maanantai 9. maaliskuuta 2020

Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää – romaani Minna Canthin perheestä



Minkälaista on olla kuuluisan kirjailijan tytär 1800-luvun lopussa? Tähän kysymykseen on lähtenyt vastaamaan Raili Mikkanen romaanillaan Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää. Se kertoo Minna Canthin elämästä hänen toiseksi vanhimman tyttärensä Ellin näkökulmasta. Romaani kertoo ajoista, jolloin Canth kirjoitti kuuluisimmat näytelmänsä, kuten Työmiehen vaimon. Kirjalla olisi mahdollisuus tarjota erittäin hedelmällisen alusta kiinnostavalle feministiselle tarinalle, mutta Mikkasen romaani ei onnistu pitämään tarinaa kasassa.

Romaani alkaa vuodesta 1880, jolloin Canthin perhe on jäänyt isättömäksi. Leskeytynyt Minna Canth muuttaa Jyväskylästä Kuopioon, jossa hän ottaa hoitaakseen kaupan. Hän menestyy kauppiaana, mutta käyttää paljon aikaa myös kirjoittamiseen ja kulttuurielämään. Hän puhuu kärkkäästi naisten ja köyhien asemasta ja saavuttaa pian Kuopiossa aikamoisen maineen.

Minna Canthin tyttärenä eläminen ei ole aina helppoa. Elli huomaa, että hänen äitinsä maine vaikuttaa hänenkin elämäänsä. Kaikki koulutoverit eivät uskalla puhua hänelle, koska heidän kotonaan paheksutaan Canthin mielipiteitä. Samalla Elli kuitenkin saa paljon etuoikeuksia äitinsä tyttärenä: Minna Canth on hyvin perillä naisten koulutuksen heikosta tasosta ja hankkii tyttärilleen yksityisopetusta, jotta he saavat yhtä hyvän yleissivistyksen kuin samanikäiset pojat. Hän myös perustaa kotiinsa Oras-seuran, jonne kutsuu kuopiolaisia opiskelijapoikia keskustelemaan yhdessä tyttäriensä kanssa kulttuurista. Minna Canthin kodista Kanttilasta tulee kuopiolaisen kulttuurielämän keskus, jossa vierailee vaikka ketä aikansa kuuluisuksia näyttelijöistä kirjailijoihin. Kaikki Canthin seitsemän lasta pääsevät tästä osakseen.

Ajatus kirjasta, joka kertoo Minna Canthin tyttärestä, on todella kutkuttava, mutta tämä kirja ei onnistunut yltämään odotuksiin. Odotin paljon, sillä tykkäsin viime syksynä kovasti Raili Mikkasen Hopearenkaan taiasta. Odotin vetävää historiallista nuortenromaania, jossa pääsee kunnolla nauttimaan menneen ajan viehätykestä. Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää ei kuitenkaan onnistunut imaisemaan mukaansa.

Mikkanen hallitsee tyttökirjamaisen tyylin, mikä on viehättänyt minua monissa hänen aiemmissa romaaneissaan. Tässä kirjassa se meni kuitenkin liian pitkälle. Kirjoitustyyli oli auttamatta liian tätimäistä. En usko, että kovinkaan moni historiasta kiinnostunut nuori lukija innostuu kirjan ummehtuneesta tyylistä, jossa on mukana ripaus naiiviutta. Kirjan kohderyhmä ei tunnu olevan nuoret vaan noin 70-vuotiaat naiset.

Tämän kirjan lukeminen tuotti minulle vaikeuksia. Kirja on vain noin 250 sivua pitkä, mutta luin sitä yli viikon, sillä jaksoin lukea vain noin 20 sivua kerrallaan. Tapahtumat seuraava toisiaan ilman juuri minkäänlaista pohjustusta, minkä takia kirjasta oli vaikea löytää punaista lainkaa. Pidin esimerkiksi kirjan lopussa siitä, kuinka Elli lopulta löytää elämälleen suunnan, mutta sen vaikutus olisi ollut vahvempi, jos Ellin pohdintoja elämästä olisi pohjustettu enemmän kirjan aikana.

Mielestäni kirja olisi parantunut huimasti, jos se olisi keskittynyt Ellin koko nuoruuden sijasta vaikka yhteen vuoteen. Silloin tarinan olisi voinut rakentaa muutaman merkittävän tapahtuman ympärille. Esimerkiksi Oras-seuran perustaminen tai Työmiehen vaimon julkaisun vaiheet olisivat sopineet hyviksi kiinnikekohdaksi. Näin tarinaa olisi ollut helpompi seurata ja Ellikin olisi voinut tulla läheisemmäksi lukijalle. Nyt Elli jää tarkkailijahahmoksi, jonka tehtävä on kertoa vuosien tapahtumat  vilkkaasti ja sulautua samalla itse taustalle. Romaani ei oikeastaan vastaa siihen, minkälaista on olla Minna Canthin tytär, koska itse tytär jää kaiken muun varjoon.

RAILI MIKKANEN: KUNHAN EI NUKKUVAA PUOLIKUOLLUTTA ELÄMÄÄ
SIVUJA: 253
KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

maanantai 2. maaliskuuta 2020

Blogistanian Globalia Margaret Atwoodin romaanille Testamentit


Blogistanian Globalia 2019 -tulokset

Kirjabloggaajat ovat puhuneet. Vuoden 2019 Blogistanian Globalia-kategorian voittaja on selvillä. Yhdeksännen kerran jaettavaan Globaliaan antoi äänensä 24 blogia ja kaikkiaan ääniä sai 45 vuonna 2019 ilmestynyttä käännettyä teosta. Hajonta oli suuri, mutta kärkikolmikko erottui joukosta selkeästi.

Voittaja on:

 Margaret Atwood: Testamentit
(Otava 2019, suom. Hilkka Pekkanen)

Voittajateoksesta on sanottu blogeissa muun muassa seuraavaa:
”Atwood osoittaa voimansa ja taitonsa jälleen mykistävästi. Testamentit-kirja on enemmän kuin odotin (ja odotin paljon!). Se huokuu voimaa; sen vahvuus, palo ja viesti ovat niin voimakkaita, että ne tuntuvat lukijassa fyysisesti. Teksti tulee iholle kirjaimellisesti.” – Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja 
”Toivon oikein kovasti, ettei tuollaiset [kirjassa kuvaillut] hyytävän julmat skenaariot ole edessämme, sillä se tarkoittaisi sitä, että kirjat katoaisivat, lukutaito ja kirjoitustaito olisivat vain miesten ja erittäin harvojen naisten oikeuksia. Kulttuurit, tieteet ja taiteet katoaisivat. Ympärillämme olisi tyhjiö, joka ympättäisiin täyteen vääristynyttä lahkouskontoa ja vallanhimoisia johtohahmoja, jotka tekisivät mitä tahtoisivat. Margaret Atwood on kirjoittanut julmuutta hipovan, mutta toiveikkaan dystopiatarinan Testamentit, joka sai vuoden 2019 Booker-kirjapalkinnon.” – Kirjasähkökäyrä-blogin Mai Laakso 
”Viihdyttävä. Ahmittava. Odotettu. Vaikuttava. Sujuvalukuinen.” – Kirjapöllön huhuiluja -blogin Heidi P

Toiseksi äänestyksessä sijoittui Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis ja kolmanneksi Jenny Erpenbeck, Mennä, meni, mennyt. Kärkipaikkojen sijoitus oli erittäin tiukka: ensimmäisen ja toisen sijan saaneilla kirjoilla oli vain yhden pisteen ero.




Blogistanian Finlandian tulokset löytyvät Amman lukuhetki -blogista
Blogistanian Kuopuksen tulokset löytyvät Yöpöydän kirjat -blogista
Blogistanian Tiedon tulokset löytyvät Kirjamies-blogista


Kolme parhaiten sijoittunutta romaania

  1. Margaret Atwood: Testamentit (Otava 2019, suom. Hilkka Pekkanen) (14 pistettä)
  2. Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis (Tammi 2019, suom. Outi Menna) (13 pistettä)
  3. Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt (Tammi, 2019, suom. Jukka-Pekka Pajunen) (9 pistettä)
Blogistanian Globalia -äänestys järjestetään yhdeksättä kertaa. Aiemmin on palkittu

  • Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton (Tammi 2018, suom. Kristiina Rikman)
  • Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi 2017, suom. Arto Schroderus)
  • Sadie Jones: Kotiinpaluu (Otava 2016, suom. Marianna Kurtto)
  • John Williams: Stoner (Bazar 2015, suom. Ilkka Rekiaro)
  • Kate Atkinson: Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Kaisa Kattelus)
  • Haruki Murakami: 1Q84 (Tammi 2013, suom. Aleksi Milonoff)
  • Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012, suom. Päivi Kivelä)
  • Sarah Waters: Vieras kartanossa (Tammi 2011, suom. Helene Bützow)


Kaikki ääniä saaneet teokset (aakkosjärjestyksessä tekijän sukunimen mukaan)


Jeffrey Archer: Miekkaa vahvempi. Clifton-kronikka, osa 5
Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat
Kate Atkinson: Liian kirkas taivas
Margaret Atwood: Noidan sikiö
Margaret Atwood: Testamentit
Agustina Bazterrica: Rotukarja
Hassan Blasim: Allah99
Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen
Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana
Rachel Cusk: Siirtymä
Trent Dalton: Poika nielaisee maailmankaikkeuden
Maylis de Kerangal: Maailma käden ulottuvilla
George Eliot: Daniel Deronda
Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt
Rafel Nadal Farreras: Palmisanon kirous
Julian Fellowes: Loiston päivät
Pettina Gappah: Pimeydestä loistaa valo
Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru
Emma Hooper: Koti-ikävän laulut
Siri Hustvedt: Muistoja tulevaisuudesta
Peter Høeg: Sinun silmiesi kautta
Caroline Kepnes: Sinä
Édouard Louis: Ei enää Eddy
Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei
Josh Malerman: Lintuhäkki
Sujata Massey: Murha Bombayssa
Ian McEwan: Kaltaiseni koneet
Patrick Modiano: Uinuvia muistoja
Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
Maggie Nelson: Sinelmiä
Celeste Ng: Tulenarkoja asioita
Ørjan Nordhus Karlsson: Yön ja päivän välissä
Orhan Pamuk: Punatukkainen nainen
Nora Roberts: Toinen koitos
Karina Saintz Borgo: Caracasissa on vielä yö
Cecilia Samartin: Naiset valkoisissa
V. E. Schwab: Tummenevat varjot
Kyung-sook Shin: Hovitanssija
Domenico Starnone: Kepponen
Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis
Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista
Mark Sullivan: Palavan taivaan alla
Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
Gabriel Tallent: Minun ikioma kultani
Kim Thúy: Ru

Onnea voittajalle ja kaikille ääniä saaneille sekä kiitos kaikille äänestäneille!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Blogistania 2019 -ääneni


Kirjabloggaajat äänestävät jälleen vuoden parhaista kirjoista.  Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja. Lisätietoa äänestyksestä löytyy tästä linkistä. Tässä bloggauksessa annan omat ääneni kirjoille.

Blogistanian Finlandia 2019

Blogistanian Finlandia 2019 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Finlandian ääntenlaskusta on vastuussa Amman lukuhetki -blogi.

Ääneni:

3 pistettä: Katariina Heikkilä: Punainen nyrkki
2 pistettä: Terhi Rannela: Kiivaat
1 piste: Niina Mero: Englantilainen romanssi

Olen lukenut vain kolme kotimaista aikuisten romaania, jotka ovat ilmestyneet vuonna 2019. Niistä ehdottomasti mielenkiintoisin oli Katariina Heikkilän Länsi-Aasiaa muistuttavaan fantasiamaailmaan sijoittuva esikoisromaani Punainen nyrkki. Toivottavasti Heikkilä julkaisee pian jotain lisää! 

Toiselle sijalle sijoitin Terhi Rannelan Kiivaat, vaikken kovin paljon kehunut sitä bloggauksessani. Mielestäni kirja kadotti fokuksen noin puolessa välissä romaania. Olen kuitenkin ajatellut sen tapahtumia, erityisesti Tamperetta 1940-luvulla, useasti lukemisen jälkeen, mikä on jo ihan hyvä ansio. Jokin kirjassa on jäänyt mieleen. 

Kolmanneksi sijoitin Niina Meron Englantilaisen romanssin, joka aiheutti minussa turhautumista, sillä se ei mielestäni tuonut mitään uutta ja mielenkiintoista romantiikkaan eikä viihdekirjallisuudeen. Luin sen kuitenkin loppuun, mikä on joskus ansio itsessään.

Blogistanian Globalia 2019

Blogistanian Globalia 2019 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Globalian äänenlaskusta on vastuussa Todella vaiheessa -blogi. (Eli minä!)

Ääneni:

3 pistettä: Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
2 pistettä: Margaret Atwood: Testamentit
1 piste: Julian Fellowes: Loiston päivät

Päätin antaa ensimmäisen sijan Liv Strömquistin Einsteinin vaimolle. Feministinen sarjakuva viihdytti, raivostutti ja antoi taas paljon uutta ajateltavaa.

Margaret Atwoodin Testamentit oli vetävä jännityskertomus ja vuonna 2019 julkaistuista romaaneista sellainen, joka jää varmasti mieleen. 

Kolmanneksi sijoitin Julian Fellowesin Loiston päivät, joka oli kyllä todella kiinnostava kuvaus 60-luvun yläluokkaisten englantilaisten nuorten elämästä, mutta joka oli kohtuuttoman pitkä. Saman asian olisi saanut kerrottua paljon tiivimmin.

Blogistanian Kuopus 2019

Blogistanian Kuopus 2019 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa. Kuopuksen äänenlaskusta on vastuussa Yöpöydän kirjat -blogi.

Ääneni:

3 pistettä: Anniina Mikama: Huijarin oppipoika
2 pistettä: Janne Kukkonen: Voro 2 - Tulikiven armeija
1 piste: Sari Luhtanen: Isadella - Sydän kylmänä

Ensimmäiselle sijalle kivunnut Anniina Mikaman Huijarin oppipoika onnistui yllättämään minut täysin. Se on vahvempi ja ehyempi romaani kuin sarjan aloittanut Taikuri ja taskuvaras. Se myös on ihana piristysruiske suomalaisen kirjallisuuden joukossa. Se ei häpeile ideoillaan, vaan lataa kaiken mukaan!

Janne Kukkosen Voro 2 - Tulikiven armeija pääsee toiselle sijalle. Voro teki sen taas: erittäin genreuskollista fantasiaa hauskalla suomalaisella otteella. Tämän jatko-osan juoni ei kuitenkaan yltänyt aivan ensimmäisen osan tasolle.

Kolmannelle sijalle päässyt Sari Luhtasen Isadella - Sydän kylmänä on vuoden 2019 suurin yllättäjä. Kirja vetosi minuun huumorillaan ja päättömyydellään. Onneksi luin tämän kirjan!

Järkytykseni huomasin, etten ole lukenut yhtään vuonna 2019 julkaistua tietokirjaa. En siis voi äänestää Blogistanian Tieto -osuudessa.

perjantai 28. helmikuuta 2020

Margaret Atwoodin Testamentit: Tarpeeton jatko-osa?


Testamentit jatkaa Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaania noin 15 vuotta romaanin tapahtumien jälkeen. Se seuraa kolmea naista, jotka kaikki ovat erilaisessa asemassa. Siinä missä Orjattaresi kertoi teokratisen Gilead-valtion syntymästä, Testamentit keskittyy sen tuhoutumiseen. Testamentit on mukaansatempaiseva jännityskertomus, jota on yllättävän kevyt lukea. Mutta tuoko se mitään uutta Atwoodin jo kerran luomaan dystopiaan?

Margaret Atwoodin luoma dystooppinen tulevaisuus sijoittuu entisen Yhdysvaltain alueelle, jossa ääriuskovaiset ovat kaapanneet vallan. He ovat luoneet löyhästi Raamattuun perustuvan yhteiskunnan. Syntyvyys on saasteiden seurauksena laskenut, joten hedelmälliset naiset ovat arvokkaita. Heidät on alistettu orjattariksi, jotka kulkevat rikkaalta miehelle toiselle ja synnyttävät heille lapsia. Loput naiset hoitavat muita naisten töitä. He ovat tätejä, jotka kouluttavat orjattaria, kuuliaisia vaimoja tai palvelijoita eli marttoja. Harvat naiset saavat lukea. Yhteiskunta on vielä nuori ja joukossa on monia naisia, jotka muistavat vielä entisen maailman.

Testamentit seuraa Gileadin rapistumista kolmen päähenkilön kautta. Anges Jemima on Gileadissa kasvava tyttö, jonka tulevaisuus on valmiiksi saneltu: mitä kuuliaisempi tyttö hän on, sitä parempiin naimisiin hän pääsee. Jos hän on oikein onnekas, hän saa omia lapsia. Jos hän ei saa lapsia aviomiehelleen, hän saa orjattaren, joka synnyttää heille lapsia. Hänen asemansa kuitenkin heikkenee, kun hänen äitinsä kuolee ja hänen isänsä menee uusiin naimisiin. Uusi vaimo haluaa Anges Jemimasta nopeasti eroon.

Daisy taas kasvaa Kanadassa ja kuulee Gileadista vain uutisissa. Gileadin ja Kanadan raja vuotaa kuin seula: pakolaisia saapuu maahan jatkuvasti. Samaan aikaan Kanadassa on gileadilaisia lähestystyöntekijöitä, helmityttöjä, jotka yrittävät käännyttää kanadalaisia Gileadin uskoon. Kun Daisyn vanhemmat kuolevat, hän saa kuulla omasta erikoisesta yhteydestään Gileadiin.

Kolmas päähenkilö on Lydia-täti, joka pitää päiväkirjaa Ardua Hallista, joka on tätien, orjattarien ja muiden naisten oman keskus. Lydia-tädin kautta lukija pääsee tutustumaan Gileadin syntyvaiheisiin, mutta myös siihen, mitä kulissien takana tapahtuu.

Testamentit on muotoiltu dokumenttien muotoon. Anges Jemima ja Daisy ovat todistajalausujia 396A ja 396B. Lydia-tädin päiväkirja on näiden kahden lausunnon lomassa. Kaikkien kolmen naisen elämät kietoutuvat yhteen ja paljastavat korruptoituneen, sisältä mädän yhteiskunnan, jossa kenelläkään ei ole hyvä olla.

Orjattaresi jätti aikoinaan paljon kysymyksiä ilmaan. Mitä Frediläiselle tapahtui? Entä mitä Gileadille tapahtui? Frediläisen näkökulma oli erittäin rajattu, joten lukija jäi nälkäiseksi. Lukija halusi tietää, minkälaista on muualla Gileadissa. Miksi tädit ovat niin julmia muille naisille, vaikka ovat itsekin naisia? Miten muu maailma suhtautuu Gileadiin?

Vuodesta 2017 HBO:lla ja Hululla esitetty TV-sarja The Handmaid's Tale vastaa joihinkin kysymyksiin. Se näyttää katsojalle enemmän kuin mitä Frediläinen tietää. Sarjaa on helppo pitää myös jollain tavalla paikkaansapitävänä, sillä Margaret Atwood on sarjan konsultoiva tuottaja. Hän on siis päässyt sanomaan sanansa sarjan sisällöstä.

Testamentit on kuitenkin Atwoodin "virallinen" vastaus kaikkiin Orjattaresi-romaanin kysymyksiin. Se antaa kirjallisen panoksensa Gilead-dystopian kaanoniin. Atwood on kertonut, että The Handmaid's Tale -sarjan tuotanto inspiroi häntä kirjoittamaan 80-luvulla julkaistulle romaanilleen jatkoa. Voidaan myös spekuloida, halusiko Atwood kirjoittaa lisää jatkoa, jotta Orjattaresi-romaanin juonta pidemälle jatkuva sarja saa kirjallista tukea. Testamenteista huhutaan jopa omaa TV-sarjaansa.

Mutta onko Testamentit oikeasti tarpeellinen jatko-osa? Mielestäni monet klassikot jäävät elämään juuri siksi, koska ne jättävät tärkeitä kysymyksiä ilmaan. Ne innostavat lukijoita keskustelemaan romaanista ja miettimään erilaisia vaihtoehtoja avoimille kysymyksille. Klassikot jäävät mieleen, koska niissä on jotain, mikä jää vaivaamaan.

Testamentit ei jätä enää juuri mitään arvailun varaan. Se on hyvin suoraviivainen jännityskertomus. Sitä lukee mielellään, sillä Atwood hallitsee vangitsevan tarinankertomisen taidon. Romaanin jälkeen on kuitenkin vähän samanlainen olo kuin olisi syönyt pussillisen karkkia: olihan se hyvää niin kauan kun sitä kesti, mutta nyt on vähän huono olo. Testamentit on nopeasti ahmittava ja nopeasti sulaava romaani, joka ei mielestäni yllä Orjattaresi tasolle. En kadu, että luin sen, mutta en olisi välttämättä tarvinnut sitä.

Mutta ymmärtäähän sen, että Atwoodilla oli kovat paineet tämän romaanin kohdalla. Hänen piti miellyttää suurta fanijoukkoa.

Entä selvisikö Frediläinen? Siihenkin Testamentit antaa hyvin vahvan vihjeen.

Toteutuiko ennustukseni?

Nimesin tammikuussa viisi kirjaa, joiden uskon olevan viiden tähden lukukokemuksia. Yksi näistä kirjoista oli Testamentit. Pidän arvossa kirjoja, joissa yhdistyvät syvällinen sanoma, vetävä tarina ja sellainen olo, että olen kaikin puolin nauttinut lukemastani. Testamenttien tarina oli vetävä ja sen sanoma oli syvällinen, mutta en nauttinut lukemisesta täysin rinnoin. Lukukokemus jäi etäiseksi, sillä en saanut hahmoista tunnetasolla kiinni. Annan kirjalle neljä tähteä.

MARGARET ATWOOD: TESTAMENTIT
ALKUPERÄINEN NIMI: The Testaments
SIVUJA: 489
KUSTANTANUT: Otava
JULKAISTU: 2019 (suom. 2019) 
SUOMENTANUT: Hilkka Pekkanen
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Blogistanian Globalia 2019: Ääntenkeräyspostaus

Tähän bloggaukseen linkataan vuoden 2019 Blogistanian Globalian äänestyspostaukset. Lue Blogistanian Finlandia  2019-palkintojen ensimmäinen tiedote tästä linkistä.

Äänestysohjeet

Äänestyksen edellytys on, että bloggaaja/vloggaaja on lukenut äänestämänsä teokset ja kirjoittanut tai videoinut niistä blogiinsa. Bloggaaja/vloggaaja voi äänestää yhdessä tai useammassa kategoriassa. Jokaisessa kategoriassa voi äänestää kolmea eri kirjaa siten, että paras kirja saa kolme (3) pistettä, toiseksi paras kirja kaksi (2) pistettä ja kolmanneksi paras kirja yhden (1) pisteen. Ääntenlaskennan vuoksi on tärkeää, että pisteet merkitään teoskohtaisesti. Pelkkä listaus yhdestä kolmeen ei riitä, koska listan paremmuusjärjestyksen voi tulkita olevan nouseva tai laskeva.

Mikäli bloggaaja/vloggaaja haluaa asettaa ehdolle vain kaksi kirjaa, menee pisteytys seuraavasti: parempi kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos bloggaaja/vloggaaja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.

Osallistuja julkaisee blogissaan/vlogissaan sunnuntaina 1.3.2020 klo 10.00 jutun, jossa on listattu äänestetyt kirjat ja niiden saamat pistemäärät. Jokainen pisteitä saava kirja on linkattava siitä kirjoitettuun blogi- tai vlogijuttuun. Samaan bloggaukseen voi koostaa kaikissa kategorioissa annetut pisteet tai jokaisen kategorian pisteistä voi julkaista oman juttunsa. Tärkeintä on, että kaikki annetut pisteet julkaistaan 1.3.2020 klo 10.00.

Käy linkittämässä äänestyspostauksesi ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään etukäteen, ennen äänestysajankohtaa. Ääntenkeräyspostaukset julkaistaan kussakin ääntenlaskijablogissa viikkoa ennen itse äänestystä (23.2.2020). Halutessaan bloggaaja voi ajastaa juttunsa julkaisun. Ajastaminen riippuu blogialustan asetuksista. Myöhästyneitä pisteitä ei huomioida eikä pisteitä saa julkaista etukäteen. Etukäteen ajastetusta äänestyspostauksesta voi ilmoittaa ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikentässä etukäteen sitten, kun äänestyspostaus on ajastettu julkaistavaksi. Mikäli ajastaminen ei onnistu, kommenttikenttään voi linkittää myös blogin etusivun osoitteen.

Huom! Jos äänestys ei onnistu, kokeile toista selainta! 

Äänestyksen voittaja 

Äänestyksen voittaja on teos, joka saa eniten pisteitä. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla bloggareiden kirjoille antamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kakkossijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, palkinto jaetaan saman pistemäärän saaneiden kesken.

Järjestelyt

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.

Palkinnon järjestely- ja tiedotustoiminnasta tai ensi vuoden ääntenlaskuvastuusta kiinnostuneet kirjabloggaajat voivat ilmaista osallistumishalukkuutensa lähettämällä viestin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -ryhmän postilaatikkoon.


perjantai 14. helmikuuta 2020

Kolme lapsuuden suosikkia

Sunnuntaina 9.2.2020 vietettiin Lukurauhan päivää. En itse lukenut tuona päivänä sivuakaan fiktiivistä tekstiä, mutta juhlistin kirjallisuutta osallistumalla viikonlopun aikana erään kirjaston vanhan kirjan päivään. Kirjasto myi poistokirjojaan polkuhintaan ja tarjoili samalla kävijöille ilmaiseksi kahvia, teetä ja pullaa. Vaikka aloitin vuoden alussa eräänlaisen kirjanostolakon, päätin mennä katsomaan, mitä siellä on tarjolla.

Tein alkuvuodesta lupauksen, etten osta uusia kirjoja kuin tietyin ehdoin. Yksi niistä ehdoista koskee harvinaisia kirjoja, joiden kohdalla epäilen, etten välttämättä löydä niitä myytävä uudestaan, en ainakaan kovin helposti. Niinpä kirjastojen poistomyynnit voivat olla todellisia aarreaittoja. 

Keskityin kirjastossa erityisesti lasten- ja nuortenkirjojen poistoihin. Olen viimeisen parin vuoden aikana ostanut hyllyyni vanhoja lapsuuden suosikkejani ja etsiskelin niitä nytkin. Silmääni osui kolme kirjaa, jotka muistan lapsuudesta vahvasti ja päätin hankkia ne. Hintaa jokaisella kirjalla oli 20snt/kpl!

Maijaliisa Dieckmann: Ram löytää synnyinsijansa

Ala-asteen historiantuntien innoittamana innostuin paleofiktiosta. Löysin genrensä kenties tunnetuimman teoksen Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaanin vasta parikymppisenä. Sitä ennen kolusin lähikirjastoni nuortenkirjahyllyjä läpi ja löysin Maijaliisa Dieckmannin kivikauteen sijoittuvan Ram-sarjan. Luin kirjat monta kertaa läpi ja sittemmin olen hankkinut sarjan ensimmäisen osan hyllyyni. Nyt löysin kirjastosta toisen osan. Vielä jos jostain löytäisin kolmannen, sarja olisi täynnä.

Kirja on ilmestynyt vuonna 1994.

Silvana De Mari: Viimeinen haltia

Tämä kirja on jäänyt mieleeni mielenkiintoisena fantasiakirjana, joka ylitti kaikki ennakkoluuloni. Kirja kertoo kurjissa oloissa elävästä haltiasta, joka päätyy viettämään aikaa viimeisen lohikäämeen kanssa. Romaanin nimestä päätellen haltiakin on viimeinen lajiaan, mutta tätä en muista itse kirjan sisällöstä. Yhdessä haltia ja lohikäärme selvittävät, miten maailmaa riivaava jatkuva sade on mahdollista lopettaa. Muistan olleeni ennakkoluuloinen, sillä en aikoinaan pitänyt kirjan kannesta (nykyään pidän siitä tosi paljon!) ja muutenkin vierastin näin haikeamielistä fantasiaa. Olin tottunut hauskaan seikkailufantasiaan. Kirja kuitenkin veti maton jalkojeni alta ja on jäänyt mieleeni.

Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2005, italiaksi 2004.

Patricia C. Wrede: Lohikäärmeen prinsessa (Lumotun metsän kronikoita 1)

Luin tämän kirjan ala-asteella. Kirjaan liittyy hauska tarina: Koulussamme oli meneillään kirjavinkkauskampanja. Jokaisen oppilaan piti lukea koulun kirjastosta yksi kirja ja kirjoittaa siitä vinkkaus, joka liimattaisiin kirjan kansilehteen. Näin kirjastossa pyörivät oppilaat saisivat helposti tietoa siitä, voisivatko he tykätä kirjoista. Ahkerana lukijana innostuin ideasta ja luin ensitöikseni Lohikäärmen prinsessan. Ehdin kirjoittaa arvostelun ja tulostaa sen ennen kun edes saimme opettajalta ohjeita arvostelun tekoon. 

Kirja kertoo Cimorene-nimisestä seikkailunhaluisesta prinsessasta, joka on kyllästynyt olemaan koruompelua harrastava neito. Hän päättää paeta ahdistavaa elämäänsä metsään. Metsässä hän kohtaa lohikäärmeen, jonka luokse hän jää asumaan. Romaani leikittelee satujen konventioilla hauskasti. 

Olen kuullut, että Lumotun metsän kronikoita -sarja on ollut suosittu tietyssä ikäryhmässä. Olen myös kuullut, että juurikin Lohikäärmeen prinsessa on haluttua tavaraa antikvariaateissa. En usko, että tämän kappaleen myyntiarvo on korkea, sillä se on kontaktoitu ja siinä on kirjaston poistoleima. On kuitenkin mukavaa, että löysin viimein tämän kirjan omaan hyllyyni. Myynnissä oli myös sarjan muita osia, mutta en ole niitä edes lukenut. Muistan aloittaneeni sarjan toista osaa, mutta en tykännyt siitä yhtä paljon kuin tästä ensimmäisestä.

Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2001, englanniksi vuonna 1990.

*

Omia lapsuuden suosikkeja on hauskaa kerätä hyllyyn, koska voi olla, ettei niitä kohta saa enää mistään. Nämäkin kirjat olivat nyt kirjaston poistomyynnissä. Kenties näitä kirjoja on liki mahdotonta saada käsiinsä edes kirjastoista tulevaisuudessa. Minua harmittaa hiukan, etteivät nykypäivän nuoret välttämättä pääse lukemaan näitä kirjoja. Toisaalta, voi olla, että kirjojen sisällöt ovat auttamatta vanhentuneet. Tällä hetkellä kirjoitetaan todella laadukasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta nykypäivän lapsille ja nuorille. Toivottavasti jokainen löytää oman suosikkinsa.

Oletko sinä lukenut nämä kirjat lapsena? Mitä muita kirjoja luit lapsena?

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Ei anneta tämän tapahtua enää nykypäivänä – Tommi Kinnusen Neljäntienristeys


Tommi Kinnusen Neljäntienristeys kohosi myynti- ja arvostelumenestykseksi heti ilmestymisensä jälkeen vuonna 2014. Neljäntienristeys oli suuri hitti myös kirjabloggaajien keskuudessa. Minulta se jäi aikoinaan lukematta, ei mielenkiinnon puutteesta vaan pelkästään siksi, koska satuin lukemaan aina jotain muuta. Päätin viimein tarttua kirjaan. Yhdestä asiasta olen muiden kanssa samaa mieltä: vau, mikä kirja. Mutta samalla koin romaanin sisällön takia suurta tuskaa. Romaani saa toivomaan, ettei kukaan enää joutuisi elämään samanlaista elämää kuin sen hahmot.

Neljäntienristeys kertoo sukutarinan jostain Oulun ja Kuusamon seutuvilta. Se alkaa 1800-luvun lopusta ja päättyy 1900-luvun loppuun. Kirja seuraa neljää eri hahmoa. Maria on nuori kätilö, joka vakiinnuttaa asemansa kylässä ja saa arvostuksen lisäksi arvostelua kärkkäiden (feminististen) mielipiteidensä takia. Hän saa aviottoman tyttären Lahjan, joka oppii äidiltään, ettei kaikista asioista saa puhua, mutta joka kaipaa elämässään hyväksyntää. Lahja itsekin saa aviottoman lapsen Annan. Lahja avioituu myöhemmin Onnin kanssa, jonka kanssa he saavat vielä kaksi yhteistä lasta. Avioliitto Onnin kanssa ei kuitenkaan suju. Ensihuuman jälkeen pariskunta etääntyy toisistaan ja myöhemmin Lahjalle selviää, että Onnilla on Oulussa rakastettu. Vaikeiden tilanteiden keskelle astuu vielä Kaarina, joka menee naimisiin Onnin ja Lahjan pojan Johanneksen kanssa ja yrittää rakentaa siltoja perheenjäsenten välille.

Romaani sijoittuu suurimmaksi osaksi Suomen jälleenrakennuksen aikaan. Suomalaisten on selvittävä eikä tilaa omille tunteille ole. Tunteita käsitellään konkreettisilla asioilla, kuten työnteolla. Koko romaania varjostaa suuri puhumattomuuden kulttuuri. Niinpä perheenjäsenet etääntyvät toisistaan ja voivat pahoin koko elämänsä ajan.

Neljäntienristeys on rakennettu erikoisesti. Jokainen näkökulmahahmo saa hiukan alle sata sivua omaa tilaa. Jokainen luku kertoo välähdyksen heidän elämästään. Luvut sijoittuvat usein vuosienkin päähän toisistaan. Näistä välähdyksistä rakentuu koko suvun palapeli, jonka kokoamiseen lukija joutuu näkemään paljon vaivaa. Tommi Kinnunen on kertonut, että aloitti romaanin kirjoittamisen lyhytproosakurssilla. Novellimaisuus näkyykin tekstistä. Tätä teosta on vaikea lukea ahmien, sillä jokainen luku on oma pieni tarina, joka pitää lukea huolella. Jokaisen pienen tarinan jälkeen olin sen verran väsynyt, etten välttämättä jaksanut lukea heti seuraavaa, sillä uusi luku saattoi esitellä taas uuden elämäntilanteet ja uudet hahmot. 

Rakenne aiheutti minulle välillä myös tuskan hikeä. Romaanin alussa on lueteltu kaikki luvut ja niiden nimet (joita ei jostain syystä lue itse lukujen kohdalla), ja jouduin palaamaan tähän luetteloon monta kertaa tarkistaakseni, minä vuonna mitäkin tapahtui ja miten uudet tapahtumat suhteutuvat aiemmin lukemaani. Jouduin laskemaan jatkuvasti lasten ikiä, sillä niitä ei missään vaiheessa sanottu selvästi. Romaani ei päästä lukijaa helpolla, vaan vihjailee enemmän kuin sanoo suoraan. Se näyttää eikä kerro, mutta joskus se ei näytä tarpeeksi selvästi. Tämän seurauksena minulle jäi monia asioita epäselväksi, esimerkiksi [juonipaljastus alkaa, maalaa esiin] kuoliko Onni lopulta lainkaan.[juonipaljastus loppuu.]

Koin Neljäntienristeyksen lukemisen äärettömän raskaana. Hahmot ovat jatkuvasti pattitilanteissa, joista on mahdotonta päästä eteenpäin. Koko romaani on täynnä tukahdutettuja tunteita ja suomalaista masennusta. Minusta tuntui, että romaani imi minulta kaiken elämänilon ja minulla kesti monta päivää päästä yli sen aiheuttamista tunteista. Siinä mielessä romaani on siis varsin ansioitunut: se onnistui herättämään tunteita. Olisin kuitenkin toivonut saavani niitä hiukan vähemmän.

Twiittasin romaanista noin kello yhdeltä yöllä, kun olin viimein saanut luettua sen loppuun. Sain kommentin romaaninjälkeiseen masennukseeni, joka meni suunnilleen näin: "Ei anneta tämän tapahtua enää nykypäivänä." Yksi romaanin isoimmista vaietuista asioista on nimittäin Onnin homous. Onni on sotaveteraani, joka on tehnyt kaiken "niin kuin pitää". Hän on sotinut sodassa, saanut mitalin urhoollisuudesta, mennyt naimisiin, ottanut vaimonsa aviottoman lapsen omakseen, saanut omia lapsia, rakastanut sokeutunutta lastaan ilman ennakkoluuloja, rakentanut perheelleen uuden talon saksalaisten polton jäljiltä, nikkaroinut sinne huonekalut ja tehnyt sitten naapureillekin huonekalut. Hän on tehnyt kaiken niin kun pitää, mutta silti hän ei kelpaa. Hänen rakkauttaan pidetään vääränlaisena. Yksi väärille silmille päätynyt kirje romuttaa kaikki Onnin ansiot ja asettaa hänet vankeustuomion uhkan alle. 

Neljäntienristeys on historiallinen romaani. Sen tapahtumat saavatkin jäädä menneisyyteen. Nykypäivänä soisi ihmisten osaavan kommunikoida paremmin keskenään ja antavan kanssaeläjien elää omannäköistään elämää. Puhumattomuus ja tuomitseminen aiheuttavat vain pahoinvointia ja häpeää, eikä sellainen ole ihmisarvon mukaista elämää. 

Toteutuiko ennustukseni?

Nimesin alkuvuodesta viisi kirjaa, joille todennäköisesti annan viisi tähteä. Yksi näistä kirjoista oli Neljäntienristeys. Loppujen lopuksi en halunnut antaa tälle kirjalle viittä tähteä. Vaikka se on selvästi kirjallisesti ansioikas, lukukokemus ei kohonnut ylitse muiden. Pidän arvossa kirjoja, joissa yhdistyvät syvällinen sanoma, vetävä tarina ja sellainen olo, että olen kaikin puolin nauttinut lukemastani. Tämä kirja aiheutti minulle kohtuuttoman paljon henkistä tuskaa suhteessa kirjan muihin anteihin, joten en pystynyt antamaan kirjalle täysiä pisteitä. 

TOMMI KINNUNEN: NELJÄNTIENRISTEYS
SIVUJA: 334
KUSTANTANUT: WSOY
JULKAISTU: 2014
MISTÄ MINULLE: Taisi olla äidin saama joululahja ja sittemmin päätynyt hyllyyni ikuisuuslainaan.

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Tiedote: Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2019 | Äänestysohjeet

Kirjabloggaajat ja -vloggaajat äänestävät vuoden 2019 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa. Kategoriat ovat:
  • Blogistanian Finlandia
  • Blogistanian Globalia
  • Blogistanian Kuopus
  • Blogistanian Tieto
Bloggaajat ja vloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan/vlogeissaan sunnuntaina 1.3.2020 klo 10.00 (tarkemmat äänestysohjeet löydät kategoriakuvausten jälkeen). Tulokset julkaistaan ääntenlaskijablogeissa maanantaina 2.3.2020 klo 10.00.

Blogistanian Finlandia 2019

Blogistanian Finlandia 2019 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Finlandian ääntenlaskusta on vastuussa Amman lukuhetki -blogi.

Blogistanian Finlandia -äänestys järjestetään yhdeksättä kertaa. Aiemmin on palkittu

  • Olli Jalonen: Taivaanpallo (Otava 2018)
  • Rosa Liksom: Everstinna (Like 2017)
  • Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus 2016)
  • Laura Lindstedt: Oneiron (Teos 2015)
  • Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus 2014)
  • Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (Gummerus 2013)
  • Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala 2012)
  • Katja Kettu: Kätilö (WSOY 2011)

Blogistanian Globalia 2019

Blogistanian Globalia 2019 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Globalian äänenlaskusta on vastuussa Todella vaiheessa -blogi. (Eli minä!)

Blogistanian Globalia -äänestys järjestetään yhdeksättä kertaa. Aiemmin on palkittu

  • Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton (Tammi 2018, suom. Kristiina Rikman)
  • Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi 2017, suom. Arto Schroderus)
  • Sadie Jones: Kotiinpaluu (Otava 2016, suom. Marianna Kurtto)
  • John Williams: Stoner (Bazar 2015, suom. Ilkka Rekiaro)
  • Kate Atkinson: Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Kaisa Kattelus)
  • Haruki Murakami: 1Q84 (Tammi 2013, suom. Aleksi Milonoff)
  • Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012, suom. Päivi Kivelä)
  • Sarah Waters: Vieras kartanossa (Tammi 2011, suom. Helene Bützow)

Blogistanian Kuopus 2019

Blogistanian Kuopus 2019 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa. Kuopuksen äänenlaskusta on vastuussa Yöpöydän kirjat -blogi.

Blogistanian Kuopus -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Aiemmin on palkittu

  • Magdalena Hai: Kolmas sisar (Otava 2018) ja Maria Turtschaninoff: Maresin voima (Tammi 2018, suom. Marja Kyrö)
  • Angie Thomas: Viha jonka kylvät (Otava 2017, suom. Kaijamari Sivill)
  • Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016)
  • Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä (WSOY 2015)
  • Jenna Kostet: Lautturi (Robustos 2014)
  • Aino ja Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta (WSOY 2013)
  • Annukka Salama: Käärmeenlumooja (WSOY 2012)

Blogistanian Tieto 2019

Blogistanian Tieto 2019 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2019 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2019 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Lasten- ja nuortentietokirjoista äänestetään Blogistanian Kuopus -osuudessa. Tiedon äänenlaskusta on vastuussa  Kirjamies-blogi.

Blogistanian Tieto -äänestys järjestetään seitsemättä kertaa. Aiemmin on palkittu

  • Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018)
  • Koko Hubara: Ruskeat tytöt – tunne-esseitä (Like 2017)
  • Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena 2016)
  • Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like 2015, suom. Petri Stenman)
  • Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava 2014)
  • Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi 2013)

Äänestysohjeet

Äänestyksen edellytys on, että bloggaaja/vloggaaja on lukenut äänestämänsä teokset ja kirjoittanut tai videoinut niistä blogiinsa. Bloggaaja/vloggaaja voi äänestää yhdessä tai useammassa kategoriassa. Jokaisessa kategoriassa voi äänestää kolmea eri kirjaa siten, että paras kirja saa kolme (3) pistettä, toiseksi paras kirja kaksi (2) pistettä ja kolmanneksi paras kirja yhden (1) pisteen. Ääntenlaskennan vuoksi on tärkeää, että pisteet merkitään teoskohtaisesti. Pelkkä listaus yhdestä kolmeen ei riitä, koska listan paremmuusjärjestyksen voi tulkita olevan nouseva tai laskeva.

Mikäli bloggaaja/vloggaaja haluaa asettaa ehdolle vain kaksi kirjaa, menee pisteytys seuraavasti: parempi kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos bloggaaja/vloggaaja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.

Osallistuja julkaisee blogissaan/vlogissaan sunnuntaina 1.3.2020 klo 10.00 jutun, jossa on listattu äänestetyt kirjat ja niiden saamat pistemäärät. Jokainen pisteitä saava kirja on linkattava siitä kirjoitettuun blogi- tai vlogijuttuun. Samaan bloggaukseen voi koostaa kaikissa kategorioissa annetut pisteet tai jokaisen kategorian pisteistä voi julkaista oman juttunsa. Tärkeintä on, että kaikki annetut pisteet julkaistaan 1.3.2020 klo 10.00.

Käy linkittämässä äänestyspostauksesi ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään etukäteen, ennen äänestysajankohtaa. Ääntenkeräyspostaukset julkaistaan kussakin ääntenlaskijablogissa viikkoa ennen itse äänestystä (23.2.2020). Halutessaan bloggaaja voi ajastaa juttunsa julkaisun. Ajastaminen riippuu blogialustan asetuksista. Myöhästyneitä pisteitä ei huomioida eikä pisteitä saa julkaista etukäteen. Etukäteen ajastetusta äänestyspostauksesta voi ilmoittaa ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikentässä etukäteen sitten, kun äänestyspostaus on ajastettu julkaistavaksi. Mikäli ajastaminen ei onnistu, kommenttikenttään voi linkittää myös blogin etusivun osoitteen.

Äänestyksen voittaja 

Äänestyksen voittaja on teos, joka saa eniten pisteitä. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla bloggareiden kirjoille antamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kakkossijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, palkinto jaetaan saman pistemäärän saaneiden kesken.

Järjestelyt

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.

Palkinnon järjestely- ja tiedotustoiminnasta tai ensi vuoden ääntenlaskuvastuusta kiinnostuneet kirjabloggaajat voivat ilmaista osallistumishalukkuutensa lähettämällä viestin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -ryhmän postilaatikkoon.

perjantai 31. tammikuuta 2020

Klassikkohaaste – Patricia Highsmith: Carol

"A classic –" Her voice sounded tight and stifled. "A classic is something with a basic human situation."
– Patricia Highsmith: Carol, s. 169
Päätin osallistua kirjabloggaajien 10. klassikkohaasteeseen Patricia Highsmithin romaanilla Carol. Romaani kertoo 21-vuotiaasta Therese-nimisestä naisesta, joka yrittää luoda uraa näyttämösuunnittelijana 1950-luvun New Yorkissa. Hän kohtaa väliaikaisessa myyjäntyössään naisen, Carolin, joka muuttaa hänen elämänsä.

Patricia Highsmith on kertonut, että hän sai idean romaaniinsa, kun hän oli töissä New Yorkissa Bloomingdale'sin ostoskeskuksessa vuonna 1948. Hän oli pestautunut joulun ruuhka-ajan apulaiseksi. Hän työskenteli leluosastolla ja hänen asiakkaakseen sattui tulemaan hienosti pukeutunut nainen, joka halusi ostaa nuken. Nainen teki häneen niin suuren vaikutuksen, että heti kotiin päästyään Highsmith kirjoitti muutamassa tunnissa romaanin suunnitelman valmiiksi. Romaani saa alkunsa vastaavanlaisesta tilanteesta: Therese ei saa mielestään eleganttia asiakasta, joka tuli ostamaan tyttärelleen nuken.

Romaani sai odottaa julkaisuaan. Highsmith oli juuri viimeistelemässä esikoisromaaniaan Strangers on a Train (ilmestynyt 1950, suom. Muukalaisia junassa 1990) ja sen saaman menestyksen jälkeen kustantamo painosti Highmisthiä kirjoittamaan jotain vastaavanlaista, jotain jännittävää. Highsmith tajusi, että hänet oli nyt profiloitu jännityskirjailijaksi ja jos hän julkaisisi tekeillään olevan käsikirjoituksensa kahden naisen romanssista, hänet profiloitaisiin lesbokirjailijaksi, vaikkei hän ollut varma, kirjoittaisiko koskaan enää toista lesbokirjaa. Hän päätti julkaista käsikirjoituksensa nimeltään The Price of Salt salanimellä Claire Morgan. Kirja julkaistiin vuonna 1952.

Alkuperäinen pokkaripainoksen kansi.
Kuva New Republicin sivulta
kohtuullisen käytön periaatetta noudattaen.
The Price of Salt sai muutamia positiivisia arvosteluja ilmestyttään ensimmäisen kerran, mutta vasta vuoden kuluttua julkaistu edullinen pokkaripainos sai kirjan menestymään. Highsmith sai kymmeniä kirjeitä viikossa lukijoiltaan, jotka kiittelivät häntä kirjan kirjoittamisesta. The Price of Salt oli aikanaan poikkeuksellinen kirja. Tyypillinen 1950-luvun lesboromaani päättyi tragediaan, kuten itsemurhaan, mielenterveysongelmiin tai päätökseen hylätä suhde ja aloittaa heteroseksuaalinen elämä. The Price of Salt päättyy toisin: se antaa lukijan ymmärtää, että Therese ja Carol aikovat kokeilla yhteistä elämää. Tuhannet lukijat saivat toivoa kirjasta. 

Kirjan esipuheen kirjoittaja Val McDermit vielä esittää, että pelkästään tarinan onnellinen loppu ei tehnyt siitä pidettyä. The Price of Salt on kenties ensimmäinen kahden naisen suhdetta käsittelevä romaani, joka on kirjoitettu korkeakirjallisella vakavuudella aikana, jolloin lähes kaikki lesboromaanit olivat pulppia.

The Price of Salt ei saanut suurta tunnustusta LGBT-kirjallisuuden kaanonissa vasta kuin paljon myöhemmin. Romaania ei osattu yhdistää jännityskirjoillaan menestyneeseen Highsmithiin. Vasta vuonna 1990 romaani julkaistiin Highsmithin nimellä. Tällä kertaa romaanin nimi oli Carol. Romaani nousi vielä suuremman yleisön tietoisuuteen, kun samanniminen elokuva julkaistiin vuonna 2015 Todd Haynessin ohjaamana. 

Olin ollut tietoinen elokuvasta jo sen ilmestymisen aikoihin, mutta katsoin sen vasta vuoden 2018 joululomalla. Tiesin epämääräisesti, että elokuva perustuu kirjaan, mutta kiinnostuin kirjasta vasta kun luin Dan Jonesin ja Michele Rosenthalin 50 Queers Who Changed the World -kirjaa. En ollut tiennyt, että Carolia pidetään nykyään ensimmäisenä naisten väliseen suhteeseen keskittyvänä romaanina, joka päättyy onnellisesti. 

Kirja kertoo siitä, kuinka Therese ja Carol tutustuvat, tunnustavat tunteensa toisilleen ja melkein ajautuvat erilleen toisistaan Carolin vaikean avioeron seurauksena. Heidän tutustuessaan Therese yrittää luoda uraa näyttämösuunnittelijana. Hän pyörii New Yorkin taiteilijapiireissä, joista hän on löytänyt itselleen poikaystävän, taidemaalarin urasta haaveilevan Richardin. Therese ei kuitenkaan rakasta Richardia vaan pikemminkin kammoaa hellyydenosoituksia. Carol taas on eroamassa aviomiehestään Hargesta. Heidän rakkautensa on loppunut jo kauan sitten, mutta nyt Harge yrittää voittaa heidän yhteisen lapsensa Rindyn huoltajuuden vedoten oikeudessa Carolin moraalittomaan, perverssiin käytökseen. 

Therese ja Carol tuntevat heti vetoa toisiinsa, mutta eivät uskalla tunnustaa sitä toisilleen. Therese on häikäistynyt Carolista ja haluaa olla hänen kanssaan jatkuvasti. Carol kuitenkin jarruttelee, sillä pelkää menettävänsä lapsensa huoltajuuden. Avioero on rankkaa aikaa, joten Carol päättää lähteä pitkälle matkalle ja pyytää Thereseä matkaseuraukseen. Moottoriteillä ja hotellihuoneissa he viimein tunnustavat tunteensa toisilleen. Harge ei kuitenkaan luovuta, vaan lähettää Carolin perään yksityisetsivän, jonka tavoitteena on saada todisteita Carolin elämäntyylistä esitettäväksi tuomareille.

Patricia Highsmithiä ei ole turhaan ylistetty erinomaisesta jännityksen luomisesta. Carol on tiivistunnelmallinen ja ahdistava kirja. Kuka tahansa voi olla vakooja. Kaikkea varjostaa epätietoisuus. Kirja onnistuu pitämään otteessaan viimeisiä sivuja myöten.

Nykylukijan näkökulmasta Theresen ja Carolin suhde on erittäin epätasa-arvoinen. Heidän ikäeronsa pitää heidät kaukana toisistaan. Carol huomauttaa monta kertaa, ettei Therese voi tietää jotain, koska on vielä niin nuori. Carol komentelee Thereseä usein kuin hän olisi pikku lapsi – elokuvaversiossa jopa korostetaan Theresen roolia Rindyn korvaajana heidän yhdennäköisyydellään, samanlaisella hiustyylillä. Carol ei myöskään päästä Thereseä lähelleen helposti. Hän soittaa silloin kun hänelle sopii, mutta ei toivo Theresen soittavan hänelle. Hän pimittää tietoa Thereseltä monta kertaa. Thereselle selviää hyvin hitaasti, minkälaisessa tilanteessa Carol on, ja kun koko totuus on selvä, Theresen on enää vaikea perääntyä, sillä Carol on jo onnistunut lumoamaan hänet täysin. 

Olen osittain samaa mieltä Carolin kanssa. Therese on erittäin naiivi. Hän rakastuu Caroliin päätä pahkaa eikä pysty näkemään Carolissa mitään negatiivista. Rakkaudessa kokemattomana hän ei voi ymmärtää ahdinkoa, jota Carol käy läpi. Välillä kirjan lukeminen on raastavaa, sillä Theresen kokemattomuus tekee hänestä passiivisen ja muutenkin turhauttavan päähenkilön.

Mielestäni yksi romaanin vahvimmista hetkistä on sen loppupuolella, jolloin Carol on päättänyt palata New Yorkiin taistelemaan lapsensa huoltajuudesta. Hän jättää Theresen yksin satunnaiseen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, lupauksena palata pian takaisin. Jonkin ajan kuluttua Therese kuitenkin saa kirjeen, joka kertoo toisin. Therese ymmärtää, ettei Carol ole mikään enkeli, vaan vaikessa tilanteessa vaikean ratkaisun tehnyt nainen. Kun Thereselle myöhemmin tarjoutuu mahdollisuus palata Carolin kanssa yhteen, hän ensiksi kieltäytyy. Hän on päässyt naiivin hurmoksensa yli ja kun hän lopulta päättää palata Carolin luo, hän tekee sen muuttuneena naisena. Hän on viimein kokenut elämässään jotain suurta ja sen avulla hän pystyy punnitsemaan, mitä todella haluaa elämältään. 

Carol on kiehtova kirja, joka tarjoaa utuisen palasen 1950-luvun Yhdysvaltojen elämää. Naiset käyttävät huulipunaa, elintaso on nousussa, alkoholia on tarjolla aina ja tupakkaa poltetaan jatkuvasti. Automatka halki Pohjois-Amerikan tarjoilee lukijalle välähdyksiä siitä, minkälaista elämä oli ennen. Mielestäni Carol on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Sen kerronta on nopeatahtista ja jännittävää, mutta se onnistuu samalla pysähtymään merkittäviin hetkiin. 

PATRICIA HIGHSMITH: CAROL
JULKAISTU AIEMMIN NIMELLÄ: Claire Morgan: The Price of Salt
SIVUJA: 311
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Bloomsbury
JULKAISTU: 1952 (tämä painos 2010)
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Lähteet

Highsmith, Patricia 1989: Afterword. Teoksesta Patricia Highsmith: Carol.
McDermid, Val 2010: Foreword. Teoksesta Patricia Highsmith: Carol.
Wikipedia: Patricia Highsmith. Viitattu 30.1.2020.
Wikipedia: The Price of Salt. Viitattu 30.1.2020.

Kirjabloggaajien 10. klassikkohaasteen emännöi Taikakirjaimet-blogin Raija. Tästä linkistä pääset tarkastelemaan muiden blogien klassikoita.

Kuva: Niina / Yöpöydän kirjat

tiistai 28. tammikuuta 2020

Sarjakuva: Runaways Vol 4: But You Can't Hide


Runaways-sarjan uudelleenherättelyn neljäs albumi on viimein julkaistu. Sarja seuraa vanhemmiltaan karannutta teinijoukkoa, joka esti Gibborim-olentojen suunnitelmat tuhota maailma. Samassa rytäkässä kuolivat heidän vanhempana. Teiniporukka erkaantui pikku hiljaa, mutta nyt he ovat kokoontuneet takaisin yhteen. Nyt Nico, Karolina, Molly, Chase, Gert ja hänen lemmikkidinosauruksensa Old Lace asustavat kallion sisällä olevassa kartanossa ja yrittävät tulla toimeen. Edes neljänteen albumiin mennessä sarjan suurempi juoni ei ole tullut selväksi.

But You Can't Hide -albumi alkaa siitä, kun jengin pettänyt Alex on karkumatkalla pois kartanosta. Hänen mukaansa änkeää väkisin yksi karkulaisten jäsen. Muut kuitenkin hakevat hänet pian takaisin ja elämä kartanossa voi jatkua lähes keskeytyksettä.

Uusi Runaways-sarja toimii minulle parhaiten viipale elämää -tyylisenä sarjakuvana. Tykkään lukea teinien edesottamuksista erikoisissa oloissa. Gertin romanssi androidi Victorin kanssa etenee, mistä Gertin eksä Chase ei ole iloinen. Gert ja Chase käyvätkin viimein tarpeellisia keskusteluja heidän suhteestaan. Karolina taas yrittää tasapainoilla lainsuojattomuuden ja yliopistoelämän välillä. Lopulta hän löytää elämälleen suunnaan, monien supersankarien tapaan, muiden ihmisten auttamisesta. Hänen tyttöystävänsä Nico liittyy Karolinan seuraan partioimaan Los Angelesin katuja, mutta rikoksia, joissa he voivat konkreettisesti auttaa, löytyy yllättävän vähän.

Rainbow Rowell jatkaa Runawaysin käsikirjoittajan, mutta edellisten osien vakiopiirtäjä Kris Anka on vaihtunut Andrés Genoletiin. Genoletin tyyli on kuitenin lähellä Ankan tyyliä, joten piirtäjän vaihtumista ei olisi välttämättä edes huomannut, ellei siihen olisi erikseen kiinnittänyt huomiota. Hyvä niin, silllä nyt piirustustyylin vaihtuminen ei vie huomiota itse tarinasta. 

Muutamassa luvussa vierailee myös Niko Henrichonin kynänjälki. Valitettavasti hänen piirustustyylinsä on raskasta ja sekavaa, joten en jaksanut edes lukea hänen piirtämiään kohtauksia kunnolla läpi. Onneksi kohtaukset olivat jonkinlaisia symbolisia unikohtauksia, joissa oli paljon viittauksia Marvel-sarjakuviin, joita en ole lukenut, joten pystyin skippaamaan kohdat yli ilman, että lukukokemukseni kärsi.

Runaways-sarjakuvan uudelleenherättely alkoi vahvasti, mutta en ole enää siitä yhtä innostunut. En edelleenkään tiedä, mihin juoni on menossa. Sarjakuva viittailee lukuisiin Marvel-sarjakuviin, joten Marveliin vihkiytymättömänä huomaan välillä pudonneeni kelkasta. Saatan lukea seuraavan osan, mutta en mitenkään erityisesti laske päiviä sen ilmestymiseen.

RUNAWAYS VOL 4: BUT YOU CAN'T HIDE
KIRJOITTANUT: Rainbow Rowell
PIIRTÄNYT: Andrés Genolet, Niko Henrichon (#2223, osan) 
VÄRITTÄNYT: Tríona Farrel (#19–20), Chris O'Halloran (#21), Michael Garland (#22) & Matthew Wilson (#23–24)
KANSI: Kris Anka
TEKSTANNUT: VC's Joe Caramagna
EDITOINUT: Nick Lowe & Kathleen Wisneski
ALKUPERÄINEN IDEA: Brian K. Vaughan & Andrian Alphona
SIVUJA: 144
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Marvel
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...