keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Vampyyrifarssi kolmessa näytöksessä. Terhi Tarkiaisen Pure mua


Terhi Tarkiaisen esikoisromaani Pure mua kertoo 30-vuotiaasta Annasta, joka saa rikkailta espoolaisvanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi vampyyrin. Vampyyri Vlad on erittäin komea ja pukeutunut nahkahousuihin. Vladin mukana tulee lamautin ja ohjekirja, jossa neuvotaan, miten tätä erittäin arvokasta lemmikkiä tulee kohdella hyvin. Anna pitää lemmikkivampyyria etäeettisenä lahjana, joten hän päättää palauttaa sen kenneliin. Se osoittautuu kuitenkin yllättävän vaikeaksi. Annaa harmittaa. Hänellä ei todellakaan olisi aikaa tällaiseen, sillä hänen pitäisi keskittyä kirjoittamaan graduaan vuoden 1918 tapahtumista, jotka sattuivat tapahtumaan samassa talossa, jossa hän parhaillaan asuu.

Pure mua on saanut todella paljon kehuvia arvosteluja. Romaani yhdistelee huumoria, chick litiä ja vampyyrigenreä sitoutumatta yhteenkään näistä genreistä tiukkapipoisesti. Pohdin jo Finncon-tärppilistan kommenteissa, olisiko Suomessa enemmänkin tilausta juuri tällaiselle kirjallisuudelle. Suomalainen kirjallisuuskenttä tuntuu olevan välillä hyvinkin ryppyotsainen, joten Pure mua tuo sinne tervetulleen tuulahduksen.

Minun on kuitenkin myönnettävä, että harjoitin hiukan edellämainittua ryppyotsaisuutta tätä kirjaa lukiessani. Huumori on siinä mielessä vaikea laji, että jos se ei kolahda, niin sitten se ei kolahda. Pure mua pohjaa huumorinsa siihen, ettei oikein mikään Annan elämässä suju hyvin, mikä sai minut pikemminkin surulliseksi kuin huvittuneeksi. 

Pure mua on kirjoitettu sen verran vetävästi, että pienestä niskuroinnista huolimatta päätin lukea sen loppuun. Luettuani kirjaa noin kolmasosan, päätin, että minun on luettava tätä kirjaa farssina. Farssissa juoni perustuu väärinkäsityksiin ja sen hahmot ja juonenkäänteet ovat helposti yliampuva. Näin on myös tämän romaanin kohdalla. Yhtäkään hahmoa oli mahdoton ottaa vastaan pyöreänä henkilöhahmonja, vaan heidät piti tulkita karikatyyreiksi, jotka ovat esittämässä juonelle sopivaa roolia.

Tämä romaani on kirjoitettu tiukasti Aristoteleen draaman kaaren mukaan, mutta sille on annettava kiitosta juonen mukana tuomista yllätyksistä, jotka pitivät mielenkiintoa yllä. Kaikki huipentuu seikkailukirjallisuudelle tyypilliseen väijymis- ja jännityskohtaukseen, jossa pistetään paikkoja mäsäksi sitä mukaan kun ehditään. Pure mua tuokin aikuisille suunnatut aiheet nuortenkirjallisuudesta tuttuun jännitysjuoneen. Tämän vuoksi kirja voi toimia aikuisille lukijoille, jotka ovat kasvaneet lapsuuden lukemassa kirjoja, joiden lopussa pahis pitää monologin ja päähenkilöt päihittävän vastustajat oveluudellaan. Romaanin ääressä on tuttu ja nostalginen olo.

TERHI TARKIAINEN: PURE MUA
SIVUJA: 403

KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...