perjantai 30. elokuuta 2019

Blogistanian 24h lukumaraton 30.-31.8.2019. Päivittyvä postaus ja yhteenveto


Miten olen taas tilanteessa, että olen kauhean kiireen keskellä heti kun Blogistanian lukumaraton alkaa? Aion silti yrittää. Maratonin aikana minun on muun muassa noudettava hukkaan mennyt lompakkoni sekä tehtävä yksi haastattelu. Mutta kaiken lomassa yritän lukea edes jonkin verran. Päivitän prosessiani tähän alle.

Klo 17.00
Maraton alkaa


Istun bussissa matkalla Turkuun. Takana on työviikko harjoittelussa ja vähäiset yöunet flunssan takia. Katsotaan, saanko jotain luettua. Jatkan Terhi Rannelan Kiivaita, jonka aloitin jo eilen.

Klo 7.40

Toistaiseksi maraton ei ole sujunut hyvin. Luin bussissa Kiivaita 22 sivua, mutta torkahdin sitten. Saavuin kotiin ja päätin torkkua lisää, jotta jaksaisin illalla hoitaa vähän hommia. En kuitenkaan meinannut päästä sängystä enää ylös, joten päätin mennä suihkuun ja kunnolla uudestaan yöpuulle.

Nyt kuitenkin olen hereillä, joten kokeilen lukea hiukan lisää.

Sivuja luettu: 22

Klo 9.30

Päätin lukea Nagata Kabin My Solo Exchange Diary 2 -sarjakuvaa, sillä minun pitää palauttaa se kirjastoon Turussa ollessani. Päädyin lukemaan koko sarjakuvan loppuun yhdeltä istumalta. Sarjan kolmas osa pääsi viimein siihen, mitä olin jo vähän odottanut: ammattiapuun.

Sivuja luettu: 154


Klo 14.45

Kuulkaas, minun on pakko nyt vähän huijata. En ole aamun jälkeen ehtinyt lukea lainkaan, sillä olen käynyt hoitamassa asioita kaupungilla ja valmistautunut erääseen tapaamiseen. Päätin, että teen tästä maratonista lukuviikonlopun. Kirjaan tähän bloggaukseen, kuinka paljon saan luettua viikonlopun aikana. Ehdin seuraavan kerran lukea oikeastaan vasta illalla.

Sunnuntai 1.9.
Klo 11.15

Tänä aamuna luin Fence-sarjakuvan toisen albumin. Hain sen eilen kirjastosta. Fence on jännä sekoitus pottermaista sisäoppilaitosmenoa Harry/Draco-dynamiikalla, yhdistettynä sports mangaan. Sarjakuva saa florettimiekkailun vaikuttamaan kiinnostavalta, mutta välillä toivoisin mukaan jotain muutakin kuin pelkkää miekkailukarsintaa loppukisoja varten.

Sivuja luettu:  266


Yhteenveto

Aina ei voi mennä täydellisesti. Kun ilmoittauduin lukumaratoniin, viikonloppuni oli vielä täysin tyhjä. Sitten menin hukkaamaan lompakkoni, joka muutti aikatauluja. Lisäksi tajusin, että samainen viikonloppu on ainoa, jolloin ehdin tehdä erään haastattelun ennen kun on auttamattomasti liian myöhäistä. Yritin lukea aina kun ehdin, mutta tajusin pian yliarvioineeni jaksamiseni. Lukumaraton siis jäi osaltani tyngäksi.

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että sain luettua kaksi sarjakuva-albumia. Olen viima aikoina lukenut paljon sarjakuvia, sillä haluan oppia lukemaan niitä enemmmän. Aina, kun aloittaa jonkun uuden kirjallisuudenlajin, kestää hetki, ennen kun pääsee siihen sisälle. Olen nyt lukenut sarjakuvia aktiivisemmin pari vuotta ja pikku hiljaa alan hahmottaa, mikä on mielestäni hyvä sarjakuva.

Kokonaissivumääräksi tuli 266 sivua.

maanantai 12. elokuuta 2019

Hyvän mielen scifiä: Becky Chambersin The Long Way to A Small, Angry Planet

Becky Chambersin esikoisromaani The Long Way to A Small, Angry Planet aloittaa sarjan, joka kertoo kaukaisesta tulevaisuudesta. Ihmiset ovat jo kauan sitten poistuneet Maasta, josta on tullut asuinkelvoton. Heidän vakituinen asuinpaikkansa on maankaltaistettu Mars, mutta ihmiskunta on levittäytynyt vieläkin kauemmas, muiden planeettojen ja kansojen joukkoon. Ihmiset ovat päässeet osaksi Galactic Commonsia, tuttavallisemmin GC. Galactic Commons on eri kansojen ja lajien liitto, jolla on omat lakinta ja tapansa. Tarkat lait ovatkin tarpeen, sillä yhteiselämä erilaisten kulttuurien, tapojen, lajien ja elämäntyylien kanssa on usein haastavaa.

Tarina seuraa Rosemary Harperia, jolla on salaisuus ja joka on hylännyt vanhan elämänsä Marsissa ja hakenut töitä Wayfarer-nimiseltä alukselta. Alus puhkoo avaruuteen madonreikiä, jotka helpottavat pitkän matkan matkustamista. Rosemarya odottaa rauhallinen elämä aluksen sihteerinä, ja rauhallisuus onkin sitä, mitä hän nyt kaipaa. Hänen suurimpia haasteitaan ovat tottuminen aluselämään ja tutustuminen muuhun miehistöön. Pian Rosemaryn tulon jälkeen miehistö saa kuulla, että GC on tehnyt sopimuksen liittoutuman ulkopuolisen sotaisan toremi-kansan kanssa. Toremit asuvat kaukana, joten parantaakseen matkustusyhteyksiä Wayfarer palkataan matkustamaan toremien planeetoille ja puhkaisemaan sieltä reiän lähemmäs muita GC:n alueita. Alkaa pitkä matka pienelle vihaiselle planeetalle.

The Long Way to A Small, Angry Planet on melko perinteistä avaruusalusscifiä siinä mielessä, että kaikki päähenkilöt ovat miehistön jäseniä ja että suurin osa tapahtumista tapahtuu aluksella. Mutta toisin kuin lukuisat avaruusaluskertomukset, jotka keskittyvät yleensä miehistön sisäisiin konflikteihin, tämä kirja taas keskittyy siihen, miten miehistö parhaan kykynsä mukaan yrittää ymmärtää toisiaan. Poissa ovat äksyt hahmot, jotka myrkyttävät koko ilmapiirin. Kaikki ovat kivoja toisilleen. Tämän seurauksena kirja tuntuukin kuin pehmeältä viltiltä, johon voi kääriytyä samalla kun juo kupin hyvää teetä.

Osallistuin keväällä 2019 Turun yliopiston järjestämään spekulatiivisen fiktion iltaan, jossa kirjailija Shimo Suntila haastatteli kirjailijoita Magdalena Hai ja Boris Hurtta erilaisista spekulatiivisen fiktion asioista. Yhdessä vaiheessa keskustelua päädyttiin puhumaan siitä, kuinka dystopiat alkavat olla menneen talven lumia ja kuinka utopiat alkavat nostaa päätään. Magdalena Hai vinkkasi silloin Becky Chambersin tuotannon. Vaikka Chambersin romaanin maailma ei ole kaikin puolin täydellinen ja oikeudenmukainen, sen asukkailla on aina hyvät aikomukset mielessään.

Kirjaa onkin nimitetty Goodreadsin arvosteluissa hyvän mielen scifiksi. Allekirjoitan väitteen täysin. Kirjaa on nimitetty myös Tumblr-sukupolven scifiksi, mikä ei sekään ole kaukaa haettu määritelmä. Tunnistin kirjasta monia juttuja, jotka ovat tuttuja myös Tumblrista: vahva ystävyyden kuvaus, ennakkoluulottomat rakkaussuhteet ja tarve turvallisuuteen.

Vaikka The Long Way to a Small, Angry Planet onkin suloinen kirja, se ei ole kevyt. Se on täynnä yksityiskohtia tulevaisuuden maailmasta. Jokainen luku esittelee entistä enemmän erilaisia planeettoja, tapoja ja kansoja. Kirja vaatii keskittymistä, mutta keskittyminen lopulta palkitsee.

Lisäksi kirjan rakenne voi olla joillekin lukijoille haastava. Vaikka kuvailinkin kirjan alussa hiukan kirjan juonta, varsinaisesti kirjalla ei ole sitä. On totta, että Wayfarer matkustaa kohti toremien aluetta koko kirjan ajan, mutta matkaan mahtuu monta pientä sattumusta. Jokainen luku on oma tarinansa. Kirjan rakennetta voisi parhaiten kuvata vanha scifi-TV-sarja, jossa jokainen jakso kertoo aina yhdestä tapauksesta. Tällainen rakenne voi olla ihastuttava, mutta jotkut lukijat kaipaavat vahvempaa juonta ollakseen kiinnostuneita kirjasta. Jollekin lukijalle saattaa nousta kynnyskysymykseksi myös se, ettei alussa pedattu Rosemaryn salaisuus olekaan koko romaania kannatteleva tulipylväs. Siinä vaiheessa, kun hänen menneisyytensä paljastuu muulle miehistölle, kirja on kuitenkin ehtinyt lumota lukijan niin, että loppuun asti on pakko jatkaa.

Juonen ohuus on korvattu hahmojen rikkaudella. Wayfarerin miehistö on ihastuttavan monipuolinen. Neljän ihmisen, Rosemaryn, kapteeni Ashby, mekaanikkojen Kizzyn ja Jenksin sekä polttoainemestari Corbinin lisäksi miehistöön kuuluvat tekoäly Lovey, aandrisk-reptiliaani Sissix, navigaattori sianat-pari Ohan ja Dr. Cheff, grum joka on sekä aluksen kokki että lääkäri. Jokaisella hahmolla on oma menneisyytensä. Romaanin edetessä heidän taustansa selviävät myös lukijoille. Lisäksi mukana nähdään joukko sivuhahmoja, kuten Ashbyn salainen rakastaja, universaalisti häikäisevän kaunista lajia edustava aeluon Pei sekä Jenksin kaveri Pepper, joka on sarjan seuraavan osan yksi päähenkilöistä.

The Long Way to a Small, Angry Planet oli minulle henkilökohtainen haaste. Halusin kokeilla, riittääkö kielitaitoni englanninkieliseen avaruusscifiin. Halusin myös selvittää, riittääkö mielenkiintoni lukemaan avaruusalukselle sijoittuvaa tarinaa, sillä yleensä pidän enemmän historian ja fantasian havinasta kuin teknologiasta. Vaikka alku olikin hidasta, vauhti kiihtyi loppua kohti, ja kirjan lopussa olo oli kuin voittajalla. Samalla tajusin, etten ennen ollut lukenut kokonaista romaania näin puhdasta avaruusalusscifiä. Novelleja kyllä, mutta en romaaneja. Tämän kirjan avulla todistin jälleen itselleni, että mukavuusalueelta kannattaa joskus poistua. Tiedän, minkälaisista kirjoista pidän, mutta joskus sen ulkopuolelta voi löytyä helmiä. Tämä on yksi sellainen.

Becky Chambers on toistaiseksi julkaissut vain Wayfarers-sarjan kirjoja, ja ne ovat menestyneet hyvin. The Long Way to a Small, Angry Planet oli Arthur C. Clarke Awardin lyhytlistalla. Molemmat jatko-osat, A Closed and Common Orbit sekä Record of a Spaceborn Few ovat olleet ehdolla Hugo Awardissa parhaan romaanin kategoriassa. A Closed and Common Orbit ei voittanut vuonna 2017, mutta vuoden 2019 tulokset ja sitä kautta Record of a Spaceborn Few'n sijoittuminen selviävät tällä viikolla Irlannin Worldconissa. 

THE LONG WAY TO A SMALL, ANGRY PLANET
KIRJOITTANUT: Becky Chambers
SIVUJA: 404
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Hodder & Stoughton
JULKAISTU: 2015 (julkaistu omakustanteena 2014)
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta


Kirja on osa scifi-lukuhaastetta, jota emännöi Yöpöydän kirjat -blogi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...