keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Magian syvempi sävy lymyilee eeppisen tarinan reunamilla

Sen sijaan, että olisi olemassa vain yksi Lontoo, niitä onkin useampia. Jokainen Lontoo sijaitsee maantieteellisesti samanlaisella alueella, mutta ne eroavat toisistaan voimakkaasti. Harmaa Lontoo on menettänyt lähes kaiken magiansa. Se muistuttaa eniten meidän maailmamme Lontoota 1800-luvun alussa. Punaisessa Lontoossa taas magia kukoistaa: värien kyllästämässä kaupungissa nautitaan hyvinvoinnista. Valkoinen Lontoo on nälkäinen magialle, mutta lähes kaikkea magiaa pitää hallussaan hirmuinen hallitsijapari. Lisäksi on Musta Lontoo, jonka portit suljettiin.

Vuosien kuluessa yhteydet Lontoiden välissä ovat heikentyneet, sillä maailmojen välillä voivat liikkua vain Antarit, verimaagikot. Jostain syystä heitä syntyy aina vain harvemmin. Ainoat tunnetut Antarit ovat Valkoisen Lontoon Holland ja Punaisen Lontoon Kell. Näistä jälkimmäinen on toinen Magian syvempi sävy -romaanin päähenkilöistä.

Kell on orpo, mutta hän on osa kuningasperhettä. Antarit ovat erittäin arvokkaita. Kell on kasvanut kuninkaallisena, mutta kokee välillä olevansa pikemminkin heidän omaisuuttaan kuin todellinen perheenjäsen. Prinssi Rhy kuitenkin on hänelle kuin oikea veli. 

Magian syvemmän sävyn juoni saa alkunsa, kun Kelliä pyydetään toimittamaan viesti Valkoiseen Lontooseen. Matkan aikana Kell törmää köyhään naiseen, joka pyytää häntä salakuljettamaan viestin rajojen yli. Kell on ennenkin salakuljettanut viestejä ja tavaroita, joten hän ei osaa aavistaa, että viestiin liittyy tällä kertaa ansa. Juoni kuljettaa hänet harmaalontoolaisen taskuvarkaan Delilah Bardin luo. Lilana paremmin tunnettu nuori nainen haistaa Kellissä seikkailun, jota hän on koko ikänsä odottanut ja vaatii päästä Kellin matkaan.

Tässä kirjassa on kaikki ainekset, jotka yleensä miellyttävät minua kunnon fantasiakirjassa. Tykkään lukea rinnakkaisista maailmoista, valtajuonitteluita ja väijymisestä. Samalla kuitenkin koin, että tässä kirjassa on liikaa puutteita, jotta voisin täysin rinnoin siitä pitää.

Suurin ongelmani koski hahmoja. He tuntuivat ontoilta toimintasankareilta. Kirjan päätteeksi en tiennyt juuri mitään hahmojen menneisyydestä tai tulevaisuudenhaaveista. Minkälainen lapsuus oli Kellillä tai Lilalla? Miksi Lila edes elää kadulla? Minkälaisia seikkailuja Kell ja Rhy kokivat ollessaan nuoria kuninkaallispoikia? Miten Kell kokee asemansa Antarina?

Miksi välittäisin hahmoista, jos en tiedä heistä juuri mitään? Opin kyllä, että Kellillä on punertavat hiukset ja tosi siisti takki (hän toi mieleeni Lisko Scamanderin) ja että Lila rakastaa aseita, mutta juoni varasti huomion hahmoilta. Mutta miksi välittäisin juonesta, jos en ole oppinut tuntemaan hahmoja?

Juoni taas on hämmentävän ahdas. Tarinassa viitataan jatkuvasti kiinnostavan kuuloisiin juttuihin, esimerkiksi perimätietoon magiasta, mutta mitään ei koskaan avata kunnolla. Kellin mainitaan opiskelleen nuorena magiaa, mutta hänen oppineisuus välittyy lukijalle heikosti. Olisin halunnut päästä keskelle kirjan hienoja juttuja, mutta kirja ei päästä niiden äärelle. Sen sijaan kirjassa hiippaillaan syrjäkujilla ja nähdään vain vilahdus kaikesta siitä eeppisestä, mitä juoni voisi olla.

Hahmojen ja juonen lisäksi Magian syvempi sävy tuntuu kielellisesti etäiseltä. Päällisin puolin kaikki on hyvin. En huomannut yhtään varsinaista kielioppivirhettä. Teksti ei kuitenkaan tunnu soljuvan kaunokirjallisuudelle ominaiseen tyyliin. Välillä tuntui aivan siltä, kuin olisin ranskalaisia viivoja lukenut. En osaa arvioida, johtuuko tämä englanninkielisestä alkuteoksesta vai käännöksestä, sillä minulla ei ole englanninkielistä versiota hallussani. Kenties kirja on kirjoitettu niin, että se kääntyy suomeksi tökkivästi. Huomasin tosin, että kirjan suomentanut Mika Kivimäki on suomentanut myös Neil Gaimanin Neverwhere – Maanalainen Lontoo -kirjan, joka sekään ei tehnyt minuun kielellisesti vaikutusta. (Hauska sattuma, että molemmat kirjat käsittelevät rinnakkaistodellisuuksia ja sijoittuvat Lontooseen!)

Satuin osuvasti käyttämään tätä
The Book of Kells -näyttelystä
hankkimaani kirjanmerkkiä.
Kaikista puutteista huolimatta Magian syvempi sävy on kiinnostava kirja, joka on saanut paljon kehuja muilta bloggaajilta. Ehkä Magian syvempi sävy on eräänlainen esiosa, joka pohjustaa seuraavien osien tapahtumia. Siinä on paljon potentiaalia. Lila on oikeastaan aika cool ja Kellkin voi puhjeta kukkaan, jos saa vähän synkistellä menneisyytensä parissa. Elän toivossa. Olen kiinnostunut lukemaan lisää. 

V. E. SCHWAB: MAGIAN SYVEMPI SÄVY
ALKUPERÄINEN NIMI: A Darker Shade of Magic
SIVUJA: 451 (josta viimeiset 30 sivua liitteitä)
KUSTANTANUT: Karisto
JULKAISTU: 2015 (suom. 2019) 
SUOMENTANUT: Mika Kivimäki
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...