sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Blogistanian Tieto Patrik Svenssonin kirjalle Ankeriaan testamentti

Kirjasome on puhunut. Vuoden 2020 Blogistanian Tieto-kategorian voittaja on selvillä. Kahdeksannen kerran jaettavaan Tietoon antoi äänensä 27 blogia tai kirjagram-tiliä ja kaikkiaan ääniä sai 58 vuonna 2020 ilmestynyttä tietokirjaa. Hajonta oli suuri, mutta kärkikolmikko erottui joukosta selkeästi.

Voittaja on

 Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti – Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta

(Tammi 2020, suom. Maija Kauhanen)


Voittajateoksesta on sanottu blogeissa muun muassa seuraavaa:


“Patrik Svensson tarttuu kirjassaan ikivanhaan ankeriasmysteeriin, jota ovat aikanaan tutkineet mm. Aristoteles ja Siegmund Freud. Vielä tänä päivänäkään ei tiedetä varmasti, miten ankeriaat saavat alkunsa tai miten ne kuolevat, sillä Sargassomereltä ei ole koskaan löytynyt yhtään ankeriasta, ei elävää eikä kuollutta.” - Kirsin Book Club


“Svensson herättelee onnistuneesti lukijan mielenkiinnon ankeriasta kohtaan. Aloittaessani kirjaa en tiennyt käärmemäisestä kalasta juuri mitään, mutta kirjan myötä tietomäärä kasvoi – ja tiedonjano siinä samalla.” - Nannan kirjakimara


“Ihastun Svenssonin taitavuuteen taiteilla tutkimustietoon tukeutuvan selostuksen ja tunteisiin vetoavien havaintojen välillä. Ankerias osin mystifioituu monitahoiseksi symboliotukseksi ihan elämänkulun ihmeen allegorisuuteen asti.” - Tuijata. Kulttuuripohdintoja


Toiseksi äänestyksessä sijoittui Trevor Noahin Laiton lapsi –Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa (Atena, suom. Jaana Iso-Markku) ja kolmanneksi Maria Petterssonin Historian jännät naiset. Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja (Atena). Kärkipaikkojen sijoitus oli erittäin tiukka: Ensimmäinen ja toinen sija saivat saman verran pistetä, jolloin verrattiin sitä, kumpi on saanut äänestyksessä eniten kolmen pisteen ääniä eli ensimmäisiä sijoja bloggaajilta. Eniten ensimmäisiä sijoja saanut nousi ensimmäiseksi.


Kolme parhaiten sijoittunutta romaania

  1. Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti – Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta (Tammi, suom. Maija Kauhanen) (14 pistettä, 4 ensimmäistä sijaa)

  2. Trevor Noah: Laiton lapsi –Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa (Atena, suom. Jaana Iso-Markku) (14 pistettä, 3 ensimmäistä sijaa)

  3. Maria Pettersson: Historian jännät naiset.  Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja (Atena) (9 pistettä, 3 ensimmäistä sijaa)

Blogistanian Tieto -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Aiemmin on palkittu:


  • 2019 - Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen (Otava, suom. Elina Lustig)

  • 2018 - Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin (Otava)

  • 2017 - Koko Hubara: Ruskeat tytöt – tunne-esseitä (Like)

  • 2016 - Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena)

  • 2015 - Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like, suom. Petri Stenman)

  • 2014 - Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava)

  • 2013 - Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi)

Kaikki ääniä saaneet teokset (aakkosjärjestyksessä tekijän sukunimen mukaan):


Aittokoski, Heikki: Onnellisten saari

Attenborough, David; Hughes, Jonnie: Yksi elämä, yksi planeetta

Baer, Katarina; Koponen, Kalle: Kiinan suurin harppaus. Päämääränä maailman valvotuin kansa

Berlin, Lucia: Kotiinpaluu – Muistoja, kuvia, kirjeitä

Blake, Heidi: Tappolista 

Bregman, Rutger: Hyvän historia

Buk-Swienty, Tom: Naarasleijona – Karen Blixen Afrikassa

Criado-Perez, Caroline: Näkymättömät naiset

El-Hai, Jack: Göring ja psykiatri. Kohtalokkaat istunnot natsirikollisen kanssa

Fraenkel, Heinrich; Roger Manvell: Hermann Göring - Nousu ja tuho

Heikkinen, Antti: Einari

Heikkinen, Susan: Pullopostia Seilin saarelta

Herlin, Heikki: Tuollapäin on highway

Holmström, Johanna: Märta Tikkanen. Tyttö joka halusi juosta vetten päällä

Hurme, Juha: Suomi

Isomäki, Risto: Mitä koronapandemian jälkeen 

Janatuinen, Mailis: Katso minuun pienehen – Lapsuusmuistoja 50-luvulta 

Jokinen, Saana-Maria: Ääniä sodasta – Syyrian tie vallankumouksesta suursotaan

Jussi Marttinen: Robofobia

Jyrkkä, Hannele: Etsijä: Tero Saarisen tie nykytanssin huipulle 

Kay, Adam: Kolme yövuoroa jouluun on

Kolu, Eeva: Korkeintaan vähän väsynyt

Kontio, Tomi: Kansallispuistojen kutsu 

Koutaniemi, Meeri; Leinonen, Ann-Mari: Vahvaksi rikotut

Lahtinen, Veikka; Porokuu, Pontus: Mikä liberalismia vaivaa?

Liimatta, Tommi: Rollo

Lindström, Jari: Syvään päähän

Lipponen, Kaj; Tuominen, Harri; Wallenius, Waldemar: Juice puhuu Vol. I ja Vol. II

Liski, Virva: Vankileirin selviytyjät – Tuhat naista Santahaminassa 1918 

Macintyre, Ben: Vakooja ja petturi

Malkki, Leena: Mitä tiedämme terrorismista

Noah, Tervor: Laiton lapsi –Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

Nyholm, Tuomas: Samu Haber - forever yours

Ojanen, Eero: Jaakko Juteini

Pakarinen, Risto; Suhonen. Alpo: Markku Kanerva : Näin valmennan voittajia

Peltonen, Milla: Erakot – Omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita

Petri Tamminen, Petri; Rönkä, Antti: Silloin tällöin onnellinen

Pettersson, Maria: Historian jännät naiset

Pihlajaniemi, Mari; Eriksson, Heikki, Lehikoinen, Aleksi: Linnut ja ilmasto

Plokhy, Sergey: Tšernobyl

Puustinen, Viljami: Veljekset Gallén

Rantanen, Viivi: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta

Rubenhold, Hallie: Viisi: Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit

Saari, Eino: Miehen kosketus

Salami, Minna: Aistien viisaus

Sandberg, Sigri: Pimeys – Tähtiä, pelkoa ja viisi yötä yksin tunturissa

Sarpaneva, Marjatta: Timo Sarpaneva taide ja elämä

Saxell, Jani (toim.): Parasta katseluaikaa

Schalansky, Judith: Kaukaisten saarten atlas

Schulman, Alex: Polta nämä kirjeet

Shepherd, Richard: Epäluonnolliset syyt

Sigurðardóttir, Steinunn: Heida – Lammaspaimen maailman laidalta

Silfverberg, Anu: Sinut on nähty 

Solnit, Rebecca: Eksymisen kenttäopas 

Svensson, Patrik: Ankeriaan testamentti – Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta

Taddeo, Lisa: Kolme naista

WSOY & Ellun kanat: Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle?

Wyllie, James: Hakaristirouvat. Naiset kolmannen valtakunnan huipulla


Onnea voittajalle ja kaikille ääniä saaneille sekä kiitos kaikille äänestäneille!


Blogistanian Finlandian tulokset löytyvät Kirsin Bookn Club -blogista

Blogistanian Kuopuksen tulokset löytyvät Yöpöydän kirjat -blogista

Blogistanian Globalian tulokset löytyvät Kirjamies-blogista

lauantai 13. helmikuuta 2021

Blogiastania 2020 -ääneni


Lisätietoa Blogistania-äänestyksestä löytyy tästä linkistä. Tässä bloggauksessa annan omat ääneni kirjoille. Tulokset julkaistaan huomenna 14.2. klo 10.

Blogistanian Finlandia

Blogistanian Finlandia 2020 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2020 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Finlandian ääntenlaskusta on vastuussa Kirsin Book Club -blogi.

Ääneni
3 pistettä - Riikka Suominen: Suhteellisen vapaata
2 pistettä - Katinka Sarjanoja: Karhuneito
1 piste - Terhi Tarkiainen: Kitty, eli kuinka mies tuhotaan

Vuonna 2020 luin peräti kahdeksan tähän kategoriaan sopivaa kirjaa. (Verrattuna vuoteen 2019, jolloin luin tasan kolme.) Valinta oli siis yllättävän vaikea. Monia hyviä teoksia, kuten Tuuve Aron Kalasatama, jäi pisteiden ulkopuolelle.

Ensimmäiselle sijalle halusin nostaa Riikka Suomisen romaanin Suhteellisen vapaata (Otava), joka kertoo viihteellisesti ja helposti lähestyttävästi avoimista suhteista. Romaanissa on pitkiä esseemäisiä kohtia, joissa päähenkilö Klaara pohtii nykypäivän monigaamista avioliittoa. Kohtaukset vievät chick-lit-genreä kiinnostavasti vakavampaan suuntaan. Kirja nostaa viihteen aivan uudelle jalustalle.

Toiselle sijalle sijoittuva Katinka Sarjanojan Karhuneito (Karisto) on ihanaa, syvälle upottavaa kelttifantasiaa, jossa sukupolvet vaihtuvat ja valtaapitävät kisailevat, mutta kaiken taustalla on voimakas pariskunta, joka on taistellut paljon saadakseen haluamansa. 

Kolmannelle sijalle asetin Terhi Tarkiaisen kutkuttavan romaanin Kitty, eli kuinka mies tuhotaan (Tammi), koska vastaavanlainen Lontooseen sijoittuva historiallinen romaani suomalaisesta kynästä on harvinainen näky. Oli virkistävää lukea suomalainen kirja, joka ei sijoitu Suomeen tai jolla ei ole mitään muuta Suomi-kytköstä kuin kirjailijan kansalaisuus.

Blogistanian Globalia

Blogistanian Globalia 2020 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2020 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Globalian äänenlaskusta on vastuussa Kirjamies-blogi.

Ääneni
3 pistettä - Beth O'Leary: Kimppakämppä (suom. Taina Wallin)
2 pistettä - Sayaka Murata: Lähikaupan nainen (suom. Raisa Porrasmaa)
1 piste - Naoise Dolan: Jänniä aikoja (suom. Oona Nyström)

Vuoden aikana luin tasan kolme ehdolle sopivaa kirjaa. Beth O'Learyn Kimppakämppä (WSOY) pääsi ensimmäiselle sijalle, sillä sen ihanan elämäniloinen, toiveikas ja hauska tarina ilahdutti minua ensimmäisenä äänikirjana, jonka päätin kuunnella. Mielestäni se on chick-lit-genressään erinomainen, tälle vuosikymmenelle päivitetty kertomus sähäkästä ja hauskasta 20-jotain-vuotiaasta lontoolaisnaisesta, joka onnistuu viimein löytämään sen, joka on hänelle oikea. 

Toiselle sijalle asettuu Sayaka Muratan absurdi ja pelottavan samaistuttava pienoisromaani Lähikaupan nainen (Gummerus) japanilaisesta naisesta, joka on aina ollut samassa kaupassa töissä. Lähipiiri painostaa naista etenemään urallaan, mutta nainen ei haluaisi. Romaanissa on kiinnostavaa kuvausta nykypäivän japanin työkulttuurista ja siitä, kuinka erillaisuutta ei ymmärretä. Yksinkertainen kieli saa tekstin tulemaan lähelle, vaikuttavasti.

Kolmannelle sijalle sijoitin Naoise Dolanin romaanin Jänniä aikoja (Otava), jonka kuivakalla huumorilla höystetty kertoja Ava esittelee lukijalle Hongkongin ja erikoisen tilanteen: Ava on päätynyt deittailemaan kahta henkilöä, joista kumpikaan ei tiedä toisistaan. Romaani kertoo hienosti tilanteesta, jossa nuori aikuinen voisi helposti luisua yhteen suuntaan elämässään, samalla kuin toisessa suunnassa olisi jotain kiinnostavampaa tiedossa. Romaani myös kritisoi kuin ohimennen kasuaalia luokkayhteiskuntaa ja Irlannin aborttilakia.

Blogistanian Kuopus

Blogistanian Kuopus 2020 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2020 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa. Kuopuksen äänenlaskusta on vastuussa Yöpöydän kirjat -blogi.

Ääneni
3 pistettä - J.S. Meresmaa: Dodo
2 pistettä - Salla Simukka: Lukitut
1 pistettä - Elina Pitkäkangas: Hukan perimät

Tavallisesti Kuopuksessa minulla on kauhea runsaudenpula. Tällä kertaa näin ei ollut. Luin vuoden 2020 aikana tasan kolme kategoriaan sopivaa kirjaa. Niistä ensimmäiseksi nostin J.S. Meresmaan säeromaanin Dodo (Myllylahti), joka ilahdutti kesän kynnyksellä ja rikkoi ennakkoluulo niin säemuodollaan kuin kolmiodraaman ratkaisullaan.

Toiselle sijalle nouseva Salla Simukan Lukitut (Tammi) on koukuttava ja jännittävä romaani, jossa yhdistyvät tosi-TV, vankilasarjat ja nuoruus. Simukka hallitsee hurjat ideat, tehokkaan kerronnan ja ahmittavat käänteet. 

Kolmannelle sijalle asetan Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogian itsenäisen esiosan Hukan perimät (Myllylahti). Koronavuotena yllättävän ajankohtainen romaani kertoo neljän hahmon kautta ajasta ennen Kuuran tapahtumia. Miten Kuuran pahiksesta tuli sellainen kuin tuli? Miten uudenlaisen viruksen leviämistä yritettiin estää? Minkälainen stigma viruksen kantamisesta muodostui? 

Blogistanian Tieto

Blogistanian Tieto 2020 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2020 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2020 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Lasten- ja nuortentietokirjoista äänestetään Blogistanian Kuopus -kategoriassa. Tiedon ääntenlaskusta on vastuussa Todella vaiheessa -blogi. 

Ääneni
3 pistettä - Jani Saxell (toim): Parasta katseluaikaa
2 pistettä - WSOY & Ellun kanat (toim.): Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle?

Jee, pääsen tänä vuonna äänestämään Tiedossa! (Ihan positiivinen juttu, varsinkin kun lasken tänä vuonna myös Tiedon äänet!) Luin vuoden 2020 aikana yllättävän paljon tietokirjallisuutta, mutta vain kaksi niistä sopivat ehdokkaiksi. Niistä ensimmäiselle sijalle nostin Jani Saxellin toimittaman esseekokoelman Parasta katseluaikaa (WSOY), joka käsittelee laadukkaita TV-sarjoja. Esseet ovat hyvin kirjoitettuja. Mukana pysyy myös niissä teksteissä, jotka käsittelevät sarjoja, joita en ole itse katsonut.

Toiselle sijalle nostin WSOY:n ja Ellun kanojen yhteisjulkaisun Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle, joka on sekin esseekokoelma. Lukemista käsitellään monista näkökulmista, joista jokaista en ollut tullut edes ajatelleeksi, mutta joiden kanssa pystyn olemaan samaa mieltä.

Menestystä kaikille ääniä saaville kirjoille! Tulokset julkaistan huomenna klo 10.

perjantai 12. helmikuuta 2021

Vuonna 2020 otin lukemistani kirjoista kuvan joka kuukausi

Päätin alkuvuonna 2020 ottaa joka kuukausi kuvan lukemistani kirjoista ja julkaista kuvat Instagramissa. Päätöksestä syntyi kahdentoista kuvan kokoelma, joka kuvastaa hienosti kirjavuottani. Kokosin kaikki kuvat nyt myös blogiini. Mukaan kirjoitin miniarvostelut kirjoista, joista en muuten vuoden 2020 aikana blogannut. Muiden kirjojen arvostelut löytyvät linkeistä.
Ensimmäinen kuvakooste hoitoi kollaasina.

Tammikuu

  1. Kate Morton: Salaisuuden kantaja
  2. Rainbow Rowell & Andrés Genolet: Runaways Vol 4. But You Can't Hide
  3. Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918
  4. Patricia Highsmith: Carol
  5. Visa Heinonen & Hannu Konttinen: Nyt uutta Suomessa! 
Visa Heinonen & Hannu Konttinen: Nyt uutta Suomessa! (Mainostajien liitto)
Luin tämän kirjan alkuvuodesta graduani varten, mutta merkitsin sen luettuihin kirjoihin vasta loppuvuonna, minkä takia kirja ei päässyt mukaan kuvakollaasiini. Kirja kertoo suomalaisen mainonnan historiasta 1700-luvun lopusta 2000-luvun taitteeseen. Runsaasti kuvitettu teos on kiinnostavaa luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet tutustumaan suomalaisen arjen läpileikkaukseen mainonnan näkökulmasta.
Helmikuussa kokeilin ensimmäistä kertaa yhteiskuvaa. Pidän taustaväreistä ja siitä, että kirjat sopivat niihin yhteen.

 Helmikuu

  1. Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
  2. Margaret Atwood: Testamentit
  3. Sarah Waters: Yövartio
  4. Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää
Kokeilin mattoa kuvausalustana. Teoriassa hyvä alusta, todellisuudessa aika levoton ja tumma. 

Maaliskuu

  1. Niki Smith: The Deep & Dark Blue
  2. Portti 3/2019 novellit: Pihla Tammisto: Anna minulle päivä, joka ei koskaan lopu & Teemu Kivi: Minä tiedän mitä näin
  3. Colleen A. F. Venable & Ellen T. Crenshaw: Kiss Number 8
Huhtikuussa innostuin kokeilemaan Instagramissa näkemääni kuvatyyppiä. Olisi varmaan pitänyt jättää hiukset auki kuvaa varten.

Huhtikuu

  1. Camilla Sten: Kadonnut kylä
  2. Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli
  3. Tee Franklin: Bingo Love. Jackpot Edition
  4. Inna Airola: Kaaren kertomus. Ensimmäinen osa
  5. J. Pekka Mäkelä: Alas
  6. Marilyn Kaye: Amy, numero seitsemän (Replica #1)
  7. J.S. Meresmaa: Dodo
Luin paljon ääni- ja e-kirjoja, joten jouduin tekemään niistä kollaasin.

Toukokuu

  1. Marilyn Kaye: Amyn takaa-ajo (Replica #2)
  2. Ellun kanat & WSOY: Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle? (sähkökirja)
  3. Beth O'Leary: Kimppakämppä (äänikirja)
  4. Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta
  5. Suvi Auvinen: Lihan loppu (äänikirja)
  6. Rose-Marie Peake & Outi Santavuori: Entiset heterot
  7. Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita (äänikirja)
+ 21 Atorox-ehdokkaana olevaa novellia.

Ellun kanat & WSOY: Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle?
Tämä esseekokoelma käsittelee monesta eri näkökulmasta sitä, mikä on lukemisen tulevaisuus. Erityisesti minuun kolahtivat Minna Rytisalon teksti koulumaailman lukutaidosta, Suvi Auvisen teksti kirjakauppojen tulevaisuudesta, Heli Laaksosen teksti siitä, kuinka kirja voi olla tulevaisuudessa väline, jolla saa edes hetken rauhaa jatkuvalta informaatio- ja tavoitettavuustulvalta ja Aura Nurmen teksti siitä, kuinka kirjallisuus on vietävä pois norsunluutornistaan sinne, missä ihmiset oikeasti ovat. Huomasin olevani lähes kaikista teksteistä samaa mieltä. Haluaisin kirjoittaa moniin teksteihin vastineen. Tuliko kirjoittajille mieleen tämän asian, entä tämän? Varmasti tuli, mutta esseemuotoon ei mahtunut sivupolkuja.

Suvi Auvinen: Lihan loppu (Kosmos)
Lihan loppu kertoo yksinkertaisuudessaan kasvissyönnistä, erityisesti sen tulevaisuudesta. Kestävän tulevaisuuden edellytys on se, että me kaikki vähennämme merkittävästi lihatuotteiden syömistä. Auvisen teos on huolella kirjoitettu ja monia näkökulmia huomioon ottava teos. Koska olen seurannut kasvissyönnin ja vegaaniuden ympärillä pyörivää keskustelua jo vuosia, suurin osa asiasta oli jo tuttua. Kiinnostavinta kirjassa olivat kasvissyönnin historiaa käsittelevät osat sekä eläinaktivismin eri vaiheet. En ole elänyt niinä aikoina, joten ne eivät olleet täysin hallussa. Pidin myös paljon Auvisen asenteesta kasvissyöntiin: tulevaisuus ei ole vegaaninen, koska se ei ole kaikkien kohdalla realistista. Kaikista tärkeintä on keskittyä siihen, että lihansyöjät, jotka myös haluavat syödä jatkossa lihaa, lisäävät ruokavalioonsa lihattomia aterioita.

Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita (S&S)
Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa huomaat, että mies selittää sinulle jotain, josta tiedät todella paljon? Rebecca Solnit huomasi tämän, kirjoitti ilmiöstä esseen ja kehitti samalla termin mansplaining, miesselittäminen. Tämä esseekokoelma julkaisee esseen nyt suomeksi ja kokoaa yhteen Solnitin muita feministisiä esseitä. Kokoelma käsittelee ajankohtaisia aiheita seksismistä, mutta huomasin, että osa meni minulta ohi, koska en ollut aiemmin kuullut käsiteltävistä tapauksista eikä niitä avattu esseissä aina kauhean laajasti. Paikoin kokoelma on myös tosi raskasta kuunneltavaa aiheidensa takia. Kuuntelin tämän äänikirjana. Kirjaa oli välillä vaikea seurata, sillä aina ei käynyt selväksi, milloin alkaa uusi essee ja milloin kyseessä vain on saman esseen väliotsikko. Sanoisin, että tämä kirja toimii paremmin luettuna kuin kuunneltuna, jolloin on helpompi palata taaksepäin ja vaikka googlettaa juttuja.
Kesäaikaan yritin hyödyntää luontoa kuvissa.

Kesäkuu

  1. Riikka Suominen: Suhteellisen vapaata (äänikirja)
  2. Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija
  3. Ciara Smyth: The Falling in Love Montage
  4. Amal El-Mohtar & Max Glastone: This Is How We Lose The Time War
Heinäkuussa annoin vihreäkantisten kirjojen syleillä vehreää nurmea.

Heinäkuu

  1. Essi Kummu: Loiste (äänikirja)
  2. Marilyn Kaye: Toinen Amy (Replica #3)
  3. Liliana Lento: Koivu ja pihlaja
Liliana Lento: Koivu ja pihlaja (Nysalor)
Koivu ja pihjala sijoittuu teknologiselta kehitysasteeltaan määrittelemättömään fantasiamaailmaan, joka kuitenkin muistuttaa hiukan vanhojen Suomi-leffojen ympäristöä. Kirja seuraa sisaruksia Larissaa ja Tizianaa, jotka ovat puukansaa. He saavat voimapuistaan taikavoimia, mutta puiden tuhoaminen myös satuttaa heitä. Larissa aloittaa työt uuden kartanon palvelusväessä ja Tiziana pakenee pakkoavioliittoa. Molemmat joutuvat tekemään suuria valintoja liittyen kohtaloonsa. Koivu ja pihlaja on kevyttä ja nopealukuista fantasiaa, joka etenee kuin juna. Kerronta on paikoin naivistista. Tapahtumarikkaus saa pysymään mukana, vaikka maailmanrakennuksessa on paljon puutteita. Olisin toivonut, että puukansaa olisi syvennetty kirjassa enemmän. Miten puukansan ja paljaan (puuttoman) kansan yhteiselo sujuu? Nyt puukansan kyvyt jäävät vain käteviksi välineiksi, joilla ratkaistaan tarinan tuomia ongelmia.
Keittiöjakkara luovissa käyttötarkoituksissa.
Yksi kirja piti palauttaa ennen yhteiskuvan ottoa kirjastoon, joten kuvasin sen erikseen.

Elokuu

  1. Gengoroh Tagame: My Brother's Husband Vol 1
  2. Apila Pepita Miettinen: Mossdash
  3. Marilyn Kaye: Täydelliset tytöt (Replica #4)
  4. Elina Pitkäkangas: Hukan perimät
  5. Gengoroh Tagame: My Brother's Husband Vol 2
  6. Salla Simukka: Lukitut
Apila Pepita Miettinen: Mossdash (omakustanne)
Mossdash on sarjakuva Mosh-nimisestä henkilöstä, joka tekee seksityötä. Hän on non-binary ja koditon ja hän yrittää säästää rahaa masektomiaan. Hän päätyy asumaan transsukupuolisen ystävänsä asuntoon, mutta pian ystävä tarvitsee Moshin apua vastavuoroisesti. Yhdessä he yrittävät selviytyä haasteista ja löytää paikan, jossa he saisivat elää omannäköistään elämää. Sarjakuva on nopealukuinen mutta raskas. Se on piirretty tummalla ja vahvalla viivalla. Sarjakuva on osa Lilies of the Streets -projektia, jonka tavoitteena on kertoa tarinoita seksityön tekijöistä.

Elina Pitkäkangas: Hukan perimät (Myllylahti)
(arvostelukappale)
Hukan perimät on Elina Pitkäkankaan Kuura-sarjan (2016-2018) esiosa. Luin romaanin lukematta sarjan päätösosaa Ruskaa (2018), sillä teoksen on sanottu soveltuvan myös lukijoille, jotka eivät ole sarjaa lukeneet. Huomasin olevani jonkin verran pihalla joidenkin hahmojen merkityksestä, mutta muuten pysyin mukana ihan hyvin. Hukan perimät rakentuu neljästä toisiinsa löyhästi liittyvästä osasta, tavallaan novellista. Ensimmäinen osa alkaa siitä, kun yhdeksän erikoisrajajääkäriä lähtee täydenkuun kommennukselle. Ryhmä joutuu ihmissusilauman hyökkäyksen kohteeksi, ja vain kaksi jääkäriä selviää hengissä: Väinö ja Alex saavat lykantropia-viruksen tartunnan. Heistä tulee automaattisesti lainsuojattomia, ja he joutuvat turvautumaan ihmissusia auttavan organisaation Werecaren apuun. Myöhemmin Alex puree Ronja-nimistä nuorta naista ja heidän välilleen muodostuu veriside. 

Hukan perimät jatkaa Pitkäkankaan rajua ja veristä tyyliä. Teosta ei varauksetta voi suositella herkimmille lukijoille. Näin rujo kerronta on epätyypillistä nuortenkirjallisuudessa, mikä tekeekin siitä virkistävää ja uutta. Teos on samalla selvästi varttuneemmille lukijoille suunnattu, vaikka romaanin aiheita käsitellään nuortenkirjamaisella otteella. Mielestäni romaanin neljä osaa esittelevät liian laajalle levinneen tarinan, joka ei muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. Moni asia käsitellään heikosti, esimerkiksi loppuvaiheessa esitelty ihmissusikultti. Pidän myös kyseenalaisena sitä, että selvästi naisista kiinnostunut Ronja saadaan "rakastumaan" mieheen voimakkaan verisiteen avulla. Queer-lukijana en voinut olla kiinnittämättä huomiota tähän yksityiskohtaan.
Syyskuussa palasin kollaasin pariin. Syynä taisi olla joku kirjastolaina, joka täytyi palauttaa ennen kuin pääsin ottamaan kaikista kirjoista yhteiskuvaa.

Syyskuu

  1. Rainbow Rowell: Almost Midnight
  2. Riika Ruottinen: Porno sijainen – sarjakuvia työelämästä
  3. Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
  4. Calum McSwiggan: Eat, Gay, Love
+ Kaksi julkaisematonta romaanikäsikirjoitusta.

Rainbow Rowell: Almost Midnight (Macmillan Children's Books)
Tämä kirja sisältää kaksi suloista novellia, jotka käsitteevät jollain tapaa odottamisia ja kohtaamisia. Ensimmäisessä novellissa (Almost Midnight) päähenkilö tapaa kerran vuodessa uuden vuoden juhlissa erään pojan. Poika on hauska, hyvännäköinen... ja aina kiinnostunut jostain toisesta. Toisessa novellissa (Kindred Spirits) päähenkilö taas jonottaa Star Wars Episode VII: The Force Awakens -elokuvaan monta yötä elokuvateatterin pihalla. Jono on pieni ja tiivis, ja päähenkilö joutuu pohtimaan suhdettaan Tähtien sotaan uudestaan. Molemmat novellit ovat söpöjä ja rowellmaiseen tapaan näppäriä, nokkelasanainen ja samalla yksinkertaisia. 

Riika Ruottinen: Porno sijainen - sarjakuvia työelämästä (Pokuto)
Sarjakuvakirja kertoo koulumaailmasta sijaisten tavoin. Se käsittelee opettajan työtaakkaa, sijaisten loputonta joustavuutta, opettajainhuoneen hierarkiaa, vaikeita oppilaita, työuupumusta ja pitkiä työmatkoja. Sarjakuvat on maalattu värikkäin akvarellein. Visuaalisesi jälki ei ole erityisen siistiä tai taidokasta, mutta niistä välittyy erinomaisesti nykypäivän koulumaailman tunne. Tämä sarjakuva täytyisi antaa lahjaksi jokaiselle päättäjälle, joka voi vaikuttaa koulumaailman nykytilaan.
Pidän tästä kuvasta. Kirjojen kansien ei aina tarvitse näkyi täydellisesti.

Lokakuu

  1. Yuval Noah Harari: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia
  2. Enni Mustonen: Paimentyttö (Syrjästäkatsojan tarinoita 1) (äänikirja)
  3. Johanna Laitila: Lilium Regale
  4. Terhi Tarkiainen: Kitty, eli kuinka mies tuhotaan
  5. Shimo Suntila: Sadanpäämies
Enni Mustonen: Paimentyttö (Syrjästäkatsojan tarina 1) (Otava)
Halusin tutustua viime vuosina kirjastojen lainaustilastojen kärjessä komeilevaan Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan. Sarjan aloittava Paimentyttö kertoo 1800-luvun lopun Suomesta ja päähenkilöstä Iidasta, joka on vielä lapsi, alle 17-vuotias koko romaanin ajan. Hänelle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja hän on kauhean onnekas monessa suhteessa ja herttaisen nöyrä. Romaanin aikana hän etenee pienestä paimentytöstä Sakari Topeliuksen talouden piiaksi. Hän saa yllättävän paljon huomiota ja etuoikeuksia suhteessa vaatimattomaan taustaansa. Jonkin verran minua häiritsi se, etteivät tapahtumat tuntuneet muuttavan Iida lainkaan. Hän paahtaa kaiken läpi eikä ajattele niitä juurikaan myöhemmin. Hän todellakin on mitä sarjan nimi sanoo: syrjästäkatsoja, ei edes oman tarinansa kunnollinen päähenkilö.

Johanna Laitila: Lilium Regale (Gummerus)
Lilium Regale kertoo Elsestä, joka joutuu pakenemaan Ruotsiin Lapin sodan aikana. Ruotsissa hän rakastuu isäntäperheensä samanikäiseen tyttäreen. Rakkaus päättyy onnettomasti, mutta Suomeen palattuaan kylän kirjakauppiaan vaimo alkaa kiinnostaa. Lähdin todennäköisesti lukemaan tätä kirjaa aivan väärät odotukset mielessäni. Odotin kiinnostavaa ja koskettavaa kuvausta Lapin sodasta ja evakkoajoista lesbonäkökulmasta. Sellaista sainkin, mutta aivan erilaisella tyylillä kuin mihin olin varautunut. Inhorealistiset kohtaukset sekoittuvat Lapin luonnon kuvaukseen hämmentävässä suhteessa. Mielestäni romaani on epätasainen ja keskittyy epäolennaisiin asioihin. Olisin mieluusti seurannut pelkästään Elsen tarinaa, mutta tarina eksyy usein kertomaan sellaisista hahmoista, joista en välittänyt lainkaan.

Terhi Tarkiainen: Kitty, eli kuinka mies tuhotaan (Tammi)
Romaani sijoittuu 1700-luvun Lontooseen ja kertoo Kitystä, joka pakkonaitetaan ikävälle miehelle. Hiukan ennen avioliittoa Kitty on joutunut toisen miehen hyväksikäyttämäksi. Avioiduttuaan hän huomaa pahoinpitelijänsä kuuluvan hänen aviomiehensä lähipiiriin. Kityn mieli alkaa täyttyä kostofantasioista. Samalla Kitty yrittää kaikin keinoin pitää kiinni isältä perimästä apoteekistaan. Romaani on kirjoitettu erittäin kutkuttavalla kielellä ja se imitoi erinomaisesti aikalaiskirjallisuutta. Tunnetasolla en uponnut kirjaan täysillä, sillä juonen annostelu oli paikoin epätasaista, eivätkä kostofantasiat ole oikein minun juttuni. Suosittelen kirjaa niille, jotka tykkäävät historiallisista romaaneista, mutta jotka haluavat siihen vaihteeksi vähän tujumpia mausteita.

Shimo Suntila: Sadanpäämies (Nysalor)
Suntilan uusi raapalekokoelma kokoaa yhteen sata sadan tarinan kertomusta. Suntila osaa tiivistää kokonaisen idean lyhyeen mittaan. Erinomaisia ideoita, hienoja välähdyksiä! Paikoin olisin toivonut, että raapaleiden järjestys olisi ollut toinen. Nyt monet hyvin samanlaiset raapaleet seurasivat toisiaan, jolloin ne söivät toistensa vaikuttavuutta.
Yritin ottaa kuvaa, mutta kissa totesi paikan olen erinomainen nukkumapaikka.

Marraskuu

  1. Tillie Walden: Spinning
  2. Katinka Sarjanoja: Korpinlaulu
  3. Tuuve Aro: Kalasatama
  4. Tillie Walden: On a Sunbeam
  5. Katinka Sarjanoja: Karhuneito
Tillie Walden: Spinning (First Second)
Omaelämäkerrallinen sarjakuvaa keskittyy Tillie Waldenin lapsuuteen ja nuoruuteen, erityisesti kilpailuhenkiseen taitoluisteluharrastukseen. Walden kilpaili kunnianhimoisesti lähes 18-vuotiaaksi saakka, mutta jo hyvin nuoresta pitäen hän tiesi, ettei nauttinut siitä. Sarjakuva kertoo siitä, kuinka Walden kerää viimein rohkeutensa ja lopettaa harrastuksen, joka on määritellyt hänen koko elämänsä. Walden hallitsee erinomaisesti sanattoman kerronnan. Hän myös käyttää taidokkaasti valoa kuvissaan. Aamukuuden treenit oikeasti tuntuvat aamukuuden treeneiltä. Teosta oli nautinnollista lukea visuaalisella tasolla, mutta tarinallisesti se jää keskeneräiseksi. Teos käsittelee monia yksityiskohtia vain pintapuolisesti ja tuntuu loppuvan ennen kun kaikki on kerrottu.

Tuuve Aro: Kalasatama (WSOY)
(Lahja kustantajalta)
Kalasatama on autofiktiivinen ja esseistinen teos mielenterveydestä, lesboudesta ja kirjoittamisesta. Teoksen kiinnekohta on Kalasataman terveysasema, jossa Aro vastaanotti hoitoa avioeronsa jälkeen. Nautin suuresti kirjan lukemisesta. Se on kirjoitettu sujuvasti ja siinä oli tosi hauskoja kohtia. Painavista ja vaikeista aiheista huolimatta lukeminen tuntui kevyeltä. Aion ehdottomasti palata kirjan moniin kohtiin tulevaisuudessa. Samalla teos oli mielestäni paikoin epätasainen: alun mielenterveyskertomukset unohtanut puolenvälin jälkeen pitkäksi aikaa, kun Aro keskittyy autofiktiivisuuden sijasta enemmän esseetyyliin. En myöskään ollut kaikesta kirjailijan kanssa samaa mieltä. (Eikä tarvitsekaan olla!)
Kuva näytti tyhjältä, joten keksin sijoittaa kirjapinon päälle maapallon. Kirjojen avullahan matkustetaan ympäri maailmaa, syvällistä!
Otin Michelle Obaman muistelmista uhkarohkean talvisen kuvan. Kirja selvisi kuvauksesta, mutta en suosittele kokeilemaan tätä kotona.

Joulukuu

  1. J. P. Ahonen: Irtiotto
  2. Molly Knox Ostertag: The Witch Boy
  3. Bryan Lee O'Malley & Leslie Hung: Snotgirl, Vol 3. Is This Real Life?
  4. Marilyn Kaye: Salaseura (Replica #5)
  5. Sam Humphries & Jen Bartel: Blackbird Book 1
  6. Sanna Isto: Sirpale
  7. Michelle Obama: Minun tarinani
J. P. Ahonen: Irtiotto (WSOY)
Luulin lukeneeni kaikki Villimpi Pohjola -sarjakuvat, mutta en näköjään ollut lukenut tätä viimeisintä. Sarjakuva seuraa nuorten aikuisten arkielämää hiukan sit-comien tyyliin. Hahmot aikuistuvat: opiskelijaelämä on muuttumassa työ- ja perhe-elämäksi, huolet seuraavasta kaljatuopista ovat muuttuneet huoleksi seuraavasta ovulaatiosta. Samalla Ahosen piirtojälki on kirkastunut ja kuva-asettelu muuttunut luovemmaksi. Toivottavasti sarjan koonti albumeiksi ei jää tähän, sillä tarina jää vielä pahasti kesken.

Molly Knox Ostertag: The Witch Boy (
Scholastic, Inc)
Suloinen tarina Aster-nimisestä pojasta, jonka pitäisi olla muodonmuuttaja, mutta joka haluaa olla noita. Noidan taidot vain on varattu naisille. Kun poikaseurueen muodonmuutosretki menee pahasti pieleen, Asterin noitataidoista on yhtäkkiä hyötyä. Samalla suvun synkkä salaisuus alkaa paljastua. Sarjakuva on juoneltaan jokseenkin ennalta-arvattava ja kynänjäljeltään simppeli, mutta suloisuus ja queer-teemat pelastavat paljon. Tarinan voi halutessaan lukea transtarinana.

Bryan Lee O'Malley & Leslie Hung: Snotgirl, Vol 3. Is This Real Life? (Image Comics)
Olin jo päättänyt kakkososan jälkeen, etten aio jatkaa Snotgirl-sarjan lukemista. Kolmososa osui kuitenkin silmääni kirjastossa, joten luin sen. Snotgirl seuraa Lottie Person -nimisen sosiaalisen median vaikuttajan elämää. Hänen suurin salaisuutensa on aluksi se, että hän kärsii pahoista allergioista ja salaa sen visusti julkisuudesta. Yllättäen hän kuitenkin todistaa erään uuden ystävänsä kuoleman – mutta pian tämä uusi ystävä ottaa hänen uudestaan yhteyttä ja on selvästi elossa. Alkuperäinen mysteeri kiinnostaa minua edelleen. Kuka on tämä kuolleista herännyt uusi ystävä? Tarina on kuitenkin sekava ja hämmentävä. Uusia hahmoja esitellään jatkuvasti eikä vanhojen juonia kuljeteta loppuun. Juoni poukkoilee, en jaksa kiinnostua uusista tapahtumista. Eikä piirtäjä osaa edelleenkään piirtää miehiä.

Sam Humphries & Jen Bartel: Blackbird Book 1 (Image Comics)
Nina Rodriguez joutuu todistamaan teininä hyvin traumaattista yliluonnollista kokemusta, mutta hänen lähipiirinsä ei usko häntä. Hänen väitetään keksineen tapahtumat päästään. Aikuisena Nina on masentunut ja syrjäytynyt. Yllättäen hän törmää todisteisiin, että taikuutta on olemassa, ja pian hänelle paljastuu, että hänen lähipiirinsä on tiennyt taikuudesta koko ikänsä. Sarjakuvan piirustustyyli on upea: Jen Barten piirtää hengästyttävän kauniita kuvia. Valitettavasti juoni on raivostuttava. Päähenkilöä on pidetty pimennossa lähes kaikesta hänen elämänsä aikana, minkä seurauksena hän tekee monia virheitä, joista hänelle suututaan. En aio lukea jatkoa.
Kuva kirjahyllystäni helmikuisessa auringonlaskussa.

Kiitos, kun luit tänne asti! Tällaiset megapostaukset koettelevat nykymaailman internetissä lukijan kärsivällisyyttä. 

Saatoit ehkä huomata, etten ihan kaikista kirjoista vielä sanonut mitään. Niistä on joko tulossa oma postauksensa tai jätän syystä tai toisesta kirjan arvioimatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...