perjantai 22. marraskuuta 2019

Herran tarhurit on kätevä kirjapari Oryxille ja Crakelle

Margaret Atwoodin romaani Herran tarhurit jatkaa MadAddam-sarjan romaania Oryx ja Crake. Luin Oryxin ja Craken keväällä 2019 ja kirjoitin siitä kirjallisuuden proseminaarityön, joten olen perehtynyt kirjaan melko laajasti. Oryx ja Crake kertoo tulevaisuuden Yhdysvalloista, jossa vakava pandemia on pyyhkinyt lähes koko ihmiskunnan pois elävien kirjoista. Romaani seuraa Jimmyä, joka yrittää selviytyä ystävänsa Craken luoman uuden ihmislajin kanssa. Jimmy ja Crake ovat eläneet varakkaassa Piirissä, jossa he ovat nauttineet etuoikeutettujen mukavuuksista.

Herran tarhurit on Oryxin ja Craken vastapari. Romaanien tapahtumat kulkevat rinnakkain. Herran tarhureissa seurataan kahta naista, Tobya ja Reitä, jotka elävät uskonnollisen lahkon Herran tarhureiden parissa. Tarhurit uskovat vedettömään tulvaan, joka tulee pyyhkimään suurimman osan ihmiskunnasta maan tasalta. Tarhurit valmistautuvat elämään ilman nyky-yhteiskunnan tukia, kuten ravinnontuotantoa, tuotteiden liikkumisen logistisia ketjuja ja infrastruktuuria. 

Toby on jo aikuinen, kun hänet värvätään tarhurin joukkoon. Hän ajautuu huonojen sattumien kautta työskentelemään paperittomana SalaBurger-pikaruokaketjuun. Palkka on huono ja pomo ahdistava. Eräänä työpäivänä hän kohtaa tarhureita ja lähtee heidän mukaansa. Hän ei alusta alkaen usko tarhureiden oppeihin, mutta tarhurit tarjoavat hänelle turvan ja paremman elämän. Pikku hiljaa hän alkaa rakentaa tarhurien joukossa asemaa. Hän onnistuu kohoamaan Eevaksi, minkä seurauksena hän pääsee osallisiksi tarhurien johdon kokouksiin. 

Rei taas päätyy tarhurien joukkoon äitinsä mukana. Hän on vielä nuori tyttö, kun hänen äitinsä rakastuu tarhurien riveissä toimivaan Zebiin. Äiti hylkää idyllisen elämänsä Piirissä ja karkaa tarhurien matkaan. Rei oppii elämään karuissa oloissa, joissa moderneja laitteita ei saa käyttää, sillä niiden uskotaan sisältävän yhteiskunnan vakoilumekanismeja. Rein lähestyessä teini-ikää hänen äitinsä kuitenkin päättää, etteivät tarhurit olekaan heille. Hän pakottaa Rein mukaansa takaisin Piiriin. Rein on yritettävä sopeutua jälleen uuteen ympäristöön, joka on täynnä rikkaita lapsia, jotka eivät tunnu hänen mielestään tietävät todellisesta maailmasta mitään.

Herran tarhurit kertoo siitä, mistä Oryx ja Crake ei ehtinyt kertomaan. Juonat risteilevät, Rei esimerkiksi on Jimmyn koulukaveri ja Crake vierailee muutamaan otteeseen tarhurien luona. Herran tarhurit ei kuitenkaan onnistu seisomaan omilla jaloillaan. Ellei lukija ole tietoinen edellisen osan tapahtumista, Herran tarhurien juoni voi jäädä epäselväksi. Muutamia juonen kannalta tärkeitä tapahtumia ohitetaan nopeasti, olettaen että lukija tuntee jo ne. Tällainen kerronta toki on tavanomaista kirjasarjoissa, mutta haluan silti huomattaa siitä. MadAddam-sarjaa kehutaan usein sarjana, jonka kaikki osat pystyy lukemaan myös itsenäisinä teoksina, mutta olen itse hiukan toista mieltä.

Mielestäni Herran tarhurit on juoneltaan epätasainen. Siinä on tosi mielenkiintoisa ja vetäviä kohtia, mutta yhtä lailla se on paikoin laahaava. Tämä kirja sattui olemaan minulla laukussani mukana kun päädyin sairaalahoitoon flunssan jälkitaudin seurauksena. Romaanin laahaavat kohdat eivät oikein sopineet sairaalaympäristön hektiseen tunnelmaan. Tälle kirjalle kannattaakin varata rauhallinen lukuympäristö, jotta se pääsee oikeuksiinsa.

Yleismielikuvani tästä kirjasta on positiivinen. Se tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman siihen, miten tiukka uskonnollinen lahko voi vaikuttaa yksilöihin ja minkälaisia elämänvalintoja tällaiset ihmiset tekevät myöhemmin elämässään. Kirja myös antaa näkökulmaa siihen, mitä tapahtuu niissä piireissä, joihin Jimmylla ei ollut pääsyä.

Tietyllä tavalla Herran tarhurit romuttaa Oryxin ja Craken tunnelman. Tämä häiritsi varsinkin romaanin loppupuolella. Oryxin ja Craken yksi parhaista puolista on sen välittämä yksinäisyyden tunnelma. Jimmy luulee olevansa maailman viimeinen elossa oleva ihminen. Hän suree ihmiskunnan suuria älyllisiä saavutuksia, jotka ovat pyyhkiytyneet pandemian seurauksena pois. Herran tarhurit taas paljastaa, minkälainen kuhina kävi jatkuvasti Jimmyn ympärillä. Jimmy vaan ei huomannut! 

MARGARET ATWOOD: HERRAN TARHURIT
ALKUPERÄINEN NIMI: The Year of the Flood
SIVUJA: 523
KUSTANTANUT: Otava
JULKAISTU: 2009 (suom. 2010) 
SUOMENTANUT: Kristiina Drew
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...