maanantai 7. lokakuuta 2019

Todella vaiheessa kahdeksan vuotta!

Kuva: Annie Spratt / Unsplash
Tänään blogini täyttää kahdeksan vuotta. Sen kunniaksi päätin lukea uudestaan blogini ensimmäinen postauksen, joka on luovasti otsikoitu "Hei! :)"

Blogini ensimmäinen postaus sisältää kymmenen faktaa minusta. On aika tarkastaa, pitävätkö nämä kahdeksan vuotta sitten kerrotut faktat enää paikkaansa.

Vanhan blogitekstin pääset lukemaan myös tästä linkistä.

VUONNA 2011: Olen 19-vuotias, syntynyt vuonna 1992. Minua pelottaa noin puolen vuoden päästä olevat syntymäpäiväni jolloin ikäni alkaa kakkosella!

VUONNA 2019: Olen nykyään 27-vuotias, mutta olen edelleen syntynyt samana vuonna. Kakkosella alkava ikä ei pelota, mutta kolmosella alkava ikä on jo yllättävän lähellä. Muistan, kuinka minua pelotti täyttää 20 vuotta. Se tuntui kauhean aikuiselta, vaikka en kokenut oloani lainkaan aikuiseksi.

VUONNA 2011: Ennen vihasin syksyä, mutta jostain syystä olen tänä vuonna tykännyt siitä. Mitä "huonompi" sää, sitä innostuneempi olen.

VUONNA 2019: Tämä pitää kyllä edelleen paikassa. Varsinkin viimevuosien kesät ovat vahvistaneet mielipidettäni. Vaikka arvostankin säätä, jolloin voin kulkea luonnossa avojaloin, arvostan enemmän sitä, että voin pukea päällä normaalin kerroksen vaatteita ilman että läkähdyn. Lisäksi syysmyrskyt ovat edelleen erittäin tunnelmallisia. Nuorena vihasin syksyä, koska se tarkoitti, että koulu alkoi. Ei koulussa mitään vikaa ollut, mutta se tuli pahasti omien projektieni tielle. Olisin halunnut lukea kirjoja, kirjoittaa tarinoita, piirtää ja seikkailla luonnossa, mutta kaiken maailman läksyt tulivat tielle. Nykyäänkin muu elämä tulee omien projektieni tielle, mutta osaan suhtautua siihen vähän kypsemmin.

Blogini ensimmäinen arvostelu oli David
Levithanin
Boy Meets Boy. LGBT-
aiheiset kirjat ovat olleet siis mukana
aivan blogini alkuajoista lähtien.
VUONNA 2011: Kirjoitan oikealla kädellä, mutta olen huomannut että teen todella monia juttuja myös vasemmalla. Esimerkiksi piirtäessä tai käsitöitä tehdessä moni asia hoituu paremmin vasemmalla, ja liikunnanopettaja aina valitti kun pelasin tennistä "väärällä" kädellä.

VUONNA 2019: Osittainen kaksikätisyys kulkee elämässäni edelleen mukanani. Meikkaan muun muassa vasemman silmäni vasemmalla kädellä. En kuitenkaan ajattele asiaa enää niin paljon kuin nuorempana.

VUONNA 2011: Minulla ei ole hajuakaan tulevaisuudesta. Minulla on töitä joulukuuhun asti, mutta... mitä sitten?

VUONNA 2019: Vuonna 2011 olin juuri valmistunut ylioppilaaksi. Olin syksyn töissä kouluavustajana, mutta sopimukseni oli vain joulukuun loppuun saakka. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että jatkaisin sopimusta tammikuulle saakka, kunnes alkaisin lukea pääsykokeisiin. 

Tilanteeni oli oikeastaan hyvin ahdistava. En toivo sitä kenellekään. En oikeasti tiennyt, mitä odottaa tulevaisuudeltani. En päässyt seuraavanakaan syksynä opiskelemaan, joten minua odotti vielä toinenkin välivuosi. 

Perustin blogini aikana, jolloin en tiennyt lainkaan, minne elämäni minua vie. Välillä selaan blogiani taaksepäin ja hämmästelen sitä, kuinka pitkälle olen päässyt. 19-vuotias minä ei uskoisi, mitä kaikkea olen kahdeksassa vuodessa päässyt tekemään blogini ansiosta.

VUONNA 2011: Olen vapaa-ajallani varsinainen no-life. Kun avaan tietokoneen, se pysyy päällä siihen saakka että menen nukkumaan. En kuitenkaan usko että olisin todellinen tietokonenörtti, sillä minulla on aina koneen kanssa sellaisia ongelmia joita en osaa ilman apua korjata...

VUONNA 2019: Olin melkein unohtanut termin no-life. Sitä ei nykyään juuri käytetä. Minun internet-sanastoni mukaan no-life tarkoittaa henkilöä, jolla ei niin sanotusti ole elämää vaan joka viettää kaiken ajan tietokoneen ääressä.

Käsitys tietokoneen käytöstä on muuttunut paljon kahdeksassa vuodessa. Vielä vuonna 2011 vallitsi ajatus, että paljon tietokonetta käyttävillä ihmisillä ei ole ihmiskontakteja. (Mikä ei muuten pitänyt paikkaansa.) Nykyään taas lähes kaikki hoidetaan verkossa, varsinkin yhteydenpito ystäviin. Sosiaalisen median käyttö on räjähtänyt. Harva enää ajattelee, että paljon aikaa tietokoneella viettävä ihminen on automaattisesti epäsosiaalinen. Sosiaalisuuden aste riippuu täysin siitä, mitä tietokoneella tekee.

Olen huomannut, että nuoruudessani tietokoneella käytetty aika ei ole ollut hukkaan heitettyä aikaa.  Itse asiassa harmittelen, etten viettänyt nuorena enemmän aikaa tietokoneella. Olen nykyään aika näppärä tietokoneen käyttäjä, mutta olisi kätevää, jos olisin nuorena oikeasti opetellut koodausta ja kuvankäsittelytaitoja. En edelleekään pidä itseäni todellisena tietokonenörttinä, mutta pystyn korjaamaan tietokoneideni ongelmia. Googlehaulla löytyy tosi paljon ohjeita.

Yksi ensimmäisiä kuvia itsestäni, joita
blogissani julkaisin. Kuvassa olen
eräässä oululaisessa conissa vuonna 2012.
VUONNA 2011: Tumblr on koukuttava paikka.

VUONNA 2019: Olin vuonna 2011 rekisteröitynyt Tumblriin, joka silloin oikeasti oli senhetkisen fandom-elämän virkeä keskus. Sittemmin Tumblr on myyty useampaan otteeseen, ja varsinkin joulukuun 2018 Tumblr Purge (eli toimi, joka poisti tai piilotti sivuston blogit, joissa oli mitään aikuisviihteeseen viittaavaa materiaalia) on vähentänyt Tumblrin koukuttavuutta merkittävästi. Monet eroottisia fandom-sarjakuvia piirtävät käyttäjät siirtyivät muille sivuistoille ja heidän mukanaan poistui myös kaikki ei-eroottinen sisältö, jota he sivustolle tuottivat. Tumblrin sisältö köyhtyi.

Tumblr ei siis enää ole entisensä sisältönsä puolesta, mutta kyllä minä sitä edelleen käytän. Se on hauska meemi-sivusto siinä missä monet muutkin sivut. Parhaimmat fandom-keskustelut ovat tosin siirtyneet muualle, minkä vuoksi sivusto ei ole enää niin koukuttava kuin ennen.

VUONNA 2011: En lukenut pienenä juurikaan lastenkirjoja. Muistan, etten edes ollut mikää lukutoukka ekaluokalla, vaikka opinkin lukemaan jo ennen koulun alkua. Innostuin lukemisesta 9-vuotiaana kun avasin ensimmäisen Potterin.

VUONNA 2019: Tämä on edelleen totta. Löysin jonkin aikaa sitten vanhan ystäväkirjani. (Sellaisen kirjan, johon kaverit voivat vastata kysymyksiin. Ne olivat kauhean suosittuja, kun olin ala-asteella.) 7-vuotiaana olin vastannut itse kysymykseen "Lempikirjasi" seuraavanlaisesti: "En lue kirjoja!" Voi, kuinka ajat ovat tuosta muuttuneet.

VUONNA 2011: Sen sijaa lastenelokuvia katsoin hyvinkin ahkerasti. Ja katson edelleenkin.

VUONNA 2019: En nykyään katso juurikaan lastenelokuvia, ellei joitain nostalgisia Disney-maratoneja lasketa. Vuonna 2011 olin juuri katsonut Avatar: The Last Airbender -sarjaa ja pidin sitä jotenkin nolona, sillä sarja näyttää päällisin puolin lastensarjalta. Taisin luokitella tämän sarjan "lastenelokuviin" tässä yhteydessä. Sittemmin olen ymmärtänyt, että Avatar: The Last Airbender on erinomainen sarja, jossa on loistava kerronta ja hieno hahmokehitys. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille aikuisille.

VUONNA 2011: Saatan olla joskus todella suorasanainen ja piikikäs, mutta todellisuudessa olen todella arka ja sosiaalisesti awkward.

VUONNA 2019: Toivottavasti en enää ole piikikäs. Piikikkäät ihmiset eivät ole kauhean mukavia. Sanon kyllä edelleen aika suoraan, mitä ajattelen, mutta en tieten tahtoen halua olla ilkeä. Minulla on tapana olla rehellinen, sillä arvostan sitä myös muissa ihmisissä.

Olen edelleen arka, mutta ehkä eri tavalla kuin ennen. Uusissa sosiaalisissa tilanteissa käytän paljon aikaa siihen, että tarkkailen muiden toimintaa. Näin pystyn mukauttamaan oman käytökseni uuteen tilanteeseen. Uudet ihmiset saattavat tulkita tämän epäsosiaalisuudeksi, vaikka todellisuudessa olen tosi sosiaalinen ihminen. Meinasin pari vuotta sitten palaa loppuun, kun olin joka ikisenä iltana jossain näkemässä kavereitani. 

VUONNA 2011: Pidän blogia koska aina kun olen keksinyt jotain ajatuksiaherättävää, en osaa olla hiljaa.

VUONNA 2019: Perustin blogini aikana, jolloin minulla ei ollut yhtään ystävää, jonka kanssa olisin voinut keskustella lukemistani kirjoista. Löysin kirjablogimaailman, jossa kirjoista pystyi keskustelemaan.

Tänä päivänä blogin pitämisen syyt ovat paljon moninaisemmat. Osittain tämä on tottumista. Kun luen kirjoja, teen muistiinpanoja blogijuttua varten. Osittain kirjablogi myös tukee omaa alaani, olenhan opiskellut kirjallisuutta. Blogin pitäminen myös auttaa muistamaan, mitä olen lukenut. Olen lukuisia kertoja palannut vanhoisin kirjoituksiin kertaamaan, mitä jossain kirjassa onkaan tapahtunut. Vaikka en kirjojen loppuratkaisuja paljastakaan bloggauksissani (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta), jo blogiteksti auttaa minua muistamaan koko lukukokemuksen paremmin.

*

Blogini on ollut monessa mukana. Se on kulkenut mukanani merkittävien aikuistumisen virstanpylväiden ohi. On ollut aikoja, jolloin en ole jaksanut päivittää blogiani ahkerasti. Joskus olen jopa miettinyt sen lopettamista. Silti palaan aina takaisin. Se on ollut olemassa niin pitkään, että sen lopettaminen ei saa tapahtua kevyin perustein.

Olen tulossa pian uuteen elämänvaiheeseen. Valmistun pian, mikä asettaa blogini tulevaisuuden kysymysmerkin alle. Jaksanko pitää blogia työelämän ohessa? Muuttuuko blogini muoto jollain tavalla? No, sen näkee sitten. Toivottavasti blogini kuitenkin pääsee sitä ennen kymmeneen ikävuoteen!

Kuva: Caterina Berger / Unsplash

12 kommenttia:

  1. Onnea! Muutenkin hieno postaus! Itse taas pidin syksystä ja kiva kun koulu alkoi, koska silloin oli taas omasta mielestäni aikaa lukea :D Ehkä en sitten ollut ahkera opiskelija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sitten teit kesällä, kun silloin ei ollut aikaa lukea? :D

      Poista
    2. Kesäisin olin töissä ja pitkän työpäivän jälkeen illalla oli enempi väsynyt. Kesäilmoilla mieluusti muutenkin viihty enempi ulkona.

      Poista
    3. Totta kyllä, töiden jälkeen tietyllä tavalla on usein enemmän väsynyt. Töissä pitää jatkuvasti aktiivisesti tehdä asioita, kun taas koulussa, vaikka oppiminenkin on rankkaa, voi mennä helposti päiviä hyvin passiivisesti.

      Poista
  2. Tätä oli kiva lukea. Hauska postaus. :) Minäkin rakastan syksyä. Olen aina hetken aikaa haikealla tuulella, kun keskikesä päättyy, mutta sitten, kun päästään kunnolla syksyyn, en enää muuta kaipaakaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kesän kääntyminen syksyyn aina pistää hetkeksi haikeaksi, koska Suomen kesässä on sitä jotain maagisuutta. Syksyllä kuitenkin ilma on raikkaampaa ja puut ihan nättejä ruskan myötä. Marraskuu kyllä tekee edelleen tiukkaa.

      Poista
  3. Onnea, kahdeksan vuotta on pitkä aika! Tämä on ensimmäisiä kirjablogeja, joita muistan lukeneeni :)

    Itsekin muuten meikkaan vasemman silmän vasemmalla kädellä! Tuntuu helpommalta ja luonnollisemmalta tehdä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, suuri kunnia olla yksi ensimmäisiä kirjablogeja, joita olet lukenut! Toivottavasti mielikuva kirjabloggaamisesta on sen myötä ollut myönteinen.

      Poista
  4. Paljon onnea! :) Meidän blogit ovatkin ikätovereita, sillä mun bloginpito alkoi joulukuun lopussa 2011. Ja me itsekin ollaan ikätovereita! :D Jotenkin ehkä tämä samanikäisyys näissä asioissa sai samaistumaan tässä postauksessa tehtyyn vertailuun, vaikka esim. Tumblr on mulle ihan vieras paikka. Kuitenkin etenkin kiteytys "Blogini on ollut monessa mukana. Se on kulkenut mukanani merkittävien aikuistumisen virstanpylväiden ohi." tuntuu niin tutulta, että melkein tulee tippa linssiin, kun alkaa ajatella miten oma blogi on kulkenut mukana monessa. :') Blogista kyllä varmaan tietyllä tavalla ainakin mun kohdalla heijastuu myös elämän merkittävät muutokset, vaikka ei toki ihan niin paljon kuin lifestyle-blogeista ja muista suoremmin omaa elämää kuvaavista blogeista. Hauska idea tässä postauksessa kyllä, saatanpa apinoida jossain blogivirstanpylvään vaiheessa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ikätoveri niin blogi-iällisesti kuin tosi-iällisestikin. :D Pystyt varmasti hyvin samaistumaan siihen tunteeseen, kun edelleen kokee olevansa se 19-vuotias monin tavoin, mutta samalla on tullut jotain elämänviisautta mukaan.

      Blogin pitäminen on siitä erikoista, koska vaikka en todellakaan ole kaikkia henkilökohtaisen elämäni tapahtumia tänne dokumenoinut, pystyn palauttamaan ne mieleen monien bloggausten kautta. "Tätä kirjaa luin siellä ja sielltä." tai "Tuohon aikaan oli tällainen vaikeus, mutta en puhunut siitä kenellekään."

      Idean saa apinoida vapaasti. Olen itse ottanut inspiraatiota monien Youtubereiden vastaavanlaisista videoista. :)

      Poista
  5. Myöhästyneet onnittelut! Pystyn samaistumaan siihen, että blogi on tiivis osa omaa elämää. Se heijastelee eri elämänvaiheita ja omaa kasvua ihmisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :)

      Vaikka blogia ei pitäisikään "elääkseen", kuten jotkut bloggaajat tekevät, se silti on aika iso osa elämää. Jos ei muuta, niin ainakin blogin pitäminen opettaa kirjoitusrutiinia ja oman tekstinsä arviointa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...