tiistai 16. lokakuuta 2018

Maria Turtschaninoff: Anaché

Maria Turtschaninoffin Anaché oli ainoa Turtschaninoffin suomennetuista romaaneista, joita en ollut lukenut ennen Turun Finnconia, jossa Turtschaninoff oli kunniavieraana. Aloitin romaanin lukemisen, mutta Finnconin järjestely vei aikaa ja ehdin palata romaanin pariin vasta tapahtuman jälkeen.

Mutta minkälainen romaani Anaché onkaan! Olen istunut tämän bloggauksen päällä monta kuukautta, sillä en tiedä, mitä kirjoittaisin. Anaché oli järisyttävä lukukokemus. Välittömästi lukemisen jälkeen tein Facebook-päivityksen, jossa ylistin Anachéa. Nykyään törmään harvoin romaaneihin, jotka oikeasti onnistuvat vaikuttamaan minuun voimakkaasti. Anaché imi minut mukaansa ja lumosi täysin. Kun luin viimeiset sanat, itkin. Tiesin lukeneeni jotain hienoa ja tiesin, että kuluisi pitkä aika, ennen kun lukisin uudestaan jotain niin hienoa. 

Lähtöasetelma Anachélle ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Se kertoo mieskeskeisessä paimentolaisyhteisössä asuvasta Anaché-nimisestä tytöstä, jolla on hiukan vaikeuksia asettua tytön ja myöhemmin naisen rooliin. Onhan näitä luettu - poikatyttöjä, jotka taistelevat sukupuolinormeja vastaan.

Anaché kuitenkin menee vielä pidemmälle. Se kertoo mahtipontisesti Anaché-nimisestä hahmosta, joka muuttaa koko yhteisöä. Kirjaa lukiessa tuli olo, että todisti myytin syntymistä.

En halua kertoa paljon juonesta. Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Anaché on pieni tyttö ja oppii veljeltään Heorilta paljon asioita, joita ei yleensä pienille tytöille opeteta. Ensimmäisissä luvuissa tutustutaan paimentolaisheimon tapohin, mutta sen jälkeen kaikki alkaa mennä toisin. Heimoyhteisössä tapahtuu muutoksia, jotka eivät ole koko maailmankaikkeuden tasapainoa ylläpitävien jumalten mieleen. Tasapaino järkkyy, mutta vaikutusvaltaiset ihmiset eivät ole valmiita näkemään, mikä sen on aiheuttanut. Kaikkeen liittyy myös Anaché, jolla on vielä monta kasvuvuotta edessään, ennen kun hän voi auttaa.

Turtschaninoffin kirjoja kuvaillaan usein feministisiksi, ja sellainen tämäkin kirja on. Feministisyyden lisäksi Anaché ottaa voimakkaasti kantaa luonnonsuojeluun. Ympäristöteemat ovat tänä päivänä ajankohtaisempia kuin koskaan, ja fantasian keinoin pystytäänkin kertomaan yksi tarina siitä, mitä voi seurata, jos luontoa ei kuunnella.

Minusta on ihmeellistä, ettei tätä kirjaa nosteta useammin esille. Ehkei kovin moni ole löytänyt tätä? Olisi kyllä aika löytää! Mitä olen blogimaailmaa lukenut, se on kolahtanut moneen aikuiseen lukijaan, vaikka onkin ulkoasultaan nuortenkirjamainen. Tarina toimii nuorille lukijoille, joita saattaa kenties kiinnostaa enemmän juoni kuin symboliikka, mutta tarina tarjoaa jotain syvempää myös vanhemmille lukijoille. Juuri tällaisista nuortenkirjoista pidän. 

Luin Anachéa Alankomaissa, Maastrichtissa.
MARIA TURTSCHANINOFF: ANACHÉ
ALKUPERÄINEN NIMI:  Anaché. Myten från akkade
SIVUJA: 516 (+ liitteet)
KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2012 (suom. 2012) 
SUOMENTANUT: Marja Kyrö
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

6 kommenttia:

  1. Anache on Turtchaninoffin romaaneista ainoa, jonka minä puolestaan olen lukenut. :D Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Se on loistava! Yksi parhaista vuosikausiin lukemistani. En olisi tosin itsekään ajautunut sen äärelle välttämättä lainkaan, ellei siskoni olisi saanut sitä lainaan eräältä kaveriltaan, joka arveli hänen pitävän siitä - ja siskoni sitten arveli, että minäkin voisin pitää, ja lainasi eteenpäin. Oikeassa olivat. :)

    Itse ehkä koin sen ennemmin sukupuolen moninaisuutta ylistävänä kuin feministisenä, mutta onhan se totta joo sitäkin. Mitä näitä nyt on, tärkeitä juttuja... :D

    Täytyy kyllä sanoa miinuspuolena, että ehkä tarinan maailman kuvauksesta tuli välillä vähän sellainen fiilis, että pitääkö sitä nyt koko ajan toistaa samoja yksityiskohtia ja sanankäänteitä, mutta eipä se iso vika ole. Sama ongelma tuntuu olevan tosi monessa muuten hurjan hyvässä kirjassa.

    Ehkä sen samojen seikkojen pyörittelyn ja eräänlaisen "maiseman yksitoikkoisuuden" myötä mielikuvani maailmasta muuttui jotekin latteaksi ja suppeaksi, aivan kuin tarina ei olisikaan sijoittunut loputtoman laajalle arolle vaan johonkin suljettuun luolaan. Ehkä tähän nurinkuriseen mielikuvaan vaikuttaa myös se, että luin romaania tosi paljon yksinäni yöllä lukulampun valossa ja olin siis itse kaiken aikaa ikään kuin ahtaassa suljetussa tilassa, minkä varmasti osaltaan vaikutti mielikuvieni tunkkaisuuteen.

    Hehe, tämä kuulostaa nyt vähän kummalliselta, mutta semmoisiakin fiiliksiä minulle jäi. Ihan superhyvä kirja joka tapauksessa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostin bloggauksessa tietoisesti luonnonsuojeluteeman esille, sillä Turtschaninoff puhui Finnconissa, että vaikka hänen teoksensa ovat feministisiä, kukaan ei tunnu huomaavan, että kaikissa hänen romaaneissaan on myös luonnonsuojeluteema. Mm. Maresissa kerrotaan kyllä naisten asuttamasta saaresta, jonne tullaan turvaan yleensä miesten tekemiltä pahuuksilta, mutta romaanissa kerrotaan myös harvinaisista simpukoista, jotka meinasivat kuolla sukupuuttoon, sillä niitä kerättiin liikaa.

      Mitä tuohon maiseman yksitoikkoisuuteen tulee, niin minulla on hiukan sama ongelma. Näin käy tosi monissa romaaneissa, joissa ei oikeasti kerrota, mitä ympärillä on. Jos mitään ei mainita, saatan kuvitella hahmon kävelemään keskelle tyhjuuttä - vaikka aiemmin on sanottu, että hän asuu suurkaupungissa.

      Ehkä pienuuden ja ahtauden tunne kuvasti Anachén mielentilaa. Vaikka hän eli aroilla, hän oli usein melko ahtaalla. Kyllähän hän myös luolassa vietti talven.

      Poista
    2. Tosi hyviä huomioita! Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa tarinaa, missä liikuttiinkin poikkeuksellisesti metsässä, tuli ihan erilainen fiilis. Metsämaisemaa nimittäin kuvailtiin paljon enemmän kuin aroa.

      Luolakohtaus ja Anachen mielentila - ja sekin, miten suuri osa tapahtumista sijoittui sisälle hämärään savuiseen jurttaan - saattoivat tosiaan vaikuttaa näihin mielikuviin.

      Poista
    3. Metsäkohtaus on jäänyt minunkin mieleeni, sillä se oli niin erilaista maisemaa, kuin missä aiemmin oli liikuttu. Hahmojen hämmästely tarttui minuunkin.

      Poista
  2. Itse luin Anachén muistaakseni kahdeksannella luokalla, enkä ihmeemmin pitänyt. Muistan pettymyksen olleen karvas, koska olin ihastunut ikihyviksi Arraan. Oli kirjassa varmaan jotain hyviäkin puolia, mutta ne ovat jääneet pettymyksen alle muistikuvissani. Voisin kyllä ehkä antaa Anachélle uuden mahdollisuuden, ehkä pitäisin siitä nyt enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anaché voi olla sellainen, että kasiluokkalainen pettyy, sillä sen juoni ei ehkä mene ihan niin kuin nuori lukija odottaisi. Minä kyllä pidin myös Arrasta. Molemmissa pieni ihminen taistelee ja molemmissa ihminen tekee suuria tekoja, mutta hiukan eri lailla.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...