lauantai 15. kesäkuuta 2019

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi

Kutsu minua nimelläsi johdattaa lukijan vuoden 1987 Italiaan, jossa 17-vuotiaan Elion elämä mullistuu, kun hänen kotiinsa tulee asumaan kesäksi amerikkalainen 24-vuotias jatko-opiskelija Oliver.

Elion vanhemmat ovat jo vuosia majoittaneet kesäksi jatko-opiskelijoita, jotka haluavat tulla Italian upeisiin maisemiin työstämään tutkielmiaan. Elio on tottunut vieraisiin, jotka valtaavat hänen huoneensa, ajavat hänet toiseen huoneeseen kesän ajaksi ja poistuvat syksyyn mennessä. Oliver kuitenkin kiinnittää Elion huomion aivan uudella tavalla. Oliver on itsevarma ja kaikkien suosikki. Pian Elio huomaa olevansa hyvin mustasukkainen kaikille, jotka pääsevät viettämään aikaa Oliverin kanssa.

Kutsu minua nimelläsi kertoo tarinan huumaavasta ensirakkaudesta, joka vie kaiken huomion. Vaikka Elio on ennen seurustellut, hän ei ole koskaan tuntenut mitään sen kaltaista, mitä tuntee nyt Oliverin seurassa. Kun romanssi alkaa kehittyä, alkaa samalla kilpajuoksi ajan kanssa. Oliver on Italiassa vain kuusi viikkoa.

Tätä romaania on kehuttu järisyttävänä rakkaustarinana. Siitä tehty elokuva Call Me By Your Name ilmestyi vuonna 2017. Elokuvan on jopa kehuttu olevan kirjaa parempi. Minä en ole nähnyt elokuvaa, mutta tietoisena elokuvasta huomasin monta kertaa miettiväni, miltähän mikäkin kohtaus olisi näyttänyt valkokankaalla.

Kustu minua nimeälläsi ei mielestäni ole lukijaystävällinen teos, ja lukijaystävällisyys on mielestäni yksi suurimmista hyveistä, joita kirjoilla voi olla. Se ei tarkoita, että kirjan pitäisi olla "yksinkertainen", vaan se tarkoittaa sitä, että kirjailija ymmärtää, miten lukemisprosessi yleensä etenee ja auttaa ratkaisuillaan lukijaa pysymään romaanissa mahdollisimman hyvin mukana. Tällaisia apukeinoja ovat muun muassa lukujen tahditus niin, että lukija ei ehdi väsähtää tai kappalaiden sopiva mitta niin, että lukijan silmä jaksa seurata tekstimassaa helpommin. Kutsu minua nimelläsi on jaettu neljään osaan, eikä romaanissa muuten ole lukuja. Tämän lisäksi kappaleet voivat olla sivunkin mittaisia. Jäsentelemätön tekstimassa ei houkuttele lukemaan.

Acimanin valitsema tyyli saa aikaan painostavan tunnelman. Lukija ei tiedä, milloin kannattaa pitää taukoa. Piinava tunnelmaa sopii Elion kokemaan ensirakkauden tuskaan, jolta ei saa hetkeksikään taukoa. Käytönnässä lukijan on kuitenkin jossain vaiheessa pidettävä tauko, sillä harva lukee 300-sivuisen romaanin päivässä.

Kustu minua nimelläsi ei ollut minun romaanini, mutta uskon, että siitä tehty elokuvasovitus on hyvä. Romaani onnistuu kuvaamaan Elion tuntemuksia hyvin, mutta mielestäni se ei riitä koko romaanin tarpeiksi. Romaanin alku ja, yllättävää kyllä, aikahypyn jälkeinen loppu ovat kaikista kiinnostavimmat kohdat, mutta keskivaihe, joissa Elion ja Oliverin romanssi todellisuudessa tapahtuu, on kerrottu niin poukkoilevasti ja sekavasti, ettei siinä meinaa jaksaa pysyä mukana. Erityisesti lopun Rooma-osuus oli pettymys. 

Kutsu minua nimelläsi sopii hyvin kesälukemiseksi. Tähän kirjaan kannattaa tarttua silloin, kun Suomessa on helleaalto, sillä romaanin kuvauksen Italian helteestä pystyy silloin tuntemaan konkreettisesti.

ANDRÉ ACIMAN: KUTSU MINUA NIMELLÄSI
ALKUPERÄINEN NIMI: Call Me By Your Name
SIVUJA: 317
KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2007 (suom 2019)
SUOMENTANUT: Antero Tiittula
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...