lauantai 28. syyskuuta 2019

Englantilainen romanssi on aika perinteinen romanttinen viihdekirja

Englantilaisen romanssin vie lukijan englantilaisen yläluokan kartanoon. Suomalaisen päähenkilön Noran on kirjoittamassa graduaan Englannin romantiikasta, kun hänen siskonsa ilmoittaa olevansa menossa naimisiin englantilaisen aristokraatin kanssa. Englantilaisuuteen uppoutunut Nora ei haluaisi rikkoa mielikuvaansa matkustamalla pääkallonpaikalle oikeasti, mutta siskon kyyneleiset sinisilmät saavat hänet heltymään. Paikan päällä hänelle selviää, ettei kyseessä ole mikään viikonloppureissu, vaan kuukauden mittainen matka keskelle romantiikan kehtoa, Oxfordin yliopiston läheisyyteen.

Sen sijaan, että Nora ottaisi kaiken hyödyn irti pro gradu -tutkielmansa nimissä, hän suhtautuu kaikkeen vastahakoisesti. Saadakseen harhautusta tylsistä hääjärjestelyistä hän alkaakin selvittää sulhasen kadonneen veljen mysteeriä. 

Englantilainen romanssi alkaa näppärästi. Se kuljettaa lukijan nopeasti suomalaisesta tatuointiliikkeestä Brittien saarille, keskelle nummia ja puutarhoja. Juonen edetessä tarina alkaa kuitenkin kompuroida huolestuttavasti. Juonenkäänteet eivät vaikuta järkeviltä. Kenellä kolmeakymppiä lähestyvällä ihmisillä esimerkiksi on niin vähän velvollisuuksia, ettei ulkomaanmatka vaadi lainkaan aikataulujen järjestelyä? Entä miten Noran siskon sulhanen ei ole koko heidän seurusteluaikanaan kertaakaan maininnut, että hänen isoveljensä on kadonnut? Miten on mahdollista, ettei se ole tullut ilmi edes lapsuusajan valokuvia katsellessa?

Juonen edetessä käänteet käyvät entistäkin epäuskottavimmiksi. Kartanon henkilökunta käyttäytyy, kuin he olisivat Daphne du Maurierin Rebekan hahmoja. Nora käyttäytyy vastuuttomasti ja juo etiketittömän pullon sisällön. Sisältö paljastuu absintiksi, jossa on koiruohoa. Hahmot suuttuvat toisilleen vain käsittämättömistä syistä. Kaunokirjallisuuden ei missään nimessä tarvitse olla realistista siinä mielessä, että kaikki tapahtumat voisivat tapahtuma oikeassa elämässä, mutta odotan teokselta edes jonkinlaista sisäistä logiikkaa. Niin, ja jonkinlaista ymmärrystä siitä, miten ihmiset mitä todennäköisemmin tosielämässä käyttäytyvät. Tässä teoksessa hahmot käyttäytyvät kuin kehnossa saippuaoopperassa, mikä koukuttavuuden sijasta tekee teoksesta yhden ison idioottijuonen.

Kuivausprosessiin meni noin rulla WC-paperia.
Olisin jättänyt tämän kirjan kesken, mutta päädyin lukemaan sen loppuun erään sattumuksen seurauksena. Kirja oli minulla mukana Dublinin Worldconissa. Juomapulloni sattui menemään rikki kesken con-päivän, minkä seurauksena noin puoli litraa vettä pääsi valumaan reppuni sisälle, kastellen muun muassa Englantilaisen romanssin. Koska kyseessä oli kirjaston kirja, minun piti parhaani mukaan kuivata se palautuskelpoiseen kuntoon. Näin kirjan eteen niin paljon vaivaa, että päätin lukea sen loppuun.

Miksi kirja ei sitten vedonnut minuun? Paperilla se kuulostaa juuri minun kirjaltani, sellaiselta jossa vitsaillaan hyväntahtoisesti kirjallisuustieteen kustannuksella. 

Suurin ongelmani Englantilaisessa romanssissa oikeastaan on se, että odotin siltä enemmän. Odotin, että se olisi ollut kirjallisesti ansiokkaampi. Odotin, että se olisi oikeasti makustellut romantiikan tunnelmalla. Mutta sen sijaan, että olisin saanut nauttia romantiikan tyylistä, huomasinkin lukevani ummehtunutta harlekiinia.

Kirja on täynnä viittauksia englantilaisiin kirjailijoihin, runoihin ja maalauksiin, jotka harva nykylukija tunnistaa pelkän yleissivistyksen avulla. Mielestäni Englantilainen romanssi kuitenkin aliarvioi lukijansa. Ne lukijat, jotka ymmärtävät jokaisen viittauksen, ovat todennäköisesti lukeneet niin paljon kirjallisuutta, ettei Englantilainen romanssi enää tee vaikutusta. Jopa minä kirjallisuuden perus- ja aineopinnot lukeneena koin olevani ylikoulutettu lukemaan tätä romaania, vaikken jokaista viittausta tunnistanutkaan.

Olen kyllä lukenut tästä kirjasta paljon kehuvia arvosteluja. Moniin on uponnut päähenkilön komediaalinen sähläys ja romanttisen kirjallisuuden parodioiminen. Minun mielestäni parodia kuitenkin näyttäytyy teoksessa liian laimeana. Se vaikuttaa enemmänkin kliseiden toistolta kuin itsetietoiselta kommentoinnilta. 

Kirjailija Niina Mero tekee väitöskirjaa nykypäivän romanttisesta viihdekirjallisuudesta. Odotin, että Englantilaisessa romanssisa olisi näkynyt enemmän kirjailijan tuntemus kirjoittamastaan genrestä. Olisin halunnut lukea kirjan, joka kommentoi näppärästi sekä romantiikkaa että nykypäivän rakkauskirjallisuutta, mutta sen sijaan luin kirjan, jonka milleniaalipäähenkilö on jumittunut 1980-luvun rakkauskirjallisuuteen, aikaan jolloin on ok olla homofoobinen ja väheksyä muita naisia.

Sohvanjalka prässinä. Kovat keinot käytössä.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille niille lukijoille, jotka tykkäävät kevyestä romantiikasta ja jotka eivät lue kirjallisuutta yhtä ryppyotsaisesti kuin minä. Kirja tarjoaa varmasti monille lukijoille hauskan välipalan.

NIINA MERO: ENGLANTILAINEN ROMANSSI
SIVUJA: 383
KUSTANTANUT: Gummerus
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

tiistai 17. syyskuuta 2019

Vuoden lukutavoite saavutettu - ja nyt on vasta syyskuu!



Viime vuosina vuosittaisen lukutavoitteeni saavuttaminen ei ole ollut mikääni itsestäänselvyys. Olen asettanut itselleni lukutavoitteen vuodesta 2011 lähtien, eli sitä lähtien, kun liityin Goodreadsiin. Yhdeksän vuoden aikana olen saanut lukutavoitteen viisi kertaa täyteen. Onhan se yli puolet. Ahkera lukija tietenkin haluaisi saavuttaa tavoitteen joka vuosi.

Tänä vuonna sain lukutavoitteen täyteen poikkeuksellinen aikasin, jo syyskuussa. Miten tämä oikein tapahtui?

Taustalla ei ole mitään suuria salaisuuksia ja hienoja lukutekniikoita. Asetin tavoitteeni matalaksi, merkitsin ylös kaiken lukemani ja luin nopealukuisia kirjoja, erityisesti sarjakuvia.

En ole koskaan pitänyt yllä minkäänlaista ylevää tavoitetta, että ainoastaan Oikeat Romaanit lasketaan. Olen merkannut kaiken: tenttikirjat, jos olen lukenut ne omasta mielestäni tarpeeksi laajasti, novellit, jotka olen lukenut opintojani varten ja kaiken muun, mitä vain Goodreadsista löytyy. En halua jättää pois mitään, sillä haluan pysyä perässä siinä, mitä kaikkea oikeasti luen.

Pois ovat jääneet ainoastaan julkaisemattomat teokset, joita olen lukenut esimerkiksi toimitustöiden takia. Lisäksi olen jättänyt merkitämättä Atorox-novellit, sillä niiden merkitseminen olisi vaikeaa.

Lavean merkitsemissysteemin lisäksi asetin tavoitteeni matalaksi. Vuosia asetin itselleni korkean lukutavoitteen, joka perustui lukion ja yliopiston välisiin vuosiin, jolloin minulla oli poikkeuksellisen paljon aikaa lukea kirjoja. Silloin 80 kirjaa ei tuntunut missään. Sen jälkeen lukutahti on hidastunut. Viime tammikuussa katsoin lukuja kylmästi silmästä silmään ja totesin, että minun on ole mahdotonta vaatia itseäni lukemaan monta kirjaa viikkoa, eikä oikeastaan edes yhtä kirjaa viikossa. Niinpä laitoin tavoitteeni maltilliseen 45 kirjaan, mikä tarkoittaa 0,8 kirjaa viikossa.

Kun tavoite oli tarpeeksi matalalla, en jäänyt heti alussa jälkeen. Tästä ei päässyt muodostumaan stressiä, joka olisi haitannut lukemista. Olin koko ajan noin yhden kirjan edellä tavoitteestani.

Kesällä sitten innostuin lukemaan sarjakuvia, mikä vauhditti lukuhaastettani entisestään. Sarjakuvia lukee helposti jopa useamman päivässä, riippuen sarjiksen pituudesta. Niinpä saatoin viikon aikana lukea helposti monta sarjakuvaa.

Näin lukutavoite sitten saatiin lopulta täyteen. Hiukan ennen maagisen rajan ylittymistä harkitsin, että nostaisin tavoitettani vaikka viiteenkymmeneen kirjaan. Päätin kuitenkin olla tekemättä niin. Mieleni on rauhassa, kun tavoite on saavutettu. Saan loppuvuoden lukea kirjoja ilman tavoitteellisuutta. Sittenpähän näen, montako tulee oikeasti luettua.

Miksi sitten olen asettanut tavoitteen, jos kuulostan stressaantuvan siitä? Silloin kun saan tavoitteen täyteen, tulee olo, että olen saanut jotain aikaiseksi. Lisäksi tykkään asettaa itselleni tavoitteita. Oloni on tyytyväinen, kun kerrankin olen saavuttanut lukutavoitteeni hyvissä ajoin ennen loppuvuotta. 

Loppuun vielä listaan, mitä kaikkea 45 kirjan joukkoon on mahtunut:
  1. Sarjakuvia: 20
  2. Romaaneja: 16
  3. Tietokirjoja/muistelmia: 5
  4. Tenttikirjoja: 2
  5. Novelleja: 1
  6. Runoteoksia: 1
Lista vuoden aikana lukemistani kirjoista löytyy tästä linkistä.
Goodreads-profiilini löytyy tästä linkistä.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt


Lauran Beukes oli vuoden 2018 Finnconin yksi kunniavieraista. Koska olin mukana tapahtuman järjestämisessä, halusin tutustua minulle ennalta tuntemattomaan kirjailijaan. Luin ensiksi Beukesin kirjan Zoo City – Eläinten valtakunta. Itse tapahtumasta taas ostin (ja pyysin siihen nimmaria) Beukesin ensimmäisen suomennetun teoksen Säkenöivät tytöt.

Säkenöivät tytöt kertoo sarjamurhaajasta, joka matkustaa ajassa. Romaani sijoittuu Chicagoon noin vuosikymmenten 1930–1990 välille. Vuonna 1931 Harper Curtis -niminen mies saa haltuunsa avaimen, joka vie hänet eriskummalliseen taloon. Talosta löytyy lista naisten nimiä. Nimet kiehtovat Harperia. Pian hän huomaa, että talon kautta on mahdollista matkustaa eri aikakausiin, ja joka aikakaudesta löytyy nuori nainen, joka säkenöi. Harper ei voi olla huomioimatta näitä naisia, ja pian hän tajuaa haluavansa tappaa jokaisen säkenöivän tytön. Hän kulkee aikakaudesta toiseen murhaten tyttöjä, kunnes yksi heistä jää eloon vuonna 1989.

Kirby Mazrachi ei saa rauhaa, vaan alkaa pahoinpitelystä toivuttuaan selvittää, kuka hänen murhaajansa on. Hän onnistuu löytämään kaavan, joka on jatkunut vuosikymmenestä toiseen, kauemmin kuin mitä yksikään ihminen pystyisi jatkamaan aktiivisena. 

Säkenöivien tyttöjen idea on mehukas, mutta toteutus lattea. Beukesin kirjoitustyyli ei iske minuun. Hän käyttää paljon sanoja tarkkojen yksityiskohtien kuvailuun, mutta kielestä puuttuu elävyys. Tuntui, kuin luetteloa olisi lukenut. Beukes on vienyt näytä, elä kerro -metodin niin pitkälle, että minä ainakin pitkästyin. Pitkästymistä jatkui noin vuosi. Aloitin kirjan nimittäin jo kesällä 2018, jumituin syksyllä ja vasta syksyllä 2019 päätin lukea kirjan loppuun. Päätöksen jälkeen kirja eteni varsin reippasti. Beukes paljastaa juonta sen verran sopivissa annoksissa, että tarinassa jaksaa pysyä perässä. Emotionaalista sidettä juoneen ja hahmoihin ei kuitenkaan pääse muodostumaan.

Tunnesiden puute on aika iso puute kirjassa, joka käsittelee niinkin vakavaa aihetta kuin naisten sarjamurhia. Voiko tunnekylmyys jopa olla kirjallinen keino, jolla etäännytään lukija muuten liian raskaista aiheista? Kirjan lukeminen olisi ollut hyvin raskasta, jos olisin reagoinut jokaisen nuoren naisen kuolemaan voimakkaasti. Ainoa, joka lopulta onnistui koskemattamaan minua, oli tieteellisellä urallaan pitkälle edenneen naisen murha.

Monet tuttuni ovat sanoneet, että Säkenöivien tyttöjen lukeminen oli ahdistavaa tai että kirja jopa jäi kesken sen raakuuden takia. Ahdistavaa tässä teoksessa on kaiken sen murhaamisen jälkeen se, ettei lopullista oikeutta tapahdu. Yksi murhaaja ehkä saadaan kiinni, mutta pahuus ei poistu maailmasta. 

LAUREN BEUKES: SÄKENÖIVÄT TYTÖT
ALKUPERÄINEN NIMI: The Shining Girls
SIVUJA: 361
KUSTANTANUT: Schildts & Söderströms
JULKAISTU: 2013 (suom. 2013) 
SUOMENTANUT: Virpi Vainikainen
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

maanantai 2. syyskuuta 2019

Jack of Hearts (and Other Parts) - valistusta ja väristyksiä

Jack Rothman on seitsemäntoistavuotias newyorkilainen high school -opiskelija, jolla on maine. Hän rakastaa juhlimista, muotia ja poikia, eikä pelkää näyttää sitä. Joka maanantai hän on koulunsa puheenaihe. Mitä hän teki viikonloppuna? Kenen kanssa hän meni sänkyyn? Kuinka humalassa hän oli? Jackia ei haittaa olla huhupuheiden kohteena. Villien juorujen kuuleminen on hänestä oikeastaan huvittavaa. Hänestä on kiinnostavaa kuulla, mitä muut ajattelevat hänestä.

Jack kuitenkin huomaa, että hänen koulunsa oppilaat tietävät melko vähän seksistä. Ystävänsä Jennan ehdotuksesta Jack alkaa pitämään Jennan verkkosivuilla kolumnia, jossa hän antaa seksivinkkejä Bees & Honey -tyyliin. Vaikka palaute kolumnista on enimmäkseen positiivista, Jack huomaa saaneensa salaisen ihailijan, joka muuttuu hyvin nopeasti söpöstä stalkkeriksi.

Stalkkeri, jota Jack ja hänen ystävänsä Jenna ja  Ben alkavat kutsua Pinkyksi pinkkien kirjelappujen takia, alkaa vaatia Jackilta entistä enemmän. Ensiksi Jackin pitäisi lopettaa kolumni. Sitten hänen pitäisi lopettaa biletys ja poikien iskeminen. Sitten Jackin pitäisi lähettää Pinkylle alastonkuvia.

Jack of Hearts (and Other Parts) on sekoitus kevyttä, opettavaista ja karmivaa. Kirja jatkaa high school -kirjallisuuden perinnettä, mutta samalla ravistelee sitä rohkeasti. Jack of Heart -kolumni kokoaa yhteen lukuisia seksiin liittyviä kysymyksiä, joita tämän päivän nuoret pohtivat joka päivä. Jack vastaa niihin asiantuntevasti – minä en löytänyt niistä mitään valittamista. Loppusanoissa kirjailija L. C. Rosen kertoo tunteneensa vastuunsa käyneensä vastauksia usean asiantuntijan kanssa läpi, jotta vinkkejä lukevat todelliset teinit saavat mahdollisimman hyviä vinkkejä seurusteluelämäänsä. Kirja tekee suuren palveluksen lukijakunnalleen. Valitettavasti juuri tästä syystä kirja saattaa olla lukuisten yhdysvaltalaisten koulujen kielletyllä listalla.

Sivistävän mausteensa lisäksi Jack of Hearts (and Other Parts) keskittyy salapoliisimaiseen juoneen, jossa Jack, Jenna ja kaveriporukan kolmas jäsen, ensirakkaudesta haaveileva Ben yrittävät selvittää, kuka Pinky on. Tilanne on hyvin ahdistava. Koulun rehtori ei ole Jackin puolella, vaan sanoo Jackin saaneen stalkkerin oman käytöksensä takia. Pikku hiljaa Jack alkaa itsekin uskoa, että on syyllinen vainoajansa käytökseen.

Yllättävää kyllä, mielestäni tämä kirja muistuttaa hyvin paljon Harry Potter -kirjoja. Koulun kultainen kolmikko, Jack (Harry), Ben (Ron) ja Jenna (Hermione) taistelevat välinpitämättömiä aikuisia vastaan ja onnistuvat lopussa saamaan oikeutta nokkeluutensa ansiosta. Taikamaailma on päivitetty nykypäivän yhdysvaltoihin, mutta silti teinien ongelmat ovat universaaleja. 

JACK OF HEARTS (AND OTHER PARTS)
KIRJOITTANUT: L. C. Rosen
SIVUJA: 337
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Penguin Books
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...