torstai 16. huhtikuuta 2020

Sarjakuvapalsta – Alkuvuosi 2020

Sarjakuvapalsta tekee paluunsa näiden kolmen sarjakuvan muodossa. Ostin alkuvuonna kaksi lupaavan oloista sarjakuvaa ja sen päälle sain syntymäpäivänäni yhden lahjaksi. Luvassa on vuoden 2004 ajankuvaa, bingoa ja paljon kehräämistä.

KISS NUMBER 8
KIRJOITTANUT: Colleen A. F. Venable
PIIRTÄNYT: Ellen T. Crenshaw
EDITOINUT: Calista Brill & Aimee Fleck
SIVUJA: 305
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: First Second
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

On vuosi 2004. Amanda on omasta mielestään tavallinen teinityttö, jonka elämään kuuluu tavallisia asioita, kuten kirkossa käyntiä, kavereiden kanssa hengailua ja penkkiurheilua isänsä kanssa – hänen isänsä on hänen paras ystävänsä. Toisin kuin muut hänen ikätoverinsa, Amanda ei ole vielä ymmärtänyt, mitä niin ihmeellistä pussailussa oikein on. Ystävät painostavat häntä treffeille, mutta Amandaa kiinnostaa enemmän viettää aikaa ystävänsä Catin kanssa.

Amandan elämä muuttuu, kun hänen isänsä alkaa käyttäytyä omituisesti. Hän valehtelee ja puhuu salamyhkäisiä puheluita. Lisäksi Amanda löytää roskiksesta kirjeen, joka on osoitettu hänelle. Amanda pääsee jyvälle perhesalaisuudesta, josta on yritetty vaieta vuosikymmeniä.

Samalla kun Amanda selvittää perheensa salaisuutta, hänen ympärillään alkaa kierrellä huhuja. Miksei Amanda koskaan seurustele kenenkään kanssa? Miksi hän vaikuttaa olevan paljon kiinnostuneempi viettämään aikaa Catin kanssa kuin kenenkään pojan? Amanda alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, ettei hän ole kiinnostunut pussailusta, ellei pussailun kohde ole Cat.

Odotin nimen ja kuvauksen perusteella hauskaa pussailukirjaa, mutta Kiss Number 8 on pikemminkn rankka perhedraama ja tarkkasilmäinen aikalaiskuvaus vuodesta 2004 ja ennakkoluuloista. Se sisältää hahmoja, jotka reagoivat tarinan tapahtumiin homo- ja transfoobisesti, joten sitä ei voi sisältövaroituksitta suositella kenellekään. Mielestäni kirja itsessään ei ole homo- tai transfoobinen, mutta on hyvä tiedostaa, että kirja käsittelee molempia aiheita ja voi siksi olla ahdistava lukukokemus.

Vaikka kirja paljastuikin rankemmaksi kuin odotin, pidin siitä silti. Se on erittäin huolellisesti tehty. Colleen A. F. Venable on kirjoittanut monipolvisen, runsaan tarinan, joka etenee jatkuvasti kohti loppupistettä, mutta joka ei pelkää piipahtaa sivupoluilla tuon tuostakin. Lopputuloksena on kokonainen, pitkälle mietitty ympäristö, jonka hahmot tuntuvat aidoilta luonteenpiirteineen ja -vikoineen.

Ellen T. Crenshaw'n piirustusjälki on yksityiskohtaista ja notkeaa. Joka sivulla tapahtuu paljon, joten lukeminen etenee sarjakuvalle yllättävän hitaasti. Sivut eivät kuitenkaan tunnu raskailta. Crenshaw on aiemmin tehnyt kuvituksia muun muassa lastenkirjoihin ja mainoksiin. Hänen ammattimaisuutensa näkyy. 

Kiss Number 8 on koskettava kertomus perheestä, joka kohtaa vaikeuksia samalla, kun perheen tytär alkaa ymmärtää omaa seksuaalisuuttaan. Joku kirjallisuusasiantuntia on joskus sanonut, että hahmot saa laittaa käymään läpi vaikka kuinka kauheita tapahtumia, kunhan heidän tarinansa päättyy jokseenkin onnellisesti. Tämä kirja on sellainen. Vaikka lukukokemus oli paikoin raskas, loppufiilis jää positiiviseksi. 

BINGO LOVE – JACKPOT EDITION
KIRJOITTANUT: Tee Franklin
PIIRTÄNYT: Jenn St-Onge
EDITOINUT: Lauren McCubbin
SIVUJA: 160
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Image Comics
JULKAISTU: 2018
Lisäksi tässä editiossa mukana: Joy San, Cardinal Rae, Katie Cook, Shawn Pryor, Marguerite Bennett, Alyssa Cole, Amanda Deibert, Gail Simone, Genevieve FT, Carla "Speed" McNeil, Rori!, Alex Robinson, Paulina Ganucheau, Shae Beagle, Megan Hutchinson, Bev Johnson, Cat Staggs, Ariela Kristantina, Angael Davis, Margaux Saltel & Christopher The Wolffe

Bingo Love on Kiss Number 8:iin verrattuna todellista siirappia. Luin Bingo Loven ensimmäisen kerran kesällä 2019. Hehkutin sitä niin paljon, että eräs tarkkakorvainen henkilö keksi hankkia minulle samasta sarjakuvasta Jackpot Editionin. Kyseinen albumi sisältää sekä alkuperäisen tarinan että yli 60 sivua lisämateriaalia. 

Alkuperäinen tarina kertoo kahden naisen rakkaustarinan 1960-luvulta 2030-luvulle. Hazel ja Mari tapaavat nuorina bingossa ja ystävystyvät nopeasti. Vuosien ystävyyden jälkeen molemmat tunnustavat toisilleen, että tuntevat jotain muutakin kuin ystävyyttä toisiaan kohtaan. Kupliva rakkaus ja onni päättyvät kuitenkin lyhyeen, kun Marin isoäiti näkee tytöt suutelemassa ja kauhistuu siitä. Mari lähetetään sukulaisten luo toiseen osavaltioon. Tytöt eivät näe toisiaan vuosikausiin, kunnes kohtaavat uudestaan aikuisina, tälläkin kertaa bingossa. Molemmat ovat tahoillaan onnettomasti naimissa. Maailma on viimein muuttunut suvaitsevaisemmaksi heitä kohtaan, joten molemmat päättävät, että nyt on heidän aikansa onneen.

Luen nykyään harvoin mitään uudestaan, joten oli kiinnostavaa uppoutua uudelleen tämän sarjakuvan maailmaan. Ilokseni huomasin, että Bingo Loven herttaisuus tehosi minuun edelleen. Tarina oli juuri niin imelä kuin muistin. Olin yllättynyt siitä, kuinka nopeasti tarina tuntui etenevän – toisaalta onhan se vain noin 85 sivua pitkä.

Bingo Love on menestyneen Kickstarter-kampanjan tulosta. Käsikirjoittaja Tee Franklin ällistyi tarinan herättämästä suosiosta. Kiitokseksi tuesta hän päätti kerätä kasaan muiden tekijöiden sarjakuvia, joissa Hazel, Mari ja heidän perheenjäsenensä pääsevät täyttämään alkuperäisen tarinan aukkoja. Lisätarinoissa lukija pääsee kurkistamaan, minkälainen on Hazelin ja Marin häämatka ja mitä Hazelin entinen aviomies on salaillut Hazelilta vuosia.

Mielestäni lisätarinat eivät tuo paljon uutta Bingo Loven maailmaan. Hazelin ja Marin tarina on kerrottu onnistuneesti alusta loppuun alkuperäisessä sarjakuvassa. Monet lisätarinat ovat mielestäni turhan selittäviä ja episodimaisia. Ymmärrän kuitenkin niiden arvon kollektiivisina sarjakuvina, joiden avulla erityisesti QTPOC (Queer and Trans People of Color) -yhteisön jäsenet pääsevät ilmaisemaan heille merkityksellisiä tarinoita.

Albumin päättää maistiainen tulevasta: Tee Franklinin käsikirjoittama Bingo Love Vol 2: Dear Diary näyttää keskittyvän siihen, mitä Marille tapahtui niiden vuosien aikana, joista alkuperäinen sarjakuva ei kerro. Jään mielenkiinnolla odottamaan, onnistuuko Franklin kirjoittamaan uuden, itsenäisen tarinan, joka samalla tukee ensimmäistä osaa onnistuneesti.

THE DEEP & DARK BLUE
KIRJOITTANUT & PIIRTÄNYT: Niki Smith
EDITOINUT: Rex Ogle
SIVUJA: 256
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Little, Brown
JULKAISTU: 2020
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Hawke ja Grayson ovat Sunderlayn aatelissuvun nuoret kaksoset. Heidän serkkuna Reyden on kruununperillinen. Hawken ja Graysonin elämä mullistuu yhdessä päivässä, kun kaupungissa tapahtuu vallankaappaus. Reyden surmataan ja Sunderlayn sukukangas poltetaan. Sitä kautta katoaa tieto siitä, kuka on uusi perijä. Sijaishallitsijaksi aiotaan nostaa Hawken ja Graysonin sukulainen Mirelle. Hawke ja Grayson ovat kuitenkin todistaneet Mirellen juonikkuutta. He joutuvat pakenemaan henkensä edestä läheiseen luostariin, jonne he piiloutuvat naamioituneita noviiseiksi. He ottavat käyttöön salanimet Hanna ja Grayce – kukapa osaisi etsiä kaksospoikia luostarista, joka hyväksyy noviiseikseen ainoastaan tyttöjä?

Luostarin voima piilee kehräämisessä. Nunnat ovat jo vuosisatojen ajan muokanneet todellisuutta kehräämällä elämän lankoja pyhissä riiteissään. Hawke ei meinaa sopeutua luostariin vaan suunnittelee jatkuvasti kostoa, kun taas Grayce tuntee olonsa kotoisaksi noviisityttönä. Hän menestyy opinnoissaan, ihailee kehräämistä ja nauttii abbedissan suosiosta. Kaksoset saavat kuitenkin nauttia rauhasta vain hetken. Luostari ei ole niin suojassa ulkomaailmasta kuin vaikuttaa, ja pian Mirellen valta alkaa näkyä sielläkin. 

The Deep & Dark Blue on erittäin herttainen ja mukaansatempaiseva seikkailu, joka sopii hyvin yläkouluikäisille lukijoille, mutta kolahtaa myös vanhempiinkin lukijoihin. Siinä on samaa henkeä kuin Jen Wangin The Prince and the Dressmakerissa: se on kuin parhainta 90-luvun Disneytä mutta LGBTQ-hahmoilla höystettynä. Ja siinä missä Kiss Number 8 kertoo traagisesti transhahmosta, The Deep & Dark Blue tarjoaa pehmeää lohtua. Grayce hyväksytään tarinan aikana omana itsenään ja hän löytää elämälleen kauan kaivatun kutsumuksen. 

Niki Smith hallitsee tarinankerronnan peruselementit hyvin. Tämän sarjakuvan lopussa on täydellisen tyytyväinen olo. Hän yhdistelee näppärästi muinaista Kiinaa ja länsimaista historiaa ja luo niistä kiinnostavan fantasiamaailman, josta haluaisin kuulla lisää. Hänen kynänjälkensä on nopeaa ja vihjailevaa, mutta kaikki olennainen tulee sanottua. Sarjakuvan värimaailma on myös herkullinen. Violetti, hohtavan pinkki ja kauniin sininen välkkyvät sulassa sovussa. 

10 kommenttia:

  1. Nuo kaksi ensimmäistä varsinkin vaikuttivat kiinnostavilta. Olen vasta viime talvena "löytänyt" sarjakuvat, kiitos kirjablogien, ja etenkin lukumaratoneilla käyttänyt niitä välipalakirjoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarjakuvat ovat minustakin kivoja siksi, koska ne ovat aika nopealukuisia, mutta voivat samalla olla ehyitä ja voimakkaita tarinoita. Visuaalisuus on niissä tärkeää, joten tarinan lisäksi myös kuvat nousevat tärkeään asemaan. Kuvakerronta on oma taitolajinsa ja onkin ilahduttavaa, kun piirtäjä hallitsee sen!

      Poista
  2. Olipa mukava lukea näitä postauksiasi, varsinkin kun itse en ole vielä löytänyt sarjakuvia. Kun luin näitä kuvauksiasi, tuli tunne, että voisihan sitä joskus koettaa. Tuo ensimmäinen tuntuu todella kiinnostavalta. - Nämä ovat kaikki englanninkielisiä. Mistä sinä saat näitä. Netistä? Akateemisesta? Onko suomenkielisissä sarjakuvissa mielestäsi kiinnostavia? Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kaikki ovat englanninkielisiä. Valitettavasti tällaisia sarjakuvaromaaneja suomennetaan aika vähän. Muutamia hyviä on suomennettuja tulee mieleen: Marjane Satrapin Persepolis ja Alison Bechdelin Hautuukoti. Myös suomalaisissa sarjakuvissa on helmiä, esim. Janne Kukkosen Voro-sarjakuvat. Avi Heikkisen Valotusaika on myös saanut paljon kehuja, mutta en ole sitä lukenut vielä, joten en osaa omakohtaisesti sanoa, onko se hyvä.

      Olen ostanut nämä netistä, Adlibriksen ja Bookdepositoryn kautta. Löydän yleensä lupaavan kuuloisia sarjakuvia Goodreadsin sarjakuvalistauksista ja Twitteristä, jossa seuraan aika monia sarjakuvantekijöitä ja niiden faneja. Välillä feedissä tulee vastaan kiinnostavan oloisia sarjakuvia, tutustun niihin tarkemmin ja saatan päätyä ostamaan ne.

      Jonkin verran löytyy myös kirjastosta. Esim. Bingo Loven ensimmäinen albumi, jonka luin viime kesänä, löytyi Turun kaupunginkirjastosta. Ainakin suurten kaupunkien kirjastot hankkivat kokoelmiinsa yllättävän paljon englanninkielisiäkin sarjakuvia.

      Poista
  3. Luen sarjakuvia harvakseltaan. En siksi, etteikö kiinnostaisi, vaan enemmänkin siksi, että vuosien (vuosikymmenten?!) tauon jälkeen sarjakuvien lukemiseen ei ole rutiinia. Erityisesti yksityiskohtainen piirrosjälki tuntuu raskaalta.
    Mutta silloin tällöin sarjiksiin on kyllä kiva tarttua! Näistä erityisesti ensimmäinen herätti kiinnostuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kun alkaa lukea jotain uutta, alku on vaikeaa. Muistan, kuinka minusta oli aluksi vaikeaa blogata sarjakuvuista, koska en ollut lainkaan tottunut siihen! Miten arvostelen ne? Miten kuvailen piirustusjälkeä? Harjoituksella siihenkin on tottunut.

      Minustakin tosi yksityiskohtainen piirustusjälki voi joskus tuntua raskaalta. Toisaalta liian simppeli voi taas olla tylsää. Piirtäjä onkin tosi tärkeä osa sarjakuvaa. Käsikirjoitus voi olla kuinka hyvä tahansa, mutta piirtäjä herättää sen henkiin. Yksityiskohtainenkin jälki voi olla kevyttä, jos asettelu on kunnossa. Sarjakuvien piirtäminen on haastava laji, jossa täytyy osata ohjata lukijan silmä aina seuraavaan olennaiseen kuvaan.

      Poista
  4. Minä olen kauhean huono lukemaan sarjakuvia. Yritystä on aina välillä, mutta sitten se taas jää. Tänään tosin ajattelin vilkaista olohuoneen pöydällä lojuvia Asterixeja, joita kuopus on viime päivinä lukenut. Isäntä puolestaan yhtenä iltana luki hyllystä löytynyttä ranskankielistä Asterixia ja siellä roomalainen "pahis" oli nimeltään Coronavirus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaverini on sattunut kääntämään tuon sarjakuvan, ja siitä julkaistiin juttu Ylellä ihan vasta! :D https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/19/aina-vain-vaki-kailottaa-coronavirusta-alkaa-ottaa-nuppiin-asterixissa

      Poista
  5. Luen aika vähän sarjakuvia, vaikka ne kiinnostavat kyllä. Ehkä vaikeus löytää omaan makuun sopivia sarjiksia vaikuttaa asiaan. Joitakin löytöjä olen tehnyt, mutta aika harvakseltaan. Näistä tuo ensimmäinen eli Kiss Number 8 alkoi kiinnostaa. Kävin samantien kurkkaamassa saako sitä meidän kirjastoista (sitten kun ne joskus aukeavat) - ei saa. Pitäisi ostaa, jos aikoo lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjastoihin kannattaa tehdä hankintapyyntöjä. Minä teen niitä aika usein, eikä vielä yhtäkään ole jätetty toteuttamatta. Toki voi riippua kirjaston koosta.

      Kiss Numer 8 oli minulle pitkään sellainen sarjakuva, jota katselin monesti nettikaupoista, mutta sen korkeahko hinta hidasti ostamista. Lopulta päätin ostaa sen ja totesin lukiessa, että korkea hinta on perusteltua. Teos on paksu ja runsas. Sen tuotantokustannukset varmasti ovat kalliimmat kuin joillain muilla sarjakuvilla, ja siinä muutenkin kokei saavansa rahalleen vastinetta.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...