keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Etälukupiirikirja: J. Pekka Mäkelän Alas

Alshain-planeetta on ollut yksi ihmiskunnan kodeista jo satoja vuosia. Sinne on ehtinyt muodostua oma historiansa ja kulttuurinsa. Planeetan omaa elämää löytyy vain merestä, joten ihmiset ovat ainoita kuivan maan olentoja Alshaihin muutamilla karuilla saarilla. Planeetta käy kauppaa raaka-aineista, jotka ovat käyneet Maasta vähiin ajat sitten. Polttoainetta säästääkseen kaikki rahti kuljetetaan maan kamaralle kolmen kiertoratahissin kautta. Alas kertoo siitä, kuinka yksi näistä avaruushissitorneista romahtaa.
"Ihminen ei arvosta sitä, minkä eteen hän ei ole nähnyt vaivaa. Tehnyt työtä. Maapallon tuhosivat ihmiset, jotka ostivat siihen oikeuden rahalla, jota he eivät olleet itse ansainneet. Perijät, sijoittajat, osakkaat, keinottelijat, huijarit. Heidän rahansa oli peräisin muilta, ei itse ansaittua, ja he tuhosivat maata, joka ei ollut heidän muuten kuin juridisessa mielessä. Rahalla ostettua, ei omaa." s. 163.
Tutustuin Alas-romaaniin ensimmäisen kerran todennnäköisesti vuoden 2013 aikana, eli heti kirjan ilmestymisen aikoihin. Muistan lukeneeni siitä eräästä blogista, mutta en nyt googlauksen jälkeen enää löytänyt bloggausta. (Sen sijaan löysin Kujerruksia-blogin bloggauksen, joka taitaa olla yksi ainoista netistä löytyvistä bloggauksista tästä romaanista.) Kiinnostuin kirjasta todella paljon, sillä olin juuri heräilemässä siihen, että scifi voisi olla ihan tutustumisen arvoinen genre. (Vuonna 2013 J. Pekka Mäkelä oli muuten elämäni ensimmäisen Finnconin kunniavieraana.)

Luulin ostavani kirjan Sammakon kirjakaupasta ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana vuonna 2013. Virhe on hyvin ymmärrettävä, sillä Alas on toinen osa viisiosaista sarjaa, jotka kaikki sijoittuvat samalla planeetalle, ja sarjan kaksi toistaiseksi ilmestynyttä osaa ovat hyvin samannäköisiä. Vasta kotona huomasin, että olinkin ostanut kirjan nimeltään Alshain. Luin sen kuitenkin.


Alas on romaani, joka on kerrottu viiden ihmisen näkökulmasta. Sen tapahtumat pyörivät avaruushissitornin sortumisessa. Ensimmäisenä ääneen pääsee Mafalda, joka on töissä avaruushissitornissa matkaoppaana. Hän on juuri esittelemässä Alshaihin upeaa auringonnousua turisteille kahdenkymmen kilometrin korkeudessa, kun torni alkaa heilua tavanomaista enemmän.

Seuraavaksi pääsevät ääneen Osiem ja Aami. He ovat viettämässä vuosipäiväänsä (Alshainin vuosi kestää 3,2 Maan vuotta) tornin huipulla olevassa painottamassa hotellihuoneessa. Heidän parisuhteensa ei ole niin vakaa kuin he toivoisivat, ja suuri katastrofi saa heidät sen tajuamaan.

Ääneen pääsevät myös tornin omistaja Ursana Néng, joka tietää jotain, mutta ei tiedä, miten se liittyy mihinkään, ja nuori Wolfam, joka on lapsesta saakka kasvanut erikoisissa oloissa ja on jotain, minkä ei toivota enää olevan elossa.

Rakastan tarinoita, joissa sama asia kerrotaan usean ihmisen näkökulmasta. Pidän siitä, kuinka tarinat sekoittuvat toisiinsa ja samat yksityiskohdat on mahdollista bongata jokaisen hahmon näkökulmasta. Näkökulmat muodostavat kiinnostavan kuvan siitä, mitä avaruushissin sortumisen hetkellä tapahtuu. 

Kaikki näkökulmat paljastavat hiukan lisää tornin sortumisen ympärillä pyörivästä mysteeristä, joten odotus viimeistä näkökulmaa kohtaan oli korkealla. Se ei kuitenkaan ihan onnistunut lunastamaan lupauksiaan: viimeinein osa on hyvin ajatusvirtamainen ja läpijuokseva, minkä seurauksena muuten niin mainio lukukokemus hiukan lässähti.

Usean eri näkökulman vaihtelussa on usein se vaara, että näkökulmat paisuvat. Uuden hahmon päästessä kertojan rattiin kaikkiin aiemmin mainitut tapahtumat täytyy noreetata ja sen päälle tuoda vielä jotain uutta. Mäkelä onnistuu kuitenkin pitämään jokaisen hahmon osuuden kohtuullisessa mitassa. Näkökulmat vihjaavat toisiinsa, mutta yliselittämiseen se ei sorru. Tämä kirja on napakka kolmensadan sivun mittainen scifiromaani, jossa ei ole mitään ekstraa. Se on virkeä tuulahdus tiiliskiviscifin joukossa. 

Uskon, että tämä kirja sopii sellaisellekin lukijalle, joka ei ole aiemmin lukenut scifiä. Sen pääpaino on ihmiskohtaloissa. Avaruushissin sortuminen on oikeastaan vain väline, jolla voi kertoa muita tarinoita. Romaanin tiede on avattu tarpeeksi selkokielisesti, ja nykypäivänä voi myös hiukan etsiä tietoa netistä, jos kaikki ei pelkästään kirjan avulla aukea.

*

Luin kirjan Turun Science Fiction koronakevään ensimmäiseen etälukupiiriin. Piiriin piti lukea joku omassa hyllyssä pitkään jumittanut scifikirja ja esitellä se muille piiriläisille. Jokainen oli lukenut eri kirjan, mutta piiri toimi hyvänä kirjavinkkaustapahtumana sekä yleisen scifikeskustelun pohjana. Keskustelimme kirjoista eri teemojen kautta, kuten siitä, minkälaisia scifielementtejä kirjoissa oli, kuinka kauas tulevaisuuteen tai menneisyyteen ne sijoittuivat ja kuinka pitkään jokaisen kirja oli odottanut hyllyssä lukemista.

J. PEKKA MÄKELÄ: ALAS
SIVUJA: 314
KUSTANTANUT: Like
JULKAISTU: 2013
MISTÄ MINULLE: Itse ostettu

PS. Ostin tämän kirjan Tampereen Finnconista kesällä 2016. Esittelin ostostani Turun Science Fiction Seuran pöydän ääressä kaverilleni, kun itse kirjailija Mäkelä käveli ohitse. Hän tuli kommentoimaan, ettei tiennyt kirjan olevan enää missään myynnissä. Olin itse iloinen edullisesta löydöstäni.


2 kommenttia:

  1. Onpa hauska idea tuollainen etälukupiiri. Onko se aina etälukupiiri vai ainoastaan nyt koronan aikana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallisesti Turun Science Fiction Seura vetää uutuuslukupiiriä, mutta kirjastojen mennessä kiinni sen pitämisestä tuli mahdotonta. Etälukupiiri kehitettiin koronan ajaksi. Itse kyllä tykkäsin konseptista sen verran paljon, että sen voisi tuoda joskus myös tulevaisuuden lukupiireihin. Aina ei tarvitse kaikkien lukea samaa kirjaa, vaan sama teemakin sopii. Toki on mukavaa keskustella samasta kirjasta, mutta joskus on hauska esitellä piiriläisille laaja joukko saman aiheen kirjona. Myös yhden kirjailijan tuotanto voisi olla hauska lukupiiri-idea.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...