lauantai 2. toukokuuta 2020

Keskikesän taikaa ja nuoruutta säemuodossa: J.S. Meresmaan Dodo

Jos löytää jotain
ja antaa sille nimen, 
tarkoittaako se
ettei se ollut olemassa
ennen löytämistä ja nimeämistä?
Dodo, s. 94.

Säeromaani. Sehän näyttää ihan runolta! Näin ajattelin, kun törmäsin säeromaaniin ensimmäisen kerran kirjastossa. Jätin kirjan hyllyyn, koska säikähdin. Minä ja runot emme tule toimeen. Pohdin sitä tarkemmin noin vuosi sitten bloggauksessa, jossa käsittelin Lyyra Virtasen runoteosta Epätodellisuus. Myönnän, ettei Dodo runouden tavoin herättänyt ensiksi suurta kiinnostusta, vaikka olen pitänyt J.S. Meresmaan tuotannosta noin yleisesti ottaen. Mutta kuten Epätodellisuuden kohdalla, myös Dodo jäi mieleen. Julkaisun jälkeen kirjasta alkoi tippua kehuja. Kiinnostuin. Päätin pyytää kirjasta arvostelukappaleen.

Säeromaani on ilmavasti aseteltu genre, joka lainaa paljon runolta, mutta joka kertoo yhtenäisen tarinan. Se on asettelultaan selkokirjamainen ja kieleltään lyyrinen. Englanniksi säeromaani tunnetaan nimellä verse novel tai novel in verse. Ulkomailta on käännetty jonkin verran säeromaaneja suomeksi, kuten Elizabeth Acevedon Runoilija X, ja ensimmäisiä suomalaisia säeromaaneja on kirjoittanut Kirsi Kuronen.

Mielestäni ei ole yllättävää, että ensimmäisen spefisäeromaanin julkaisi juuri J.S. Meresmaa. Hän on kirjallisuuden moniosaaja: hän on julkaissut monessa mitassa, eeppisen Mifonki-sarjan kuudessa niteessä, kolme Ursiini-sarjan pienoisromaania, novelleja ja raapaleita. Hän kokeilee erilaisia mittoja ja onnistuu jokaisessa.

Dodo kertoo Iinasta, jonka elämään on sujahtanut lukuisia ongelmia. Hän kantaa koko maapallon tulevaisuutta harteillaan ilmaistohuolen muodossa. Hänen poikaystävänsä Tuukka on masentunut, eikä Iinalla siksi riitä aikaa suorittaa ysiluokkaa kunnolla loppuun. Lisäksi hän on löytänyt luolasta harvinaisen eläimen, jonka hän nimesi Dodoksi. Dodo se ei kuitenkaan ole, vaan jotain muuta. Mutta asioille on annettava nimi.

Iinan äiti lähettää Iinan isänsä luokse maaseudulle, jotta hän saa mahdollisuuden keskittyä korottamaan arvosanojaan. Etäisyys kaikesta saa asiat voimistumaan, ja kesästä tuleekin nopeasti Iinalla kesä, joka muuttaa kaiken.

Mielestäni Dodo tekee aika rohkean tempun viemällä Iinan pois kaikkien tapahtumien keskeltä. Juuri, kun Iinan tilanne on selitetty lukijalle auki, hänen on lähdettävä pois. Hän matkustaa isänsä luo ja lukijalle esitellään taas uusi ympäristö uusine ongelmineen. Dodo onnistuu kuitenkin tuomaan lopussa kaiken yhteen. On ihmeellistä, kuinka noin 150 sivuun mahtuu niin paljon tapahtumia. Vieläpä säemuodossa!

Säemuoto tuntui aluksi pelottavalta. Melkein livistin ensimmäisen sivun kohdalla. Tämähän näyttää runoudelta! Jokaisella "runolla" on jopa oma nimensä, niin kuin monissa runoteoksissa. Karistin epäluulon kuitenkin harteiltani ja hyppäsin kirjan matkaan. Tyyliin tottui nopeasti. 

Meresmaa kirjoittaa todella hauskaa kieltä. Mukana vilisee nuorten puhetta, emojeja ja kirosanoja. Muutama sana riittää kertomaan paljon. Kieli on myös hauskaa. Raskaista aiheista huolimatta Dodo on täynnä nuoruuden asennetta. Vaikka elämä heittää lokaa niskaan, kaikkeen voi suhtautua huumorilla.  

Se katsoo muhun
ja hymyilee
ja mä vajoan ja kohoan samaan aikaan

system error

system error
Dodo, s. 76.

Ilmavasta asettelusta ja lyhyestä sivumäärästä huolimatta minulla menin Dodon lukemiseen muutama päivä. Ehkä olen vain sellainen lukija. Tarvitsen taukoja tekstin aikana, jotta voin sulatella lukemistani. En halua saada lukuähkyä. Se ei synny tekstin määrästä, vaan tarinan määrästä. Dodon jokaiseen sanaan on ladattu paljon, joten se ei välttämättä ole niin kevyt kuin miltä vaikuttaa. 

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan säeromaaneihin. Kirja taatusti uppoaa moniin nuoriin lukijoihin, mutta en näe syytä, miksei vanhempikin lukija voisi tästä kirjasta nauttia. Dodo muistuttaa lukijaa siitä, minkälaista on olla teini-ikäinen keskellä kesää, keskellä luontoa, saunassa, ja tuntea, että mitä vain voi tapahtua. Ehkä se on sitä suomalaista keskikesän taikaa.

Muissa blogeissa

Bibbido Bobbidi Book -blogin Lauran mukaan pieneen opukseen on saatu mahdutettua uskomattoman suuria teemoja ilman ahtamisen tai hätiköimisen tunnetta.
Kirjapöllön huhuiluja -blogin Heidi P:n mukaan Dodo on järisyttävän hieno ja kaunis säeromaani rakkaudesta, ystävyydestä, oman identiteetin löytämisestä, irti päästämisestä, valinnoista ja vastakohdista.
Kirjojen keskellä -blogin Kaijan mielestä Dodon kerronta on kivutonta, vaikka Iinan elämä ei sellaista olekaan. 
Lukupino-blogin Simo Sahlman löysi kirjan sivuilta nostalgiaa nuoruuden kesiin, vaikka itsessään tarina on tuoreen oloinen ja kertoo vahvasti nykypäivästä.
Siniset helmet -blogin Sini Helminen sanoo, että Dodo sopii kunnon YA-romaanin tavoin vanhemmillekin lukijoille, mutta erityisesti Iinan pohdinta seksuaali-identiteetistään ja ihmissuhteistaan koskettaa tietään etsiviä nuoria. 
Yöpöydän kirjat -blogin Niina T. huomauttaa, että Dodo on ensimmäinen hänen lukemansa säeromaani, jossa on mukana spefielementti.

J.S. MERESMAA: DODO
SIVUJA: 157
KUSTANTANUT: Myllylahti
JULKAISTU: 2020
MISTÄ MINULLE: Arvostelukappale

PS: Spoiler: Tämä on varmaan ensimmäinen lukemani kirja, jossa kolmiodraama ratkaistaan polyamorisella suhteella! Viimein jollakin oli kanttia tehdä niin! En ole lainkaan yllättynyt, että tällaiseen ratkaisuun on päätynyt suomalainen kirjailija. Suomalainen nuortenkirjallisuus tuntuu olevan hyvin perillä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioista ja nyt viimein myös monisuhteista. Toki monisuhteita on esiintynyt suomalaisessa spefissä aiemminkin, mutta Dodo on ensimmäinen lukemani kirja, jossa kenenkään ei pidä valita kahden väliltä, vaan kaikki päätyvät yhdessä yhteen.

14 kommenttia:

  1. Löytyyköhän tätä tai jotain vastaavia säeromaaneja äänikirjapalveluista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tällä hetkellä BookBeat. Katsoin sieltä, että Elizabeth Acevedon Runoilija X ja Kirsti Kurosen Merikki löytyvät e-kirjoina, mutta
      Sarah Crossan Yksi löytyy äänikirjana. Dodo ei taida löytyä vielä äänikirjana. Kaikista ei edes tehdä äänikirjoja.

      Olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla säeromaania myös lausuttuna!

      Poista
  2. Kiitos arviosta, ilman tätä en olisi kuullut Meresmaasta enkä Dodosta. Säeromaaneja olen lukenut muutaman, kaikki aikuisille paitsi tuo Runoilija X, joka on tuttavuuksista tuorein. Kaikki lukemani säeromaanit ovat olleet aihepiireiltään kovin erilaisia. Suuria suosikkeja ovat olleet Amos Ozin Meri on sama ja Bernardine Evariston The Emperor's Babe.

    Luen muutaman YA-teoksen vuodessa ja Dodo voi hyvinkin kuulua tämän vuoden kiintiöön. Spefi-ulottuvuus varsinkin kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi kirjabloggaamisen hauska puoli on se, että joku toinen voi kuulla kirjasta, josta ei olisi muuten kuullut. Hauskaa, että nyt kävi niin!

      Kiitoksia myös säeromaanivinkeistä.

      Poista
  3. Minä en ole lukenut mitään J. S. Meresmaalta enkä kovin monta säeromaania, vaikka ole niistä pitänytkin. Spefiäkin tulee luettua liian vähän, joten enköhän tähän jossain vaiheessa tartu (kunhan kirjastot avataan). Kiitos siis esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän teoksen spefielementti ei ole kauhean voimakas. Sopii siis niillekin lukijoille, jotka eivät koe spefiä omakseen.

      Poista
  4. Spefi pelottaa tässä enemmän kuin runon näköinen kirja ;) Runoissa pelottaa eniten se, että niitä pitäisi osata tulkita ympäri ämpäri eikä riitä että vain lukee, mutta luulisin, että säeromaania voi lukea ilman että pitää miettiä merkityksiä? Että jos sanotaan "kuulin lintujen laulavan" voi sen vain ottaa niin että linnut on juttutuulella eikä miettiä onko tässä joku kaksoismerkitys... En ole siis yhtään säeromaania lukenut, ei ole tullut vastaankaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säeromaanissa minuakin helpottaa se, ettei kaikkea tarvitse yrittää tulkita jotenkin hienosti. Ei tarvitse pelätä, että "ymmärtää väärin". Samassa siihen yhdistyy pieni tulkinnanvaraisuus, ilmavuus, joka vaikuttaa lukukokemukseen eri tavalla kuin proosassa.

      Periaatteessa runoudenkin pitäisi toimia noin! Lukijan pitäisi saada ottaa runoista juuri sen, minkä saavat. Ihmisillä on hirveästi runopelkoa. Minäkin kärsin siitä.

      Enimmäkseen tosin vierastan runoja siksi, koska tykkään, että asiat sanotaan kohtuu suoraan eikä kierrellä tarpeettoman monimutkaiseksi. Sen proosa tekee usein paremmin. Pidän myös juonesta, tarinasta, ja sekin löytyy suuremmalla todenäköisyydellä proosasta. Ja säeromaanista. :)

      Poista
  5. Aloin lukemaan tätä viikolla ja tarkoitus lukea tänään loppuun. Tykkään kovasti Meresmaan kielestä, ilmavaa ja helppolukuista. Ja säeromaani on hauska muoto, tällaisia lukisi mielellään enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli olikin tosi hauskaa tässä! Muutamalla oikealla sanalla saadaan ilmaistua juuri oikeanlainen tunnelma.

      Poista
  6. Omat kokemukseni säeromaaneista rajoittuvat Sarah Crossanin Yksi-kirjaan ja Elizabeth Acevadon Runoilija X:ään. Minäkään en ole mikään runojen lukija, mutta nuo molemmat menivät helposti alas ja luin kirjojen tekstejä tosi sujuvasti, säemuotoa ei lopulta tullut mietittyä lukiessa kovinkaan paljon.

    Dodo kiinnostaa minua myös ja laitoinkin sen nyt varaukseen. Olen lukenut Meresmaalta Mifonki-sarjaa muutaman osan (joista tykkäsin kovasti), ja niiden perusteella odotan Dodoltakin paljon. Tosi kivaa, että säeromaanista ovat kotimaisetkin tekijät innostuneet. Parhaimmillaan tämä ilmaisumuoto tuntuu raikkaalta ja pirteältä, osin mukana voi tietysti olla uutuudenviehätystäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, osittain kirjan viehätys voi johtua siitä, ettei ole koskaan lukenut vastaavaa. Säeromaanit tosin tuntuvat nyt olevan nousussa. Ehkä parin vuoden päästä on mahdollista nähdä, minkälaiseksi genre muotoutuu.

      Poista
  7. Pakko tunnustaa, että minua vaivaa sama ennakkoluulo säeromaaneja kohtaan kuin sinullakin oli. Runoilija X:ää selasin (enkuksi tosin) joskus kirjastossa, mutta säikähdin ja jätin kirjan sinne :D Tämä Dodo voisi olla helpommin lähestyttävä, ainakin se kuvauksesi perusteella. Ihan uteliaisuudesta haluan joskus lukea säeromaanin, koska tykkään myös ravistella ennakkoluulojani.

    VastaaPoista
  8. Minä ja runot emme myöskään tule toimeen, mutta ihan sujuvasti olen lukenut Shakespearen näytelmiä, joten mahtaisikohan säeromaanikin onnistua. Pitää varmaan kokeilla.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...