keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Sarjakuvapalsta: kesä-heinäkuu

Tämä bloggaus kokoaa yhteen kaikki kesä-heinäkuussa lukemani sarjakuvat. Luvassa on muun muassa bingorakkautta, tyttöjen kaupunkeja, vaimoja, karkulaisia ja partiolaisia. Bloggaus sisältää seuraavat sarjakuvat:

Carolyn Nowak: Girl Town
Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
Brian K. Vaughan & Adrian Alphona: Runaways vol 1. Pride and Joy
Brian K Vaughan & Adrian Alphona: Runaways vol 3. The Good Die Young
Rainbow Rowell & Kris Anka With Matthew Wilson: Runaways vol 3. That Was Yesterday
Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, Volume 9
Shannon Watters, Kat Leyh, Carey Pietsch & Maarta Laiho: Lumberjanes vol 8. Stone Cold
Shannon Watters, Kat Leyh, Carolyn Nowak & Maarta Laiho: Lumberjanes vol 9. On a Roll
Tee Franklin, Jenn St-Onge & Joy San: Bingo Love

GIRL TOWN
PIIRTÄNYT JA KIRJOITTANUT: Carolyn Nowak
KIELI: Englanti
SIVUJA: 160
KUSTANTANUT: Top Shelf Productions
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Carolyn Nowak tunnetaan muun muassa Lumberjanes-sarjakuvista. Hänen esikoisalbuminsa Girl Town kerää yksiin kansiin Nowakin aiemmin julkaistuja sarjakuvia. Jokainen sarjakuva on oma tarinansa. Teemallisesti niitä yhdistävät naisten väliset ystävyyssuhteet, arkeen yhdistyvät oudot tapahtumat sekä nuorten aikuisten maailman kuvaus.

Albumin aloittaa koko teokselle nimen antanut sarjakuva Girl Town. Sarjakuva keskittyy eräänlaiseen postapokalyptiseen maailmaan, jossa kahden talon naapurukset kisailevat ja härnäävät toisiaan. Samalla he kuitenkin viettävät paljon aikaa keskenään. Tarinan kertojahahmo on salaa ihastunut naapurin ronskiin tyttöön, mutta ei uskalla koskaan sanoa sitä. Sarjakuva luo muutamalla tarkoin mietityllä yksityiskohdalla tarinan, jossa ystävykset tappavat aikaa maailmassa, jossa ei tunnu enää olevan tulevaisuutta.

Radishes taas on kertomus kahdesta ystävyksestä, jotka lintsaavat koulusta päästäkseen markkinoille. Markkinoilla on myynnissä kaikkea kummallista, mutta erikoisin koju myy ruokia, joista tapahtuu yllättäviä asioita. Nowak hyödyntää perinteikästä maagista ruokaa ja saa tytöt kokemaan merkittäviä asioita juuri ruoan kautta. Pidin tässä sarjakuvassa siitä, miten se esittää ystävyyden. Toinen tytöistä on ujo ja toinen antaa hänen olla ujo, yrittämättä muuttaa häntä.

Kokoelman pisin sarjakuva, Diana's Electric Tongue, kertoo Dianasta, joka ostaa itselleen robottipoikaystävän. Rahat poikaystävään Diana on saanut myymällä yhden tauluistaan, jonka hän on maalannut. Robottipoikaystävä, Harbor, on eräänlainen laastari, sillä Diana on juuri tullut jätetyksi. Sarjakuva seuraa Dianan suruprosessia eron jälkeen. Dianan kämppis suhtautuu Harboriin rennosti ja ehdottaa, että Diana toisi hänet avecina häihin, joihin he ovat menossa. Diana's Electric Tongue on välähdys elämää, joka ei pääty mihinkään loogiseet hetkeen, mutta silti se onnistuu kertomaan paljon.

The Big Burning House on mielestäni kokoelman heikoin teos. Se kertoo kahdesta naisesta, jotka tekevät podcastia oudoista elokuvista. Sivut ovat raskaita naisten keskustelusta ja imbd-tyylisistä klipeistä, joissa annetaan lisätietoa elokuvista. Nowak ei ole onnistunut suunnittelemaan sarjakuvan sivuja niin, että lukijan silmä seuraisi niitä luonnollisesti.

Kokoelman päättää Please Sleep Over, joka kertoo nuoresta pariskunnasta, joka vahtii pariskunnan toisen osapuolen vanhempien taloa heidän ollessaan lomalla. Talo herättää tyttäressä vanhoja kipeitä muistoja, mutta hänen puolisonsa tukee häntä joka tilanteessa. Sarjakuva loppuu pelottavasti, jättäen lukijan miettimään, mitä pariskunnalle oikein tapahtuu talossa.

Kokonaisuudessaan Nowakin sarjakuvat loppuvat usein kuin seinään. Joissain sarjakuvissa se toimii paremmin kuin toisissa. Yllättävät loput luovat mielikuvaa siitä, ettei oikeakaan elämä ole täydellisesti rakennettu juoni vaan että se on täynnä toisiaan seuraavia tapahtumia. Mikään kohta ei olisi sopiva tarinan loppuun, sillä juonen kaarta ei ole. Tästä huolimatta sarjakuvat toimivat. Ne ovat välähdyksiä elämästä. Ne esittävät asiat suoraan, ilman selittämistä, ja se tekee niistä viehättäviä.

RUNAWAYS VOL 1. PRIDE AND JOY
KIRJOITTANUT: Brian K. Vaughan
PIIRTÄNYT: Adrian Alphona 
VÄRITTÄNYT: Brian Reber
TEKSTAUS: Paul Tutrone (#1), Chris Eliopoulous (#24), Randy Gentile (#56)
TUSSANNUT: 
David Newbold (#15) & Craig Yeung (#6)
EDITOINUT: C.B. Cebulski
KANSI: Jo Chen
SIVUJA: 144
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Marvel
JULKAISTU: 2006
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Runaways-sarjan aloittava aivan ensimmäinen albumi Pride and Joy tuntuu takaumalta nyt, kun sen lukee vasta monen muun albumin jälkeen. Sarjan muut albumit ovat kiitettävästi onnistuneet pitämään mukana, vaikka lähtölaukaus olisikin jäänyt näkemättä.

Koko sarja alkaa siitä, kun joukko teinejä pakotetaan hengaamaan kerran vuodessa keskenään samalla kun heidän vanhempansa pitävät todella tylsän kuuloisen hyväntekeväisyyskokouksen. Teinit eivät erityisen hyvin viihdy keskenään, ja on muutenkin outoa, että heidän vanhempansa tapaavat tasan kerran vuodessa eivätkä pidä yhteyttä muuten. Isäntätalon poika Alex Wilder on löytänyt talosta lukuisia salakäytäviä ja hän ehdottaa, että he vakoilisivat vanhempiaan. Kaikkien kauhuksi he näkevätkin, kuinka heidän vanhempansa uhraavat nuoren naisen jonkinlaisella rituaalissa. Heille selviää, että heidän vanhempansa ovat superpahisjoukko, jotka kutsuvat itseään nimellä The Pride.

Pride and Joy kertoo ensimmäisen vuorokauden teinijoukon karkumatkasta. Juoni rullaa melko vauhdikkaasti eteenpäin, mutta valitettavasti sarjan piirustustyyli ei vetoa minuun. Adrian Alphonson lyijykynäluonnokset ovat eläviä ja hauskoja, mutta tussaus latistaa kuvat täysin. Hahmot ovat jäykkiä, ja väritys näyttää siltä, että värittäjä on aivan hetki sitten alkanut opetella digitaalista väritystä. Näyttivätkö kaikki 2000-luvun alun digitaaliset väritykset tältä? Värityksen lisäksi ruutujen asettelukin tuntuu tahmealta.

RUNAWAYS VOL 3. THE GOOD DIE YOUNG
KIRJOITTANUT: Brian K. Vaughan
PIIRTÄNYT: Adrian Alphona
VÄRITTÄNYT: Christina Strain
TEKSTAUS: VC's Randy Gentile

TUSSANNUT: Craig Yeung
EDITOINUT: 
C.B. Cebulski
KANSI: Jo Chen
SIVUJA: 144
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Marvel
JULKAISTU: 2006
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Kolmas albumi, The Good Die Young, paneutuu juoneen niin reippaalla otteella, että aloin jo huolestuneena miettiä, mitä tällä sarjalla on enää tämän jälkeen tarjolla. Viimeisen sivun jälkeen selvisikin, että Runaways oli alunperin tarkoitettu 18 luvun mittaiseksi sarjaksi. Kolmas albumi kerää luvut 13–18. Myöhemmin sarjaa päätettiin jatkaa.

Albumin aikana päästään perille muun muassa The Priden menneisyydestä. Lukijalle selviää, miksi karkureiden vanhemmat edes ovat pahoja. Lisäksi jo aiemmin viitattuun myyrään karkulaisten joukossa paneudutaan lisää. Teinijoukon dynamiikkaa häiritsee tieto siitä, että joku heistä saattaa olla petturi.

Kokonaisuudessaan kolmen albumin juonikuvio on melko kliseinen seikkailu, jossa teinikapina äityy odotettua voimakkaammaksi kamppailuksi. Tällaisenaan tarina on minusta ihan ok, mutta se ei innosta jatkamaan. Sarjaahan olisi, ennen uudelleenherätystä, vielä seitsemän albumia olemassa. Vaskikirjastoissa niitä ei kuitenkaan ole, joten taidan toistaiseksi jättää vanhan Runawaysin lukemisen tähän.

Sarjan hahmojen kannalta on varmasti ollut hyvä juttu, että Runawaysia päätettiin jatkaa 18 luvun jälkeen. Tällaisenaan hahmot jäävät pinnallisiksi, sillä heidän kaikki aikansa on mennyt toiminnantäytteisessä seikkailussa. Olen pitänyt Rainbow Rowellin ja Kris Ankan uudelleenherättelystä, jossa on oikeasti annettu tilaa pienille arjen hetkille, jotka ovat tuoneet hahmojen luonteita esiin. Vaikka vanha sarja ei onnistunut vakuuttamaan minua, aion jatkaa uuden sarjan lukemista.

RUNAWAYS VOL 3. THAT WAS YESTERDAY
KIRJOITTANUT: Rainbow Rowell
PIIRTÄNYT: David Lafuente (#1314) With Takeshi Miyazawa (#14) & Kris Anka (#1518)
VÄRITTÄNYT: Campbell With Michael Garland (#14) & Matthew Wilson (#1518)
TEKSTAUS: VC's Joe Caramagna

EDITOINUT: Kathleen Wiskesi & Nick Lowe
KANSI: Kris Anka
SIVUJA: 136
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Marvel
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Runaways-sarjan uusi juoni alkaa saavuttaa sen pisteen, että mukana pysymiseen kaivataan vanhoja sarjakuvia. Sarjan kolmas albumi That Was Yesterday tuo takaisin Gibborimit, jotka ovat olleet karkulaisten vanhempien superpahisvoimien takana. Kun karkulaiset aikoinaan estivät vanhempiensa suunnitelmat, he samalla tulivat estäneeksi Gibborimien suuret suunnitelmat. Nyt Gibborimit haluavat, että karkurit jatkavat vanhempiensa työtä. Tämä ei kuitenkaan heille sovi. He eivät halua olla kuin vanhempansa.

Menneisyys kolkuttaa ovelle myös toisessa muodossa. Alex, jonka karkulaiset luulivat kuolleen, ilmestyy heidän majapaikkaansa suurine suunnitelmineen. Muu jengi ei enää luota Alexiin, mikä aiheuttaa kitkaa porukan dynamiikassa.

That Was Yesterday tuntuu raikkaalta modernilta tuulahdukselta vanhemman Runawaysin jälkeen. Sarja on tullut 2010-luvulle. Albumissa on monia mielenkiintoisia kerrontaratkaisuja, muun muassa useamman sivun mittainen Old Lace -dinorauksen seikkailuosuus, jonka aikana muut hahmot ovat vetäytyneet omaan rauhaansa pohtimaan vaikeita kysymyksiä.

Albumin kaksi ensimmäistä lukua ovat David Lafuenten piirtämiä. Vaikka pidinkin hänen paksusta tussauksestaan, hänen kynänjälkensä on raskasta ja paikoin jopa kömpelöä. Hänen tyylinsä sopisi paremmin nuoremmalle yleisölle. Sen sijaan Kris Anka, joka on piirtänyt luvut 1518, onnistuu tuomaan sarjan aikuisemmalle tasolle. Hänen kynänjälkensä on vaivatonta. Valitettavasti näyttää siltä, ettei Kris Anka välttämättä jatka tämän sarjan parissa pitkään, mikä on suuri harmi.

EINSTEININ VAIMO
PIIRTÄNYT JA KIRJOITTANUT: Liv Strömquist 
SUOMENTANUT: Helena Kulmala
SIVUJA: 139
KUSTANTANUT: Sammakko
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Liv Strömquist on tullut tunnetuksi suorista sarjakuvaesseistään, jotka ottavat kantaa päivänpolttaviin aiheisiin feministisellä otteella. Strömquist on käsitellyt muun muassa avioliittoinstituutiota, monogamiaa, naisten seksuaalisuutta sekä huonoja poikaystäviä.

Huonoihin poikaystävyyn keskittyy erityisesti Einsteinin vaimo, joka alkaa listauksella kymmenestä historian hirveimmästä poikaystävästä. Monet historian merkkihenkilöt ovat kohdelleet tyttöystäviään ja/tai vaimojaan huonosti. Monet miehet ovat esimerkiksi pakottaneet vaimonsa eristykseen kotiin, koska eivät ole kestäneet, että joku toinen mies on katsonut heidän vaimojaan. Erityisen hirvittävä oli sarjakuva Elvis Presleyn vaimosta Priscilla Presleystä, jonka Elvis tapasi Priscillan ollessa 14-vuotias ja josta Elvis halusi muokata itselleen täydellisen vaimon. Nuori fani oli aluksi imarreltu megatähden huomiosta, mutta useiden vuosien jälkeen Priscilla kyllästyin Elviksen kontrollointiin ja jätti hänet.

Liv Strömquistin sarjakuvat on toteutettu ratkiriemukkaasti, vaikka taustalla on oikeasti vakavia asioita, jotka vaikuttavat lähes kaikkien ihmisten arkeen. Strömquist osaa osoittaa niitä ja sanoa, että eikös olekin kummallista, että käyttäydymme näin ja että pidämme sitä normaalina. Einsteinin vaimossa minua alkoi kuitenkin häiritä se, ettei Störmquist pääse kaikissa sarjakuvissaan kauhean syvälle. Monet sarjakuvat alkavat lupaavasti, mutta loppuvat yllättäen muutaman sivun jälkeen. Olin valmistunut ainakin kymmenen sivun esseeseen.

SAGA VOLUME 9
KIRJOITTANUT: Brian K. Vaughan
PIIRTÄNYT: Fiona Staples
SIVUJA: 160
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Image Comics
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Brian K. Vaughan ja Fiona Staples julistivat yhdeksännen albumin aikaan, että sarja jää vuoden tauolle ja jatkaa vielä yhdeksän albumin verran lisää. Saga Volume 9 kerää sarjan luvut 49–54, mikä tarkoittaa, että Sagasta on kokonaisuudessaan tuleva 108 luvun mittainen. Pitkä tie on siis vielä edessä.

Nopeasti kerrattuna Saga kertoo Alanasta ja Markosta, jotka ovat lainsuojattomia, sillä he ovat saaneet laittoman lapsen. Alana on kotoisin Landfallista, jonka väki osaa lentää, mutta lentotaito on tabu, kun taas Marko on kotoisin Wreathista, Landfallin kuusta, jonka väki osaa takoa. Landfall ja Wreath ovat olleet sodassa pitkään. Taistelutantereella Marko ja Alana rakastuvat ja päättävät karata. Karkumatkaan on mahtunut jos jonkinlaista vihollista ja liittolaista, jotka ovat johtaneet lukuisiin kuolemiin ja kahdeksannessa albumissa myös Alanan ja Markon toisen lapsen keskenmenoon. 

Yhdeksännen albumin alussa Alana, Marko, heidän lapsena Hazel ja heidän kirjava seurueensa viettävät aikaa Jetsam-nimisellä planeetalla. Toimittajat Doff ja Upsher, jotka ovat jahdanneet Alanaa ja Markoa voidakseen kirjoittaa heistä vuosisadan rakkausjutun, ovat viimein onnistuneet yhyttämään seurueen. He alkavat neuvotella Alanan ja Markon kanssa haastattelusta ja sen palkkiosta.

Sarjan yhdeksäs albumi ei ole niin vauhdikas kuin aiemmat osat. Suurin osa ajasta vietetään rauhallisen perhe-elämän parissa. Hazel muun muassa opettelee uimaan. Albumin loppupuolella muutama Markoa ja Alanaa jahdannut henkilö onnistuu kuitenkin löytämään heidät, mistä seuraa päälleliimatulta maistuva taistelukohtaus. 

Kokonaisuudessaan Saga on mielestäni menettänyt otteensa. Vaikka albumissa on monia suuria juonenkäänteitä, en välittänyt niistä juurikaan. Sagaa tuntuu vaivaavan sama kuin Game of Thronesia jossain neljännen ja viidennen kauden paikkeilla: liian moni hahmo kuolee. Saga on esitellyt lukuisia kiinnostavia hahmoja, joista suurin osa on jäänyt jälkeen. Miksi heistä pitäisi kiinnostua alun alkujaankaan, jos heidät kuitenkin joutuu pian hyvästelemään?

Saga tuntuu viittaavan jatkuvasti johonkin suureen, joka tapahtuu jossain vaiheessa Hazelin elämää. Vielä se ei kuitenkaan ole tapahtunut. Sarjaa on mahdotonta arvioida kokonaisuudessaan nyt, kun tarina on vasta puolivälissä. Silti minulla on olo, että Sagan 54 ensimmäistä lukua ovat olleet vain erittäin pitkä prologi. Toivon, että Sagan tarina pääsisi vihdoin alkamaan.

LUMBERJANES VOL 8: STONE COLD
KIRJOITTANUT: Shannon Watters & Kat Leyh
PIIRTÄNYT: Carey Pietsch
VÄRITTÄNYT: Maarta Laiho
TEKSTAUS: Aubrey Aiese
EDITOINUT: 
Daphna Pleban & Whitney Leopard
KANSI: Noelle Stevenson
SIVUJA: 112
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Boom! Box
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta


Lumberjanes-sarjakuvat kertovat tytöille suunnatusta koko kesän mittaisesta partioleiristä, jossa tapahtuu jatkuvasti kummallisuuksia. Sarja seuraa erityisesti Roanoke-mökissä asustavaa viittä tyttyöä, Aprilia, Malia, Jota, Ripleytä ja Mollya.

Lumberjanes-sarjan kahdeksas albumi alkaa aikaisesta aamusta. Roanoke-mökin asukkaat haluavat syödä aamiaista Zodiac-mökin kanssa, jonne Lumberjaneihin vastikään liittynyt Barney on nyt kotiutunut. Roanoke-mökin asukkaat löytävät kauhukseen ystävänsä kivettyneinä mökin sisällä. Epäilyksen alaiseksi joutuvat gordon-olennot, joiden on ennenkin todistettu kivettävän ihmisiä vain katseen voimalla. Kaiken lisäksi paikalle sattuu Diana, jolla on tunnettuja yhteyksiä antiikin myyttisiin olentoihin. Yhdessä he lähtevät selvittämään, miten voivat pelastaa ystävänsä.

Albumin tarina toimii kokonaisuudessaan. Diana joutuu koville, kun hänen epäillään olevan kaiken takana, mutta Diana pääsee osoittamaan, että on muuttunut. Lumberjanes toimii tällaisena episodimaisena sarjakuvana, jossa jokainen albumi käsittelee oman pienen tarinansa, mutta joka muistaa samalla aiemmat tapahtumansa. Silti alkupään sarjakuvien tunnelma on hiipunut. Sarjan tekijöiden joukossa on tapahtunut muutoksia, joka on varmasti vaikuttanut siihen.

LUMBERJANES VOL 9: ON A ROLL
KIRJOITTANUT: Shannon Watters & Kat Leyh
PIIRTÄNYT: Carolyn Nowak
VÄRITTÄNYT: Maarta Laiho
TEKSTAUS: Aubrey Aiese
EDITOINUT: 
Daphna Pleban & Whitney Leopard
KANSI: Brooklyn Allen
SIVUJA: 112
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Boom! Box
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Episodimaisessa sarjakuvassa vaarana on, että kaikki episodit eivät ole lukijan makuun. On A Roll on esimerkki siitä. On A Roll kertoo siitä, kuinka Roanoke-mökin asukkaat haastavat lähistöllä asuvat isojalat ovat vallaneet Roanoke-mökin ystävien kotipuutalon. Tytöt haastavat isojalat roller derby -otteluun, panoksena puutalo ja sen omistajuus. Koska joukkueurheilu ei ole koskaan kiinnostanut minua erityisesti, huomasin silmäilevän urheilukohtaukset vain pikaisesti. Tämä albumi tuntui lähes yhtä irralliselta kertomukselta kuin Band Together, jota pidän edelleen sarjan heikoimpana albumina. 

Pidän eniten Lumberjaneseista silloin kun siinä pureudutaan Lumberjanes-leirin historiaan tai päähenkilöiden menneisyyteen tai ystävyyteen. Tässä albumissa näihin ei käytetty juurikaan sivutilaa.


BINGO LOVE
KIRJOITTANUT: Tee Franklin
PIIRTÄNYT: Jenn St-Onge
VÄRITTÄNYT: Joy San
TEKSTAUS: Cardinal Rae
EDITOINUT: 
Erica Schultz
KANSI: Genevieve Ft
SIVUJA: 88
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Image Comics
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta


Bingo Love kertoo noin yhdekssässäkymmenessä sivussa kahden naisen rakkaustarinan 1960-luvulta 2030-luvulle. Hazel ja Mari tapaavat nuorina bingossa ja ystävystyvät nopeasti. Vuosien ystävyyden jälkeen molemmat tunnustavat toisilleen, että tuntevat jotain muutakin kuin ystävyyttä toisiaan kohtaan. Kupliva rakkaus ja onni päättyy kuitenkin lyhyeen, kun Marin isoäiti näkee tytöt suutelemassa ja kauhistuu siitä. Mari lähetetään sukulaisten luo toiseen osavaltioon. Tytöt eivät näe toisiaan vuosikausiin, kunnes kohtaavat uudestaan aikuisina, tälläkin kertaa bingossa

Pohjimmiltaan Bingo Love on kuin mikä tahansa eeppinen rakkauskertomus, jossa nuoruuden rakastavaiset löytävät toisensa vuosien jälkeen ja uudistavat rakkautensa. Tämä sarjakuva on kuitenkin suunnattu lukijoille, jotka etsivät naisten välisiä rakkauskertomuksia. Sarjakuva on erittäin siirappinen ja täynnä onnellisuutta, surullisia hetkiä kuitenkaan unohtamatta. Tällaisille sarjakuville on tilausta, sillä moni tarvitsee elämäänsä hiukan suloista rakkautta.

Pidin erittäin paljon Jenn St-Ongen piirustustyylistä. Hänen kynänjälkensä on rentoa ja tyyli sarjakuvalle sopivasti tyyliteltyä. Joy Sanin väritys mukailee juonen hempeyttä – vaaleanpunaisia sävyjä ei ole säästelty. Lisäksi sarjakuva saa plussapisteitä siitä, että siihen on valittu etniseltä taustaltaan monenlaisia hahmoja ilman että sitä alleviivataan missään vaiheessa.

15 kommenttia:

  1. Olipas tämä mielenkiintoinen postaus. Piti lukea ihan pariin kertaan, kun koko postaus on minulle ihan uutta juttua. En nimittäin ole lukenut sarjakuvia lainkaan, joten en valitettavasti osaa kommentoida näitä kirjoja. Jos noista pitäisi valita jokin sarjakuva, valitsisin tuon Einsteinen vaimon. Suurin osa näistä näyttää olevan englanniksi. Eli niitä suomennetaan varsin vähän, vai kuinka? Piirustustyylillä on varmasti todella suuri merkitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sarjakuvia suomennetaan aika paljon. Eräs ystäväni tekee paljon sarjakuvien suomennoksia työkseen. Tähän bloggaukseen vain on sattunut valikoitumaan paljon englanninkielisiä sarjakuvia. Toisaalta olen myös huomannut, että ne sarjakuvat, jotka kiinnostavat minua, eivät yleensä päädy suomennetuiksi, joten joudun lukemaan ne englanniksi. Sarjakuvissa ei onneksi ole paljon tekstiä, joten vaikka englanniksi lukeminen olisikin haastavaa, sarjakuvista voi vaikka kokeilla aloittaa. Tekstiä ei ole paljon per sivu. :D

      Poista
  2. Aina lukiessani postauksia sarjakuvista mietin, miksi ihmeessä en lue niitä. Asia täytynee korjata. Erityisesti tuo Einsteinin vaimo kuulostaa mielenkiintoiselta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen muutenkin Liv Stromquistin sarjakuvia! Niitä on suomennettu jo ainakin 4-5 albumia.

      Poista
  3. Todella vähän sarjakuvaa täälläkin menee, ehkä yksi albumi vuodessa. Kiitos uusien tekijöiden ennakkoluulottomasta esittelystä. Uskoisin, että minuun voisi näistä esitellyistä upota ainakin Strömqvist ja Nowak.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen sarjakuvia aika ennakkoluulottomasti, varsinkin siksi, koska niiden lukemiseen ei kauan mene, eli jos teos olikin huono, aikaa ei ole paljon mennyt hukkaan. :'D Tekniikkani on, että jos löydän internetistä jonkun kiinnostavan oloisen sarjakuvan, katson onko se saatavilla Turun kirjastosta, eli Vaskikirjastoista. Vaskikirjastojen kokoelmat ovat hyvin kattavat. Usein sarjakuva löytyy sieltä.

      Poista
  4. Minäkin luen erittäin harvoin eli en juuri koskaan sarjakuvia, mutta Einsteinin vaimoon voisin tutustuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Sen tyyli on enemmänkin esseemäinen kuin juonellinen, ja samalla teksti on hyvin opettavaista.

      Poista
  5. Liityn seurueeseen, joka lukee sarjakuvia vähän. Haluaisin kyllä lukea enemmän, mutta syystä tai toisesta en oikein osaa. Vaatisi varmasti silmän harjaantumista.

    Kiva idea koota sarjakuvia tällä tavalla yhteispostaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin itse sarjakuvien lukemisen aktiivisemmin parisen vuotta sitten. Aluksi tuntui, etten minä osaa lukea niitä lainkaan. Olin tottunut lukemaan vain lyhyitä strippejä, kuten Lassia ja Leeviä, ja Aku Ankkaa, jonka tyyli on aina tietynlainen. Mutta kun jatkoin lukemista, silmä tosiaan harjaantui. Sen lisäksi harjaannuin myös vähän kirjoittamaan sarjakuvista, vaikka se aluksi olikin vaikeaa.

      Olen tosiaan päättänyt koota sarjakuvia aina yhteen postaukseen kerrallaan, sillä muuten blogini täyttyisi lukuisista pienistä sarjisbloggauksista. Kiva, että idea tuntuu hauskalta!

      Poista
  6. Nyt täytyy myöntää etten ole kuullutkaan näistä sarjakuvista. Ylipäätään mun assosiaatio sarjakuviin on tyyliä B. Virtanen tai Lassi ja Leevi :-D Sen tyyppisiä olen joskus kesäisin lueskellutkin, mutten tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei aktiivisesti etsi sarjakuvia, sanomalehtien strippisarjakuvat varmaan ovat ainoat, joihin törmää arjessa. Mutta jos vähänkin kiinnostaa tutustua sarjakuviin, suosittelen esimerkiksi Marjane Satrapin Persepolista. Se oli muutama vuosi sitten erittäin suosittu sarjakuva. Siitä löytyy juttu minunkin blogistani.

      Poista
  7. Olipas mielenkiintoista! Minä en ole lukenut kovin montaa sarjakuvaa aktiivisten Aku Ankka -vuosieni jälkeen. Kun oma esikoiseni hurahtii Aku Ankkaan, olin yllättynyt, kuinka eri lailla me koimme sarjakuvan. Minulle oli aina tarina tärkeämpi, enkä edes ollut tajunnut, että niitä tarinoita piirtää monta eri taiteilijaa. Kirre-tytär puolestaan tunnisti heti viivasta, kuka oli tarinan piirtänyt.
    Näin aikuisena en ole tuntenut vetoa sarjakuviin, sillä mielelläni kuvitan tarinan itse mielessäni. Mutta esittelemiesi teosten juonet vaikuttivat melkoisen kiinostavilta, joten ehkäpä saatankin tarttua myös sarjakuviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka sarjakuvat ovat tarinankerrontamuoto siinä missä romaanitkin, niiden tyyli kertoa tarinaa eroaa tekstimuotoisesta tarinasta paljon. Kaikkea ei esim. tarvitse sanoa sanoin, kun se näkyy jo kuvassa. Sarjakuvat siten tarjoavat erilaisia näkökulmia siihen, miten tarinoita voi kertoa. Sarjakuvat eivät ole "pelkkiä lasten juttuja", vaan sieltä löytyy kunnianhimoisia, kovalla työllä loppuun hiottuja tarinoita. Niin kuin romaaneissa, sarjakuvissakin on sekä lapsille, nuorille että aikuisille suunnattuja teoksia.

      Muistan itsekin lapsuudesta, kuinka kiinnitin huomiota Aku Ankkojen piirtäjiin. Jos pidin jostain piirustustyylistä, laitoin piirtäjän nimen muistiin. Piirtäjien noteeraamiseen vaikutti varmasti myös se, että olin kiinnostunut itse piirtänisestä. Opettelin piirtämistä katsomalla suosikeistani mallia.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...