perjantai 14. helmikuuta 2020

Kolme lapsuuden suosikkia

Sunnuntaina 9.2.2020 vietettiin Lukurauhan päivää. En itse lukenut tuona päivänä sivuakaan fiktiivistä tekstiä, mutta juhlistin kirjallisuutta osallistumalla viikonlopun aikana erään kirjaston vanhan kirjan päivään. Kirjasto myi poistokirjojaan polkuhintaan ja tarjoili samalla kävijöille ilmaiseksi kahvia, teetä ja pullaa. Vaikka aloitin vuoden alussa eräänlaisen kirjanostolakon, päätin mennä katsomaan, mitä siellä on tarjolla.

Tein alkuvuodesta lupauksen, etten osta uusia kirjoja kuin tietyin ehdoin. Yksi niistä ehdoista koskee harvinaisia kirjoja, joiden kohdalla epäilen, etten välttämättä löydä niitä myytävä uudestaan, en ainakaan kovin helposti. Niinpä kirjastojen poistomyynnit voivat olla todellisia aarreaittoja. 

Keskityin kirjastossa erityisesti lasten- ja nuortenkirjojen poistoihin. Olen viimeisen parin vuoden aikana ostanut hyllyyni vanhoja lapsuuden suosikkejani ja etsiskelin niitä nytkin. Silmääni osui kolme kirjaa, jotka muistan lapsuudesta vahvasti ja päätin hankkia ne. Hintaa jokaisella kirjalla oli 20snt/kpl!

Maijaliisa Dieckmann: Ram löytää synnyinsijansa

Ala-asteen historiantuntien innoittamana innostuin paleofiktiosta. Löysin genrensä kenties tunnetuimman teoksen Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaanin vasta parikymppisenä. Sitä ennen kolusin lähikirjastoni nuortenkirjahyllyjä läpi ja löysin Maijaliisa Dieckmannin kivikauteen sijoittuvan Ram-sarjan. Luin kirjat monta kertaa läpi ja sittemmin olen hankkinut sarjan ensimmäisen osan hyllyyni. Nyt löysin kirjastosta toisen osan. Vielä jos jostain löytäisin kolmannen, sarja olisi täynnä.

Kirja on ilmestynyt vuonna 1994.

Silvana De Mari: Viimeinen haltia

Tämä kirja on jäänyt mieleeni mielenkiintoisena fantasiakirjana, joka ylitti kaikki ennakkoluuloni. Kirja kertoo kurjissa oloissa elävästä haltiasta, joka päätyy viettämään aikaa viimeisen lohikäämeen kanssa. Romaanin nimestä päätellen haltiakin on viimeinen lajiaan, mutta tätä en muista itse kirjan sisällöstä. Yhdessä haltia ja lohikäärme selvittävät, miten maailmaa riivaava jatkuva sade on mahdollista lopettaa. Muistan olleeni ennakkoluuloinen, sillä en aikoinaan pitänyt kirjan kannesta (nykyään pidän siitä tosi paljon!) ja muutenkin vierastin näin haikeamielistä fantasiaa. Olin tottunut hauskaan seikkailufantasiaan. Kirja kuitenkin veti maton jalkojeni alta ja on jäänyt mieleeni.

Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2005, italiaksi 2004.

Patricia C. Wrede: Lohikäärmeen prinsessa (Lumotun metsän kronikoita 1)

Luin tämän kirjan ala-asteella. Kirjaan liittyy hauska tarina: Koulussamme oli meneillään kirjavinkkauskampanja. Jokaisen oppilaan piti lukea koulun kirjastosta yksi kirja ja kirjoittaa siitä vinkkaus, joka liimattaisiin kirjan kansilehteen. Näin kirjastossa pyörivät oppilaat saisivat helposti tietoa siitä, voisivatko he tykätä kirjoista. Ahkerana lukijana innostuin ideasta ja luin ensitöikseni Lohikäärmen prinsessan. Ehdin kirjoittaa arvostelun ja tulostaa sen ennen kun edes saimme opettajalta ohjeita arvostelun tekoon. 

Kirja kertoo Cimorene-nimisestä seikkailunhaluisesta prinsessasta, joka on kyllästynyt olemaan koruompelua harrastava neito. Hän päättää paeta ahdistavaa elämäänsä metsään. Metsässä hän kohtaa lohikäärmeen, jonka luokse hän jää asumaan. Romaani leikittelee satujen konventioilla hauskasti. 

Olen kuullut, että Lumotun metsän kronikoita -sarja on ollut suosittu tietyssä ikäryhmässä. Olen myös kuullut, että juurikin Lohikäärmeen prinsessa on haluttua tavaraa antikvariaateissa. En usko, että tämän kappaleen myyntiarvo on korkea, sillä se on kontaktoitu ja siinä on kirjaston poistoleima. On kuitenkin mukavaa, että löysin viimein tämän kirjan omaan hyllyyni. Myynnissä oli myös sarjan muita osia, mutta en ole niitä edes lukenut. Muistan aloittaneeni sarjan toista osaa, mutta en tykännyt siitä yhtä paljon kuin tästä ensimmäisestä.

Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 2001, englanniksi vuonna 1990.

*

Omia lapsuuden suosikkeja on hauskaa kerätä hyllyyn, koska voi olla, ettei niitä kohta saa enää mistään. Nämäkin kirjat olivat nyt kirjaston poistomyynnissä. Kenties näitä kirjoja on liki mahdotonta saada käsiinsä edes kirjastoista tulevaisuudessa. Minua harmittaa hiukan, etteivät nykypäivän nuoret välttämättä pääse lukemaan näitä kirjoja. Toisaalta, voi olla, että kirjojen sisällöt ovat auttamatta vanhentuneet. Tällä hetkellä kirjoitetaan todella laadukasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta nykypäivän lapsille ja nuorille. Toivottavasti jokainen löytää oman suosikkinsa.

Oletko sinä lukenut nämä kirjat lapsena? Mitä muita kirjoja luit lapsena?

4 kommenttia:

  1. Haa, tuon Wreden Lohikäärmeen prinsessan olen lukenut, ja myöhemmätkin sarjan osat (jotka eivät tosiaan tainneet olla niin hyviä kuin eka, mutta luettavia), tosin ihan aikuisena...

    Ja tuo Viimeinen haltia alkoi kiinnostaa, koska ei-seikkailufantasia kyllä menee hyvin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Viimeinen haltia on enemmänkin sellaista fiilistelyä. Haltia päätyy samaan tilaan lohikäärmeen kanssa ja lukee paljon käsikirjoituksia, joiden avulla hänelle selviää maailmasta asioita. Ei mennä minnekään sotatantereelle. (Ainakaan muistaakseni.)

      Poista
  2. Lohikäärmeen prinsessasta tykkäsin ala-asteella kovasti, mutta vielä enemmän kun luin ensimmäisen osan lukiossa uudelleen! Jotenkin huumori puri silloin paremmin :) Luin lapsena kaikki osat, mutta en muista, mitä niistä pidin. Nyt isompana olen lukenut vain kaksi ensimmäistä osaa, ja vaikka kakkososassa ärsyttikin suunnattomasti se, että yhtäkkiä miesten pitää selittää fiksulle Cimorenelle asioita, se oli kuitenkin ihan viihdyttävä. Voisi lukea vielä loputkin osat ja katsoa, mitä tykkään.

    Ram-sarjaa en ole lukenut, vaikka paljon Dieckmania ala-asteella kahlasinkin. Muistan, että lainasin ensimmäisen osan kirjastosta, luin ensimmäisen sivun ja päätin palauttaa kirjan saman tien, ehkä se vaikutti tylsältä. Tämä on siitä mielenkiintoista, että en yleensä ikinä jätä kirjoja kesken, ja sama taipumus minulla on ollut jo lapsesta saakka... (Osasyy tähän kyllä taitaa olla se, että esihistoria ei ole oikeastaan ikinä kiinnostanut minua.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä uskallan lukea Lohikäärmeen prinsessan uudestaan. Luin sitä hiukan tätä blogipostausta kirjoittaessani ja huomasin, että kieli on edelleen sellaista, josta voisin pitää. Olin oikeastaan aika yllättynyt, kun tajusin, että luin sen noin 11-12-vuotiaana, eli aika nuorena!

      Minä olin lapsena tosi kova kivikausifani. Olen kotoisin Oulusta ja sen lähellä on Kierikki-keskus, jossa on oikeita kivikautisia arkeologisia kaivauksia. Kävimme siellä koulun kautta useasti ja olin aina hirveän innoissani.

      Kesken jätetyt kirjat ovat kyllä jänniä, koska minäkään en yleensä jätä mitään kesken, mutta ne jotka jäivät kesken, ovat jostain syystä jääneet mieleen. Esim. eräs Maijaliisa Dieckmannin kirja, joka sijoittu 1940-luvun Suomeen eli toisen maailmansodan aikaan. Muistan, etten tykännyt siitä, kuinka lähellä nykyaikaa sen tapahtumat olivat! :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...