Kutsumattomat
vieraat on Sadie Jonesin kolmas suomennettu romaani. Häneltä on
aiemmin suomennettu romaanit Ehkä rakkaus
oli totta (2015) ja Kotiinpaluu (2016),
ja ne ovat saaneet paljon kiitosta suomalaisilta lukijoilta. Nyt 1950- ja 1970-lukujen
tunnelmat saavat väistyä edwardiaanisen ajan tieltä. Jones ottaa haltuunsa kartanomiljöön, joka
tuntuu olevan lähes pakollinen aluevaltaus jokaisen brittikirjailijan tuotannossa.
Romaani
alkaa siitä, kun Sternen kartanon perhe esitellään. Perheen äiti Charlotte
Torrington Swift on mennyt uusiin naimisiin, eikä uusi aviomies Edward Swift
miellytä Charlotten kolmea lasta Emeraldia, Clovista ja Imogenia. Emeraldilla
on syntymäpäivät ja perheen on valmistauduttava niihin. Sattumalta juuri samana
päivänä Edward joutuu lähtemään rahahuolien takia työmatkalle, joten vaatimatonta
vieraslistaa jäävät kestitsemään vain naisväki ja Clovis. Ilta kuitenkin saa
aivan uuden suunnan, kun läheisellä rautatiellä sattuu suuri onnettomuus. Selviytyneet
kolmannen luokan matkustajat lähetetään kartanoon, sillä se on lähin asuttu
rakennus kävelymatkan päässä.
Talon
väki on vaikeassa asemassa. Heidän varallisuutensa on heikentynyt
huomattavasti, joten heillä ei oikeasti olisi mahdollisuutta majoittaa noin
kolmeakymmentä ventovierasta ihmistä. (Vai neljääkummentä? Vai kuinka monta heitä onkaan?) Samalla heidän täytyy yrittää vetää
kunnialla läpi illalliskutsut, jotka ehdittiin aloittaa ennen onnettomuuden
uhrien saapumista. Sillä aikaa kun kutsuvieraat yrittävät viettää Emeraldin
syntymäpäiviä, kutsumattomat vieraat tuovat mukanaan omat vaatimuksensa.
Ihmiskeho tarvitsee sekä ruokaa että lepoa, mutta talonväki ei tajua sitä heti vierailleen
tarjota.
Jones
käsittelee kartanoromaania kiinnostavalla tavalla. Hän lähtee oletuksesta, että
lukija tuntee sen tyylin ja konventiot, joten nyt niitä voi lähteä rikkomaan. Avioliittojuonittelut
ja leninkien kuvaukset saavat väistyä absurdien tilanteiden tieltä. Suurin osa
tapahtumista nojautuu siihen, että kartanon asukkaat ja heidän vieraansa
yrittävät nauttia normaalin, yläluokkaisen illallisen, mutta se keskeytyy
jatkuvasti mitä oudoimmista syistä. Pian millään soveliaisuuden säännöillä ei
ole enää mitään väliä. Yhteiskunnan asettamat keinotekoiset rajat alkavat
hämärtyä: kartanon väki päätyy
tarjoilemaan ruokaa kolmannen luokan matkustajille, eläimet kulkevat ihmisten
tiloissa ja menneisyys muistuttaa nykyisyyttä olemassaolostaan.
Kutsumattomat vieraat ei ole helppolukuinen siinä mielessä, miten
kartanoihin sijoittuvat kertomukset usein mielletään, vaikka Jonesin
kirjoistustyyli onkin soljuvaa ja vaivatonta. Romaani etenee odottamattomille
teille. Onkin kiinnostavaa seurata, kuinka juoni, joka lähtee liikkeelle
vakavasti ja realistisesti, etenee huumorin kautta jopa yliluonnollisille
raiteille, tulkintatavasta riippuen. Romaanin loppupuolella ollaan edetty jo
silkan farssin puolelle.
Tämä romaani yllättää lukijan.
Samalla se onnistuu pysymään kauniissa symmetriassa, joka alkaa siitä, kun
Edward Swift poistuu kartanosta ja loppuu siihen, kun Edward palaa ja löytää
kartanon myrskyn jälkeisessä tilassa.
ALKUPERÄINEN NIMI: The Uninvited Quests
SIVUJA: 300
KUSTANTANUT: Otava
JULKAISTU: 2012 (suom. 2017)
SUOMENTANUT: Marianna Kurtto
MISTÄ MINULLE: Arvostelukappale
Arvostelu kirjoitettu alun perin Turun yliopiston yleisen kirjallisuuden ainejärjestön lehteen Ekhoon.