin lopputaistelussa toista lastaan odottava Alana loukkaantui, minkä seurauksena syntymätön lapsi kuoli kohtuun. Kahdeksas albumi alkaa siitä, kun tapahtumista on kulunut  jo jonkin aikaa. Alkaa olla kiire, sillä kuollut lapsi on edelleen Ananan kohdussa ja hän alkaa voida huonosti. Ratkaisuna on planeetta Pervious, jossa tehdään abortteja pimeästi.

Tässä albumissa Saga astuu villiin länteen. Sagalla on tapana yhdistää mutkattomasti erilaisia genrejä ja käsitellä niiden avulla uusia puolia eeppisen scifi-fantasiasarjakuvan valtavasta maailmasta. Länkkärimiljöö tarjoaa ainakin junanryöstökohtauksen sekä ratsastelua erilaisilla ratsuilla.

Pääjuoni albumissa kuitenkin keskittyy Alanan, Markon ja heidän tyttärensä Hazelin surutyöhön menetetyn lapsen takia. Samalla kun he juoksevat kilpaa ajan kanssa - kuinka kauan Alanan keho kestää - he joutuvat hyväksymään sen, etteivät he saakaan toivomaansa lasta. Asia on käsitelty mielestäni kauniisti.

Seuraava, yhdeksäs albumi saavuttaa sarjan tekijöiden mukaan juonen puolivälin. Luvassa on siis vielä hvyin paljon tarinaa. Sarjan tekijät ovat mös ilmoittaneet, että pitävät vuoden tauon ja jatkavat sitten tarinan loppuun. Vuoden tauko ei välttämättä näy mitenkään minun lukemisessani, sillä se tahti, jolla saan uusia albumeita kirjastosta, vastaa joskus jopa vuoden taukoa.

NAGATA KABI: MY LESBIAN EXPERIENCE WITH LONELINESS
JAPANINKIELINEN NIMI:
さびしすぎてレズ風俗に行きましたレポ
SIVUJA: 143
KIELI: Englanti
KÄÄNTÄNYT: Jocelyne Allen
KUSTANTANUT: Seven Seas
JULKAISTU: 2017 (japaninkielinen alkuteos 2016)
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Nagata Kabin autobiograafinen sarjakuva kertoo Nagatan aikuistumisesta ja siitä, kuinka hän käsittelee mielenterveysvaikeuksiaan. Nagata on aina halunnut kuulua johonkin, esimerkiksi kouluun, ja mennä sinne joka päivä. Lukion päätytyttä hän suuntaa yliopistoon, mutta kuuden kuukauden kuluttua hän päättää, ettei se ole häntä varten. Hän hankkii itselleen töitä kaupasta, mutta huomaa pian, ettei saakaan sieltä samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin yhdestäkään oppilaitoksesta. Hän alkaa voida huonosti ja ensimmäistä kertaa elämässään hän joutuu kohtaamaan sen, ettei hänen elämänsä ole oikeastaan koskaan ollut erityisen upeaa. Tästä alkaa vuosien mittainen itsetutkiskelun prosessi, joka johtaa lopulta siihen, että Nagata päätyy hankkimaan itselleen maksullista seuraa hoitaakseen alta pois neitsyyden. 

Tarina on rakentenut bordellihetken ympärille. Mikä siihen johti ja mitä sen jälkeen tapahtui? Suurin huomio kohdistuu Nagatan itsetunto-ongelmiin eikä esimerkiksi hänen seksuaalisuutensa löytämiseen. Nagata toteaakin sarjakuvassaan, ettei uskaltanut edes ajatella seksuaalisuuttaan kaikkien muiden ongelmien keskellä. Ensisijaisesti My Lesbian Experience With Loneliness kertoo sosiaalisesta ahdistuksesta, vaikeasta lapsi-vanhempisuhteesta sekä itsensä hyväksymisestä.  

Sarjakuva on voittanut muun muassa Harvey Awardin parhaasta mangasta vuonna 2018, ja sarjakuvan englanninkielinen käännös oli myyntimenestys ilmestyessään.

NAGATA KABI: MY SOLO EXCHANGE DIARY
JAPANINKIELINEN NIMI: 一人交換日記
SIVUJA: 167
KIELI: Englanti
KÄÄNTÄNYT: Jocelyne Allen
KUSTANTANUT: Seven Seas
JULKAISTU: 2018 (japaninkielinen alkuteos 2016)
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

My Solo Exchange Diary jatkaa siitä, mihin My Lesbian Experience With Loneliness jäi. Jatko-osa on eräänlainen kommentaari kaikesta siitä, mitä Nagatan esikoissarjakuva-albumin julkaisun ympärillä tapahtuu. Vaikka Nagatan sarjakuva menestyy internetissä, hänen on edelleen vaikea hyväksyä itseään. Hän myös ymmärtää, että hakee hyväksyntää läheisiltään, koska ei osaa itse hyväksyä itseään. Hän hakee hyväksyntää ihmisiltä, joiden hän odottaa rakastavansa häntä ehdoitta - hänen vanhemmiltaan. Kun My Lesbian Experience With Loneliness julkaistaan paperisena, hänen vanhempansa kiinnostuvat ensimmäisen kerran siitä, mitä heidän tyttärensä oikein tekeekään elääkseen. Nagatan on kuitenkin erittäin vaikea kertoa sitä vanhemmilleen. Kun se kuitenkin tulee ilmi, Nagatan järkytykseksi hänen vanhempansa häpeävätkin häntä, eivät lesbouden, vaan liiallisen avoimuuden takia. Nagata tajuaa, että hänen elämänsä suurin saavutus on hänen vanhempiensa mielestä epäkunniallista.

My Solo Exchange Diary ei yllä kerronnallinen yhtä loistavalle tasolle kuin My Lesbian Experience With Loneliness, mutta albumi menee entistä syvemmälle itsetutkisteluun ja on paikoin siten myös hyvin raskasta luettavaa. Nagatan omaelämäkerrallista pohdiskelua on helppo heijastaa omaan elämään, vaikkei kaikki menisikään yksi yhteen.

Kahden Nagata Kabin sarjakuva-albumin perusteella toivon hartaasti, että kirjailijanimimerkin takaa löytyvä oikea ihminen onnistuu löytämään elämäänsä rauhan, jota hän selvästi albumien perusteella kaipaa. Nuorena kirjoitetut omaelämäkerrat eivät koskaan voi olla täysin tyhjentäviä, sillä kirjoittajan elämä on edelleen kesken. My Solo Exchange Diary loppuu narratiivisesti sopivaan kohtaan, mutta koskaan ei voi tietää, miten Nagatan elämän siitä jatkuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...