keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Melanie Murphyn esikoisromaani If Only toistaa chick lit -kirjallisuuden konventioita keskinkertaisesti

Erin on juuri täyttämässä 30 vuotta, kun hän päättää perua häänsä. Ulkoisesti hänen elämänsä on ollut täydellistä kihlattunsa Danin kanssa, mutta sisäisesti Erin ei ole pitkään aikaan ollut onnellinen. Muutettuaan Danin luota uuden kämppiksen nurkkiin Erin  alkaa kyseenalaistaa valintaansa. Entäs jos avioliitosta olisikin tullut onnistunut?

Erinin isoäiti on pitänyt Dania ihanteellisena sulhasena, ja Eriniä pelottaakin matkustaa Irlantiin tapaamaan isoäitiään ja tuottamaan hänelle pettymuksen. Sen sijaan isoäiti antaakin Erinille erikoisen lahjan, perintökaulakorun. Koru on kulkenut suvussa naiselta toiselle jo sukupolvien ajan ja se on luovutettu seuraavalle naiselle aina hänen täyttäessään 30 vuotta. Kaulakorussa on taikaa: se pystyy viemään omistajansa seitsemän kerta rinnakkaistodellisuuteen, jossa jokin asia on toisin. Omistajan täytyy vain sanoa se ääneen. "If only I had done this differently..."

If Only on irlantilaisen YouTube-sisällöntuottajan ja sosiaalisen median persoonan Melanie Murphyn ensimmäinen romaani. Aiemmin Murphy on kirjoittanut omaelämäkerrallisen elämänopasteoksen Fully Functionin Human (Almost). Olen seurannut Murphyn YouTube-kanavaa jo vuosia ja päätin romaanin ilmestyttyä lukea sen, sillä olen kiinnostunut tutustumaan niin sanottuun YouTube-kirjallisuuteen. Olen aiemminkin lukenut muidenkin YouTubettajien kirjoja, kuten Hannah Wittonin seksuaalivalistuskirjan Doing It, Zoe Suggin romaanin Girl Online ja Carrie Hope Fletcherin elämänopaskirjan All I Know Now.

Chick lit ja maaginen realismi yhdistyvät

If Only pysyttelee tiukasti chick lit -kirjallisuuden konventioissa. Se käsittelee Lontoossa asuvan nuoren naisen arkipäivästä elämää, johon kuuluu ihmissuhde- ja rahahuolia sekä kolmenkympin kriisi. Melanie Murphy jatkaa Cecelia Ahernin jalanjäljissä ja tuo chick litiin mukaan ripauksen taikaa. Romaani on luokiteltavissa maagisen realismin puolelle. Perintökaulakorun avulla päähenkilö Erin pystyy elämään päivän toisenlaisessa elämässä ja pohtia sen jälkeen, olisiko hänen elämänsä ollut oikeasti parempaa, jos hän olisi jossain tilanteessa valinnut toisin.

Kun isoäiti esittelee romaanin idean Erinille ja samalla lukijalle, odotin tarinaa, jossa Erin käyttää yhden kesän aikana kaikki kaulakorun seitsemän toivomusta ja oppii sen aikana paljon elämästään. Olisin ollut tällaiseen kirjaan hyvin tyytyväinen. Minä pidän rinnakaistodellisuuskertomuksista. Ne ovat oikein hauska lisä esimerkiksi pitkään jatkuneissa TV-sarjoissa, ja olen valmis lukemaan niistä myös hyvän mielen kesäkirjallisuutta. If Only ei kuitenkaan hyödynnä ideaansa hyvin, eikä sitä oikein voi hyvän mielen kirjallisuudeksikaan kutsua.

Erin käyttää suurimman osan romaanista jahkailuun. Aikaa kuuluu kuukausikaupalla, usein aikahyppyjen avulla. Hän ei halua käyttää kaulakorun taikuutta, koska hän ei tiedä, minkä hän edes toivoisi olevan elämässään toisin. Silloin, kun hän käyttää korua, hän valitsee epäloogisa kohteita. Hän esimerkiksi haluaa nähdä, minkälaista hänen elämänsä olisi, jos hän olisi pysynyt parikymppisenä aloittamassaan tiukassa dieetissä. Dieettiä ei ole aiemmin mainittu kirjassa sanallakaan. Tämä jättää lukijan hämmentyneeksi.

Lukija myös odottaa, että Erin käyttäisi kaulakoru taikaa selvittääkseen vastauksen romaanin isoon kysymykseen: entä jos Erin ei olisikaan päättänyt purkaa kihlaustaan? Kun Erin viimein, romaanin loppupuolella, päättää tehdä sen, kohtaus on mielestäni keskeneräinen. Erinin suuri ymmärrys valinnastaan jää lukijan tulkittavaksi, kun kirja tarjoaa jälleen yhden aikahypyn.

Maaginen elementti on yksi romaanin suurimmista heikkouksista. Se jättää spefiin tottuneen lukijan auttamatta epätyydytetyksi. Jos taikuus esitellään tarinassa, lukija toivoo, että sitä hyödynnetään kunnolla. Maaginen elementti voi myös karkoittaa lukijoita, jotka eivät toivo sellaistaan kesälomalukemistoltaan, ja vaikka tällainen lukija päättäisi lukea romaanin loppuun, hänkään ei saa viimeistellyn narratiivin tyydytystä. Kirjan lopussa Erin löytää itselleen uuden miehen, mutta hänen henkilökohtainen kehityksensä jää aivan kesken.

Kirjailija ei todellakaan ole kuollut

Kuva: https://www.melaniemurphy.ie/
Olisin odottanut Melanie Murphylta enemmän. Hän puhuu YouTube-kanavallaan paljon itsetunnon kasvusta, kehopositiivisuudesta ja biseksuaalisuudestaan. Nämä asiat eivät ole siirtyneet hänen romaaniinsa. Päähenkilön itsetunto ei kasva juuri lainkaan romaanin aikana. Hän pakoilee vastuuta eikä tee elettäkään korjatakseen elämänsä. Romaani on myös täynnä pieniä viittauksia epäterveelliseen kehosuhteeseen ilman että sitä käsitellään loppuun asti.  Lisäksi Murphy on kertonut ylpeänä YouTube-kanavallaan, että hänen romaanissaan on kirjava joukko erilaisia ihmisiä, mutta minusta gay best friend ja vanha viisas lesbonainen ovat pikemminkin stereotypioiden laiskaa toistoa kuin todellista representaatiota. Kaiken päälle romaani tekee muutaman kiusallisen kommentin biseksuaalisuudesta. Olin ällistynyt kirjaa lukiessani.

If Only toistaa piinallisella tavalla 90-luvun chick litin kliseitä – Helen Fieldingin kirjaa Bridget Jones: Elämäni sinkkuna pidetään genren aloittajana, eikä If Only tunnu pääsevän siitä kovin pitkälle. Melanie Murphy on puhunut kanavallaan paljon milleniaaleista ja odotin, että If Only olisi päivittänyt chick litin sankarittaren 2010-luvulle.

Luenko tätä romaania nyt liian kirjailijakeskeisesti? Todennäköisesti kyllä. Rehellisuuden nimissä puhuisin tästä romaanista paljon kriittisemmin, jos minulla ei olisi henkilökohtaista fanisuhdetta Melanie Murphyyn. Ilman Murphyn sosiaalisen median presenssiä olisin ehkä jättänyt tämän kirjan kesken. Odotin aivan loppuun saakka, että kirja paljastaisi itsestään niitä puolia, joita arvostan itse kirjailijassa.

Kirja luetaan lähes aina jonkinlaisessa kontekstissa. Sanoivat uuskriitotkot mitä tahansa, teos harvoin pääsee eroon sitä ympäröivästä maailmasta. Lähes kaikki teokset ovat täynnä joko tahallisia tai tahattomia intertekstuaalisia viittauksia toisiin teoksiin. Ja vaikka positivistinen biografismi, eli elämäkerrallinen tutkimus, on kirjallisuudentutkimuksessa jätetty menneisyyteen, arkielämässä se kukoistaa. Kirjailija ei todellakaan ole kuollut, vaan hänen teoksiaan tulkitaan auliisti hänen elämänsä kautta. Olen itsekin sitä mieltä, että teosten on pakko linkittyä kirjailijan elämään edes jollain tavalla.  Teoksen ei tarvitse olla millään lailla omaelämäkerrallinen, mutta idean on pakko tulla jostain.

Siksi onkin kummallista, kuinka Melanie Murphyn itse välittämät arvot eivät tunnu siirtyneen hänen romaaniinsa. Tästä ei tietenkään pidä yksin syyttää Murphya. Taustalla voi vaikuttaa vaikka kustannustoimittajan sana. Voi myös olla, ettei Murphy ole vielä erityisen kehittynyt kirjailija, minkä vuoksi hän tahattomasti toistaa sitä, mihin hän on tottunut lukemalla muiden kirjailijoiden teoksia. Hänen seuraava romaaninsa näyttääkin, onko hänellä tarpeeksi kanttia kirjoittaa teoksia, joilla hän voi nousta irlantilaiseksi chick litin kuningattareksi, joka tuo genreen tuoreen näkökulman.

MELANIE MURPHY: OF ONLY
SIVUJA: 410
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Hachette Books Ireland
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...