lauantai 12. lokakuuta 2019

Terhi Rannela: Kiivaat. Romaani rakkaudesta ja vastarinnasta

Terhi Rannela on tullut viime vuosina erityisesti tunnetuksi historiallisesta romaanistaan Frau. Romaanissa vanha nainen palaa muistoihinsa 1940-luvun Saksaan. Rannelan uusi romaani Kiivaat sijoittuu samoihin aikoihin, mutta kertoo tarinan suomalaisista sodanvastustajista Tampereella. Noin kolmikymppinen Salme kirjoittaa kirjeitä nuoruudenrakastettunsa nykyiselle vaimolle ja tunnustaa samalla tekojaan tuntemattomalle ihmiselle.

Romaani alkaa erittäin vahvasti. Salme pohtii, onko hänellä oikeutta ottaa yhteyttä tuntemattomaan naiseen. Samalla Salme pohtii, minkälaisen naisen kanssa hänen nuoruudenrakastettunsa on mennyt naimisiin. Salme itsekin on nyt naimisissa ihan mukavan miehen kanssa. Hullaantumista hän ei koe aviomiehensä kanssa, mutta elämä on tarpeeksi mukavaa, että valittaminen tulisi kyseeseen.

Kiivaat kuvaa hienosti aikuistuneen naisen ajatuksia nuoruudestaan. Se tarkastelee nuorten radikalisoitumista ja absoluuttisuutta. Minua kyllä huvitti välillä Salmen asenne. Hän kirjoittaa kirjeitä aivan kuin olisi hyvin vanha nainen, joka muistelee elämäänsä haudan reunalta. Jouduin välillä muistuttamaan itseäni, että hän on suunnilleen minun ikäiseni. Toisaalta, nykypäivänä nuoruus jatkuu pidempään, kun taas ennen noin kolmikymmenvuotias oli jo kypsässä aikuisiässä.

Vahvan alun jälkeen Kiivaat alkaa horjua. En ollut enää varma, milloin teksti on kirje ja milloin Salmen omaan muistelua. Teksi halkeilee palasiksi, siitä on vaikea pitää kiinni. Ymmärrystä vaikeuttavat sellaiset historian tapahtumat, jotka eivät ole tuttuja. Teksti vihjailee paljon, mutta ei auta lukijaa pysymään mukana. Tämä on harmillista, sillä luen historiallisia romaaneja erityisesti sen takia, jotta oppisin menneisyydestä uusia asioita. Kirjailija on lähdeluettelon perusteella perehtynyt aiheeseen, mutta perehtyneisyys välittyy lukijalle liian hienovaraisesti.

Hädin tuskin 200-sivuinen romaani vie yllättävän paljon aikaa. Romaanin loppupuoli ei enää vedä mukaansa. Alussa luvatut kuvaukset Salmen hurjusta nuoruusvuosista kerrotaan lopussa nopeasti, vankila-ajasta vielä nopeammin. Lopussa romaani palaa yhtäkkiä Salmen ja hänen aviomiehensä suhteeseen ja päättyy rakkauskertomusmaisesti, vaikkei romaanin alkuasetelma ole sellaiseen vihjannut.

Kiivaat voi toimia tunnelmallisena välipalana, mutta se ei ole ole romaani, joka muuttaa lukijan näkemystä maailmasta. Samankaltainen mutta paljon voimakkaampi kirja on esimerkiksi Laura Lähteenmäen Yksi kevät, joka kuvaa nuorten radikalisoitumista vuonna 1918. Kokonaisuudessaan arvostan kuitenkin sitä, kuinka vaietuista aiheista on julkaistu viime aikoina romaaneja enenevissä määrin. Sota-ajat eivät olekaan olleet niin voimakkaan yhtenäiskulttuurin aikaa kuin koululaitoksemme on antanut ymmärtää.

TERHI RANNELA: KIIVAAT. ROMAANI RAKKAUDESTA JA VASTARINNASTA
SIVUJA: 210
KUSTANTANUT: Karisto
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

PS: Rakkaus kyllä mainitaan jo romaanin alaotsikossa, mutta itse sisältö ei tuo sitä kauhean voimakkaasti esiin. Tai ehkä minä vain tulkitsen rakkauden eri tavoin kuin kirjailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...