lauantai 20. heinäkuuta 2019

Tara Westoverin Opintiellä on kaikki kehunsa ansainnut

Tara Westover (s. 1986) kasvoi Idahossa suurperheessä, joka ei uskonut koulutukseet tai lääketieteeseen. Sen sijaan perhen isä uskoi, että maailmanloppu on lähellä ja että koko perheen on varauduttava siihen. Peruskoulun sijaan Tara vietti lapsuudensa varastoimalla ruokaa perheen suuriin kellareihin ja tekemällä työtä isänsä romuttamolla. Jossain kuitenkin kyti oppimisen halun kipinä. 

17-vuotiaana Tara haki ja pääsi collegeen. Siitä alkoi matka, joka ei ollut helppo. Pala palalta Tara alkoi hahmottaa, kuinka vähän hän tietääkään maailmasta ja kuinka paljon hänen isänsä on kertonut hänelle silkkaa väärää tietoa. Samalla kun hän imeytyi formaalin koulutuksen vetoon, hänen perheensä muuttui etäisemmäksi. 27-vuotiaana, kymmenen vuotta koulutuksensa alkamisesta, hän väitteli tohtoriksi historian oppiaineesta.

Opintiellä on Tara Westoverin* kirjoittama muistelmateos, joka on saanut valtavasti kehuja lukijoiltaan. Kehujien joukkoon on helppo liittyä. Opintiellä on jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen lukenut. Kirja on vaikuttava kertomus koulutuksen voimasta, mutta sen lisäksi – tai jopa pikemminkin – se on kertomus tyttären kamppailusta oikeuteensa elää haluamaansa elämää. Vaikka kirjan alussa Westover kirjoittaa, että "[t]ämä ei ole kertomus mormonismista", kirja on kuitenkin kertomus lapsesta, joka kasvatettiin mormoniksi hyvin kontrolloidussa ympäristössä.

Kirjaa on markkinoitu muun muassa kysymyksellä "millaista on astua yliopistoon täysin itseoppineena ja takametsistä tulleensa, vailla sosiaalisia tietoja ja taitoja", mutta tähän osuuteen päästään vasta puolivälin jälkeen. Alkuosa keskittyy pitkälti Taran lapsuuteen, ja myöhemminkin romaani käsittelee paljon enemmän Taran ja hänen isänsä vaikeaa suhdetta kuin sattumuksia koulutiellä.

Keromus Westoverin kotikoulutuksesta tai sen puutteesta on hurja. Aiemmat kirjalliset kosketukseni amerikkalaiseen kotikoulutukseen ovat olleet Felicia Dayn You're Never Weird On The Internet (Almost) ja Josh Sundquistin Just Don't Fall. Dayn vanhemmilla ei ollut mitään erityistä aatetta, mutta he eivät välittäneet huolehtia Dayn koulutuksesta ja pitivät hänet mieluummin kotona. Pidin tätä aikoinaan erittäin radikaalina ja omituisena päätöksensä. Sundquist taas kasvoi kristillisessä perheessä ja hänen kotikoulutuksensa oli tavoitteellista ja tarkoin suunniteltua. Nämä kaksi kotikoulutusversiota kalpenevat nopeasti Westoverin kokemusten rinnalla.

Taran lapsuus on rankka ja vaarallinen. On ihme, että hän on edes elossa kertomassa tarinaansa. Koska perhe ei usko lääkäreihin ja koska heidän perheensä omistaa romuttamon, johon lapsetkin laitetaan töihin, onnettomuuksia sattuu paljon. Ainakin kaksi perheenjäsentä saa aivovamman kirjan aikana, ja muissa onnettomuuksissa saadaan vakavia palovammoja ja syviä haavoja. Westoverin isä ajattelee, että luja usko Jumalaan suojelee heitä todellisilta vaaroilta, ja onnettomuuksien sattuessa perheen äiti voi hoitaa heidät.

Westoverin äiti aloittaa uransa amatöörikätilönä, joka auttaa lapsenpäästämisessä mormoniyhteisössä, jossa ei haluta mennä sairaalaan synnyttämään. Työ on laitonsa, joten nuorena mukana kulkeva Tara joutuu opettelemaan valehtelemaan viranomaisille, mitä he ovat tekemässä, jos poliiseja tai sairaanhoitohenkilökuntaa tuleekin paikalle. Erään auto-onnettomuuden jälkeen (perhe ei usko turvavöiden käyttöön), äiti saa aivovamman ja kärsii sen jälkeen migreenistä ja huonomuistisuudesta. Huonomuistisuutensa avuksi äiti kehittää sormiennaksautusmenelmän, joka kertoo hänelle totuuden mistä tahansa asiasta. Pian hän alkaa keittää eteerisiä öljyjä, ensiksi migreeniinsä, sitten muihin vaivoihin. Reseptien apuna on sormien naksuttelu, joka kertoo, toimivatko hänen öljynsä vaivoihin, joita hän haluaa parantaa. Äidin öljybisnes kasvaa suureksi, mikä vahvistaa perheen käsitystä siitä, ettei sairaalaan koskaan kannata mennä.

Kouluttamattomuuden puute näkyy koko perheessä. Perheen lapsille ei tarjota mahdollisuutta avartaa ajatteluaa, vaan he ovat täysin heille opetettujen yksinkertaisten totuuksien armolla. Lukijana tunnistin monia tilanteita, joissa joku perheenjäsenistä oli akuutissa hengenvaarassa, mutta perhe ei sitä tunnista. Kouluttamattomuus antaa mahdollisuuden myös pahoinpitelylle ja samalla epää mahdollisuuden hahmottaa, että tulee pahoinpidellyksi. Tara selittää hänelle tapahtuneita asioita tavalla, jonka hän osaa. Opintiellä on raakaa ja ahdistavaa luettavaa, mutta silti sitä on pakko lukea eteenpäin.

Westover nostaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa esiin epäilyksensä hänen isänsä mielenterveydestä. Modernista lääketieteestä kieltäytyvää isää on mahdonta varmasti diagnosoida, mutta Westover itse epäilee, että hänen isänsä vainoharhaisuus ja äärimmäiset käytökset johtuvat joko bipolaarisesta mielialahäiriöstä tai skitsofreniasta. Opintiellä on siis kaiken päälle vielä kertomus siitä, miten selvitä lapsuudesta, jossa vanhempi on mieleltään sairas.

Tara kokee kasvuympäristönsä vaaralliseksi. Hän seuraa, kuinka hänen vanhemmat sisaruksensa hankkivat töitä ja onnistuvat pääsemään elämässään eteenpäin. 11-vuotiaana hän hankkii töitä lapsenvahtina ja kauppa-apulaisena ja pääsee sitä kautta tutustumaan muuhunkin kuin oman perheensä elämään. Pikku hiljaa hänen autonimiansa kasvaa ja hän alkaa nähdä, ettei hänen perheensä elämäntapa ole ainoa oikea. Hän alkaa lukea kotonaan olevia kirjoja. Pian hän ostaa tienaamalla rahallaan oppikirjoja, joiden avulla hän alkaa opiskella SAT-kokeeseen, joka on yhdysvaltalainen standardisoitu koe, jonka tulosten avulla voi hakea yliopistoon.

Opintiellä on muistelmateos, mutta se on kirjoitettu romaanimaiseen tyyliin. Kirja alkaa Taran lapsuudesta ja etenee hänen nuoreen aikuisuutensa ja yliopistovuosiin. Westoverin tyyli on toteava. Hän ei arvota mitään, vaan kertoo asiat niin kuin hän on ne kokenut. Lukijan tehtäväksi jää tehdä tulkinnat siitä, ovatko tapahtumat olleet hyviä vai huonoja. Taran oman tietoisuuden kasvaessa myös teos kasvaa. Alun yksinkertaisista ajatuksista päästään lopun monimutkaisiin pohdintoihin, joissa Tara yhdistelee yliopistossa oppimiaan ajatuksia omaan kokemusmaailmaansa. Kirja kuvaa hienosti sitä, kuinka koulutus antaa mahdollisuuden ajatella itsenäisesti.
"Kaikki minkä puolesta olin uurastanut, vuosien mittaisen opintoni, tähtäsivät nimenomaan siihen, että pyrin hankkimaan itselleni tämän yhden etuoikeuden: saada nähdä ja kokea muitakin totuuksia kuin ne, jotka isä minulle antoi, ja rakentaa niiden avulla oma mieleni." s. 400.
Joskus vastaan tulee kirja, jonka vaikutuksen tunnistaa jo lukuhetkellä. Tara Westoverin Opintiellä on sellainen kirja. Se muuttaa tapaa, jolla maailman voi nähdä. Kirja kertoo äärimmäisestä emansipaatiosta ja on kaikki kehunsa ansainnut. 

TARA WESTOVER: OPINTIELLÄ
ALKUPERÄINEN NIMI: Educated
SIVUJA: 435
KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2018 (suom. 2018) 
SUOMENTANUT: Tero Valkonen
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta
* Käytän Tara Westoverin koko nimeä tai sukunimeä puhuessani hänestä kirjailijana ja pelkkää etunimeä Tara puhuessani hänestä muistelmateoksen kokijahahmona.

14 kommenttia:

  1. Luin, vaikutuin ja samalla mielessäni oli ennen lukemista kohtaamani kirjan kritiikki, tätähän ei ole pelkästään otettu vastaan ylistäen. En itse jäänyt epäilemään kirjan uskottavuutta, mutta näen sen takana myös ovelaa markkinointia ja laskelmointia. Kirjoittajana Westover ei ole ilmiömäinen, vaan jotkut osiot toistavat itseään. Jää nähtäväksi, jatkuuko kirjailijan ura ja pystyykö hän eläytymään muiden kuin oman kaltaistensa asemaan. Ilmeisesti hän kuitenkin on enemmän tutkija, ja jatkaa akateemista uraansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin lukemisen jälkeen muutaman Westoverin haastattelun, joissa sivuttiin myös kirjan saamaa kritiikkiä. Yhdessä klipissä näytettiin muun muassa hänen vanhempiensa asianajajan lausunto, jonka mukaan vanhemmat eivät koe asioiden tapahtuneen niin kuin heidän tyttärensä on kertonut. Mielestäni on kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka kyseessä olisi Westoverin kokemus tapahtuneesta, joka ei ehkä todellisuudessa ollut *niin* raju, kokemus on kuitenkin koettu ja hänellä on oikeus kokea asia niin kun kokee.

      Markkinointi ja laskelmointi kuuluvat mielestäni kirjojen myyntiin, mutta ollakseen näin menestynyt kirja, sen takana on varmasti tosi iso koneisto. Se on mielestäni ihan ok. Westoverilla on käynyt tuuri, hänellä on tarina ja hänelle on tarjoutunut mahdollisuus markkoinoida sitä isolla volyymilla. Bill Gateskin kiinnostui kirjasta, mikä on taatusti lisännyt sen vetovoimaa.

      Minustakin tuntuu, ettei Wetsover välttämättä kirjoita enempää, tai jos kirjoittaa, niistä ei tule yhtä suuria menestyksiä. Ehkä hän menestyy akataamisella puolella ja julkaisee siellä paljon.

      Poista
  2. Vaikuttaa silmiä avaavalta teokselta. Arkisen aherruksen lomassa ei useinkaan huomaa, miten äärimmäisellä tavalla oman perheen/lähipiirin käytänteet ja ajattelumallit ovat iskostuneet omaa toimintaa ohjaavaksi totuudeksi. Kun lukee tällaisista tilanteista, jotka ovat hyvin kaukana omista, on pakko kohdata jotain itselle vierasta ja siinä tietysti on aina mahdollisuus nähdä enemmän kuin aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Oman lähipiirinsä tavat muuttuvat normaaleiksi. Westover kuvaa kirjassa osuvasti sitä, kuinka monet asiat ovat hänelle normaaleja. Hänen perheessään ei esim. pesty koskaan käsi vessan jälkeen, mutta hän alkoi pestä käsiä collegessa, kun hänen kämppiksensä alkoivat vaatia. Aiemmin se ei Westoverille ollut tullut mieleenkään.

      Poista
  3. Olen kuullut tästä monelta taholta ja viimeistään nyt postauksesi luettuani on tämä pakko laittaa Goodreadsissa lukulistalle. En yleensä lue elämäkertoja tai muistelmia, poikkeuksena jotkin fiktiiviset teokset, joihin kirjailija on ammentanut omia kokemuksiaan. Tämä kuitenkin vaikuttaa niin ravisuttavalta, että siihen on tutustuttava itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi romaani on kirjoitettu melko romaanimaiseen muotoon, eli jos elämäkertatyyli tuntuu vieraalta, tähän kirjaan on helppo tarttua.

      Poista
  4. Tätä kirjaa olen jo käynyt pari kertaa kirjakaupassa hypistelemässä ja tulen varmasti sen lukemaan. Hiukan vain epäröin kun mainitset, että kirjailijan tyyli on "toteava". Tulee mieleen esimerkiksi Ferranten Napoli-sarja, jota en jaksanut enempää kuin yhden osan verran juuri sen kuivahkon "toteavuuden" vuoksi. Haluan, että kirjailijakin ottaa kantaa ja varsinkin jos on omaelämäkerrasta kyse! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole Ferranten Napoli-sarjaa lukenut, joten en osaa verrata tätä kirjaa siihen. Mielestäni Westover myös ottaa kantaa asioihin, mutta se lisääntyy kirjan loppua kohden. Alussa tyyli on enemmän toteava. Kuten bloggauksessakin sanon, teksti kasvaa sitä mukaan, kun Taran ajattelu kehittyy.

      Poista
  5. Poimin Educated-kirjan jo aikoinaan Barack Obaman suosittelulistalta, mutta luin sen vasta suomennettuna lukupiirin kanssa. Teos oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen sekä Taran henkilökohtaisella tasolla että yhteiskunnallisesti. Lukupiirissä mietimmekin paljon, olisiko vastaava eristaytyminen mahdollista Suomessa. Vertasimme tarinaa muihin, jossa nuori on irtautunut uskonnollisen perheen tiukasta koodista. Malli on varsin samanlainen, vaikka Taran kokema fyysinen väkivalta on extremeä. Henkisellä puolella monet yhteisöt toimivat samankaltaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on sen verran tarkka oppivelvollisuus, että ainakaan tämänkaltaista eristäytymistä ei voisi tapahtua. Vaikka lapsi koulutettaisiin kotona, mitä tapahtuu Suomessa harvoin, lapset pitäisi silti osallistua kokeisiin, joissa hän osoittaa osaamisensa. Voisi kuitenkin kuvitella, että tiukassa uskonnollisessa yhteisössä asunut lapsi voi olla aika eristäytynyt, vaikka kävisikin peruskoulua. Lapset osaavat myös sulkea asioita ulkopuolelleen, jos kotikasvatus sen määrää.

      Poista
  6. Koulutuksen merkitys! Tässäpä varmasti kirja, joka avaa silmät näkemään suomalaisen peruskoululaitoksen merkityksen. Joskus tuntuu, että meillä unohdetaan, kuinka merkittävästä asiasta on kyse.
    Tosin tässä tapauksessa tosiaan perheessä taitaa olla moni muukin asia pielessä. Kuulostaa mielenkiintoiselta teokselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se että Suomessa lähes kaikki käyvät samanlaisen peruskoulun läpi, on suuri vaikutus koko maahan.

      Poista
  7. Mä en ole vieläkään ehtinyt tarttua tähän, vaikka se on ilmestymisestään lähtien poltellut takaraivossani. Ehkäpä otan sen äänikirjalistalleni, joskos vaikka sillä tavalla saisin taivattua sille aikaa. Tiedän jo valmiiksi raivostuvani tämän kirjan ääressä. En ymmärrä vanhempia, jotka omilla uskomuksillaan asettavat lapsena todellisiin vaaratilanteisiin. Esimerkiksi tuo mainitsemasi turvavyöasia. Ei kukaan lapsi ansiatsisi tällaista starttia elämäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan ääressä kyllä raivostui monta kertaa. Vanhemman näkemystä on vaikea ymmärtää, kun itse näkee, kuinka suuressa vaarassa lapsi on.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...