perjantai 31. tammikuuta 2020

Klassikkohaaste – Patricia Highsmith: Carol

"A classic –" Her voice sounded tight and stifled. "A classic is something with a basic human situation."
– Patricia Highsmith: Carol, s. 169
Päätin osallistua kirjabloggaajien 10. klassikkohaasteeseen Patricia Highsmithin romaanilla Carol. Romaani kertoo 21-vuotiaasta Therese-nimisestä naisesta, joka yrittää luoda uraa näyttämösuunnittelijana 1950-luvun New Yorkissa. Hän kohtaa väliaikaisessa myyjäntyössään naisen, Carolin, joka muuttaa hänen elämänsä.

Patricia Highsmith on kertonut, että hän sai idean romaaniinsa, kun hän oli töissä New Yorkissa Bloomingdale'sin ostoskeskuksessa vuonna 1948. Hän oli pestautunut joulun ruuhka-ajan apulaiseksi. Hän työskenteli leluosastolla ja hänen asiakkaakseen sattui tulemaan hienosti pukeutunut nainen, joka halusi ostaa nuken. Nainen teki häneen niin suuren vaikutuksen, että heti kotiin päästyään Highsmith kirjoitti muutamassa tunnissa romaanin suunnitelman valmiiksi. Romaani saa alkunsa vastaavanlaisesta tilanteesta: Therese ei saa mielestään eleganttia asiakasta, joka tuli ostamaan tyttärelleen nuken.

Romaani sai odottaa julkaisuaan. Highsmith oli juuri viimeistelemässä esikoisromaaniaan Strangers on a Train (ilmestynyt 1950, suom. Muukalaisia junassa 1990) ja sen saaman menestyksen jälkeen kustantamo painosti Highmisthiä kirjoittamaan jotain vastaavanlaista, jotain jännittävää. Highsmith tajusi, että hänet oli nyt profiloitu jännityskirjailijaksi ja jos hän julkaisisi tekeillään olevan käsikirjoituksensa kahden naisen romanssista, hänet profiloitaisiin lesbokirjailijaksi, vaikkei hän ollut varma, kirjoittaisiko koskaan enää toista lesbokirjaa. Hän päätti julkaista käsikirjoituksensa nimeltään The Price of Salt salanimellä Claire Morgan. Kirja julkaistiin vuonna 1952.

Alkuperäinen pokkaripainoksen kansi.
Kuva New Republicin sivulta
kohtuullisen käytön periaatetta noudattaen.
The Price of Salt sai muutamia positiivisia arvosteluja ilmestyttään ensimmäisen kerran, mutta vasta vuoden kuluttua julkaistu edullinen pokkaripainos sai kirjan menestymään. Highsmith sai kymmeniä kirjeitä viikossa lukijoiltaan, jotka kiittelivät häntä kirjan kirjoittamisesta. The Price of Salt oli aikanaan poikkeuksellinen kirja. Tyypillinen 1950-luvun lesboromaani päättyi tragediaan, kuten itsemurhaan, mielenterveysongelmiin tai päätökseen hylätä suhde ja aloittaa heteroseksuaalinen elämä. The Price of Salt päättyy toisin: se antaa lukijan ymmärtää, että Therese ja Carol aikovat kokeilla yhteistä elämää. Tuhannet lukijat saivat toivoa kirjasta. 

Kirjan esipuheen kirjoittaja Val McDermit vielä esittää, että pelkästään tarinan onnellinen loppu ei tehnyt siitä pidettyä. The Price of Salt on kenties ensimmäinen kahden naisen suhdetta käsittelevä romaani, joka on kirjoitettu korkeakirjallisella vakavuudella aikana, jolloin lähes kaikki lesboromaanit olivat pulppia.

The Price of Salt ei saanut suurta tunnustusta LGBT-kirjallisuuden kaanonissa vasta kuin paljon myöhemmin. Romaania ei osattu yhdistää jännityskirjoillaan menestyneeseen Highsmithiin. Vasta vuonna 1990 romaani julkaistiin Highsmithin nimellä. Tällä kertaa romaanin nimi oli Carol. Romaani nousi vielä suuremman yleisön tietoisuuteen, kun samanniminen elokuva julkaistiin vuonna 2015 Todd Haynessin ohjaamana. 

Olin ollut tietoinen elokuvasta jo sen ilmestymisen aikoihin, mutta katsoin sen vasta vuoden 2018 joululomalla. Tiesin epämääräisesti, että elokuva perustuu kirjaan, mutta kiinnostuin kirjasta vasta kun luin Dan Jonesin ja Michele Rosenthalin 50 Queers Who Changed the World -kirjaa. En ollut tiennyt, että Carolia pidetään nykyään ensimmäisenä naisten väliseen suhteeseen keskittyvänä romaanina, joka päättyy onnellisesti. 

Kirja kertoo siitä, kuinka Therese ja Carol tutustuvat, tunnustavat tunteensa toisilleen ja melkein ajautuvat erilleen toisistaan Carolin vaikean avioeron seurauksena. Heidän tutustuessaan Therese yrittää luoda uraa näyttämösuunnittelijana. Hän pyörii New Yorkin taiteilijapiireissä, joista hän on löytänyt itselleen poikaystävän, taidemaalarin urasta haaveilevan Richardin. Therese ei kuitenkaan rakasta Richardia vaan pikemminkin kammoaa hellyydenosoituksia. Carol taas on eroamassa aviomiehestään Hargesta. Heidän rakkautensa on loppunut jo kauan sitten, mutta nyt Harge yrittää voittaa heidän yhteisen lapsensa Rindyn huoltajuuden vedoten oikeudessa Carolin moraalittomaan, perverssiin käytökseen. 

Therese ja Carol tuntevat heti vetoa toisiinsa, mutta eivät uskalla tunnustaa sitä toisilleen. Therese on häikäistynyt Carolista ja haluaa olla hänen kanssaan jatkuvasti. Carol kuitenkin jarruttelee, sillä pelkää menettävänsä lapsensa huoltajuuden. Avioero on rankkaa aikaa, joten Carol päättää lähteä pitkälle matkalle ja pyytää Thereseä matkaseuraukseen. Moottoriteillä ja hotellihuoneissa he viimein tunnustavat tunteensa toisilleen. Harge ei kuitenkaan luovuta, vaan lähettää Carolin perään yksityisetsivän, jonka tavoitteena on saada todisteita Carolin elämäntyylistä esitettäväksi tuomareille.

Patricia Highsmithiä ei ole turhaan ylistetty erinomaisesta jännityksen luomisesta. Carol on tiivistunnelmallinen ja ahdistava kirja. Kuka tahansa voi olla vakooja. Kaikkea varjostaa epätietoisuus. Kirja onnistuu pitämään otteessaan viimeisiä sivuja myöten.

Nykylukijan näkökulmasta Theresen ja Carolin suhde on erittäin epätasa-arvoinen. Heidän ikäeronsa pitää heidät kaukana toisistaan. Carol huomauttaa monta kertaa, ettei Therese voi tietää jotain, koska on vielä niin nuori. Carol komentelee Thereseä usein kuin hän olisi pikku lapsi – elokuvaversiossa jopa korostetaan Theresen roolia Rindyn korvaajana heidän yhdennäköisyydellään, samanlaisella hiustyylillä. Carol ei myöskään päästä Thereseä lähelleen helposti. Hän soittaa silloin kun hänelle sopii, mutta ei toivo Theresen soittavan hänelle. Hän pimittää tietoa Thereseltä monta kertaa. Thereselle selviää hyvin hitaasti, minkälaisessa tilanteessa Carol on, ja kun koko totuus on selvä, Theresen on enää vaikea perääntyä, sillä Carol on jo onnistunut lumoamaan hänet täysin. 

Olen osittain samaa mieltä Carolin kanssa. Therese on erittäin naiivi. Hän rakastuu Caroliin päätä pahkaa eikä pysty näkemään Carolissa mitään negatiivista. Rakkaudessa kokemattomana hän ei voi ymmärtää ahdinkoa, jota Carol käy läpi. Välillä kirjan lukeminen on raastavaa, sillä Theresen kokemattomuus tekee hänestä passiivisen ja muutenkin turhauttavan päähenkilön.

Mielestäni yksi romaanin vahvimmista hetkistä on sen loppupuolella, jolloin Carol on päättänyt palata New Yorkiin taistelemaan lapsensa huoltajuudesta. Hän jättää Theresen yksin satunnaiseen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, lupauksena palata pian takaisin. Jonkin ajan kuluttua Therese kuitenkin saa kirjeen, joka kertoo toisin. Therese ymmärtää, ettei Carol ole mikään enkeli, vaan vaikessa tilanteessa vaikean ratkaisun tehnyt nainen. Kun Thereselle myöhemmin tarjoutuu mahdollisuus palata Carolin kanssa yhteen, hän ensiksi kieltäytyy. Hän on päässyt naiivin hurmoksensa yli ja kun hän lopulta päättää palata Carolin luo, hän tekee sen muuttuneena naisena. Hän on viimein kokenut elämässään jotain suurta ja sen avulla hän pystyy punnitsemaan, mitä todella haluaa elämältään. 

Carol on kiehtova kirja, joka tarjoaa utuisen palasen 1950-luvun Yhdysvaltojen elämää. Naiset käyttävät huulipunaa, elintaso on nousussa, alkoholia on tarjolla aina ja tupakkaa poltetaan jatkuvasti. Automatka halki Pohjois-Amerikan tarjoilee lukijalle välähdyksiä siitä, minkälaista elämä oli ennen. Mielestäni Carol on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Sen kerronta on nopeatahtista ja jännittävää, mutta se onnistuu samalla pysähtymään merkittäviin hetkiin. 

PATRICIA HIGHSMITH: CAROL
JULKAISTU AIEMMIN NIMELLÄ: Claire Morgan: The Price of Salt
SIVUJA: 311
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Bloomsbury
JULKAISTU: 1952 (tämä painos 2010)
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Lähteet

Highsmith, Patricia 1989: Afterword. Teoksesta Patricia Highsmith: Carol.
McDermid, Val 2010: Foreword. Teoksesta Patricia Highsmith: Carol.
Wikipedia: Patricia Highsmith. Viitattu 30.1.2020.
Wikipedia: The Price of Salt. Viitattu 30.1.2020.

Kirjabloggaajien 10. klassikkohaasteen emännöi Taikakirjaimet-blogin Raija. Tästä linkistä pääset tarkastelemaan muiden blogien klassikoita.

Kuva: Niina / Yöpöydän kirjat

tiistai 28. tammikuuta 2020

Sarjakuva: Runaways Vol 4: But You Can't Hide


Runaways-sarjan uudelleenherättelyn neljäs albumi on viimein julkaistu. Sarja seuraa vanhemmiltaan karannutta teinijoukkoa, joka esti Gibborim-olentojen suunnitelmat tuhota maailma. Samassa rytäkässä kuolivat heidän vanhempana. Teiniporukka erkaantui pikku hiljaa, mutta nyt he ovat kokoontuneet takaisin yhteen. Nyt Nico, Karolina, Molly, Chase, Gert ja hänen lemmikkidinosauruksensa Old Lace asustavat kallion sisällä olevassa kartanossa ja yrittävät tulla toimeen. Edes neljänteen albumiin mennessä sarjan suurempi juoni ei ole tullut selväksi.

But You Can't Hide -albumi alkaa siitä, kun jengin pettänyt Alex on karkumatkalla pois kartanosta. Hänen mukaansa änkeää väkisin yksi karkulaisten jäsen. Muut kuitenkin hakevat hänet pian takaisin ja elämä kartanossa voi jatkua lähes keskeytyksettä.

Uusi Runaways-sarja toimii minulle parhaiten viipale elämää -tyylisenä sarjakuvana. Tykkään lukea teinien edesottamuksista erikoisissa oloissa. Gertin romanssi androidi Victorin kanssa etenee, mistä Gertin eksä Chase ei ole iloinen. Gert ja Chase käyvätkin viimein tarpeellisia keskusteluja heidän suhteestaan. Karolina taas yrittää tasapainoilla lainsuojattomuuden ja yliopistoelämän välillä. Lopulta hän löytää elämälleen suunnaan, monien supersankarien tapaan, muiden ihmisten auttamisesta. Hänen tyttöystävänsä Nico liittyy Karolinan seuraan partioimaan Los Angelesin katuja, mutta rikoksia, joissa he voivat konkreettisesti auttaa, löytyy yllättävän vähän.

Rainbow Rowell jatkaa Runawaysin käsikirjoittajan, mutta edellisten osien vakiopiirtäjä Kris Anka on vaihtunut Andrés Genoletiin. Genoletin tyyli on kuitenin lähellä Ankan tyyliä, joten piirtäjän vaihtumista ei olisi välttämättä edes huomannut, ellei siihen olisi erikseen kiinnittänyt huomiota. Hyvä niin, silllä nyt piirustustyylin vaihtuminen ei vie huomiota itse tarinasta. 

Muutamassa luvussa vierailee myös Niko Henrichonin kynänjälki. Valitettavasti hänen piirustustyylinsä on raskasta ja sekavaa, joten en jaksanut edes lukea hänen piirtämiään kohtauksia kunnolla läpi. Onneksi kohtaukset olivat jonkinlaisia symbolisia unikohtauksia, joissa oli paljon viittauksia Marvel-sarjakuviin, joita en ole lukenut, joten pystyin skippaamaan kohdat yli ilman, että lukukokemukseni kärsi.

Runaways-sarjakuvan uudelleenherättely alkoi vahvasti, mutta en ole enää siitä yhtä innostunut. En edelleenkään tiedä, mihin juoni on menossa. Sarjakuva viittailee lukuisiin Marvel-sarjakuviin, joten Marveliin vihkiytymättömänä huomaan välillä pudonneeni kelkasta. Saatan lukea seuraavan osan, mutta en mitenkään erityisesti laske päiviä sen ilmestymiseen.

RUNAWAYS VOL 4: BUT YOU CAN'T HIDE
KIRJOITTANUT: Rainbow Rowell
PIIRTÄNYT: Andrés Genolet, Niko Henrichon (#2223, osan) 
VÄRITTÄNYT: Tríona Farrel (#19–20), Chris O'Halloran (#21), Michael Garland (#22) & Matthew Wilson (#23–24)
KANSI: Kris Anka
TEKSTANNUT: VC's Joe Caramagna
EDITOINUT: Nick Lowe & Kathleen Wisneski
ALKUPERÄINEN IDEA: Brian K. Vaughan & Andrian Alphona
SIVUJA: 144
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Marvel
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 heittää lukijan keskelle Suomen itsenäistymisen alkuaikoja


Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 on immersiivinen romaani, jossa lukija saa itse valita tarinan kulun. Romaani koostuu lyhyistä luvuista, joiden lopussa lukija saa tehdä valintoja. Joskus arpa tai hahmon tausta vaikuttavat tapahtumiin. Romaani avaa hienosti vuoden 1918 tapahtumien julmuuden, mutta lukijana olisin toivonut, että hahmoni olisivat jääneet useammin eloon.

Ennen lukemista lukija saa valita hahmon nimen, sukupuolen ja kotiseudun. Hyvin pian tarinan aikana lukija valitsee myös hahmon kansalaisuuden ja vakaumuksen sekä hahmon kohtalon: onko se onnellinen, murheellinen vai oikukas. Nämä perustiedot vaikuttavat tarinan kulkuun, mutta niin myös hahmon tekemät valinnat sekä puhdas arpa. Hahmokuvaukseen merkittävien tietojen lisäksi keksin hahmoille myös luonteenpiirteitä. Päätin esimerkiksi, että eräs hahmoistani on juonikas ja toinen hahmoistani yrittää selviytyä hengissä hinnalla millä hyvänsä.

Tarinan alussa päähenkilö on noin 15-vuotias huutolainen, joka kaupataan johonkin taloon viattomien lasten päivänä joulukuussa 1913. Päähenkilön kasvattiperhe ja siellä muutaman vuoden aikana sattuvat tapahtumat vaikuttavat vuoden 1918 alussa syttyvän sisällissodan aikana siihen, nähdäänkö hahmosi punaisena vai valkoisena. Hahmolla on mahdollisuus osallistua lukuisiin vuoden 1918 aikana tapahtuviin kuuluisiin kohtauksiin, mutta kuoleman riski on korkea.

Tällaisen romaanin kohdalla on vaikea määritellä, milloin se on kokonaisuudessaan luettu loppuun. Päätin lukea kirjasta viisi tarinaa ja sen jälkeen selata kaikki sellaiset kohtaukset läpi, joihin en näiden tarinoiden aikana päässyt osalliseksi. Lopulta päädyin lukemaan neljä tarinaa kunnolla. Viidennen tarinan kohdalla huomasin, että juoni alkoi liikaa toistaa itseään, sillä en onnistunut hahmon valinnoilla enää kuljettamaan tarinaa tarpeeksi uusille poluille.

Ensimmäinen tarina

Päätin lukea varsinaissuomalaisen suomenruotsalaisen Edithin tarinan. Hänen elämästään tuli oikukas, eli mukana oli sekä huonoja että hyviä sattumia. Halusin, että Edithin hallitseva ominaisuus on hengissä selviytyminen, mutta niin, että omatunto säilyy mahdollisimman puhtaana. Edith päätyi torppaan huutolaiseksi ja ensimmäisen maailmansodan sytyttyä hän lähti mukaan aatteellisen toimintaan.

Tässä vaiheessa taisin ymmärtää kirjan ohjeet väärin. Kun Edithin piti valita, onko hän kiinnostunut työläisten vai talonpoikien asioista, taisin valita epähuomiossa molemmat vaihtoehdot. Päädyin merkitsemään hahmopaperiini, että Edith on sekä suojeluskuntalainen että punakaartilainen. Tämä vaikutti lopputarinaan omituisella tavalla. (Korjasin tämän luvun ohjeistusta itselleni lyijykynällä, jotta en jatkossa menisi siinä sekaisin.)

Aluksi noudatin pitkälti suojeluskuntalaisiin kohdistuvia ohjeita, sillä ne esitettiin vaihtoehdoista aina ensimmäisenä. Tätä polkua pitkin Edith päätyi vankilaan, pakeni sieltä ja piileskeli piilopirtissä. Lopulta hän päätti palata piilopirtiltä ihmisten ilmoille ja liittyi jälleen suojeluskuntalaisten joukkoon. Hän taisteli Tampereella ja siirtyi sieltä lopulta Viipuriin. Viipurissa hän menetti asemansa suojeluskuntalaisten silmssä, sillä hän pelästyi hurjaa sotimista niin paljon, että yritti paeta.

Tässä vaiheessa tarinaa Edith olisi kai joutunut jo vaikeuksiin, mutta koska olin merkinnyt paperiini hänen olevan myös punakaartilainen, Edith siirtyi sujuvasti punakaartilaisten joukkoon. Hän piileskeli metsässä ja nautti nuotion lämmöstä sekalaisessa sakissa, johon kuului sotimiseen väsyneitä punaisia ja valkoisia, jotka eivät enää jaksaneet välittää väreistä. Edith kuitenkin ajautui uudestaan Viipuriin ja lopulta siellä suojeluskuntalaiset ottivat hänet kiinni ja teloittivat, koska luulivat hänen olevan venäläinen.

Harmikseni hahmot suomenruotalaisuus vaikutti tarinaan vain yhden kerran. Hahmon varsinaissuomalaisuus taas ei vaikuttanut tarinaan kertaakaan. 

Toinen tarina

Päätin seuraavaksi lukea onnellisen tarinan uusimaalaisesta Mikaelista. Halusin, että Mikael toimisi omalletunnolleen puhtaasti niin pitkälle kuin mahdollista. Mikael on myös aika arka poika. Mikael huutokaupattiin köyhänä lapsena tilallisen taloon. Hänellä olisi ollut mahdollista varastaa erään torpan rahakuori, mutta hän ei pystynyt siihen, sillä rahat oli tarkoitettu hyväntekeväisyyteen. Mikael myös ystävystyi tilallisen pojan Akselin kanssa ja siksi oli myötämielinen liittymään suojeluskuntaan, kun sen aika tuli. Luin tällä kertaa tarkemmin ohjeet siitä, miten päähenkilön kanta valitaan.

Mikael liittyi siis suojeluskuntaan ja päätyi sen seurauksena estämään rautatieaseman lakon. Sieltä hän matkusti Tampereella ja soti verisesti. Hän osallistui äänestykseen, jossa hänellä olisi ollut mahdollista kohota upseeriksi, mutta äänestys ei ollut myötämielinen häntä kohtaan. Hän jatkoi sotimista suojeluskunnan joukoissa, vältti luodin monta kertaa mutta lopulta sai sen kalloonsa.

Mikael oli niin sanottu kunnon poika, mikä loppujen lopuksi teki hänen tarinastaan yksitoikkoisen. Hän teki aina moraalisesti hyvän valinnan, oli rohkea ja reipas ja kuoli urhoollisesti. Mikaelin tarina ei ollut erityisen onnellinen, vaikka niin alussa oli hänelle ennustettu.

Kolmas tarina

Päätin lukea tarinan hiukan huono-osaisemmasta hahmosta, joten päätin luoda Aile-nimisen saamelaisen hahmon. Hänen kotiseutunsa oli Lappi ja hänen kohtalokseen ennustettiin murheellinen tarina. Päätin, että Aile haluaa olla siviili ja pysytellä pois kaikesta sotaan viittaavasta.

Aile huutokaupattiin Gyldenhjelmin kartanoon, jossa hän sai elää kohtuullisen hyvää elämää. Hän kuitenkin hiipi salaa kartanon torniin, josta löysi leskirouvan sairaan pojan lukittuna tornihuoneeseen. Hän jäi kiinni, minkä seurauksena hänen maineensa kartanossa kärsi ja hänen arvonsa aleni hyväosaisten silmissä. Hänestä tuli valkoisten vihaama. Vuonna 1918 Aile kuitenin vältti sodan ja yritti elää mahdollisimman rauhallista elämää. Hänen suurin onnettomuutensa oli espanjantautiin sairastuminen, mutta siitäkin hän parantui. Rauhan tultua hän oli nuori aikuinen, joka kykeni jo hiukan elättämään itseään. Hän päätti viattomien lasten päivänä ottaa itselleen oman huutolaisen, jolle yrittää tarjota paremman elämän.

Harmikseni hahmon saamelaisuus ei vaikuttanut tarinaan yhtään kertaan. Kotiseutu Lappi vaikutti tarinaan vain kerran, muttei mielestäni merkittävästi. Pikemminkin lappilaisuus ja saamelaisuus hämmensivät tarinaa. Mietin monta kertaa, olisiko oikeasti voinut olla tilannetta, jossa saamelaislapsi päätyy huutolaiseksi ja joka huutokaupataan hienoon kartanoon elätettäväksi.

Kaiken lisäksi tämä oli onnellisin lukemani tarina, vaikka hahmon tarinan olisi pitänyt olla murheellinen. :D

Neljäs tarina

Yritin jälleen lukea mahdollisimman erilaisen tarinan, joten loin seuraavaksi Aleksiksen, venäläislapsen, joka on uskovainen ja jolla on oikukas tarina. Olisin halunnut tehdä hänestä ortodoksin, mutta se ei ollut mahdollista. Kiintoisaa onkin, että kirjassa on mahdollista tehdä hahmosta juutalainen tai tataari (islaminuskovainen), mutta ei ortodoksia. Päätin omassa päässäni tulkita vaihtoehdon uskovainen myös ortodoksiksi. Halusin, että Aleksis oli mahdollisimman moraaliton ja välittäisi vain omasta navastaan.

Aleksis ei ehtinyt kunnolla sotaan mukaan, sillä hän päätyi saman tien varastamaan elättinsä torppari Pylkkään rahakuoren. Hän jäi kiinni siitä nopeasti ja vietti lähes koko sota-ajan vankilassa. Kun hän vapautui, hän liittyi punaisiin ja tuli ammutuksi muuria vasten Viipurissa, samassa seurassa Edithin kanssa, koska oli venäläinen.

Ehkä mielenkiintoisin yksityiskohta Aleksiksen tarinassa oli se, että hänen isäntänsä torppari Pylkäs paljastui tarinan aikana homoksi. Hän ja hänen renkinsä Kuisma elivät Aleksiksen mielestä kuin mies ja vaimo. Oli mukavaa törmätä pieneen representaatioon kirjan sivuilla, vaikka muuten kirjassa oli paljon sukupuolittuneita valitoja ja mahdollisuus itse päätyä vain heteroavioliittoon.

Muut tarinat

Kirjaa lukiessani huomasin, että hahmolle olisi mahdollista tapahtua hyvin erilaisia asioita. Hahmo voisi vaikka päätyä naimisiin, saada lapsen, ylentyä upseeriksi, aateloitua, erota, saada tartuntataudin, joutua Siperiaan tai piilotella lähes koko sodan ajan kellarissa. Yritin itse epätoivoisesti joka tarinan aikana joko saada hahmoni naimisiin tai saamaan lapsen, sillä olisin halunnut nähdä, miten se vaikuttaisi tarinaan. En kuitenkaan onnistunut siinä kertaakaan.

Huomasin monen tarinan aikana, että päädyin tosi helposti samoihin tilanteisiin: Tampereella ja Viipurissa tuli sodittua monesti. Myös rautatieaseman valloituksessa kävin ainakin kaksi kertaa. Joko tarinan valinnat on rakennettu niin, että useampaa reittiä päätyy samaan pisteeseen, tai sitten minä lukijana tein usein hyvin samankaltaisia ratkaisuja, vaikka kuinka yritin varioida tarinaa. Jotkut juonet taas olivat todella kiven alla.

Mielestäni tässä kirjassa kuolema tuli liian helposti. Vaikka vuonna 1918 kuoli todella paljon ihmisiä, lukukokemus olisi parantunut, jos hahmo olisi pysynyt elossa edes hiukan kauemmin. Tarinan aloitus kului, kun sen joutui lukemaan monta kertaa läpi aina uuden hahmon kohdalla.

Pidin mielenkiintoisena sitä, että kirjassa oli käytetty paljon sivutilaa juutalaisten ja tataarien elämän kuvailuun. Epämielenkiintoisinta minusta olivat sotakuvaukset. Silloin hahmon takki kääntyi vaikka kuinka monta kertaa ja saatoin joutua kumittamaan jatkuvasti hahmokuvauksen merkintöjä punaisesta valkoiseen ja takaisin. Luin mieluusti alkupään huutolaisaikoja ja lopun tapahtumia, jos hahmo onnistui selviämään sinne asti, mutta itse pyssyleikit väsyttivät.

Kokonaisuudessaan Sinä vuonna 1918 oli mielenkiintoinen, erilainen lukukokemus, mutta se olisi kaivannut vielä yhden huolellisen tsekkauskierroksen. Löysin kirjasta lukuisia pieniä virheitä, kuten huonosti kirjoitettuja ohjeistuksia ja väärin merkattuja lukuja. Olisin myös toivonut, että hahmon valinnat ja ominaisuudet olisivat vaikuttaneet tarinaan vielä enemmän. Nyt minulle jäi olo, että osa hahmokuvaukseen lisättävistä jutuista olivat siellä vain huvin vuoksi.

Kirjoitin lyhyet tapahtumakuvaukset hahmokuvauksen loppuun. Olisi ollut mukavaa,
jos omille muistiinpanoille olisi jätetty enemmän tilaa.
MIKE POHJOLA: SINÄ VUONNA 1918
SIVUJA: 527
KUSTANTANUT: Gummerus
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

perjantai 24. tammikuuta 2020

Viisi viiden tähden ennustusta


Kirjatuben puolella olen törmännyt haasteeseen, jossa ennustetaan omasta TBR-pinosta viisi kirjaa, joiden arvelee olevan viiden tähden lukukokemuksia. Päätin tarkastella lähemmin kirjahyllyni lukemattomia kirjoja ja poimia sieltä viisi kirjaa, joista toivon pitäväni erittäin paljon.

Viiden tähden ennustukseni

Madgalena Hai: Kolmas sisar (Royaumen aikakirjat 1)
Hain tekstit ovat aina toimineet minulle. Kun ostin tämän kirjan Finnconista kesällä 2018, olin erittäin innoissani siitä, että pääsisin lukemaan sen pian. Jotenkin kaikki muu vain on mennyt tämän kirjan edelle. Olen odottanut ikään kuin oikeaa hetkeä kirjan lukemiseen. No, ehkä lähes kahden vuoden kuluttua viimein on oikea hetki. Kirja on kerännyt paljon kehuja ja veikkaan, että Hain kiinnostava fantasiamaailma onnistuu tekemään minuun vaikutuksen. 

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Kirjablogimaailmassa kiitosta kerännyt Kinnusen esikoisteos on minulla vielä lukematta. Olen tosin kuunnellut romaanin alun Turun kaupunginkirjastolla Kinnusen itsensä lukemana kenties vuonna 2015. Olen myös lukenut Kinnusen kolmannen romaanin Pintin, joka ei tehnyt minuun erityisen suurta vaikutusta. Olen siis aika rohkea, kun uskallan olettaa pitäväni Neljäntienristeyksestä paljon enemmän. Pintti on kuitenkin jäänyt elämään ajatuksiini. Vaikkei teos lukuhetkellä säväyttänyt, huomaan ajattelevani siinä käsiteltyjä asioita usein. Ehkä Neljäntienristeys tekee saman vaikutuksen. Romaani aloittava synnytyskohtaus on ainakin jäänyt elävästi mieleeni.
Muokkaus 11.2.2020: Luin Neljäntienristeyksen. Kirja sai 4/5 tähteä, sillä koin kirjan aiheuttaman henkisen tuskan poistavan yhden tähden muuten hyvin ansioikkaasta romaanista.
Kazuo Ishiguro: Me orvot
Ole luonani aina ja Pitkän päivän ilta ovat olleet erittäin hyviä lukukokemuksia, joten toivon, että tämäkin Ishiguron romaani kolahtaa minuun. Ishiguro on kyllä siinä mielessä riski valinta, että jotkut hänen kirjansa eivät ole uponneet minuun sitten lainkaan: Haudattu jättiläinen meni ihan yli hilseen. Minulla on kuitenkin suuri usko tähän kirjaan! Olen ostanut sen jo monta vuotta sitten, joten olisi korkea aika saada se myös luetuksi.

Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni
Kelttifantasiaa ja siskojen välisiä suhteita kauniilla kielellä höystettynä. Eräs tuttavani kuvaili tätä kirjaa liian kaunokieliseksi, mutta minulle kuvailu oli pikemminkin suositus. Toivon, että kirja lumoaa minut tunnelmallaan. 

Margaret Atwood: Testamentit
Tosi monet ovat kuvailleet tätä kirjaa mukaansatempaiseksi romaaniksi, jossa on lukuimu kohdillaan. Eräs tuttavani jopa sanoi, että Testamentit on hauskin dystopiaromaani, jonka on koskaan lukenut. Odotan tältä kirjalta erityisesti lukuimun tuomaa lukunautintoa ja sitä kautta syntyvää viiden tähden arvosanaa.
Muokkaus 25.2.2020: Luin Testamentit. Kirja sai 4/5 tähteä, sillä vaikka tarina oli mukaansatempaisena ja helppolukuinen, en saanut hahmoista tunnetasolla kiinni.


Aloitin tämän bloggauksen innostamana Neljäntienristeyksen tänään. Palaan tähän bloggauksen sitä mukaa kun saan kirjat luettua ja vertaan odotuksiani todelliseen lukukokemukseen.

Viiden tähden kirjat ovat hyvin arvaamattoia tapauksia. Kun kirjan saa luettua, yleensä tietää heti, jos kyseessä on viiden tähden kirja. Annan lähes kaikille pitämilleni kirjoille neljä tähteä, koska yleensä kirjassa on aina joku pieni juttu, jonka takia se ei nouse aivan täydelliseksi lukukokemukseksi. Joskus sitten vastaan tulee kirjoja, jotka koskettavat sellaisella tasolla, etteivät minkäänlaiset ratoonaaliset mittarit riitä kirjan arviointiin. Silloin mennään puhdalla tunnetasolla ja kirjalle pamahtaa viisi tähteä alta aikayksikön. 


Viiden tähden kirjojen ennustaminen on myös hiukan surumielistä. Eikö kaikkien lukulistallani olevien kirjojen pitäisi yltää viiden tähden odotuksiin? Jos olen kiinnostunut kirjasta, eikö lähtokohtana pitäisi olla toive siitä, että se on seuraava lempikirjani?

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kirja voi olla hyvinkin lukemisen arvoinen, vaikka se ei yltäisi suosikkien joukkoon. Monet kirjat kolahtavat edes jollain tavalla, aiheeltaan, kirjoitustyyliltään tai oikean elämäntilanteen vuoksi. 

Saa nähdä, osuvatko nämä ennustukset lainkaan oikeaan!

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Kate Mortonin muhkea lukuromaani Salaisuuden kantaja vie lukijan keskelle Lontoon pommituksia


Ihastuin aikoinaan Kate Mortonin runsaisiin lukuromaaneihin, mutta kolmannen kohdalla olin jo lopen kyllästynyt hänen maneereihinsa. Kesti lähes neljä vuotta, ennen kun tartuin hänen teokseensa jälleen. Onneksi tartuin, sillä Mortonin neljän suomennos Salaisuuden kantana oli erinomainen vuoden aloitus. Kenties aikaa Mortonin muista kirjoista oli kulunut tarpeeksi kauan. Pystyin taas rakastamaan sukupolvet ylittävää mysteeritarinaa, jossa kaikki langat sidotaan lopussa kauniisti yhteen nippuun.

Kate Morton teki minuun vaikutuksen aikoinaan ensimmäisellä suomennoksellaan Paluu Rivertoniin. Hänen toisen suomennoksensa Salaisen puutarha imaisi mukaansa jopa ensimmäistä paremmin. Jo silloin tosin kritisoin Mortonin maneereja. Hänen tarinoissaan on aina vanha nainen, jolla on salaisuus. Se alkaa selvitä naisen sukulaisille joko hänen kuolemansa jälkeen tai hiukan ennen kuolemaa. Kaukaiset hetket, Mortonin kolmas suomennos, sai minut lopen kyllästymään tähän tyyliin. Minusta alkoi tuntui, että Morton kirjoittaa aina saman romaanin uudestaan, vaihtaen vain yksityiskohdat.

Joskus tällainen toisteisuus kuitenkin toimii. Neljännen Mortonin romaanin kohdalla tiesin jo, mitä odottaa. En edes harmistunut, että tarina lähti kunnolla käyntiin vasta noin sivulla 200. Kirjasta toiseen samankaltaisena toistuva juoni voi tuntua turvalliselta, varsinkin, koska Morton hallitsee vetävän kirjoitustyylin salat. Lisäksi hänen teoksensa ovat laadukkaasti suomennetuja. Mortonin kirjoissa pääsee hyvään lukuimuun, ja se jos mikä on lukemisen parasta antia.

Salaisuuden kantajan vanha nainen on Dorothy Nicholson. Hänen tyttärensä, kuuluisa näyttelijä Laurel Nicholson, on todistanut 16-vuotiaana, kuinka hänen äitinsä on tappanut miehen. Dorothy pääsi pälkähästä, sillä kaikki uskoivat Dorothyn vain puolustaneen itseään, mutta Laurel tietää toisin. Asiasta ei kuitenkaan puhuttu koskaan tapauksen jälkeen, joten Laurelia on jäänyt vaivaamaan, miksi hänen lempeä äitinsä syyllistyi sellaiseen tekoon. Dorothyn tehdessä kuolemaa Laurel käy läpi äitinsä vanhoja valokuvia ja tajuaa, ettei niissä ole lainkaan kuvia Dorothyn nuoruudesta. Kaikki, mitä hän tietää äidistään, on vasta ajalta, jolloin hän meni naimisiin ja sai kaikki viisi lastaan. 

Romaani palaa Dorothyn nuoruuteen. Hän on silloin Dorothy Smitham, 20-vuotias perheensä menettänyt nainen keskellä toisen maailmansodan Lontoota. Hän on saanut töitä varakkaan lady Gwendolynin seuraneitinä. Hänellä on myös rakastettu Jimmy, jonka hän haluaa pitää työnantajaltaan visusti salassa. Dorothy ihailee naapurissa asuvaa kaunista kirjailijan vaimoa Vivien Jenkinsä ja ilokseen huomaa, että he työskentelvät samassa vapaaehtoiskohteessa, sotilaiden ruokalassa. 

Laurel löytää äitinsä tavaroiden joukosta Peter Pan -kirjan ja valokuvan Dorothystä ja Vivianista. Hän arvelee, että Vivian oli hänen äitinsä läheinen ystävä. Mutta miksi hän tai perheen muut sisarukset eivät ole koskaan kuulleet Vivianista mitään?

Salaisuuden kantajan imu perustuu pitkälti siihen, että Dorothyn menneisyydestä paljastuu jatkuvasti lisää eriskummallisia asioita. Niistä on vaikea kirjoittaa ilman, että pilaa koko lukukokemuksen muilta. Yli kuudensadan sivun mittaisessa romaanissa ehditään rakentaa juonta hyvin hartaasti, kohti lopun paljastuksia, joita kaikkia en edes osannut arvata.

Yleensä Mortonin romaaneissa vanhan naisen menneisyys on huomattavasti kiinnostavampi kuin nykyisyydessä elävän naisen elämä. Tässä romaanissa olisin kuitenkin halunnut tietää enemmän Laurel Nicholsonista. Hän on kuuluisa näyttelijä, jonka tutkimustyötä häiritsee se, että hänet tunnistetaan jatkuvasti kadulla. Samalla kyllä Dorothyn elämä toisen maailmansodan pommitusten keskellä on kiinnostavaa. Hänen tarinansa kietoutuu Vivianiin, mutta ei ihan sillä tavalla, kuin alun perin annetaan ymmärtää.

Pidin tässä romaanissa erityisesti siitä, kuinka se viilaa lukijaa linssiin. Salaisuuden kantaja onnistuui saamaan minut epäilemään omaa havainnointikykyjäni. Jossain vaiheessa tajusin, ettei tiettyjä asioita oikeasti ole suoraan kerrottu kirjan sivuilla, ja lopulta sainkin huomata, että tämä huomio oli tärkeä. 

Salaisuuden kantaja on erinomainen, mukaansatempaiseva lukuromaani, joka onnistui pitämään otteessaan viimeisiin sivuihin asti. Morton osaa kirjoittaa elävästi menneisyydestä ja rakentaa sukupolvet ylittävän mysteerin, jonka ratkaisun lukija haluaa selvittää. Salaisuuden kantaja ei enää toista tismalleen samaa Mortonin kaavaa, vaan tarjoilee lukijalle jotain uutta, jotain mitä voi jopa vähän pureskella.

Tämä olisi ollut viiden tähden romaani, ellei tekstissä olisi välillä ollut turhauttavaa tiedon pimittämistä. Hahmon esimerkiksi kerrottaan sanovan jotain tärkeää, mutta lukijalle ei kerrota, mitä hahmo sanoi. Romaania olisi myös voinut vähän lyhentää. Joskus kuvailtiin pari kolme sivua jotain ihan muuta ennen kun päästiin asiaan. Tunnelman luominen on tärkeää, mutta vähempikin olisi riittänyt.

Lopuksi mainitsen vielä muutaman spoilereita sisältävän asiaan. Tekstin saa esiin maalaamalla. SPOILERIT ALKAVAT. Romaanin alussa lukijan annetaan uskoa, että menneisyyden kolmesta merkittävästä hahmosta Dorothysta, Vivianista ja Jimmystä kaksi on kuollut: Vivian ja Jimmy. Aloin epäillä jossain vaiheessa romaania, ettei kukaan ole oikeasti kuollut. Kun Vivianin ja Jimmyn romanssi alkoi kehittyä, minulle heräsi epäilys, että Vivian ja Jimmy ovat vaihtaneet sodan aikana henkilöllisyyksiään ja aloittaneet uuden elämän. En kuitenkaan keksinyt, miksi he olisivat lähettäneet Dorothylle nimettomän kiitoskortin. Lopulta kuitenkin paljastui, että ainoa, joka on kuollut, onkin Dorothy ja että Vivian on ottanut Dorothyn henkilöllisyyden itselleen. En ollut arvannut tätä, mutta pidin käänteestä tosi paljon. Se muutti näkökulmaani koko romaaniin. Olin nimittäin jo pitkään miettinyt, miksi lukijan pitäisi olla Dorothyn puolella, sillä Dorothy ei ole kovin pidettävä hahmo. Olikin kiinnostavaa, että nainen, jonka on koko ajan luullut olevan Laurelin äiti, onkin ollut kuollut jo pitkän aikaa. Pidin myös erittäin paljon siitä, miten romaani rakensi Dorothyn ja Vivianin suhteen ja sen laadun paljastumisen. Ehdin romaanissa jo hyvin pitkälle ennen kun tajusin, että vaikka Dorohty kuvailee ystävyyttään Vivianiin hartaasti, lukija ei ole vielä todistanut yhtään kohtausta, joissa heidän hyvä ystävyytensä kunnolla näytettäisiin. Lopulta paljastuikin, että ystävyys oli silkkaa Dorothyn kuvitelmaa.  SPOILERIT LOPPUVAT.

KATE MORTON: SALAISUUDEN KANTAJA
ALKUPERÄINEN NIMI: The Secret Keeper
SIVUJA: 669
KUSTANTANUT: Bazar
JULKAISTU: 2012 (suom. 2016) 
SUOMENTANUT: Hilkka Pekkanen
MISTÄ MINULLE: Löysin kirjaston vaihtohyllystä pari vuotta sitten.

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Vuoden 2019 aikana loppuun käytetty kosmetiikka


Vuoden 2019 alussa tein yhden uuden vuoden lupauksen. Päätin kerätä kaikki vuoden aikana käyttämäni kosmetiikan talteen ja katsoa vuoden kuluttua, kuinka paljon kosmetiikkaa olen käyttänyt. Vuosi on nyt kulunut. Sen kunniaksi kaivoin vaatekaappini perältä kassin, jonne olin tuotteet kerännyt. Luvassa on kirjabloggaajan piipahdus kauneus- ja muotiblogien puolella, kun tarkastelen sitä, minkälaisia tuotteita oikeasti käytän ja miksi.

Year of Empties tai vuoden aikana loppuun käytetyt tuotteet/kosmetikkaa on haaste, joka on pyörinyt kauneus- ja muotibloggaajien tai tubettajien parissa jo vuosia. Tätä bloggausta kirjoittaessani huomasin, että jotkut keräävät jopa kuukauden aikana loppuun käytettyjä tuotteita bloggauksiinsa. Ideana on kerätä talteen ne tuotteet, jotka oikeasti käyttää loppuun ja esitellä ne yleisölle. Yleensä loppuun asti käytetyt tuotteet ovat oikeasti hyviä ja siksi suosittelemisen arvoisia.

Mitä on mukana, mitä ei ole mukana?


Laitoin säännönmukaisesti talteen kaiken kosmetiikaan, jonka käytin loppuun vuoden 2019 aikana, eli meikit, meikinpoistoaineet, ihonhoitotuotteet ja peseytymistuotteet. Keräsin talteen myös vanhaksi tai kuivaksi menneen kosmetiikan.

Mukana ei ole hammastahnaa, sillä en miellä sitä kosmetiikaksi eikä minulla ole sen suhteen ollut koskaan runsaudenpulaa: käytän aina yhden tuubin loppuun ja ostan sitten uuden. Mukana ei myöskään ole Bepanthen-voidetta, jota käytän vuoden aikana 1–2 tuubia, syy on sama kuin hammastahnassa. Mukana kuitenkin on yksi ihoon käytetty lääkevoide, jonka käyttö oli poikkeuksellista ja, no, satuin heittämään sen pussiin muiden tuotteiden joukkoon.

Mukana ei myöskään ole kasvonaamioita eikä pienissä näyteläpysköissä olleita tuotteita, joita käytin vuoden aikana jonkin verran. Laitoin ne suoraan roskiin.

Miten käytän kosmetiikkaa?


Olen meikannut teini-ikäisestä lähtien. Meikkaaminen alkoi aknen seurauksena, sillä halusin piilottaa finnit. Sen päälle aloin myös kiinnostua silmä- ja huulimeikistä, joista tuli pian osa päivittäistä meikkirutiiniani. Ihoni huononi ja meikin käyttö lisääntyi: mitä enemmän tarvitsin ihomeikkiä, sitä enemmän koin tarvitsevani silmä- ja huulimeikkiä tuomaan piirteeni esiin paksun meikkivoidekerroksen alta.

Missään vaiheessa en ole ollut poskipunan, aurinkopuuterin tai kulmameikin käyttäjä. Poskipuna ja aurinkopuuteri tuntuivat vain korostavan ihon epätasaisuutta, ja olen aina kokenut, että kulmakarvani ovat hyvät ilman meikkaamista. Edes 2010-luvun lopun erittäin dramaattinen kulmakarvamuoti ei saanut minua vahvistamaan kulmiani. 

Vuonna 2018 söin viimein isotretinoiinikuurin (tunnetaan muun muassa kauppanimellä Roaccutan) akneen. Ihoni on ollut sen jälkeen tosi hyvässä kunnossa. Samaan aikaan kun ihoni parani, intoni hoitaa sitä kasvoi. Ennen olin keskittynyt vain siihen, että finnit vähenisivät, mutta nyt aloin kiinnostua siitä, miten saisin ihoni pysymään kirkkaan ja terveen näköisenä kuurin jälkeen. Innostuin korealaisesta ihonhoidosta, vaikken mennyt siinä ihan äärimmäisyyksiin. Otin Koreasta muutaman vinkin, mutta vältin yli kymmenen tuotteen ihonhoitorutiinit. 

Tällä hetkellä eniten kosmetiikkaa kuluu ihonhoitoon. Se on tärkeämpää kuin meikkaaminen. Saatan nykyään lähteä talosta ulos ilman meikkiä, mikä on uskomattoman vapauttavaa, sillä ainakaan kymmeneen vuoteen en kokenut sen olevan mahdollista. Oloni saattaa olla ilman meikkiä "huolittelematon", mutta se on pientä verrattuna siihen, että aiemmin ilman meikkiä koin, etten mitenkään pysty olemaan ihmisten ilmoilla. 

En tällä hetkellä käytä meikkivoidetta, puuteria, poskipunaa tai aurinkopuuteria. En ole koskaan käyttänyt hajuvesiä. Yleensä meikkiini kuuluu pohjustusvoide (joka tasoittaa ihoa ilman että päälle laittaisi meikkivoidetta), peiteväri (yleensä vain silmien alle), kevyt BB-voide (jos haluan lisää peittävyyttä), luomiväri, ripsiväri, eyeliner (jos on aikaa), väritön kulmavaha ja joku huulituote. Kiireisinä hetkinä jätän kaiken ihomeikin pois. Käyttämäni meikin määrä on parin viime vuoden aikana vähentynyt huomattavasti.

Ihonhoitoon käytän tällä hetkellä puhdistustuotteita, kasvovettä, kosteutustuotteita ja muutamaa seerumia. Muun kehon kosteutusta tarvitsen vain harvoin, joten kosteusvoidetta kuluu vähän.

Mielestäni käytän kosmetiikkaa kohtalaisen määrän. En kuulu näihin, jotka tarvitsevat vain shampoon, saippuan ja hammastahnan, mutta en myöskään käytä kosmetiikkaa yhtä paljon kuin muotibloggaajat. Siksi olikin mielenkiintoista vuoden alussa viimein kumota tyhjät kosmetiikkapurkit lattialle ja katsoa, kuinka paljon tuotteita on kulunut. Alla video aiheesta.


Vuoden aikana sain loppuun yhteensä 53 tuotetta. Osan tuotteista olin aloittanut jo vuoden 2018 aikana, jotkut jopa aiemmin. Vuoden aikana käytin myös tuotteita, jotka kuluivat loppuun aivan tammikuun alussa. En laskenut niitä mukaan. Mukana ovat vain ne tuotteet, joista en onnistunut tiristämään mitään ulos vuoden loppuun mennessä.

Katsotaanpa tuotteita tarkemmin


Kaksi Rexonan deodoranttia, tuoksuina stress control ja cotton dry, 50ml kumpikin
Stress control on edelleen ehkä lempideodoranttini tuoksun perusteella, mutta sitä ei saa lähikaupastani, joten ostin cotton dryn testiin vuoden aikana. Se täytti tehtävänsä, mutta silti haikailen stress controlin perään. (Ostin sen muuten alun perin vitsinä, sillä minulla oli hyvin stressaava elämäntilanne meneillään.) Kesällä käytin myös himalajansuolasta valmistettua suoladeodoranttia, joka vähensi nestemmäisten deodoranttien käyttöä.


Mizon All In One Snail Repair Creamia 120 ml, 35 ml (tuubi) & 30 ml 
Tästä on tullut vakiotuotteeni. Korealainen etanavoide tekee ihmeitä iholleni. Aina kun tuote loppuu, ostan uuden. Joskus vanhan ja uuden tuotteen väliin tulee pitkä tauko ja huomaan sinä aikana, että ihoni näyttää tylsältä. Tuote tasoittaa ihoa ja saa sen näyttämään pirteältä.

Mizon Good Night White Sleeping Mask 50 ml
Ostin tämän yövoiteen erään conin korealaisen kosmetiikan myyntipisteeltä. Käytin tuotteen loppuun, mutta en todennäköisesti osta sitä lisää. Tuoksu oli lääkemäinen enkä huomannut ihossani mitään muutosta. Tuote lupaa ihon pigmenttimuutosten tasoittumista, mutta omat maksaläiskäni pysyivät ennallaan.

Viisi kynsilakkaa ja yksi pohjalakka
Malava, Cubus, L'Oréal & Essie
Suurin osa näistä lakoista oli jo vuosia vanhoja ja olisi pitänyt heittää ajat sitten pois. Käytin niitä vielä pari kertaa, totesin lakan muuttuneen huonoksi ja päätin sitten laittaa pois. Jokaisen pohjalla on vielä hiukan lakkaa, mutta lakan sivellin ei yllä sinne. Mukana on myös Essien pohja- ja päällyslakka. En voi lakata kynsiä ilman pohjustusta ja päällystystä ja käytän loppuun yhden pohja- ja päällyslakan näköjään noin vuodessa.


Pirkka Face Q10 silmänympärysvoide 15 ml
Hintaa tällä on noin viisi euroa ja koen saavani sillä todellakin rahalleni vastinetta. Rakenteeltaan voide muistuttaa sen verran paljon perusrasvaa, että välillä olen miettinyt, onko tämä vain erilaisessa purkissa myytävää käsirasvaa. Olen kuitenkin käyttänyt tätä ihan tyytyväisenä, sillä sitä saa lähikaupasta. Tämä ei mikään tehovoide ikääntyvälle iholle, tai ainakin sellainen olo minulla on, mutta 27-vuotiaana olen toistaiseksi voiteeseen tyytyväinen. Ehkä vanhempana pitää hankkia tujumpi tuote.


Lumene [Valo] Nordic-C Glow Boost Essence 50 ml & 30 ml
Tästä tuotteesta ihonhoitoni alun perin lähti. Sain yhden pakkauksen ilmaiseksi ja tykkäsin lopputuloksesta niin paljon, että olen käyttänyt tuotetta siitä lähtien. Ostan aina uuden, kun edellinen loppuu. Mikään muu tuote ei kirkasta ihoani yhtä hyvin. Tuote taitaa olla erittäin suosittu, sillä se on usein loppunut kaupasta, kun menen ostamaan sitä. Tämä on myös yksi harvoista tuotteista, joiden tuoksusta pidän. Se on raikas ja mieto. Yleensä haluan tuoksuttomia tuotteita.

Mizon Snail Repair Intensive Ampoule 30ml
Lisää korealaisia etanatuotteita. Eräs tuttavani oli tosi epäileväinen, kun huomasi, että käytän etanatuotteita, mutta kun hän kuuli, että Mizonin tuotteita saa tilattua Yliopiston Apteekista, hän rauhoittui. Tämä seerumi toimii yhdessä Mizon All In One Snail Repair Creamin kanssa, mutta en käytä sitä niin uskollisesti kuin creamia. Välillä hankin uuden purkin, välillä en. Vuonna 2019 kului näköjään yksi puteli.

Maybelline Fit me -peiteväri
Tämä on yksi parhaista edullista peiteväreistä, joita olen onnistunut löytämään. Rakenne on hiukan vetinen mutta samalla peittävä, mikä mahdollistaa tuotteet monipuolisen käytön. Olen tyytyväinen tulokseen ja olisin ostanut tuotteen heti uudestaan, ellei minulla sattunut olemaan meikkilaatikossani muita peitevärejä odottamassa käyttövuoroaan.

Maybelline The Eraser Eye
Olin pitkään halunnut kokeilla tätä peiteväriä, koska olin nähnyt siitä paljon kehuja internetissä. Kun viimein löysin sen kaupasta, siitä oli vain huonoja sävyjä jäljellä. Ostin liian tumman sävyn, mutta kesän ja rusketuksen jälkeen pystyin käyttämään peitevärin loppuun. Voisin hankkia tämän uudestaan, mutta oikeassa sävyssä. Tuotteen levityssieni oli kiva, mutta tuote tuntui kuluvan tosi nopeasti loppuun.


Carbalan perusvoide 30g
Ainoa kehon kosteusvoide, joka kului loppuun vuoden aikana. Vartalovoidetta ei minulla kulu. oikein muualle kuin käsiin. Tykkään siitä, että tuote on hajustamaton. Se myös sopii akneen taipuvalle iholle, joten käytin voidetta joskus kasvoissanikin.


Nyx Lingerie mattahuulipuna, sävy Exotic
Vuoden huulipunani. Käytin tästä vihoviimeisetkin pisarat. Sävy sopii ihooni ja tyyliini erinomaisesti ja mattaominaisuuden ansiosta väri pysyy pitkään. Minulla on jo uusi puteli käytössä.

Hydracolor värillinen huulirasva, sävy 46
Muun muassa apteekeissa ja Stockmannin kosmetiikkaosastolla, yleensä siinä kassan vieressä, myynnissä oleva värillinen huulirasva on osoittautunut erinomaiseksi tuotteeksi. Syvänpunainen väri piristää ilmettä hetkessä eikä sen laitto vaadi peiliä, sillä huulirasvamaisen koostumuksen ansiosta levitys on superhelppoa. Minulla on varmaan jo kolmas huulirasva menossa, mutta vain yhden sain loppuun vuoden 2019 aikana. Tämä huulirasvani on aina laukussani.


Lush Ro's Argan Body Conditioner
Innostuin jonkin aikaa sitten Lushin tuotteista ja tulin ostaneeksi tällaisen tuotteen, jonka käyttötarkoituksesta en edelleenkään ole ihan varma. Se on jonkinlainen kosteusvoide, jota käytetään suihkussa. Luulin tuotteen olevan normaali vartalovoide, joten käytin sitä niin ja ihmettelin, miksi tuote jää klähmäiseksi iholle ja tuoksuu todella voimakkaasti. (Enkä edes tajua, miksi menin ostamaan vartalovoiteen, kun en sallaista tarvitse.) Lopulta tajusin, että tuotetta pitää käyttää suihkussa vähän suihkusaippuan tavoin. En tykännyt tuotteen käyttötavasta, joten käytin sen loppuun vain loppuunkäyttämisen takia enkä aio ostaa tuotetta uudestaan. Tuoksu oli jopa suihkussa liian voimakas.


Lush Enzymion Facial Moisturaiser
Sen sijaan tämä Lushin tuote on päässyt suosikkieni joukkoon. Tuote tuoksuu hyvin miedosti joltain raikkaalta. Sen rakenne on sopivan kevyt akneen taipuvalle iholle eikä se jätä ihoa rasvaiseksi. Olen käyttänyt näitä jo neljä tai viisi purkkia, joista kaksi sain loppuun vuoden 2019 aikana. Aion jatkaa tuotteen käyttöä, ellei ihoni jotenkin muutu. 


Pirkka Suolavesisuihke
Hiukseni ovat erittäin liukkaat, joten tarvitsen niihin joskus karheutta purkista. Tuote on toiminut mielestäni aivan yhtä hyvin kuin kalliit suolasuihkeet.


Catrice Eye'Matic Dip Liner
Halpismerkki, joka kuivui sekunnissa ja jonka levitys oli vaikeaa. Ei jatkoon.

Nyx Super Skinny Eye Marker
Tästä olisi pitänyt reklamoida, mutta se jäi tekemättä. Kun nimittäin avasin pakkauksen, tuote oli kuivunut. Yritin herätellä sitä henkiin vedellä, mutta lopulta se piti laittaa pois. Muutaman käyttäkokeilun perusteella kynä oli kaiken lisäksi liian paksu minulle.

Eyeliner, jonka kaikki merkinnät ovat kuluneet pois, joten en tiedä, mikä se on
Tämä eyeliner täytti tehtävänsä erinomaisesti ja kulmikkaan muotoilun ansiosta oli helppokäyttöinen. En ole kuitenkaan ostanut sitä uudestaan, sillä meikkikokoelmissani oli vielä monia muita eyelinereitä. En tiedä, hankinko tätä uudestaan, sillä se oli muistaakseni hintava.


Avitcid 0,025 %
Isotretinoiinikuurin jälkeiseen hoitoon käytetty lääkevoide parantamaan hoidon tulosta. Ainoastaan reseptillä. Kuivattaa ihoa tosi paljon, mutta se oli tarkoituskin.

Perinteinen Luomu Suihkusampoo 500 ml
Luonnonsuojelupuuskassani ostin ekologisen suihkusaippuan, joka kestikin sitten tosi pitkään. Tuote oli hiukan mäntysuopamainen, joten kaikki eivät välttämättä siitä tykkää. Minä tykkäsin siitä, ettei tuotteessa ollut mitään tuoksuja. Olen sen jälkeen tosin ostanut toisenlaisen suihkusaippuan, sillä tämän tuotteet vintage-tyyli ei vedonnut minuun. Se on ehkä hiukan liian heteroperhekeskeinen makuuni.

Radisson SAS Bath Foam (hotellin pikkupakkaus)
Nämä kaksi pientä vihreää purkkia olivat tosi vanhoja hotellisaippuoita, jotka löysin siivotessani. Päätin käyttää ne. Tuoksu oli todella voimakas. Sain nostalgiatripin lapsuuden hotelliöihin.

Lancaster Gate Hotel Shampoo & Conditioner (hotellin pikkupakkaus)
Vuoden 2017 Lontoo-reissulta mukaan lähtenyt hotellihuoneen shampoo. Toimi niin hyvin kuin hotellishampoo odottaakin toimivan.

Rikki mennyt matkapakkaus jotain suihkusaippuaa
Olin loppuvuodesta reissussa Alankomaissa ja pakkasin sinne pesuaineita. Matkan aikana yksi pesuainepurkki meni rikki. Oli tosi kivaa pestä kaikki kosmetiikkapakkauksen hotellihuoneen vessassa. Heitin Suomessa rikki menneen pakkauksen muiden pakkausten joukkoon.


L'Esprit Des Fleurs Luxury Soap
Ostin tämän nestasaippuan Sokoksen tarjousviikolta. Saippuapurkin sisällä oleva ruusu teki minuun vaikutuksen, mutta kun saippua kökötti vessassani monta kuukautta, se alkoi tuntui liian imelältä tyyliini. Saippuasta minulla ei ole mitään ihmeellistä sanottavaa. Se oli ihan hyvä, mutta todennäköisesti ostan jotain muuta seuraavaksi. 

Asuin Helsingissä vuoden aikana kolme kuukautta ja käytin siellä loppuun nestesaippuan, jonka unohdin ottaa talteen.


XZ Aito Shampoo 250 ml, 3 kpl
Määrästä voi päätellä, että olen tykännyt shampoosta. Ei tämä mitään ihmeellistä ainetta ole ollut, mutta en ole vihannut lopputulosta, joten kaupassa kiireiseinä nappasin monta kertaa vanhan hyväksi havaitun tuotteen mukaan.

XZ Teepuu shampoo 250 ml
Tästä oikeastaan pidän vielä enemmän kuin edellisestä. Teepuun tuoksu on tarpeeksi mieto ja hiusten lopputulos todella puhdas ja ilmava. Tätä ei vain saa niin useasta kaupasta kuin Aitoa.

Ole hyvä Shampoo Kanerva-lime 350 ml
Sain tämän joululahjaksi. Tuote tuntuu ensiksi hassulta, sillä se vaahtoaa hyvin vähän. Siitä huolimatta hiukset puhdistuivat. Tuoksu oli jännä: se tuoksui pestessä hiukan Coca-Colalta, mutta ei jättänyt mitään tuoksua hiuksiin niiden kuivuttua.

Ole hyvä Shampoo Hajusteeton 350 ml
Halusin kokeilla Ole hyvä -merkkiä myös hajusteettomana. Tykkäsin edelleen pesutuloksesta, mutta shampoo alkoi lopulta kuivattaa päänahkaani. Hiukset olivat kuitenkin sen verran kivan ilmavat, että harkitsen ostavani tätä shampoota uudestaan, mutta käyttäisin sitä vain pari kertaa viikossa.

Lisäski muistan käyttäneeni vuoden aikana XZ Niittyvilla Shampoota, josta en tykännyt yhtään. Se sai hiukseni elottomiksi ja jätti rasvaisen tuntuisiksi. Olen kai hukannut pakkauksen Helsingissä asumiseni aikana.


L'Oreal Elvitan Total Repair 5 hoitoaine 200 ml
Lopputulos tällä hoitoaineella on oikein hyvä, mutta tuoksu oli aika kemiallinen ja voimakas. En aio ostaa tätä tuotetta uudestaan, vaan yritän etsiä luonnonmukaisemman hoitoaineen. 


Garnier SkinActive Michellar Cleansing Water 400 ml & 100 ml
Misellivesi on kerännyt viime aikoina huomiota kosmetiikkamaailmassa. Minäkin tykästyin sen helppouteen. Sain meikin pois kädenkäänteessä. Käytin ensiksi yhden pienen purkin testiksi ja sitten ostin suuren. Tällä hetkellä käytössä on toinen suuri pakkaus, joka on jo puolessa välissä.

Nivea Soothing Toner for dry skin 200 ml
Ostin tämän lähikaupasta hädän hetkellä ja kaduin ostosta melkein heti. Kasvovesi ei tehnyt iholleni mitään. Ihan kuin pelkkää vettä olisin käyttänyt. Tuote on tarkoitettu kuivalle iholle ja ihoni oli kuiva ostohetkellä, mutta ehkä se on tarkoitettu sellaiselle käyttäjälle, jonka iho on ollut kuiva vuosia. 


Suurin osa näistä ripsiväreistä ovat vanhoja, jotka päätin viimein laittaa pois. Jostain syystä minun on ollut vaikea laittaa ripsivärejä pois, sillä kuvittelen tarvitsevani tyhjiä pakkauksia johonkin.

Max Factor Lash Crown Waterproof
Harjassa on oma erillinen tupsu vaikeille kohdille, mutta en tarvinnut tupsia kertaakaan. Se oli pikemminkin tiellä.

Max Factor False Lash Effect Waterproof
Näitä olen käyttänyt jo lukiosta saakka. Välillä kokeilen jotain muuta merkkiä, mutta palaan lähes aina tähän. Ripsivärin harja tuntuu olevan minun silmilleni juuri sopivan kokoinen.

Lumene Nordic Chic Full-on Curl Mascara Waterproof
Oikeastaan Lumenen Nordic Chick -ripsiväri oli ennen suosikkini, jopa parempi kuin edellä mainittu Max Factorin ripsiväri. Lumene meni kuitenkin uudistamaan ripsivärinsä harjan. Se on nyt ikävän lötkö, minkä vuoksi sitä on vaikea hallita. Olen harmitellut ripsivärin uudistumista sekä siskoni kanssa että lukuisien anonyymien viestittelijöiden seurassa Jodelissa. 

Max Factor Masterpiece Waterproof
Tämän harja on aika samanlainen kuin Lumenen vanha harja, mutta en tykännyt siitä yhtä paljon kuin Lumenesta. Ihan hyvä perusripsari, jonka olen ostanut joskus ennenkin. 


Aurinkorasvoja olisi saanut mennä enemmänkin kesän aikana. Ostin kesällä muutaman uuden aurinkorasvan, joita en saanut loppuun kesän aikana. Uskon viimein löytäneeni kasvoille sopivan aurinkorasvan, joka ei jätä jälkeensä rasvaista oloa. 

Cian Sun Spray Invisible 250 ml, suojakerroin 20
Tämän aurinkovoiteen rakenne on öljyinen ja sitä suihkutetaan iholle. Voiteesta jäi kevyt olo ja koin että sen suoja riitti minulle. En ainakaan kertaakaan palanut kesän aikana. Tuote on ostettu jo monta kesää sitten.

Garnier Ambre Solaire 50 ml, suojakerroin 50
Ostin tämän kesällä 2018 kun olin kesälomamatkalla Alankomaissa eikä minulla ollut käsimatkatavaroihin kelpaavaa aurinkorasvaa. Tarvitsin suojausta isotretinoiinikuurin takia, sillä se tekee ihon erityisen herkäksi auringolle. Tuote tuoksui erittäin voimakkaasti, joten näin tuoksuherkkänä sen käyttö varsinkin kasvoihin oli vaikeaa. En kuitenkaan palanut! Käytin tuotteen loppuun kesällä 2019.

Kicks Gone baby gone... Eye Makeup Remover 
Ostin tämän vedenkestävän silmämeikinpoistoaineen alkuvuodesta Helsingistä Kicksin omasta liikkeestä. Pakkaus oli kaunis ja ylellinen, mutta hinta ei mikään kauhean korkea. Olisiko ollut 8 euroa. Samalla hinnalla olisi saanut esimerkiksi Lumenen silmämeikinpoistoaineen ja olisinpa ostanut sen, sillä en tykännyt tästä yhtään. Tuotetta piti käyttää todella paljon, jotta silmämeikki oikeasti lähti. Vesi ja öljy eivät sekoittuneet ravistaessa kunnolla, joten vedenkestävän meikin poisto oli vaikeaa.

Ostin tämän joskus helmikuussa. En lainkaan muista, mitä käytin ennen sitä. Pakko minun on ollut jotain silmämeikinpoistoainetta käyttää, mutta missä se on? Unohdnko haasteen silloin?

Garnier SkinActive Eye Make-Up Remover 2in1
Kun muutin kolmeksi kuukaudeksi Helsinkiin, ostin ensimmäisellä kauppareissullani vedenkestävän silmämeikin poistoaineen, sillä edellinen oli juuri loppunut. (Luojan kiitos!) Tämä Garnierin tuote on yleensä ainoa, jota myydään marketeissa. Mielestäni tuote on ihan ok, mutta se vaikuttaa jotenkin nuhruiselta. Meni se hyvin yhden työharjoittelun ajan.

Keräsin lopulta yhteensä 53 kosmetiikkapakkausta. Lisäksi epäilen unohtaneeni kerätä talteen ainakin yhden shampoopullon, yhden käsisaippuapullon sekä yhden pullon silmämeikinpoistoainetta.


Tuotteiden kierrätys

Tämän bloggaukden kirjoittamisen jälkeen vien lähes kaikki pakkaukset muovin- tai lasinkeräykseen. Joitain tuotteita en onnistunut pesämään tarpeeksi hyvin tai ne on valmistettu sekamateriaaleista niin, etten onnistunut purkamaan pakkauksia osiin, joten lajittelen ne sekäjätteeseen, joka poltetaan energiaksi. Ripsivärien harjasosat lahjoitan eläinhoitolaan, Lushin pakkaukset säästän Lushin omaa kierrätystä varten ja muutaman pienen pakkauksen säästän matkustusta varten.

Miksi minä haastoin itseni tähän?

Olen vuosia tykännyt meikkaamisesta. Yhdessä vaiheessa minulla oli tapana rentoutua meikkiosastoilla testaamassa erilaisia meikkejä ja aika usein mukaan lähti jotain uutta. Vuoden 2018 aikana aloin kuitenkin kokea, että minulla on liikaa tavaraa. Minulla alkoi loppua tila kylpyhuoneesta. En halunnut heittää tuotteita roskiin, sillä suurin osa oli vielä käyttökelposia. Päätin sen sijaan, että olisin vuonna 2019 tietoisempi siitä, miten käytän kosmetiikkaa. Päätin, etten saisi ostaa uutta kosmetiikkaa, ellei se oikeasti loppunut. Esimerkiksi ainoan ripsivärin loppuessa ostaisin uuden. Halusin myös ottaa selvää, kuinka paljon käytän kosmetiikkaa. Kuinka paljon oikeasti tarvitsen sitä?

Alun perin haaste lähti liikkeelle hauskana kokeiluna. Alkuvuoden aikana haaste tuntui kuin peliltä: sain tyydytystä siitä, kun sain käytettyä loppuun jonkun tuotteet, pesin ja kuivasin sen ja laitoin vaatekaapissa olevaan kestokassiin talteen. Alkuvuoden aikana myös unohdin haasteen ostolakkopuolen kerran: ostin uuden luomiväripaletin. Tämän jälkeen ryhdistäydyin enkä enää ostanut mitään ylimääräistä. En kerännyt listaa ostamistani tuotteista, mutta muistelemalla pystyn sanomaan, että ostin ainakin yhden ripsivärin, yhden värillisen huulirasvan, muutaman kasvoseerumin, shampoota, hoitoainetta, aurinkorasvaa ja kasvojenpesuaineen.

Loppuvuodesta haasteeseen alkoi tulla myös hiukan vakavampi sävy. Olin nimittäin huomannut, kuinka vähän kosmetiikkaa loppujen lopuksi käytän. Mietin paljon ankarammin kulutustottumuksiani. Miksi olen aiemmin ostanut jatkuvasti uutta, kun minulla on ollut todella paljon vanhoja hyviä tuotteita? Minulla on jo tarpeeksi. Minulla on oikeastaan liikaa.

Nykypäivän kapitalistinen kulutusyhteiskunta yrittää jatkuvasti luoda tarpeita, joita kuluttajalla ei ole ennen ollut. (Mietin myös paljon sanaa kuluttaja. Se pitää sisällään ajatuksen, että tuotteita kuuluu kuluttaa.) Lähtökohtaisesti kaikki meikki on tarpeetonta, ainakin elonjäämisen kannalta. Haluan silti käyttää sitä, sillä olen jonkin verran kiinnostunut ulkonäöstäni. Kosmetiikkateollisuus haluaa saada minut uskomaan, etten voi olla kaunis ilman heidän tuotteitaan. He haluavat, että ostan viidennen luomiväripaletin, sillä juuri siinä olevat sävyt saavat minut viimein näyttämään yhtä hyvältä kuin mainoksessa oleva julkkis. 

Vuoden aikana ymmärsin selvemmin, että kosmetiikka kuluu erittäin hitaasti. Olen nyt yli vuoden käyttänyt lähtökohtaisesti yhtä samaa luomiväripalettia ja vasta nyt yhdestä sävystä on alkanut pohja näkyä. Käytin erästä huulipunaa päivittäin vielä yli kuukauden sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran ajattelin sen "loppuneen". Minun ei tarvitse ostaa viidettä luomiväripalettia tai kuudennetta huulipunaa, sillä en millään ehdi käyttää niitä loppuun.

Tajusin vuoden aikana, että en minä edes ostaisi uutta luomiväripalettia. Ostaisin ajatuksen siitä, että minulla voisi olla mahdollisuus näyttää paremmalta sen paletin avulla. Laittaisin rahani mielikuvaan.

Vuoden aikana opin arvostamaan sitä, mitä minulla jo oli. Olin onnistunut keräämään itselleni aika hyvän kokoelman meikkejä. Oli aika oikeasti käyttää niitä.

Tämä haaste sai minut pohtimaan sitä, miten voin välittää ulkonäöstäni ilman, että lankean markkinoinnin ansoihin. Haluan olla yhä aikaa kiinnostunut ulkonäöstäni ja tietoinen niistä valinnoista, joita teen sen eteen. Olen kiinnostunut siitä, miten presentoin itseni muulle maailmalle. Olen myös kiinnostunut laittautumaan erilaisiin tilaisuuksiin ja leikittelemään ulkonäölläni. En vain enää halua kuvitella, että satunnaisilla tuoteostoilla pystyisin muuttamaan koko elämäni. Uuden tuotteen osto vaikuttaa pankkitilini saldoon, kylpyhuoneeni meikkilaatikkoon ja hiilijalanjälkeeni, mutta ei oikein muuhun.

Jatkan haastetta vuoden 2020 ajan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...