sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli


Kuusitoistavuotias Emilia on elänyt koko nuoruutensa suljetussa Voiton Kaivoksen kaupungissa isoisänsä kanssa. Kaupungissa on yksitoista suurta kerrostaloa ja yksi puutalo, joka on Emilian koti. Kun Emilian isoäiti kuolee, isoisä päättää viimein muuttaa pois Kaivoksesta. 

Muuton yhteydessä isoisä avaa takapihan vajan, joka on ollut lukossa koko Emilian elämän ajan. Vajasta Emilia löytää piirustuksen. Piirustus esittää häntä itseään kuusitoistavuotiaana.

Tuo ilta on Emilian senhetkisen elämän viimeinen ilta. Piirustus muuttaa hänen elämänsä odottamattomaan suuntaan, ja häneltä kestää vuosia tajuta, miten kaikki liittyy yhteen. Piirustus saa Emilian ryömimään samoihin kaivoksiin, joissa hänen äitinsä aikoinaan kuoli. Kaivoksissa tapahtuu jotain kummallista.

Auringon pimeä puoli voitti Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon, eikä suotta. Romaani on erittäin mukaansatempaavasti kirjoitettu kirja, joka annostelee juonenkäänteitä juuri sopivassa tahdissa lukijan herkuteltavaksi. Se pitää yllä jännitystä ja saa lukijan arvailemaan, miten kaikki on mennyt, mutta samalla onnistuu yllättämään monta kertaa.

Romaani esittelee lukijalle lähitulevaisuuden maailman, jossa pieni pala yhteiskuntaa on eristetty omaksi yhteisökseen. Voiton Kaivoksen ihmiset elävät diktatuurin alaisuudessa. Romaani käsittelee sitä, kuinka paljon yksi ihminen voi vaikuttaa kaikkeen ja miten kannattaa toimia silloin, kun tuntuu siltä, ettei mihinkään voi itse vaikuttaa.

Romaanin juonesta on vaikeaa kirjoittaa ilman suuria juonipaljastuksia. Jotain siitä on kuitenkin pakko kertoa. Kun Emilia menee kaivoksiin, hän tulee samalla siirtyneeksi menneisyyteen. Hän pääsee näkemään, miten Kaivoksen totalitaarinen kaupunki on syntynyt ja miten hänen vanhempansa liittyvät kaikkeen. Periaatteessa Auringon pimeä puoli toistaa samaa ideaa kuin esimerkiksi Paluu tulevaisuuteen (1985), jossa päähenkilö yrittää pelastaa vanhempansa, jotta hänen oma syntymänsä ei nollaantuisi. Auringon pimeä puoli punoo tarinaan kuitenkin vielä monta lankaa lisää. Tämä romaani kolahtaa taatusti lukijoihin, jotka rakastavat aikamatkustusta.

Marisha Rasi-Koskinen on pyrkinyt selittämään ajassa siirtymistä niin tieteellisesti kuin nuortenkirjallisuudelle sopii. Romaanin loppupuolella tieteisfiktio astuu hitusen liian kauas uskottavuuden rajoista, mutta romaani on siinä vaiheessa onnistunut voittamaan lukijan puolelleen muilla onnistumisillaan. Lopputaistelun olisi myös voinut jättää väliin, mutta nuortenkirjalle se sallittakoon.

Kokonaisuutena Auringon pimeä puoli on ehyt, taidokkaasti kirjoitettu romaani, joka kolahtaa kohderyhmälleen, mutta onnistuu tekemään vaikutuksen myös aikuiseen lukijaan. Tämän kirjan lukeminen muistuttaa siitä, miksi lukeminen on hauskaa. On mahtavaa hypätä sellaisen kirjailijan matkaan, joka tietää, mitä tekee. Kuten hyvissä romaaneissa aina, loppu jättää myös muutamia kysymyksiä auki. Tämä on kirja, joka on pakko lukea heti uudestaan.

MARISHA RASI-KOSKINEN: AURINGON PIMEÄ PUOLI
SIVUJA: 369
KUSTANTANUT: WSOY
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Arvostelukappale Spinille

Arvostelu on ilmestynyt ensimmäistä kertaa Turun Science Fiction Seuran Spin-lehden numerossa 1/2020. Tutustu Spiniin tästä linkistä.

7 kommenttia:

  1. Tämä oli tosi hyvä. Kirjassa oli erikoinen tunnelma ja sen maailma oli hienosti rakennettu. Pidin erityisesti siitä, että kirjassa oli myös aika rauhallisia jaksoja eikä juonen kanssa kiirehditty liikaa. Vaikka lopussa sitten rymisteltiinkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niipä, vaikka tarina tykitti kauhealla vauhdilla eteenpäin, tilaa jäi myös fiiilstellä romaanin esittelemässä mielenkiintoisessa maailmassa. Tässä jäi aikaa hengittää, vaikka samalla mysteeri kuiskutteli kulman takana.

      Poista
  2. Auringon pimeä puoli on kyllä kiinnosta tapaus nuortenkirjallisuuden kentällä, etenkin kun ilmestymisvuonnaan julkaistiin useampi muukin aikamatkailukirja kuten Sanna Iston Sirpale ja Mikko Koirasen Nauhoitettava ennen käyttöä. Tähtivaeltaja-arvostelussani kommentoin kirjan juonen kääntyvän itsensä ympäri kuin voitaikina, että alkua ja loppua ei voi erottaa enää toisistaan. Harmillisesti arvasin isoja juonenkäänteitä etukäteen. En tosin tiedä, oliko se kirjailijan tarkoituksin, sillä päähenkilö kommentoi jossain kohtaa lukijalle, että taisitkin tämän jo tietää ennen häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan kertojaratkaisun takia päähenkilö ei oikein voinut olla kommentoimatta juonta etukäteen. Minäkin arvasin aika monta käännettä etukäteen, mutta toisaalta esimerkiksi Minein kohtaloa mietin aika pitkään. Pidän tällaisissa kirjoissa aina kirjaa, missä aiheessa epäilen mitäkin. Tällä hetkellä muistiinpanot eivät ole saatavillani, mutta muistan kyllä kehitelleeni vaikka mitä mahdollisuuksia päähenkilöstä, hänen vanhemmistaan ja heidän parhaasta ystävästään.

      Poista
  3. Tämä kirja on minulla vuoroaan odottamassa, mutta vielä en ole tullut siihen tarttuneeksi. Ei ole aivan ominta aluettani, mutta toisaalta tätä on kehuttu niin paljon, että kiinnostaa.

    VastaaPoista
  4. Marisha Rasi-Koskinen on niitä kirjailijoita, joista olen kuullut moneen otteeseen ja tiesin nuortenkirjailijaksi, mutten osaisi sanoa minkä tyylisiä romaaneja hän julkaisee.

    Tämä kuulostaa aika ahdistavalta, tuo kaivos ja diktatuuri, ja viimeistään sana tieteisfiktio karkottaa minut jättiloikalla kauas...

    VastaaPoista
  5. Kiitos kun muistutit! Tämä kirja odottaa Kobossa ja olen aivan unohtanut sen. Pitääkin ottaa luettavaksi.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...