Kun monet muut suuntasivat Turun kirjamessuille, minä lähdin Helsingin Fanfestiin.
Hieman alle vuosi sitten sosiaalisessa mediassa alkoi levitä juttu: Kiinnostaisiko ketään osallistua coniin, jonka aiheena ovat länsimaiset TV-sarjat, elokuvat, sarjakuvat ynnä muut? Olin saman tien kiinnostunut, sillä suomalaiset conit ovat lähes aina keskittyneet itään päin, enkä minä ole koskaan löytänyt Japanin ihmeellistä maailmaa.
En ole koskaan ollut erityisemmin innostunut suomalaisista coneista (poikkeuksia lukuunottamatta, esim Finncon) Samaan aikaan olen seurannut netin kautta ulkomaalaisia coneja kateudesta vihreänä. Suomeenkin jotain, jossa on muutakin ohjelmaa kuin animehahmojen deittisketsejä.
Fanfest kuulosti erilaiselta. Niinpä annoin conille tukeni saman tien ja ostin lipun heti kun ne tulivat myyntiin. Conin kehittymistä on ollut kiinnostava seurata, sillä tuttuni ovat olleet mukana sen järjestämisessä. Pikkuhiljaa ohjelmaa julkistettiin, mikä sai minut entistä innostuneemmaksi.
Väliin mahtui myös vastoinkäymisiä lippujen parissa. Paniikissa ostin ylimääräisen lipun, koska luulin, ettei kaverini ehdi ostaa lippua menojensa vuoksi. Kaveri oli kuitenkin jo ostanut lipun, joten minun piti myydä lippu jollekin toiselle. Lipun myymisen jälkeen seurasi toinen pettymys: postitetuista rannekkeista yksi oli mennyt rikki! Minulle luvattiin uusi nopeasti, mutta sitä ei vain kuulunut. Onneksi muutaman sähköpostin jälkeen sain uuden lipun, mutta vain vähän yli viikkoa ennen conia, joten ehdin jo stressata.
Finncon-postaukseni sai järisyttävän yleisön suosion, ilmeisesti johtuen tavasta, jolla raportoin siitä. Valitettavasti tällä kertaa en ehtinyt piirrellä sarjakuvamaista raporttia. Finnconissa olin yksin, joten ainoa tapa ilmaista itseäni oli piirtää se paperille, mutta Fanfestissä oli kolmen kaverini kanssa. Ehdin kuitenkin jotain piirrellä ja lisään ne tänne tekstin joukkoon. :)
Saavuin Helsinkiin noi neljältä perjantaina. Hengasin siellä kaverini Mäyn kanssa ja odotimme, että loputkin seurueestamme saapuu paikalle. Kävimme mm. paikallisissa underground-vaatekaupoissa ihastelemassa steampunk-henkisiä vaatteita.
En yhdistäisi tuota paitaa tuon konsetin kanssa, mutta konsertti on aika pähee, niin myös hattu).
Olimme molemmat tosi väsyneitä, joten vetäydyimme hotellihuoneeseen melko ajoissa
katsomaan Disney Channelia. Fanfestillä oli ohjelmaa vain lauantaina ja sunnuntaina.
Lauantaina sitten heräsin ja totesin, että edellisenillan kumma olo ja väsymys ei johtunut pelkästä univelasta. Minulla saattoi olla kuumetta, mutta en ollut ihan varma, koska en omista tällä hetkellä kuumemittaria. Vedin särkylääkkeitä naamaan ja selviydyin sillä koko päivän.
Fanfest järjestettiin Paasitornissa. En ollut siellä ennen käynyt, mutta rakastuin! Siitä tuli mieleen entinen lukioni, jota syvällä rakkaudella kaipaan. Jugend-tyyli on yksi lempityyleistäni. Kyllä siellä kelpasi coneilla.
Aloitimme loogisesti
tervetulotilaisuudella. Finnconissa en sinne mennyt, mikä jäi minua jälkeenpäin hieman harmittamaan. Vaikka tilaisuudessa ei tullut kauhean paljon uutta infoa, se oli silti mukava aloitus koko tapahtumalle.

Viime hetken sumplimista. Minne paneeleihin menisi?
Ajattelin ensiksi mennä tsekkaamaan tumblr-paneelin, mutta sali oli täynnä ja siellä puhuttiin parhaillaan anasta ja thinsposta, joten päätimme porukalla olla menemättä.
Sen sijaan kiertelimme taidekujalla ja löysimme mystisen poliisiboksin!
Kuvista näkyy jokseenkin hyvin asuni. Olin päättänyt olla steampunk-henkinen ilman mitään sen kummemmin cossaamatta, sillä omistan kivan arsenaalin steampunk-meneviä vaatteita, joita en kuitenkaan viitsi laittaa kouluun päälle.
Hankin vielä ylimääräisen propin. Kun kerta eurolla saa Steampunk Marvinin, niin olihan se pakko ostaa.
Kuvassa näkyy paremmin hameeni printti. Hauska fakta: olen ommellut hameen itse. Olenpas monilahjakkuus.
Äh, tuohon on tullut typo!
Ensimmäinen virallinen paneelini oli Supernaturalin kristillisjuutalaista enkelit-demonit mytologiaa käsittelevä luento, jossa tuli paljon uutta kiinnostavaa tietoa siitä, mihin sarjan hahmot oikeasti perustuvat. Osa hahmoista ovat hyvinkin uskollisia alkuperäiselle hahmolleen, osa taas ei juuri lainkaan. Kaikista kiinnostavimmat faktat olivat se, mihin Crowleyn hahmo perustuu, ja se, kuinka Castielin hahmo on oikeastaan hyvin lähellä alkuperäistä Cassiel-enkeliä. Kiinnostavaa oli myös se, kuinka vähän Raamatussa oikeasti esiintyy enkeleitä ja se, että Baltharaz olikin yksi itämaan tietäijistä, eikä alunperin enkeli lainkaan.
Huumoria ei tietenkään unohdettu.
Ruokatauon jälkeen oli vuorossa Adventures in Post-Production, jonka olin jo hyvin varhaisessa vaiheessa bongannut pakko mennä -ohjelmaksi. Paikalle oli saapunut mies nimeltään Nick Bell. Hän on tehnyt erikoistehosteita muun muassa Doctor Whohon (esim 10. Doctorin regeneroituminen, Melodyn regeneroituminen Riveriksi), Merliniin ja Iron Man 3:seen. Kovin moni ei ehkä ollut tajunnut, minkälainen paneeli on tiedossa, mutta olin hyvin tyytyväinen, että minä tajusin mennä sinne, sillä se osoittautui hyväksi paneeliksi, ehkä koko Fanfestin helmeksi. Ensimmäistä kertaa tuli suuren maailman tunne. Nick Bell on varmasti ollut muissakin paikoissa puhumassa, sillä paneelissa vallitsi hyvä flow. Yleisö uskaltautui reippaasti kysymään kysymyksiä englannin kielestä huolimatta. Minä en olisi uskaltanut.
Post-Productionin jälkeen tulikin kiire Game of Thrones -luennolle. Paneelin nimi oli
"Forgive for all I have done and all I must do" - Portrayals of Negative Motherhood in Game of Thrones. Paneeli oli erittäin kiinnostava, joskin välillä raskas (ehkä raskaiden diojen takia?). Erityisesti jäi mieleen pohdinnat Cersein ja Catelynin käytöksestä ja siitä, miten kirjoissa heidän käytöstään kritisoidaan naisten hössötyksenä ja ajattelemattomuuten, kuin synnytys olisi pilannut heidän järkensä, kun taas samaan aikaan miehet tekevät yhtä pöljiä juttuja ja niitä pidetään oikeutettuina tekoina.
Paneeli oli englanniksi, mikä sai minut pohtimaan suomen kielen merkitystä. Lähes kaikki yleisöstä olivat suomalaisia, panelistikin oli suomalainen. Vaikka minulla ei ollut vaikeuksia ymmärtää kieltä ja panelistin englanti oli hyvän kuuloista, minulla silti on pieni varovainen periaate, että jos suomessa ollaan niin suomea puhutaan, ellei sitten yksi tai useampi panelisteista ole ulkomaalainen. Panelisti perusteli kielivalintaa sillä, että on lukenut kirjat englanniksi, joten se tuntuu luonnollisemmalta. Ymmärrettävää kyllä, mutta onhan monet tv-sarjatkin katsottu englanniksi ilman tekstejä ja silti paneelit olivat suomeksi. Tämä on kuitenkin vain henkilökohtainen mielipiteeni, eikä kieli haitannut, se vain laittoi pohtimaan :)
Joko Game of Thrones -paneelin huoneessa oli huono ilma, tai sitten minun kuumeeni oli juuri silloin ikävässä tilassa, sillä minulla oli hieman sumuinen ja kumma olo koko paneelin ajan. Oli pakko piirtää jotain, että pystyin edes jotenkuten keskittymään.
Welcome to Night Vale -radiokuunnelma on minulle varsin uusi tuttavuus, mutta oli hienoa nähdä paikan päällä niin monta Cecil Baldwin -cossia. Se inspiroi minuakin.
Samassa salissa jatkui seuraavaksi Avatar: the last airbender -paneeli!
Tämän jälkeen lauantai olikin ohjelman osalta pulkassa. Sopivasti satuin vieläpä virkistymään iltaa kohden, jolloin suuntasimme jatkoille. Eksyimme matkalla vain kerran, mutta siinä olikin aikaa käydä syvällisiä keskusteluja siitä, kuinka kunnon viktoriaaninen aristokraattipariskunta kävelisi puistossa iltapäiväkävelyllä ja kokeilla sitä myös käytännössä.
Jatkopaikka oli vähän liian täynnä, ainakin minun makuuni, eikä paikka vastannut minun käsitystäni mukavasta ja rennosta hengauspaikasta, joten emme viihtyneet siellä kauhean pitkään. Aamulla ohjelma taas jatkuisi aikaisin.
Sunnuntaina heräsin hieman parempaan oloon. Kun saavuimme con-paikalle, näin koko alueen aivan uusin kirkkain silmin. Siellähän oli aivan hirveästi cosplayta. Reipastuin hieman ja aloin ottaa kuvia joistain suosikeistani. Paljon varmasti meni myös ohi. Minulle kehittyi sokea silmä, sillä yli puolella paikalla olijoista oli edes jotain erikoista päällään. Monissa tilanteissa ei enää tiennyt, onko jollain vaaleanpunainen peruukki päässä ihan muuten vain, vai onko se vain cossi jota en tunnista.
Amy Pond
Daenerys
Merlin
Keskimaan poppoo
Päivän ensimmäinen paneeli oli minun osaltanut
50 Oddball Moments in Doctor Who.
Tällaisia aatteita kirjoitin ennen paneelia ja sen aikana. Finnconin juttu tosiaan oli vain hyvin lyhyt hetki ja nauroin vitsille itsekin paikan päällä, mutta myöhemmin aloin miettiä, että olikos siinä nyt vähän fanityttöjen pilkkaamista. Mielestäni on täysin okei jos haluaa pukeutua ns. seksikkääksi tardikseksi osoittaakseen että tykkää Doctor Whosta, se ei vähemmä fanituksen arvoa.


Dubbauksen salat - VHS:ltä valkokankaalle oli minulle se odotetuin paneeli. Paikalle olivat saapuneet
Pekka Lehtosaari (tunnettu mm. Viidakkokirjan Baloon äänenä),
Jarkko Tamminen (mm. Ihmeperheen Syndrooma) ja
Antti L J Pääkkönen (mm. Ice Agen Sid ja nuori Herkules). Ohjelmaa oli kahdeksi tunniksi eikä aika tuntunut lainkaan niin pitkältä. Paneeli oli ehdottomasti koko Fanfestin paras. Tilaisuus tuntui todella hyvin järjestetyltä. Siinä oli haastattelua, yleisön kysymyksiä ja yleisön hauskuutusta tunnettujen äänien imitoinnilla. Erityistä plussaa sille, että yleisössä kierrätettiin mikkejä, jotta kysymykset kuuluivat todella hyvin. Jo pelkkä mikkien olemassaolo sai paneelin tuntumaan ulkomaalaisten conien vertaiselta. (Olen katsonut paljon paneeleista Youtuben kautta.)
Paneelia oli todella kummallista kuunnella, sillä kaikilla vierailla oli niin tutun kuuloiset äänet. Minulla on tapana harrastaa suomeksi dubattujen piirrettyjen parissa äänimetsästystä. "Hei, tuolla on rouva Pannun ääni!" Nyt nämä henkilöt olivat paikan päällä puhumassa siitä kaikesta, mitä ääninäyttelyyn kuuluu. Yleisä sai nauraa kun Pekka Lehtosaari kertoi, kuinka hän oli melkein pilannut äänensä Tintin Kapteeni Haddockin roolissa ja kuinka Antti L J Pääkkösen tenavatähtimenneisyys oli auttanut häntä saamaan nuoren Herkuleksen roolin.
Paneelissa puhuttiin muun muassa siitä, kuinka dubbaus on muuttunut ajan myötä. Ennen ääninäyttelijät saivat katsoa filmin etukäteen valmistautuakseen äänitykseen, mutta nykyään ollaan paljon tiukempia ja usein joudutaan äänittämään lähes kylmiltään. Myös äänitystekniikka on muuttunut. Ennen digitaalista aikaa äänitys oli luonnollisesti paljon monimutkaisempaa, jolloin taiteellisuuteen ei ollut paljon varaa. Yleensä ainoastaan päähenkilö tai elokuvan komediahahmo äänitti ensin oman taiteellisen näkemyksensä, jonka jälkeet muiden piti äänittää siihen sopivasti. Budjeteista myös keskusteltiin. Osa tv-sarjoista on jouduttu dubbaamaan todella pienellä budjetilla ja osa on dubattu puoli-ilmaiseksi ihan silkasta rakkaudesta kyseiseen sarjaan.
Yleisöä nauratettiin ohjelmalla, jossa vierailijat lukivat tuttuja tekstejä erilaisilla tutuilla äänillä. Ohjelman aikana minulla ainakin kipeytyi kasvojen lihakset, niin paljon tuli naurettua!
Ensiksi luettiin pätkä Seitsemästä veljestä, kohta jossa veljekset karkaavat lukkarin luota.
Seuraavaksi kohtaus jostain Muumi-kirjasta. Muumiperhe keskusteli Muumipapan näytelmäkäsikirjoituksesta.
Viimeisenä luettiin kuuluisa kohta Harry Potter ja viisasten kivestä, kohta jossa Hagrid tulee paljastamaan Harrylle, että hän on velho. Joku yleisöstä onkin kuvannut sen, joten pystyn linkkaamaan koko tekstin halukkaiden katsottavaksi.
Dubbauksen jälkeen oli aikaa nauttia lounasta ulkona lämmössä, sillä Helsingissä oli melkein kesäsää.
Viimeiseksi ohjelmaksi jäi Fanitukseni on laitonta -tekijäinoikeuspaneeli. Se oli kaikista paneeleista asiapitoisin jos aletaan faktojen määrää laskea, mutta ehkä kaikista mielenkiintoisin. Vaikka nimesinkin Dubbauksen salat lempparikseni, se oli enimmäkseen kahden tunnin viihdeshow. Fanituksen laittomuudesta innostuin samalla asenteella kun innostun kiinnostavalla oppitunnilla koulussa.
Oli hienoa päästä vihdoin kuulemaan, miten asiat nyt oikeastaan ovat. Käytiin läpi tekijäinoikeinlakeja ja sitä, mitkä edes ovat tekijäinoikeuden alla. Hyvä kun sain tähän vihdoin selvyyten. Paneelin innoittamana pitääpä siis mainita, että kuvat joissa minä seisoin Tardiksen ympärillä ja istun lukemassa Steampunk-Marvinia ovat kaverini Annikan ottamia, joten hän omistaa kuvat, mutta olen saanut häneltä luvan niiden julkaisuun blogissani. Tekijäinoikeusjutut ovat monimutkainen asia, mutta päällimmäisenä jäi mieleen, että suurin osa fanituksesta on loppujen lopuksi ihan laillista (cosplay, fan art, fan fic, fan artin myyminen esimerkiksi conien taidekujilla).
Sitten olikin päättäjäisten vuoro. Haikein mielin piti jättää upea Paasitornin rakennus ja suunnata kohti rautatieasemaa. Matkaani huvitti se, että istuin samassa vaunussa Legolaksen kanssa :)
Ja mihin sitä tulikaan törsättyä rahaa?
Ken vainajia muistelee ja muita myyttisiä tarinoita -novelliantologia. Chris Colferin uusin
The Land of Stories tuli matkaan siksi, koska posti oli kiikuttanut sen vanhaan osoitteeseeni Ouluun ja kaverini toi sen minulle.
Steampunk-Marvin, jossa on Osuuskumman mainos etusivulla :)

Kartutin fanimukikokoelmaani tällä Lannister-henkisellä mukilla. Nyt minulla on Glee-, Doctor Who- ja Game of Thrones mukit.
Vielä muutama sananen jälkifiiliksistä. Mielestäni Fanfest oli todella onnistunut tapahtuma. Siellä oli tosi paljon väkeä, mutta missään vaiheessa ei tuntunut liian ahtaalta.
En voi olla vertailematta tätä Finnconiin. Finnconista valitin hiukan sitä, kuinka lyhyitä ohjelmanumerot olivat. Vain 45 minuuttia, joissain tapauksissa 90 minuuttia. Fanfestissä ohjelma harvoin oli tuntia lyhyempi. Se kuitenkin aiheutti sen, etten ehtinyt käydä yhtä monessa kiinnostavassa ohjelmassa. Joudun lähes joka kerta valitsemaan vähintään kahden kiinnostavalta vaikuttavan väliltä. Twitterin kautta sain lukea, kuinka paljon kaikkea siistiä tapahtui juuri siellä missä minä en ollut, mutta se on conien henki. Jälkikäteen olen katsellut, mitä kaikkea jäikään väliin.
Jossain vaiheessa kuulemma oli laulettu Les Mis -lauluja komeasti kuorossa ja joitain hienoja cosseja en huomannut laisinkaan. BBC:n Sherlockia käsittelevä paneeli oli kuulemma ratkiriemukas, mutta olin valinnut Avatar-ohjelman.
Fanfestin meininki oli myös hitusen nuorekkaampi. Finnconissa tunsin olevani tosi nuori. Fanfestin keski-ikä taisi olla noin 17-23 paikkeilla. Monet ovat kuitenkin sanoneet jälkeenpäin, että heistä Fanfestin kävijäkunta tuntui vanhemmalta animeconeihin ja vastaaviin verrattuna. Ehkä Fanfest perustettiin juuri sille ikäryhmälle, jolle ei vielä omaa coniaan ollut.
Toivottavasti ensi vuonna uudestaan.
Väsynyt
"vannon että tämän pitäisi olla kirjablogi, mutta en ole vähään aikaan kirjoista blogannut" bloggaaja kiittää ja kuittaa!