lauantai 4. tammikuuta 2020

Vuonna 2019 luin enemmän kuin pitkään aikaan

Olen jo parina vuonna aloittanut kirjavuoden koonnin alakuloisissa merkeissä. Joko en ole saavuttanut lukutavoitettani tai koen, että olen lukenut huonolaatuisia kirjoja. Viime vuoden postauksessa totesin, että jotain pitäisi tehdä. Se auttoi, sillä tänä vuonna luin eniten sitten vuoden 2016! Nyt onkin aika katsoa, minkälaisia kirjoja luin vuoden 2019 aikana ja miten pääsin tavoitteisiini.
Kuva: NordWood Themes / Unsplash
Totesin vuonna 2018, että lukemiselleni pitäisi tehdä jotain. Tästä huolimatta säädin vuodelle 2019 vain muutaman tavoitteen, sillä en halunnut aiheuttaa itselleni liikaa paineita. Päätin, etten saisi ostaa kirjoja samaan tahtiin kuin ennen. Säädin myös lukutavoitteeni matalaksi, 45 kirjaan, sillä en halunnut korkean tavoitteen aiheuttavan lukustressiä. 

Kirjojen hankkimisesta en valitettavasti pitänyt mitään kirjaan, mutta mutu-tuntumalla sanoisin, etten ostanut kovin monta kirjaa. Kokonaismäärä on todennäköisesti jotain kymmenen luokkaa. Olen tyytyväinen tähän tilanteeseen.

Lukutavoitteessakin onnistuin erinomaisesti. Bloggasin jo syyskuussa, että olen saanut lukutavoitteeni täyteen. Silloin kirjoitin, että saavutin tavoitteeni asettamalla tavoitteeni matalaksi, merkitsemällä ylös oikeasti kaiken lukemani ja lukemalla nopealukuisia kirjoja, erityisesti sarjakuvia. Sarjakuvat ovatkin tämän vuoden teema.

Nyt tosin vuoden koostetta tehdessäni huomaan, etten ole merkinnut ihan kaikkea lukemaani ylös. Luin nimittäin 30 novellia, joita en laskenut lukusaldooni mukaan. Syy tähän löytyy Goodreadin tavassa laskea luettuja teoksia: harva kotimainen novelli löytyy Goodreadsista yksittäisenä teoksena, joka laskeutuisi lukutavoitteeseen mukaan. Novellit eivät myöskään olleet mistään kokonaisesta novellikokoelmasta, joten en voinut novelleja laskea niinkään mukaan. Tulevaisuudessa voisinkin harkita listaavani novellit erikseen vaikka tänne blogiin, niin saisin niistä tarkempaa vuosikohtaista tietoa.

Mutta katsotaanpas tarkemmin, miten vuosi 2019 meni

  • Luin 70 kirjaa.
  • Se tarkoittaa noin 1,3 kirjaa viikossa, mikä on aika hyvä tahti. Yleensä tavoitteeni on lukea yksi kirja viikossa.
  • Luin 27 romaania, 29 sarjakuvaa, 12 tietokirjaa, 1 novellin (jonka laskin mukaan) ja 1 runokokoelman.
  • 27 romaania on 5 romaania enemmän kuin vuonna 2018, jolloin luin 22 romaania.
  • 27 romaania on 38,57 % koko vuoden kirjasaldosta. Vuonna 2018 vuonna luin romaaneja hiukan yli puolet (52,38 %) vuoden lukusaldosta. Vaikka siis luin enemmän romaaneja kuin vuonna 2018, luin myös paljon muuta ja romaanien määrä jäi suhteessa pienemmäksi.
  • Luin vuoden 2019 aikana yhden kirjan, jonka olin lukenut jo aiemmin, eli Aino Kallaksen Sudenmorsiamen. Kirjoitin siitä esseen kotimaisen kirjallisuuden kurssille.
  • Kaikista 70:stä lukemastani kirjasta luin 32 kirjaa suomeksi ja 38 kirjaa englanniksi. Muilla kielillä en lukenut kirjoja. Luin tänä vuonna englanniksi enemmän kuin koskaan, mutta tähän vaikuttaa runsas englanninkielisten sarjakuvien määrä. Luin vuoden aikana vain yhden suomenkielisen sarjakuvan, Liv Strömquistin Einsteinin vaimon.
  • Luin 21 kotimaista kirjaa, joista 20 oli alun perin suomeksi kirjoitettu ja 1 ruotsiksi julkaistu teos (Maria Turtschaninoffin Maresin voima), jonka kuitenkin luin suomeksi.
  • Luin 12  suomeksi käännettyä kirjaa, joista 1 on tämä samainen Turtschaninoffin kirja.
  • Lisäksi luin 35 englanninkielistä kirjaa, jotka oli kirjoitettu alun perin englanniksi ja 3 kirjaa, jotka oli käännetty japanista englanniksi.
  • Luin 29 sarjakuvaa. Näistä 22 oli osa jotain jatkuvaa sarjaa ja 5 itsenäisiä teoksia, jotka kertoivat tarinan yksissä kansissa. 2 sarjakuvakirjaa oli antologioita.
  • Luin 12 tietokirjaa tai muistelmaa. Näistä 4 oli muistelmia, 2 tenttikirjoja ja 6 tietokirjoja, jotka luin ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Toki luin vuonna 2019 enemmänkin tenttikirjallisuutta, mutta en lukenut niitä kanneta kanteen, joten en laskenut niitä mukaan.
  • En lukenut yhtään kokonaista novellikokoelmaa. Sen sijaan luin 31 novellia. Yksi näistä oli Edgar Allan Poen Rue Morguen murhat, josta en blogannut mutta jonka laskin mukaan vuoden lukusaldooni, sillä se löytyi yksittäisenä niteenä Goodreadsista. Novelli oli kaiken lisäksi sen verran pitkä, että koin sopivaksi laskea sen mukaan, varsinkin koska se vertautuu mitaltaan Aino Kallaksen Sudenmorsiameen, jonka myös luin vuoden aikana ja jonka laskin lukusaldooni. 30 muuta novellia taas liittyvät Turun Science Fiction Seuran Atorox-novellipalkintoon. Olen vastuussa novellipalkinnon järjestämisestä ja sen seurauksena avustin Atorox-esiraatia lukemalla 4 novellia ja lukemalla kaikki 26 ehdolla olevaa novellia sitten kun oli äänestyksen aika. Näitä en laskenut lukusaldooni.
  • Aktiivisin kuukauteni lukemisen saralla oli heinäkuu, jolloin luin 11 kirjaa. Osallistuin silloin lukumaratoniin, jolloin luin paljon sarjakuvia yhden päivän aikana.
  • Hiljaisinta oli alkuvuodesta: tammi-, helmi- ja toukokuussa luin vain 3 kirjaa kuukaudessa.
  • Lukutahdissani on nähtävissä nouseva trendi, vaikkakin keskivaiheessa vuotta lukemiseni oli ahkerimmillaan.
  • Luin 34 kirjaa, jotka olivat osa jotain sarjaa. 
  • Luin myös kaksi kirjaa, joista en ole varma, ovatko ne osa sarjaa. (Briitta Hepo-Ojan Suomea lohikäärmeille, netissä löytyy muutamaan otteeseen maininta, että kyseessä on kirjasarja, mutta kustantamo ei ole sitä sivuillaan vahvistanut, sekä Terhi Tarkiaisen Pure mua, joka on Tarkiaisen mukaan kirjasarjan aloitus, mutta jonka jatko-osille Tarkiainen ei ole vielä löytänyt kustantajaa.)
  • Aloitin vuoden 2019 aikana 8 uutta sarjaa, joista kahta en aio jatkaa. 
  • Jatkoin vuoden aikana useita sarjoja yhteensä 22 kirjan verran. 
  • Sain myös 4 sarjaa loppuun. Yhden sarjoista, Margaret Atwoodin MadAddam-sarjan, luin loppuun nurinkurisessa järjestyksessä. Olin lukenut sarjan päättävän osan Uuden maan jo vuonna 2015, mutta vuonna 2019 luin sarjan aiemmat osat Oryxin ja Craken sekä Herran tarhutit.
  • Päätin tänä vuonna tarkastella myös sitä, minkälainen sukupuolijakauma lukemissani kirjoissa on. Oletukseni oli, että luin enemmän nais- kuin mieskirjailijoiden kirjoittamia kirjoja ja olin oikeassa. Luin 47 kirjaa, jonka tekijöinä oli pelkästään naisia. Luin 13 kirjaa, joiden tekijöinä oli vain miehiä. Lisäksi luin 9 kirjaa, joiden tekijöinä oli sekä miehiä että naisia. Luin myös yhden muunsukupuolisen kirjailijan kirjan.
  • Huomautus: tein sukupuolijaottelun sen tiedon varassa, mikä oli löydettävissä. Päättelin ihmisten sukupuolet heidät nimistään ja heidän verkkosivujensa ja sosiaalisen median tiliensä avulla. Voi olla, että oletin näiden tietojen perusteella jonkun ihmisen sukupuolen sellaiseksi, mikä ei pidä paikkaansa.
  • Julkaisin blogissani 61 postausta, mikä on yli puolet enemmän kuin vuonna 2018, jolloin julkaisin 30 postausta.
  • Ahkerimpia kuukausia olivat tammi- ja heinäkuu, jolloin kumpanakin kuukautena julkaisin 8 bloggausta. 
  • Hiljaisinta oli huhtikuussa, jolloin julkaisin vain yhden bloggauksen.
  • Julkaisin eniten kirjabloggauksia, mutta lähes joka kuukausi julkaisin myös bloggauksia, joiden sisältö oli jotain muuta.
Tämä listaus perustuu jokavuotiseen listaukseeni, joka elää vuodesta toiseen tarpeiden mukaan.


Nostoja kirjavuodesta


VUODEN VAIKUTTAVIN
Tara Westover: Opintiellä
Opintiellä ei ole pelkästään muistelmateos vaan se on samalla erittäin kauniisti kirjoitettu kirja. Opintiellä nosti odotukseni muistelmista kattoon. Sen sanat soljuvat kuin kaunokirjallisessa teoksessa ja se rakentaa tekstuaalisella tasolla hienosti kirjoittajan ymmärryksen kasvua. Hurjan, ahdistavan ja vaikuttavan sisältönsä lisäksi taidokkaasti muotoiltu teksti nostaa teoksen yhden vuoden parhaimpien kirjojen joukkoon.

VUODEN KOUKUTTAVIN
Tähän kategoriaan päätin valita kolme kirjaa.

Raili Mikkanen: Hopearenkaan taika
Mikkasen herttaisella tyttökirjatyylillä kirjoitettu nuortenkirja imaisi mukaansa ja palautti mieleeni sen, miksi lukeminen on ihanaa. Sivut kääntyivät hurjaa vauhtia. Luin kirjan sellaisella elämäntilanteessa, jolloin lukeminen tuntui vaikealta, minkä vuoksi tämän kirjan lukeminen palautti taas intoni lukemiseen.

Hank Green: An Absolutely Remarkable Thing
Olin kiinnostunut lukemaan, mitä John Greenin veli kirjoittaa. Meinasin palauttaa kirjan kirjastoon, sillä lukeminen ei sillä hetkellä innostunut, erityisesti englanniksi lukeminen. Onneksi päätin silti tarttua kirjaan, sillä An Absolutely Remarkable Thing oli tajunnanräjäyttävä lukukokemus sosiaalisen median voimasta. Kirjan lukemista oli vaikea lopettaa. (Se on nyt suomennettu nimellä Ihan mieletön juttu, Tammi.)

Johanna Sinisalo: Iron Sky - Renaten tarina
Sinisalo on rautainen ammattilainen ja hän kirjoittaa vakavastiotettavan romaanin vaikka kuussa asuvasta natsista, joka lähtee Maahan pelastamaan kapitalismin laiskistuttamia ihmisiä. Romaani on hulvaton, syvällinen, tarkkaan mietitty ja erittäin koukuttavasti kirjoitettu.

VUODEN ROMANTTISIN

Tee Franklin & Jenn St-Onge: Bingo Love
Kahden naisen koko elämän kestävä rakkaustarina on niin siirappinen, että hampaat reikiintyvät, mutta se ei haittaa, sillä joskus tarinoiden pitää olla ylisöpöjä. Mukana on myös rosoisuutta, joten liika hattara ei pääse aiheuttamaan vatsanpuruja.


VUODEN YLLÄTTÄVIN

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt. Sodassa ja rakkaudessa
Luin loppuvuodesta 2018 Jessica Fellowesin rikosromaanin Mitfordin murhat, joka oli todella laaduton, mutta joka sai minut kiinnostumaan oikeista Mitfordin sisaruksista. Lovellin tietokirja imaisi minut mukaansa. Kiinnostavan henkilöhistorian lisäksi Mitfordin tytöt avaa mielenkiintoisesti 1900-luvun länsimaista poliittista ilmapiiriä tavalla, jota ei koulun historiantunneilla kuule.

VUODEN KESKUSTELLUIN

Terhi Tarkiainen: Pure mua
Vuonna 2019 kuulin ehdottomasti eniten keskustelua Terhi Tarkiaisen kirjasta, jossa 30-vuotias Anna saa vanhemmiltaan syntymäpäiväksi erikoisen lemmikin, vampyyrin. Kirja ei henkilökohtaisesti kolahtanut minuun, mutta silti keskustelin siitä vuoden aikana enemmän kuin mistään muusta kirjasta. Huumorispefille on ilmiselvää tilausta Suomessa.

VUODEN PETTYMYS

Rainbow Rowell: Wayward Son
Pettymyksiä usein ovat sellaiset kirjat, joita on odottanut todella paljon. Innostuin Rainbow Rowellin Carry On -kirjasta vuonna 2016 niin paljon, että kirjoitin siitä jopa pitkän lehtijutun. Olin erittäin kiinnostunut jatkosta, joten olin todella pettynyt, kun Wayward Son tuntui pikemminkin kuin huonon jatko-osan parodialta kuin todelliselta jatko-osalta. Bloggaus tulossa myöhemmin.

Melanie Murphy: If Only
Melanie Murphy on yksi suosikki-Youtubereistani, joten odotin hänen esikoisromaaniaan mielenkiinnolla. Sen spefi-idea vaikutti lupaavalta, mutta loppujen lopuksi spefi-ideaa käytetään huonosti ja kirja muutenkin vain toistaa laiskasti 90-luvun chick lit -kliseitä eikä onnistu tuomaan genreen mitään uutta.

VUODEN ESIKOINEN

Katriina Heikkilä: Punainen nyrkki
Kunnianhimoinen ja monimutkainen romaani fiktiivisestä maasta, jossa yksi luonnonvara hallitsee kaikkea ja jossa naisten asema on erittäin heikko. Vaikka romaani kärsii liian suuresta hahmomäärästä, se on taidokkaasti kirjoitettu ja kertoo tarinan, joka on suurempi kuin yksi ihminen. Toivottavasti Heikkilä julkaisee pian jotain uutta.


VUODEN LGBTQ-TARINA

Mariko Tamaki & Rosemary Valero-O'Connell: Laura Dean Keeps Breaking Up With Me
Lähes jokainen ihminen on kokenut elämänsä aikana edes jonkinlaisen eron. Viimein ollaan päästy aikaan, jolloin myös LGBTQ-ihminen voi erota fiktiossa ilman, että siitä nousee haloo. Laura Dean Keeps Breaking Up With Me on tarinana haikea ja tunnelmallinen ja sitä tukee unenomainen, hento piirustusjälki. Tässä tarinassa yhdistyvät mangan ja länsimaisen sarjakuvat parhaat huolet.

VUODEN LÖYTÖ

Becky Chambers hiipi elämääni vaivihkaa tuttavan suosittelemana. Hän kirjoittaa englanninkielistä tieteiskirjallisuutta, joten olin aluksi epäileväinen, riittäisikö kielitaitoni lukemaan hänen kirjojaan. Haastoin itseni kuitenkin lukemaan hänen ensimmäisen romaaninsa The Long Way to a Small, Angry Planet. Pidin kirjasta erittäin paljon ja luin loppuvuonna vielä kaksi muutakin hänen kirjoittamaansa kirjaa. Chambersin vahvuus ovat sydämelliset hahmot, jotka saavat kylmän avaruuden lämpenemään hetkessä.

VUODEN NOSTO

Pepi Reinikainen: Nuoruuteni Nunnala. Sisäoppilaitoksen salatut vuodet
Haluan vielä loppuun nostaa yhden kirjan, joka ei sovi mihinkään muuhun kategoriaan, mutta jonka haluan kuitenkin mainita. Pepi Reinikaisen muistelmateos Nuoruuteni Nunnala ei noussut tähtimäärältään korkealle (annoin sille Goodreadsissa 3 tähteä), mutta se on jäänyt voimakkaasti mieleen. Reinikainen päästää lukijan 60-luvun lopun teini-ikäisen päähän erikoisessa ympäristössä. Tämä kirja avasi minulle sitä, minkälaista oli elää 60-luvun Suomessa. Junalla matkustaminen on hidasta, yhteydenpito vaikeaa ja aikuisten ymmärrys teiniangstia kohtaan olematon.


Vuoden 2020 tavoitteet julkaisen erillisessä postauksessa.


22 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia tilastoja. Olen koonnut samankaltaisia, mutta nyt sain inspiraation tuosta sarjojen listauksesta. Sen avulla on kiinnostavaa seurata, kuinka moni sarja on kesken, jää ensimmäiseen tai tulee luettua loppuun, kuten olet tehnyt.

    Lukemistasi kirjoista etenkin Katariina Heikkilän Punainen nyrkki kiinnostaa. Se on ollut lukulistalla, mutta olen epäröinyt aloittamista. Ehkäpä tässä kuussa uskallan jo aloittaa. Minäkään en ole laskenut erillisiä novelleja (edes GR:stä löytyviä) lukusaldooni, pienoisromaanit kylläkin. Novelleista voisi tehdä tosiaan oman tilaston.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä luen pääsääntöisesti vain Atorox-novelleja, sillä äänestän Atorox-palkinnon saavaa novellia joka vuosi, osittain vastuun velvoittamana. :D Siinä mielessä novellislista on helppo: olen lukenut ne novellit, jotka olivat sinä vuonna Atorox-ehdokkaina. Mutta joskus tulee luettua jotain muutakin.

      Poista
  2. Hyvä listaus ja lukuvuotesi! Yritin joskus itsekin graafeja, epäonnistuin surkeasti, sulla on hienot! Emme juuri lue samoja kirjoja, mutta kai tuo Opintiellä on luettava, kun siitä kuuluu niin paljon hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin internetistä aika helpon graafintekosivun. Riitti, että vähän laski tilastoja tukkimiehenkirjanpidollla ja syötti tiedot ohjelmaan, joka valmiiksi laati graafin. Kätevää!

      Opintiellä on kerännyt paljon kehuja. Jos päädyt lukemaan sen, toivottavasti pidät.

      Poista
  3. Onpa upea kooste viime vuodesta. Nuo graafit ovat tosi mielenkiintoisia. Paljon olet lukenut, tosin kovin montaa minulle tuttua kirjaa ei ole, mutta sain hyviä lukuvinkkejä. Hyvää tätä lukuvuotta!

    VastaaPoista
  4. Olet tehnyt ihailtavan kattavan koonnin lukuvuodestasi. Siihen oli mukava perehtyä :) Tuolta jäi itseä innostamaan tuo Sinisalon teos. Mukavia lukuhetkiä 20-luvulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos päädyt lukemaan Sinisalon teoksen, toivottavasti pidät siitä. Hyvää 20-lukua sinulle myös! :)

      Poista
  5. Näitä vuositilastoja on aina mukava lukea. Todella paljon olet lukenut englanniksi. Luemme aika erilaista kirjallisuutta, joten en ole lukenut yhtään esille nostamaasi kirjaa. Sinisalon kirja voisi kiinnostaa. Iron Sky -elokuvan olen nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Renaten tarina täydentää mukavasti Iron Sky -leffaa. Blogiarviossa kirjoitankin että Renaten tarina on se tarina, jonka Johanna Sinisalo olisi halunnut kertoa käsikirjoituksessa, mutta joka muuttui tuotannossa todella paljon.

      Poista
  6. Hienot graafiset tilastot! Itselläkin oli hyvä kirjavuosi. Vajaa 70 kirjaa tuli luettua. Moneen vuoteen en ole näin paljoa lukenutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonain vuosina sitä vain kai yllättää itsensä ja lukee odottamattoman paljon.

      Poista
  7. Hienosti tilastoitu! Kiitos erilaisesta näkökulmasta lukemiseen, itse en näin analyyttiseen meininkiin taivu. Esiin nostamisissasi kirjoissa on paljon minulle tuntemattomia uusia tuttavuuksia, kiitos niistä. Kanssasi olen lukenut Westoverin Opintiellä, Mitfordin murhat ja Nunnala-muistelmat. Näistä ehdoton suosikkini oli Mitford-dekkari, joka kuului toissa vuoden kirjahitteihini. Luemme varmasti paljon eri genreistä, mutta minua aina kiinnostaa fantasia ja spefi, joiden alueella seikkailen vuosittain muutaman teoksen verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa törmätä johonkuhun toiseen, joka on lukenut Nunnala-kirjan. Törmäsin siihen sattumalta kirjastossa ja lainasin, vaikken tiennyt kirjasta yhtään mitään. Kirja oli erittäin mielenkiintoinen teos, vaikka kärsikin paikoin laahaavuudesta.

      Korjaan sen verran, että en lukenut vuonna 2019 Mitfordin murhia, joka on Jessica Fellowesin fiktiivinen teos ja jonka luin vuonna 2018, vaan luin Mitforfin tytöt -nimisen tietokirjan.

      Poista
  8. Käppyrät ovat aina kivoja!
    Toivottavasti Pure mua saa jatkoa. Tykkäsin siitä kovasti virkistävän erilaisuuden vuoksi.
    Mitfordin tytötkin olen joskus lukenut ja siinä on kyllä ollut mielenkiintoinen ja erikoinen perhe. Luin myös Jeann d'Ormessonin kyseisen sisarusparven inspiroimana kirjoittaman trilogian - mielenkiintoinen sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kyllä toivon, että Pure mua jatkuisi. Tarina jäi selvästi kesken ja yleisö vaatii lisää.

      Poista
  9. Kiinnostavaa luettavaa! Oma koosteeni on vieläkin vaiheessa... Jännä sinänsä, että vaikka listasit niin monta kirjaa, en ole lukenut niistä yhtään. Raili Mikkasen nuortenkirja voisi kiinnostaa, aloitin nimittäin jo yhden nuortenkirjan loppuvuodesta, kirjailijalta jonka aikuisille suunnattuja olen lukenut ja tykännyt. Mikkaseltakin olen yhden aikuisille suunnatun lukenut, ehkä voisin kokeilla tuota.

    Sinähän olet lukenut hurjan määrän sarjakuvia! Itse luin viime vuonna yhden, Sisaret 1918, joka on varmaankin ensimmäinen ikinä lukemani sarjakuva joka ei ollut tyyliä B. Virtanen - Lassi ja Leevi yms. Nyt on kyllä lainassa kaksi muutakin. Voisin katsoa blogistasi vinkkejä niihin englanninkielisiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle iski vuonna 2019 joku sarjakuvainnostus. Kai se johtui siitä, että olen pari vuotta sitten aloittanut monta sarjakuvasarjaa, joiden uusia osia ilmestyi tosi paljon vuoden 2019 aikana. Nyt (onneksi?) yksi sarja on loppunut, toinen on tauolla ja kahta en enää aio jatkaa, joten sarjakuvien lukeminen saattaa vähentyä. Olen kyllä hiukan vilkuillut joitain sarjakuvaromaaneja, joiden lukeminen kiinnostaisi, mutta näihin ei luonnollisesti ole tulossa jatkoa.

      Suosittelen tutustumaan Raili Mikkasen nuortenkirjoihin, varsinkin jos olet hänen aikuistenromaaneistaan pitänyt.

      Poista
  10. Kiva, että lukuvuosi oli onnistunut! Itse luin 67 kirjaa eli suurin piirtein samoissa mennään. On hauskaa lukea näitä vuosikoosteita ja bongata lukuvinkkejä, näistäkään nostoista en ole tainnut lukea vie yhtäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosikoosteista löytää sekä vinkkejä että ilahduksia, kun huomaa jonkun lukeneen saman kirjan kuin itse. :D

      Poista
  11. Hurjan kiinnostava ja kattava katsaus edellisen vuoden lukemistoosi! 70 luettua kirjaa vuodessa on hieno saavutus! Minulla luku pyörii 70 molemmin puolin. Vain kerran (siitä lähtien kun olen tilastoja pitänyt) olen muistaakseni päässyt yli kahdeksankymmenen.

    Luet mukavan paljon englanniksi. Minusta on hienoa, että käyttää kieliä joita on opiskellut. Itse luin todella vähän englanniksi asuessani Suomessa, mutta tilanne muuttui (pakostakin) muuttaessani sieltä pois.

    Minulta on vieläkin lukematta tuo Tara Westoverin kirja. Sen aion kyllä ehdottomasti lukea kunhan tulee sopiva hetki. Johanna Sinisalolta en ole lukenut mitään, vaikka hänen tuotantonsa kiinnostaa kovasti. Ehkä ensi kesänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kerran yltänyt yli 80 kirjan tilastoimiseni aikana. Taitaa olla niin, ettei minusta koskaan tule niitä tyyppejä, jotka lukevat yli 100 kirjaa. :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...