tiistai 12. maaliskuuta 2019

Tampereen yhteistyökokouksen kirjasaalis ja NoFF

Maaliskuun 9. päivänä järjestettiin Suomen spefiseurojen vuosittainen yhteistyökokous, perinteiden mukaisesti Tampereella. Kokouksen tarkoituksen on yhteistyön tehostaminen ja ylläpito. Päivän aikana eri kaupunkien seurat esittelevät toimintaansa ja pistävät tulille uusia yhteisiä projekteja. Tärkeää on muun muassa huolehtia siitä, ettei tapahtumien kanssa tule päällekkäisyyksiä.

Kaksi olennaista osaa yhteistyökokouksessa ovat arpajaiset ja huutokauppa. Arpajaisilla katetaan kokoustilan vuokrakustannuksia ja huutokaupalla kerätään rahaa vuoden Noffarille. Noffari on henkilö, joka lähetetään johonkin pohjoismaalaiseen coniin tutustumaan kansainväliseen con-menoon sekä ylläpitämään eri maiden välisiä fandomyhteyksiä. Noffarin matkaa avustaa taloudellisesti Nordic Fan Fund eli NoFF. Lue lisää tästä. 

Yhteistyökokouksen arpajaiset ovat tunnetusti täynnä tolkuttoman huonoa spefikirjallisuutta, joista kokoukseen osallistujat haluavat päästä eroon. Jokainen osallistuja saa tuoda arpajaisiin palkintoja. Joitain helmiä siellä on, ja siksi olisikin suotavaa, että jos voitto osuu omalle kohdalle, se tulisi mahdollisimman ajoissa, jotta pääsee kuorimaan kermat päältä pois. Mitä pidemmälle oma arpaonni antaa odotuttaa, sitä enemmän toivoo, ettei onnetar suosisi lainkaan. 

Minulla oli tänä vuonna huono tuuri. Ostin viisi arpaa, joista yksikään ei voittanut. Sain kuitenkin armonlahjan, eli minulle lahjoitettiin yksi voittanut arpa, jolla pääsin valikoimaan jäljellä olevista palkinnoista jotain.

Päädyin valitsemaan itselleni Lauren Katen Langennut-romaanin. Tämä alkuperäisnimeä Fallen kantava paranormaalin romantiikan edustaja on minulle tuttu elokuvateatterissa nähdystä trailerista. Kirja houkutteli minua siisteydellään ja kovakantisuudellaan. Ehdin lukea siitä muutaman kappaleen arpajaisten loppuvaiheessa. Sen perusteella sanoisin, että teos todennäköisesti ärsyttäisi minua kangistuneilla ihmissuhdekäsityksillään ja stereotypioillaan. Mutta koskaan ei voi tietää, minkälainen kirja oikeasti on. Jään harkitsemaan, laitanko kirjan lukematta kiertoon, vai annanko sille oikeasti mahdollisuuden.

*

Huutokaupassa sen sijaan on tarjolla oikeasti hyvää kirjallisuutta, jopa harvinaisia löytyöjä, ja osa huudetaan verrattain korkealla hinnalla. Jotkut kirjoista taas ovat hyvin huonoja ja huudetaan korkealla hinnalla vitsin vuoksi. Suurin motivaatio ihmisille taitaa olla Noffarin con-matkan tukeminen.

Tänä vuonna minä olen Noffari. 

Minua kysyttiin Noffariksi paria viikkoa aiemmin, eräänä iltana, jolloin olin viettänyt muutenkin erittäin tapahtumarikkaan päivän työnhaun saralla. Olin juuri vastaanottanut töitä ja sitä kautta loppuvuoden suunnitelmat olivat alkaneet selkeytyä päässäni. Kun minua kysyttiin Noffariksi, ensimmäinen ajatukseni oli, että jaksanko lisätä suunnitelmiin vielä yhden ulkomaanmatkan. Kysyin lisäkysymyksiä aiheesta ja nukuttua yön yli tulin siihen lopputulokseen, että kyllä minä tämän jutun otan vastaan. Kyseessähän on suuri kunnia! Joku on ajatellut, että minulla on uskallusta matkustaa ulkomaille ja edustaa siellä Suomea, ainakin jollain tavalla. 

Ennen huutokauppaa edellisvuoden Noffari Rinna Saramäki julkisti seuraavan Noffarin. Tähän asti se oli ollut salaisuus, joten edes paikalla olleet kaverini eivät vielä tienneet asiasta. Saramäki sanoi, että Noffariksi valitaan usein henkilö, joka vaikuttaa vähän siltä, että hänestä voisi kuoriutua kansanvälinen con-kävijä, mutta hän tarvitsee pienen tökkäyksen siihen suuntaan. Saa nähdä, pureeko minua nyt ärhäkkä con-kärpänen.

*

Huutokaupassa yksi huudettavista artikkeleista oli David ja Leigh Eddingsin Tamuri taru -trilogia kokonaisuudessaan. (Davidin vaimo Leigh on yhteiskirjoittanut kaikki David Eddingsin nimellä julkaistut kirjat, mutta hänen työpanoksensa tunnustettiin kirjan kansissa vasta vuonna 1995.) 

En ole häpeäkseni (tai onnekseni) lukenut lainkaan Eddingsiä, sillä lähikirjastoni fantasiahylly oli sijoitettu niin kauas nuortenkirjaosastolta, etten kovimmassa fantasiaiässäni uskaltanut sinne mennä. Ehkä olen säästynyt paljolta. Näin olen ainakin ymmärtänyt. Päätin kuitenkin nyt, että voisin täydentää kirjahyllyäni näillä klassikkoteoksilla. Tarjosin kirjoista 2 euroa. Joku toinen tarjosi 3 euroa. Sitten alkoi kilpa, jossa kirjoja huudettiin minulle. Lopulta eräs henkilö osti trilogian 17 eurolla minulle, ja samalla Noff-rahasto sai tukea.

Nyt alkaa uusi keräilyharrastus.

Selailun perusteella tämä trilogia ei välttämättä ole mitään fantasiakirjallisuuden huippua, mutta ainakin voin katsella niitä hetken ennen kun päätän, minne laitan ne eteenpäin.

Ostin minä myös jotain oikeasti uskottavaa. Yhteistyökokouksessa myydään satunnaisesti muitakin kirjoja. Tällä kertaa Anne Leinonen saapui paikalle parin kirjalaatikon kanssa ja myi sekä omia teoksiaan että jostain syystä hallussaan olevia muita kirjoja. Ostin viiden euron kappalehintaan Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi ja Anne Leinosen Ilottomien ihmisten kylän.


Hankin myös uuden, oikean kokoisen Finncon 2018 -paidan, sillä conissa ostamani paita on paljastunut hiukan liian isoksi ja on siksi soveltuva vain yöpaitakäyttöön.


Paitoja myydään tällä hetkellä 5 euron kappalehintaan. Niitä voi ostaa muun muassa tätä kautta. Tuotoista puolet menee Finncon-yhdistys ry:lle ja puolet Terrakodin vuokranmaksun tukemiseen. Jos tilaus pitää postittaa, laskuun lisätään postituskulut.

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...