sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kevätkuulumisia

Jotkut kliseet ovat totta - kännykänmenevä aukko leikattuna
saksalaiseen 80-luvulla kirjoitettuun nuortenkirjaan.
Löydetty kasien tunnilla.
Jälleen kerran edellisestä bloggauksestani on vierähtänyt erittäin pitkä aika. 

Silti tuntuu, että ihan vastahan minä bloggasin Sudenverestä. Eihän siitä ole kun vain kuukausi!

Kuluneen lukuvuoden aikana olen joutunut aivan uudenlaiseen tilanteeseen, joka ei varmaan ole juuri kenellekään kuitenkaan ennenkuulumatonta. Olen ollut tilanteissa, joissa minun on ollut oikeasti, aivan pakko, tehdä jotain. Toki tällaisia tilanteita on aiemminkin ollut, mutta ei viime vuosien aikana. Olen nauttinut yliopiston akateemisesta vapaudesta, minkä seurauksesta olen voinut melko rauhassa sumplia aikatauluni harrastusten ja opintojen kanssa.

Toista on pedagogisten opintojen kanssa. Kun harjoitustunti on määrätty tietylle päivälle tiettyyn aikaan, tuntisuunnitelma vain on saatava valmiiksi, tai muuten on pulassa. 

Tällaisissa tilanteissa on todellakin mennyt prioriteetit uusiksi. Olen aina ennen sanonut, että kyllähän kirjoille löytää aikaa, kun vain oikein paljon haluaa. Nyt olen kuitenkin todennut, että joskus nukkuminen on paljon parempi vaihtoehto kuin lukeminen, ihan niin kuin yleisen hyvinvoinnin takia. Kirjatkin parantavat hyvinvointia, mutta mieluummin niitä lukee virkeänä kuin silmät ristissä.

Minulla oli viime perjantaina viimeinen oppitunti. Tavallaan koen, että oikeasti viimeinen "perinteinen" oppituntini oli jo maaliskuun lopussa, sillä sen jälkeen pitämäni oppitunnit ovat olleet hyvin erilaisia verrattuna perinteiseen, kahdenkymmenen oppilaan luokkiin. Perjantaina opetin hyvin pienelle ryhmälle kirjallisuuden tyylisuuntia. Vaikka olo oli tietenkin haikea, minulla oli myös tyytyväinen olo. Vuoden opinnot ovat selvästi tehneet jotain, sillä olin lähtenyt oppitunnille aamulla itsevarmana. Kyllä minä osaan, kyllä minä hallitsen opetettavan sisällön. Yleensä ennen oppitunteja olen ollut paniikissa, ja rauha on tullut vasta oppituntien jälkeen. Ennen viimeistä oppituntia rauha tuli kuitenkin jo ennen oppituntia, kello yksi yöllä, kun olin tehnyt viimeiset muokkaukset PowerPoint-esitykseen. Kaikki tehtävä oli tehty, ja edessä oli enää improvisoinnin mahdollisuudet.

Tunnelma sunnuntaina 13.5.2018.
Nyt minulla on sellainen olo, että kesäloma on alkanut. Se ei tietenkään ole täysin totta, sillä edessä on vielä viikko pedagogisten opintojen sivuaineseminaarin istuntoja. Tiedossa on myös työhaastatteluja. Tällä hetkellä elän epävarmuudessa - joko vietän ensi kesän lomallen ja lukien kirjatentteihin, joita teen syksyllä, tai saan jotakin kesätyötä. Kesätyö olisi erittäin tervetullutta, mutta lomakin houkuttelee.

Odotan kesältä erityisesti sitä, että on aikaa lukea kirjoja. Jos saan työtä, uskon, että minulla on silti enemmän aikaa lukea kuin kuluneen vuoden aikana. Jos töissä on kahdeksan tuntia päivässä, se jättää vielä kahdeksan valveillaolotuntia kaikelle muulle. Viime aikoina lähes kaikki tunnit on pitänyt käyttää oppituntien valmisteluun tai muuhun opettajan työhön liittyvään tekemiseen.

Odotan sitä, että pääsen kunnolla uppoutumaan tarinaan. Ei mitään luku siellä, toinen täällä -tyyliä, vaan kunnon istuntoja. 

Suunnitteilla on ainakin yksi lukumaraton. Kirjabloggaajat ovat organisoimassa jälleen kesämaratoneja, joihin pyrin parhaani mukaan osallistumaan, mutta tarpeen tullen voin pistää pystyyn sellaisen itsekin. Koen, että lukumaraton on tällä hetkellä paikallaan, sillä tarvitsen jonkun hyvän rykäisyn. Olen ostanut viime aikoina paljon hyvältä vaikuttavia kirjoja, joihin haluaisin päästä käsiksi. 

Blogissani saattaa myös pian näkyä intensiivinen kirjallisuuden opiskelu. Minulla on vielä muutama kirjapaketti tenttimättä, ja pedagogiset opinnot ovat antaneet minulle aivan uuden motivaation niihin. Olisi ollut niin paljon helpompaa mennä vetämään oppitunteja, jos olisin oikeasti lukenut ne kirja, joita opetin! Klassikkokirjojen tentit ovat saaneet päässäni uuden merkityksen. Saatan siis lähitulevaisuudessa blogata esimerkiksi suomalaisista klassikoista.

Lauantain ostoksia:
David Mitchell: Black Swan Green
Philip Pullman: Vedenpaisumus
Mitäs muuta?

Olen mukana järjestämäsä Finnconia Turkuun heinäkuuksi. Se on työllistänyt minua jonkin verran, mutta isoin puserrus on vielä edessä. 

En pysty lupaamaan, että blogi aktivoituu yhtäkkiä erityisen paljon. Olen luonnostellut joitain postauksia, mutta en tiedä, milloin saan ne julkaistuksi. Aion ottaa rennosti. Kirjoitan silloin, kun ehdin. 

Minua pystyy seuraamaan sekä Instagramissa että Twitterissä. Molemmat tilit ovat siinä mielessä henkilökohtaisia, etten mitenkään erityisesti brändää niitä vain blogiani varten. Jos arkiset asiani kiinnostavat, niitä saa toki seurata. Jaan ja luon sisältöä useasti muun muassa kirjoista, joita luen.

Turussa on ollut upeat kesäsäät tällä viikolla, mikä on
aiheuttanut kesävaatteiden kaivamista kaapin syövereistä.

4 kommenttia:

  1. Pedagogisista selviytyminen on kyllä melkoinen meriitti. Onnea! Vaikka omasta auskuvuodestani on jo useita vuosia, muistan edelleen sen stressin ja samalla helpotuksen, kun kaikki oli kunnialla ohi.

    Toivottavasti kesästäsi tulee mieluisa ja lukuaikaa on riittämiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan kaikki ei vielä kunnialla ole ohi - minulta puuttuu muutama kirjatentti, joiden kanssa luovutin vuoden aikana ja jotka aion tehdä paremmalla ajalla ensi syksynä. Mutta sitten kun lopulta saan kokonaisuusmerkinnän, sitä täytyy jotenkin juhlistaa!

      Poista
  2. Tiedän tunteen - opeharkat tosiaankin veivät lähes kaiken ajan, kun niitä muutama vuosi sitten itse tein. Nyt ihan oikeissa opetöissä on ollut pakko ottaa lunkimmin, mitä tuntien suunnitteluun tulee, jottei ihan väsy työn määrään. Onneksi sitä vähitellen oppii improvisoimaan. Tsemppiä opintoihin, ja toivottavasti lukuaikaa liikenee, kunhan kiireet helpottavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut sen, että kunhan sisällöt alkaa hallita, tuntien suunnittelussa menee huomattavasti vähemmän aikaa. Mitä vähemmän pitää perehtyä itse aiheeseen, sitä vähemmin tunnin suunnitteluun - luonnollisesti - menee aikaa. :) Kokemus siis taitaa olla se avainsana.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...