keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Jenny Kangasvuo: Sudenveri

Ihmissudet, nuo eläimelliset kuun vangit, jotka joko ulvovat yksinäisyyden tuskaansa metsissä tai muodostavat voimakkaan hierarkkisia yhteisöjä. He ovat eläimellisiä ja vaarallisia eivätkä aina pysty kontrolloimaan itseään.

Ihmissudet eivät koskaan ole ensivalintani, jos päätän tarttua urbaaniin fantasiaan. Silti valitsin luettavakseni Jenny Kangasvuon Sudenveren, ja onneksi valitsin. Mikä huima teos!

Muutama kuukausi sitten kuulin kaveriltani, että Kangasvuon romaani on saanut makulointituomion. Kangasvuo oli lunastanut kirjat itselleen ja myi niitä nyt kiinnostuneille. Laitoin välittömästi hänelle sähköpostia, sillä suomalaisen spefin epäsäännöllisellä keräilijänä halusin Sudenveren kirjahyllyyni ennen kun sen löytämisestä tulisi lähes mahdotonta. Olin myös kuullut kirjasta paljon hyvää. Ostin kirjan vähän päälle kymmenen euron hintaan. Posti toi paketi turvallisesti perille ja ehdin jo aloittaa sen lukemisen, kunnes elämä tuli hetkeksi tielle.

Sitten tuli pääsiäisloma. Neljä päivää ilman mitään menoja. En ollut suunnittellut lukevani tätä kirjaa loman aikana, mutta niin vain huomasin imaisevani sen muutamassa päivässä melkein kannesta kanteen.

Sudenveri ei ole pelkästään ihmissusitarina. Kyllä, siinä on ihmissusia, jotka ovat päähenkilöitä, mutta henkilöhahmojen ihmissuteus on pikemminkin tarinankerronnallinen keino kuin koko kertomus. Tietenkin tarina kertoo ihmisisusista - ihmissuteus ei ole pelkkää symbolinen elementti, joka pitäisi tulkita fantasian ulkopuolelle. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kirja kertoisi samalla myös jostain muusta. Juuri tällä tavalla toivoisin spekulatiivista fiktiota kirjoitettavan.

Sudenveri kertoo yhdestä suvusta ja sen vaiheista. Tarinaa seurataan kolmesta näkökulmasta: Martan, Vargan ja Marraskuun. Martta on suvun vanhin, Lauman johtaja, jolla on tiukat näkemyksensä siitä, miten kaiken pitäisi olla. Hän yrittää pitää Lauman kasassa, vaikka jokaisella jäsenellä on omat toiveensa. Suden muodossa lauman hallinta onnistuu, sillä susien valtajärjestys tulee luonnostaan, mutta ihmisten johtaminen on vaikeampaa. Silti Martta haluaa, että Lauma viettäisi mahdollisimman paljon aikaa ihmisinä. 

Varga taas on Laumasta lähtenyt nuori nainen, joka on päättänyt elää ihmisenä kaupungissa. Hän on menestynyt taiteilija, joka haluaisi viettää rauhallista elämää lapsuutensa ja nuoruutensa tapahtumien jälkeen. Menneisyys kuitenkin ilmestyy hänen kotiovelleen, kun Lauman jäsen, epämuotoinen poika Rasmus löytää hänet. Rasmus haluaa vapaaksi Martan tiukan katseen alta, mutta ei tiedä, minne asettua, kun on yhtä aikaa sekä susi että ihminen. 

Kolmas näkökulma on annetu Marraskuulle, Vargan tyttöystävälle. Marraskuu haluaisi päästä lähemmäs Vargaa, mutta mitä enemmän hän yrittää, sitä etäämmäksi Varga tuntuu käyvän. Marraskuu on tajunnut, ettei tiedä mitään Vargan menneisyydestä, ja yhtäkkiä Vargan asuntoon on muuttanut sukulaisen koira, josta Varga ei suostu kertomaan enempää. 

Sudenveri nojautuu takaumiin. Suurin osa romaanista menee taustojen selvittämiseen - miten päästiin siihen, missä ollaan nyt. Martan kautta käydään läpi Lauman vaiheet toisesta maailmansodasta lähtien kun taas Varga ja Marraskuu pohtivat omaa lähimenneisyyttään. Varga panttaa tietoa pisimpään - vasta kun hän lopulta kertoo kaiken, kokonaisuus alkaa hahmottua. Tarina saavuttaa ratkaisunsa, kun ollaan päästy taas nykyhetkeen.

Kirja ei ole erityisen juonivetoinen, mutta siitä huolimatta tekstin imu on hyvä. Eniten sivutilaa saa Martta, johon on hyvin vaikea suhtautua. Hän on erittäin inhimillinen hahmo. Hän tekee paljon kauheita päätöksiä, mutta samalla häntä ymmärtää hyvin pitkälle. Martan nostaminen näin suureen rooliin romaanin sivuilla vaikuttaa riskiltä, mutta se toimii. En rakastunut Marttaan, mutta hän oli hyvin tarpeellinen hahmo. Hän ei ollut hyvis, mutta ei pahiskaan.

Erityisesti pidin Sudenveressä siitä, kuinka se oli luettavissa hyvin monella tapaa. Se on ihmissusitarina, joka kertoo yhden Lauman vaiheista. Kirja esittelee jälleen yhden version siitä, minkälaisia ihmissudet voisivat olla. Tässä versiossa ihmissudet eivät esimerkiksi ole millään lailla riippuvaisia kuusta. Ihmissudet voi kuitenkin lukea myös minkä tahansa tiiviin ja sujetun yhteisön allegoriaksi. Näin Lauman osittain myös tiukkana uskonnollisena yhteisönä, jossa ulkopuolisille ei ole tilaa ja josta poistuminen katsotaan koko yhteisön hylkäämiseksi.
"Ennen minulla ei ollut mitään epäilyksiä. Tiesin, miten pitää olla susi, eikä minun tarvinnut teeskennellä sitä. Ihmisenä oleminen raamitettiin miljoonin säännöin, jotka muut ihmiset olivat opetelleet sillä aikaa, kun minä odotin ajan kuluvan ja itseni vanhenevan tarpeeksi, jotta voisin palata metsään, olla susi ja perustaa oman lauman." s. 142.
Loppuun minulla ei enää ole muuta sanottavaa kuin että lukekaa tämä kirja. Varsinkin, jos kaipaatte spekulatiiviseen fiktioonne samanlaista otetta kuin mitä löytyy nykypäivän valtavirtakirjallisuudesta. Jos pidätte Otavan tai Keltaisen kirjaston kirjoista, mutta voisitte maustaa lukemistoanne jollain yliluonnollisella, lukekaa tämä kirja. Jos ette ole koskaan innostuneet yliluonnollista elementeistä, haastakaa itsenne. Ja jos olette jo valmiiksi suuria ihmissusifaneja, silloin tämän kirjan lukeminen kuuluu ihan silkan ihmissusiyleissivistyksen joukkoon.

SIVUJA: 313
KUSTANTANUT: Teos
JULKAISTU: 2012
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

17 kommenttia:

  1. Tämäkin on ollut lukulistallani iät ja ajat, mutta saapa nähdä tuleeko enää vastaan mistään. Täytyy napata, jos osuu kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että ainakin kirjastoista löytyy!

      Poista
  2. Ihanaa, että pelastit kirjan makuloinnilta :) Ihmissusitarinoita ei ole tullut pahemmin luettua Aino Kallaksen Sudenmorsiamen lisäksi. Ei ihan se houkuttelevin teema minulle, mutta tämä kyllä kuulosti juttusi perusteella kiehtovalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Spefi ei oikein ole minun juttuni. Ei ole tullutkaan aiemmin mieleen, että Sudenmorsiankin tosiaan on sitä lajia! Se taitaa olla minunkin ainoa ihmissusitarinani (paitsi jos Harry Potterit lasketaan).

      Poista
    2. Taisin lukea Goodreadista arvostelun, jossa Sudenverta kutsuttiin Sudenmorsiamen epäviralliseksi, itsenäiseksi jatko-osaksi. Tai vähintään sellaiseksi, joka vahvasti nyökkää Sudenmorsiameen päin. Sellaisena itsekin sen näin, ainakin joiltain osin.

      Poista
  3. Kuulostaa kiinnostavalta! Ja tosiaan kuvaustasi lukiessa tuli tunne, että tarina voisi kertoa tiiviistä uskonnollisesta yhteisöstä ja nuorista, jotka pyristelevät siitä eroon. Tää täytyy pistää muistiin! Tykkään spefistä, mutta ihmissusijuttuja en ole lukenutkaan aikoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni tämä kirja on myös oikein hyvä ihmissusikirja jos vähän vierastaa ihmissusia tai yliluonnollisia juttuja ylipäätänsä, sillä asia tulee tarinassa niin luonnollisena esiin, ettei se tunnu miltään hokkuspokkustelulta.

      Poista
  4. Jostakin syystä jäin jumimaan termiin ihmissuteus... ihana sana!

    Spefi ja ihmissudet eivät ole minulle sitä kaikista tavallisinta luettavaa, mutta toisaalta silloin harvoin kun olen sellaisille poluille hairahtunut, olen kyllä tykännyt lukemastani.
    Mikseipä siis näin voisi olla tässäkin tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kaveripiirissäni käytetään paljon tuon tyylisiä sanoja. Ihan täysin kirjasuomea se ei ole, mutta ainakin puhekielessä toimii oikein hyvin. :D

      Poista
  5. Tartun etenkin syksyisin tällaisiin kirjoihin. Ehkä se johtuu osittain siitä, että silloin tämän tyyliset kirjat ovat Halloweenin vuoksi enemmän esillä. Täytyy laittaa muistiin syksyä varten, jos kirja löytyy kirjastosta.

    VastaaPoista
  6. Vaikuttaa varsin kiinnostavalta kirjalta ja on hiukan sivussa siitä, mitä yleensä luen mikä on ihan hyvä asia! Tykkään kokeilla erilaista (tietenkin valikoiden) kirjallisuutta ja kirjoituksesi perusteella uskoisin pitäväni tästä. Lukulistalle siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät, jos päädyt lukemaan.:)

      Poista
  7. Ennen juttusi viimeistä kappaletta olin täysin vakuuttunut, etten tätä kirjaa koskaan lukisi. Mutta sait minut ajattelemaan, pitäisikö kuitenkin astua epämukavuusalueelle, varsinkin jos on, kuten lupaat, että kirja sopii myös sellaisille,jotka löytävät suosikkinsa Keltaisen kirjaston kirjoista. Kallaksen Sudenmorsiamen olen päättänyt tänä vuonna lukea. Se kuitenkin ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuolla aiemmissa kommenteissa mainitsen jossain, Sudenverta pidetään joidenkin mielestä Sudenmorsiamen jatko-osana. Suosittelen kokeilemaan mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Minäkin aikoinaan astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle, kun koin ns. korkeakirjallisen proosan vaikeaksi, mutta löysinkin sieltä kaikenlaista hyvää. :)

      Poista
  8. Ihmissusiyleissivistys :) Ihana sana! Pitääpä laittaa lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kova luomaan uusia sanoja! ;) Toivottavasti ehdit lukea kirjan joskus ja pidät siitä. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...