keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat

Kutsumattomat vieraat on Sadie Jonesin kolmas suomennettu romaani. Häneltä on aiemmin suomennettu romaanit Ehkä rakkaus oli totta (2015) ja Kotiinpaluu (2016), ja ne ovat saaneet paljon kiitosta suomalaisilta lukijoilta. Nyt 1950- ja 1970-lukujen tunnelmat saavat väistyä edwardiaanisen ajan tieltä.  Jones ottaa haltuunsa kartanomiljöön, joka tuntuu olevan lähes pakollinen aluevaltaus jokaisen brittikirjailijan tuotannossa.

Romaani alkaa siitä, kun Sternen kartanon perhe esitellään. Perheen äiti Charlotte Torrington Swift on mennyt uusiin naimisiin, eikä uusi aviomies Edward Swift miellytä Charlotten kolmea lasta Emeraldia, Clovista ja Imogenia. Emeraldilla on syntymäpäivät ja perheen on valmistauduttava niihin. Sattumalta juuri samana päivänä Edward joutuu lähtemään rahahuolien takia työmatkalle, joten vaatimatonta vieraslistaa jäävät kestitsemään vain naisväki ja Clovis. Ilta kuitenkin saa aivan uuden suunnan, kun läheisellä rautatiellä sattuu suuri onnettomuus. Selviytyneet kolmannen luokan matkustajat lähetetään kartanoon, sillä se on lähin asuttu rakennus kävelymatkan päässä.

Talon väki on vaikeassa asemassa. Heidän varallisuutensa on heikentynyt huomattavasti, joten heillä ei oikeasti olisi mahdollisuutta majoittaa noin kolmeakymmentä ventovierasta ihmistä. (Vai neljääkummentä? Vai kuinka monta heitä onkaan?) Samalla heidän täytyy yrittää vetää kunnialla läpi illalliskutsut, jotka ehdittiin aloittaa ennen onnettomuuden uhrien saapumista. Sillä aikaa kun kutsuvieraat yrittävät viettää Emeraldin syntymäpäiviä, kutsumattomat vieraat tuovat mukanaan omat vaatimuksensa. Ihmiskeho tarvitsee sekä ruokaa että lepoa, mutta talonväki ei tajua sitä heti vierailleen tarjota.

Jones käsittelee kartanoromaania kiinnostavalla tavalla. Hän lähtee oletuksesta, että lukija tuntee sen tyylin ja konventiot, joten nyt niitä voi lähteä rikkomaan. Avioliittojuonittelut ja leninkien kuvaukset saavat väistyä absurdien tilanteiden tieltä. Suurin osa tapahtumista nojautuu siihen, että kartanon asukkaat ja heidän vieraansa yrittävät nauttia normaalin, yläluokkaisen illallisen, mutta se keskeytyy jatkuvasti mitä oudoimmista syistä. Pian millään soveliaisuuden säännöillä ei ole enää mitään väliä. Yhteiskunnan asettamat keinotekoiset rajat alkavat hämärtyä:  kartanon väki päätyy tarjoilemaan ruokaa kolmannen luokan matkustajille, eläimet kulkevat ihmisten tiloissa ja menneisyys muistuttaa nykyisyyttä olemassaolostaan.

Kutsumattomat vieraat ei ole helppolukuinen siinä mielessä, miten kartanoihin sijoittuvat kertomukset usein mielletään, vaikka Jonesin kirjoistustyyli onkin soljuvaa ja vaivatonta. Romaani etenee odottamattomille teille. Onkin kiinnostavaa seurata, kuinka juoni, joka lähtee liikkeelle vakavasti ja realistisesti, etenee huumorin kautta jopa yliluonnollisille raiteille, tulkintatavasta riippuen. Romaanin loppupuolella ollaan edetty jo silkan farssin puolelle.

Tämä romaani yllättää lukijan. Samalla se onnistuu pysymään kauniissa symmetriassa, joka alkaa siitä, kun Edward Swift poistuu kartanosta ja loppuu siihen, kun Edward palaa ja löytää kartanon myrskyn jälkeisessä tilassa.

ALKUPERÄINEN NIMI:  The Uninvited Quests
SIVUJA: 300
KUSTANTANUT: Otava
JULKAISTU: 2012 (suom. 2017) 
SUOMENTANUT: Marianna Kurtto
MISTÄ MINULLE: Arvostelukappale

Arvostelu kirjoitettu alun perin Turun yliopiston yleisen kirjallisuuden ainejärjestön lehteen Ekhoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...