sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 heittää lukijan keskelle Suomen itsenäistymisen alkuaikoja


Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 on immersiivinen romaani, jossa lukija saa itse valita tarinan kulun. Romaani koostuu lyhyistä luvuista, joiden lopussa lukija saa tehdä valintoja. Joskus arpa tai hahmon tausta vaikuttavat tapahtumiin. Romaani avaa hienosti vuoden 1918 tapahtumien julmuuden, mutta lukijana olisin toivonut, että hahmoni olisivat jääneet useammin eloon.

Ennen lukemista lukija saa valita hahmon nimen, sukupuolen ja kotiseudun. Hyvin pian tarinan aikana lukija valitsee myös hahmon kansalaisuuden ja vakaumuksen sekä hahmon kohtalon: onko se onnellinen, murheellinen vai oikukas. Nämä perustiedot vaikuttavat tarinan kulkuun, mutta niin myös hahmon tekemät valinnat sekä puhdas arpa. Hahmokuvaukseen merkittävien tietojen lisäksi keksin hahmoille myös luonteenpiirteitä. Päätin esimerkiksi, että eräs hahmoistani on juonikas ja toinen hahmoistani yrittää selviytyä hengissä hinnalla millä hyvänsä.

Tarinan alussa päähenkilö on noin 15-vuotias huutolainen, joka kaupataan johonkin taloon viattomien lasten päivänä joulukuussa 1913. Päähenkilön kasvattiperhe ja siellä muutaman vuoden aikana sattuvat tapahtumat vaikuttavat vuoden 1918 alussa syttyvän sisällissodan aikana siihen, nähdäänkö hahmosi punaisena vai valkoisena. Hahmolla on mahdollisuus osallistua lukuisiin vuoden 1918 aikana tapahtuviin kuuluisiin kohtauksiin, mutta kuoleman riski on korkea.

Tällaisen romaanin kohdalla on vaikea määritellä, milloin se on kokonaisuudessaan luettu loppuun. Päätin lukea kirjasta viisi tarinaa ja sen jälkeen selata kaikki sellaiset kohtaukset läpi, joihin en näiden tarinoiden aikana päässyt osalliseksi. Lopulta päädyin lukemaan neljä tarinaa kunnolla. Viidennen tarinan kohdalla huomasin, että juoni alkoi liikaa toistaa itseään, sillä en onnistunut hahmon valinnoilla enää kuljettamaan tarinaa tarpeeksi uusille poluille.

Ensimmäinen tarina

Päätin lukea varsinaissuomalaisen suomenruotsalaisen Edithin tarinan. Hänen elämästään tuli oikukas, eli mukana oli sekä huonoja että hyviä sattumia. Halusin, että Edithin hallitseva ominaisuus on hengissä selviytyminen, mutta niin, että omatunto säilyy mahdollisimman puhtaana. Edith päätyi torppaan huutolaiseksi ja ensimmäisen maailmansodan sytyttyä hän lähti mukaan aatteellisen toimintaan.

Tässä vaiheessa taisin ymmärtää kirjan ohjeet väärin. Kun Edithin piti valita, onko hän kiinnostunut työläisten vai talonpoikien asioista, taisin valita epähuomiossa molemmat vaihtoehdot. Päädyin merkitsemään hahmopaperiini, että Edith on sekä suojeluskuntalainen että punakaartilainen. Tämä vaikutti lopputarinaan omituisella tavalla. (Korjasin tämän luvun ohjeistusta itselleni lyijykynällä, jotta en jatkossa menisi siinä sekaisin.)

Aluksi noudatin pitkälti suojeluskuntalaisiin kohdistuvia ohjeita, sillä ne esitettiin vaihtoehdoista aina ensimmäisenä. Tätä polkua pitkin Edith päätyi vankilaan, pakeni sieltä ja piileskeli piilopirtissä. Lopulta hän päätti palata piilopirtiltä ihmisten ilmoille ja liittyi jälleen suojeluskuntalaisten joukkoon. Hän taisteli Tampereella ja siirtyi sieltä lopulta Viipuriin. Viipurissa hän menetti asemansa suojeluskuntalaisten silmssä, sillä hän pelästyi hurjaa sotimista niin paljon, että yritti paeta.

Tässä vaiheessa tarinaa Edith olisi kai joutunut jo vaikeuksiin, mutta koska olin merkinnyt paperiini hänen olevan myös punakaartilainen, Edith siirtyi sujuvasti punakaartilaisten joukkoon. Hän piileskeli metsässä ja nautti nuotion lämmöstä sekalaisessa sakissa, johon kuului sotimiseen väsyneitä punaisia ja valkoisia, jotka eivät enää jaksaneet välittää väreistä. Edith kuitenkin ajautui uudestaan Viipuriin ja lopulta siellä suojeluskuntalaiset ottivat hänet kiinni ja teloittivat, koska luulivat hänen olevan venäläinen.

Harmikseni hahmot suomenruotalaisuus vaikutti tarinaan vain yhden kerran. Hahmon varsinaissuomalaisuus taas ei vaikuttanut tarinaan kertaakaan. 

Toinen tarina

Päätin seuraavaksi lukea onnellisen tarinan uusimaalaisesta Mikaelista. Halusin, että Mikael toimisi omalletunnolleen puhtaasti niin pitkälle kuin mahdollista. Mikael on myös aika arka poika. Mikael huutokaupattiin köyhänä lapsena tilallisen taloon. Hänellä olisi ollut mahdollista varastaa erään torpan rahakuori, mutta hän ei pystynyt siihen, sillä rahat oli tarkoitettu hyväntekeväisyyteen. Mikael myös ystävystyi tilallisen pojan Akselin kanssa ja siksi oli myötämielinen liittymään suojeluskuntaan, kun sen aika tuli. Luin tällä kertaa tarkemmin ohjeet siitä, miten päähenkilön kanta valitaan.

Mikael liittyi siis suojeluskuntaan ja päätyi sen seurauksena estämään rautatieaseman lakon. Sieltä hän matkusti Tampereella ja soti verisesti. Hän osallistui äänestykseen, jossa hänellä olisi ollut mahdollista kohota upseeriksi, mutta äänestys ei ollut myötämielinen häntä kohtaan. Hän jatkoi sotimista suojeluskunnan joukoissa, vältti luodin monta kertaa mutta lopulta sai sen kalloonsa.

Mikael oli niin sanottu kunnon poika, mikä loppujen lopuksi teki hänen tarinastaan yksitoikkoisen. Hän teki aina moraalisesti hyvän valinnan, oli rohkea ja reipas ja kuoli urhoollisesti. Mikaelin tarina ei ollut erityisen onnellinen, vaikka niin alussa oli hänelle ennustettu.

Kolmas tarina

Päätin lukea tarinan hiukan huono-osaisemmasta hahmosta, joten päätin luoda Aile-nimisen saamelaisen hahmon. Hänen kotiseutunsa oli Lappi ja hänen kohtalokseen ennustettiin murheellinen tarina. Päätin, että Aile haluaa olla siviili ja pysytellä pois kaikesta sotaan viittaavasta.

Aile huutokaupattiin Gyldenhjelmin kartanoon, jossa hän sai elää kohtuullisen hyvää elämää. Hän kuitenkin hiipi salaa kartanon torniin, josta löysi leskirouvan sairaan pojan lukittuna tornihuoneeseen. Hän jäi kiinni, minkä seurauksena hänen maineensa kartanossa kärsi ja hänen arvonsa aleni hyväosaisten silmissä. Hänestä tuli valkoisten vihaama. Vuonna 1918 Aile kuitenin vältti sodan ja yritti elää mahdollisimman rauhallista elämää. Hänen suurin onnettomuutensa oli espanjantautiin sairastuminen, mutta siitäkin hän parantui. Rauhan tultua hän oli nuori aikuinen, joka kykeni jo hiukan elättämään itseään. Hän päätti viattomien lasten päivänä ottaa itselleen oman huutolaisen, jolle yrittää tarjota paremman elämän.

Harmikseni hahmon saamelaisuus ei vaikuttanut tarinaan yhtään kertaan. Kotiseutu Lappi vaikutti tarinaan vain kerran, muttei mielestäni merkittävästi. Pikemminkin lappilaisuus ja saamelaisuus hämmensivät tarinaa. Mietin monta kertaa, olisiko oikeasti voinut olla tilannetta, jossa saamelaislapsi päätyy huutolaiseksi ja joka huutokaupataan hienoon kartanoon elätettäväksi.

Kaiken lisäksi tämä oli onnellisin lukemani tarina, vaikka hahmon tarinan olisi pitänyt olla murheellinen. :D

Neljäs tarina

Yritin jälleen lukea mahdollisimman erilaisen tarinan, joten loin seuraavaksi Aleksiksen, venäläislapsen, joka on uskovainen ja jolla on oikukas tarina. Olisin halunnut tehdä hänestä ortodoksin, mutta se ei ollut mahdollista. Kiintoisaa onkin, että kirjassa on mahdollista tehdä hahmosta juutalainen tai tataari (islaminuskovainen), mutta ei ortodoksia. Päätin omassa päässäni tulkita vaihtoehdon uskovainen myös ortodoksiksi. Halusin, että Aleksis oli mahdollisimman moraaliton ja välittäisi vain omasta navastaan.

Aleksis ei ehtinyt kunnolla sotaan mukaan, sillä hän päätyi saman tien varastamaan elättinsä torppari Pylkkään rahakuoren. Hän jäi kiinni siitä nopeasti ja vietti lähes koko sota-ajan vankilassa. Kun hän vapautui, hän liittyi punaisiin ja tuli ammutuksi muuria vasten Viipurissa, samassa seurassa Edithin kanssa, koska oli venäläinen.

Ehkä mielenkiintoisin yksityiskohta Aleksiksen tarinassa oli se, että hänen isäntänsä torppari Pylkäs paljastui tarinan aikana homoksi. Hän ja hänen renkinsä Kuisma elivät Aleksiksen mielestä kuin mies ja vaimo. Oli mukavaa törmätä pieneen representaatioon kirjan sivuilla, vaikka muuten kirjassa oli paljon sukupuolittuneita valitoja ja mahdollisuus itse päätyä vain heteroavioliittoon.

Muut tarinat

Kirjaa lukiessani huomasin, että hahmolle olisi mahdollista tapahtua hyvin erilaisia asioita. Hahmo voisi vaikka päätyä naimisiin, saada lapsen, ylentyä upseeriksi, aateloitua, erota, saada tartuntataudin, joutua Siperiaan tai piilotella lähes koko sodan ajan kellarissa. Yritin itse epätoivoisesti joka tarinan aikana joko saada hahmoni naimisiin tai saamaan lapsen, sillä olisin halunnut nähdä, miten se vaikuttaisi tarinaan. En kuitenkaan onnistunut siinä kertaakaan.

Huomasin monen tarinan aikana, että päädyin tosi helposti samoihin tilanteisiin: Tampereella ja Viipurissa tuli sodittua monesti. Myös rautatieaseman valloituksessa kävin ainakin kaksi kertaa. Joko tarinan valinnat on rakennettu niin, että useampaa reittiä päätyy samaan pisteeseen, tai sitten minä lukijana tein usein hyvin samankaltaisia ratkaisuja, vaikka kuinka yritin varioida tarinaa. Jotkut juonet taas olivat todella kiven alla.

Mielestäni tässä kirjassa kuolema tuli liian helposti. Vaikka vuonna 1918 kuoli todella paljon ihmisiä, lukukokemus olisi parantunut, jos hahmo olisi pysynyt elossa edes hiukan kauemmin. Tarinan aloitus kului, kun sen joutui lukemaan monta kertaa läpi aina uuden hahmon kohdalla.

Pidin mielenkiintoisena sitä, että kirjassa oli käytetty paljon sivutilaa juutalaisten ja tataarien elämän kuvailuun. Epämielenkiintoisinta minusta olivat sotakuvaukset. Silloin hahmon takki kääntyi vaikka kuinka monta kertaa ja saatoin joutua kumittamaan jatkuvasti hahmokuvauksen merkintöjä punaisesta valkoiseen ja takaisin. Luin mieluusti alkupään huutolaisaikoja ja lopun tapahtumia, jos hahmo onnistui selviämään sinne asti, mutta itse pyssyleikit väsyttivät.

Kokonaisuudessaan Sinä vuonna 1918 oli mielenkiintoinen, erilainen lukukokemus, mutta se olisi kaivannut vielä yhden huolellisen tsekkauskierroksen. Löysin kirjasta lukuisia pieniä virheitä, kuten huonosti kirjoitettuja ohjeistuksia ja väärin merkattuja lukuja. Olisin myös toivonut, että hahmon valinnat ja ominaisuudet olisivat vaikuttaneet tarinaan vielä enemmän. Nyt minulle jäi olo, että osa hahmokuvaukseen lisättävistä jutuista olivat siellä vain huvin vuoksi.

Kirjoitin lyhyet tapahtumakuvaukset hahmokuvauksen loppuun. Olisi ollut mukavaa,
jos omille muistiinpanoille olisi jätetty enemmän tilaa.
MIKE POHJOLA: SINÄ VUONNA 1918
SIVUJA: 527
KUSTANTANUT: Gummerus
JULKAISTU: 2018
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

2 kommenttia:

  1. Minä luin tämän kerran läpi viime vuoden puolella. Muistaakseni hahmoni oli tyttö, joka joutui kerran melkein raiskatuksi, päätyi jossain välissä Rovaniemelle ja ammuttiin lopulta vankileirillä. Tarinassa oli pari epäloogista kohtaa, joissa tehty valinta heitti ihan outoon tilanteeseen, johon hahmoni ei millään logiikalla olisi pitänyt päätyä hänen taustansa ja matkansa huomioon ottaen. Pitäisi ehkä joskus pelata tämä uudelleen läpi ja katsoa miten sitten käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minullakin oli joitain omituisuuksia, esim. hahmo päätyi punaisten tai valkoisten puolelle vaikkei mielestäni se sopinut hahmon tarinaan lainkaan. Luin myös Goodreadsin puolelta arvostelun, jossa raskaana oleva nainen oli vaihtunut yhtäkkiä merimieheksi. :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...