sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Tommi Kinnunen: Pintti


Pintti tarkoitti minulle ennen pelkästään erästä juoman tilavuuden mittaa. Nyt kuitenkin tiedän, että se tarkoittaa myös pieleen mennyttä lasia, joka murskataan pieniksi palasiksi ja jota sulatetaan uuden lasin joukkoon. Osa pintistä haudataan lasitehdasta ympäröivän kylän kuoppiin ja koloihin. 

Tähän kylään ja lasitehtaan elinympäristöön sijoittuu Tommi Kinnusen kolmas romaani Pintti. Lasitehtaan elämää seurataan kolmen sisaruksen kautta sodanjälkeisessä 1950-luvun Suomessa. Kirjassa on kolme osaa, jotka kaikki kertovat yhdestä päivästä, yhden sisaruksen näkökulmasta.

Jussi aloittaa romaanin. Hän on kaikkien mielestä hiukan yksinkertainen mies, joka ei onnistu hoitamaan mitään työtä kunnolla. Jussi kuitenkin näkee paljon enemmän asioita kuin muut. Se on Jussin siunaus ja kirous, sillä kukaan ei tunnu ymmärtävän häntä. Nyt kun perheen äiti on kuollut, myös ainoa hänen kanssaan oikeasti pärjännyt ihminen on poissa.

Mielestäni on ollut rohkeaa valita Jussin näkökulma aloittamaan tämä romaani. Jos en olisi tiennyt kirjan rakenteesta jotain etukäteen ja jos en olisi vakuuttunut, että Kinnunen osaa hommansa, kirja olisi saattanut jäädä kesken. En olisi jaksanut lukea Jussin näkökulmasta lähes kolmeasataa sivua. Onneksi tiesin, että myös hänen kaksi siskoaan pääsevät ääneen. 

Olen kuullut lukenut kehuja Jussista. Häntä pidetään sympaattisena hahmoa ja hän tuntuukin olevan erittäin monen lukijan lempihahmo. Luin nämä kehut vasta romaanin lukemisen jälkeen - itse en yleensä lämpene hahmoille, joiden kerronta on epäluotettavaa ja epävarmaa. 

Kinnunen onnistuu kyllä tavoittelemaan hyvin Jussin ajatusmaailman. Minä diagnosoisin hänet autistiseksi. Olisikin kiinnostavaa luetuttaa tämä romaani autismista väitelleellä äidilläni. 

Toinen osa keskittyy Helmiin, joka joutuu käymään läpi vaikeaa menetystä, joka hänet on kohdannut ensimmäisen osan lopussa. Aikaa on kulunut ja muu kylä on jatkanut elämäänsä, mutta Helmi ei pääse yli. Ja ihmekös tuo, sillä kaikki vain odottavat hänen jatkavan elämäänsä, mutta kukaan ei auta siinä, että jaksaisi jatkaa. 

Helmin kohdalla kiinnostuin romaanista enemmän. Aikuinen näkökulma vetoaa minuun selvästi. Helmi pohtii oman osuutensa aikana elämänvalintojaan, työtään, perhettään ja suhdetta lapseensa. Helmin näkökulman aikoina aloin myös kiinnostunut entistä enemmän hänen siskostaan Railista, josta liikkuu kylillä kaikenlaisia huhuja.

Kolmannessa osassa keskitytäänkin Railiin, joka asui sotavuodet Helsingissä ja huhujen mukaan otti miehiä makuuhuoneeseensa maksua vastaan. Raili ei edes yritä kiistää huhuja. Hän haluaa vain elää elämäänsä. Hän luottaa siihen, että jos vain jaksaa tehdä töitä, töitä aina löytyy ja elämässä pärjää. Hän ei ole suosittu ihminen kylässä, mutta hän tulee toimeen. Railin osuuden aikana paljastuu paljon asioita, joihin on viittailtu jo romaanin aikaisemmissa osissa. Hänen osansa sitoo yhteen kaiken ja auttaa ymmärtämään sitä, miksi sisarusparvi on sellainen kuin on.

Pinttiä on mainostettu kolmenpäivänromaania. Se lukee ihan nimiölehdelläkin. Jos tätä kuitenkaan ei oltaisi mainittu, en olisi kiinnittänyt siihen erityisemmin huomiota. Jokainen päivä sisältää niin paljon takaumia, että välillä unohdin, että romaanin nykypäivä pysyttelee aina yhden vuorokauden sisällä. En kokenut myöskään, että kolmen päivän rakenne toi mitään uutta. Kunhan oli.

Yleisesti ottaen olen Pintistä vähän harmissani. Toivoin siltä enemmän. Kyllähän tätä luki ihan mielellään. Kinnunen hallitsee kielen. Hän kuvaa kauniisti tuntemuksia ja onnistuu saamaan tavalliset, melkein jopa tylsät hahmot mielenkiintoisiksi heidän pienine ja suurine ongelmineen ja iloineen. En kuitenkaan missään vaiheessa kokenut olevani romaanin maailmassa täysillä mukana. Minusta tuntui, että minä vain vähän lueskelin, enkä oikeasti kunnolla uponnut tarinaan.

Pintti on oikeastaan ensimmäinen Kinnusen romaani, jonka olen lukenut. Olen ollut kuuntelemassa, kun Kinnunen on itse lukenut Neljäntienristeyksen ensimmäiset 50 sivua, mutta muuten hänen tuotantonsa on jäänyt vieraaksi. Mietin nyt, onko Pintti tyylinnen esimerkki hänen tuotannostaan. Se selviää vain lukemalla lisää. 

TOMMI KINNUNEN: PINTTI
SIVUJA: 290
KUSTANTANUT: WSOY
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...