sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Scifi-lukuhaaste: yhteenveto


Yöpöydän kirjat -blogin scifilukuhaaste on tullut päätökseen. Tämä haaste oli ensimmäinen, johon osallistuin pitkän tauon jälkeen, sillä luen scifikirjoja muutenkin aika paljon. Päätin ottaa haasteen rennosti: luen mitä luen ja merkitsen ne osaksi haastetta, jos ne täyttävät kriteerit. On aika katsoa, kuinka paljon scifiä sain vuoden aikana luettua.

Lopulta vuoden aikana sain luettua yhteensä yksitoista scifiteosta. Tulkitsen scifiä hyvin laajasti, eli olen laskenut mukaan niin luonnontieteellisen kuin sosiologisen scifin sekä kaikki muut vivahteet, jotka mielestäni ovat jollain lailla scifiä.

Vuoden aikana luin seuraavat teokset:
  1. Becky Chambers: The Long Way to a Small, Angry Planet (avaruusscifi)
  2. Anniina Mikama: Huijarin oppipoika (steampunk, aikamatkustus)
  3. Margaret Atwood: Herran tarhurit (dystopia, ekokritiikki)
  4. Becky Chambers: A Closed and Common Orbit (avaruusscifi, tekoäly)
  5. Becky Chambers: To Be Taught, If Fortunate (kova scifi)
  6. Briitta Hepo-Oja: Suomea lohikäärmeille (vaihtoehtohistoria, vaihtoehtotulevaisuus)
  7. Margaret Atwood: Testamentit (dystopia)
  8. Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli (dystopia, aikamatkustus) (bloggaus tulossa)
  9. J. Pekka Mäkelä: Alas (avaruusscifi, vieras planeetta)
  10. Marilyn Kaye: Amy, numero seitsemän (kevyt scifi, kloonit, nuorten scifi) (bloggaus tulossa)
  11. Marilyn Kaye: Amyn takaa-ajo (kevyt scifi, kloonit, nuorten scifi) (bloggaus tulossa)

Becky Chambers: The Long Way to a Small, Angry Planet 

(avaruusscifi)

Kerroin juuri yllä, etten ottanut haasteesta stressiä enkä erityisemmin valikoinut kirjoja vain haaste mielessäni, mutta tein heti alkuun poikkeuksen. Olin toki jo kiinnostunut Chambersin kirjasta, mutta scifihaaste antoi motivaatiota tarttua siihen. En ollut ennen lukenut scifiä englanniksi, joten kielitaitoni arvelutti, varsinkin kun luvassa oli avaruusscifiä aluksilla, vierailla planeetoilla ja avaruusolentohahmoilla. Scifihaaste antoi potkua kirjan lukemiseen, ja onneksi tein sen. Becky Chambers on yksi ilahduttavimmista viime aikojen kirjailijalöydöistäni. Tämän kirjan juonta on vaikea kuvailla – se on kuin hiukan sekalainen Babylon 5 -sarjan ensimmäinen kausi – mutta kirjan tunnelma ja hahmot yltävän kaiken yli.

Anniina Mikama: Huijarin oppipoika 

(steampunk, aikamatkustus)

Mikaman trilogian toinen osa Huijarin oppipoika kolahti minuun jopa enemmän kuin ensimmäinen osa. Tässä osassa päästään näkemään, minkälaisia seikkailuja nuori Wiktor ja Tom-androidi pääsivät kokemaan 1800-luvun alun Krakovassa. Mikama on täynnä ideoita eikä pelkää käyttää niitä. Osa hänen ideoistaan on hiukan sillä rajalla, että voiko näin edes kirjoittaa! Mutta Mikama ei hidastele. Tällaisten kirjojen lukeminen on virkistävää. Kaikki kirjallisuuden rajat ovat vain ihmisten tekemiä, joten miksei niitä voisi rikkoa. Osaksi kyseessä on vain tottumiskysymys. Soisin jatkossakin nuortenkirjallisuuden olevan yhtä rikasta, ja rikkaus saisi laajeta aikuistenkirjallisuuteenkin.

Margaret Atwood: Herran tarhurit 

(dystopia, ekokritiikki)

Herran tarhurit jatkaa Atwoodin MaddAddam-sarjaa, jonka ensimmäisen osan luin osana kirjallisuudenopintojani keväällä 2019 ja jonka viimeisen osan luin jo vuonna 2015 osana Turun Science Fiction Seuran lukupiiriä. Herran tarhurit muodostaa vastaparin Oryxille ja Crakelle, eli se kertoo saman ajan tapahtumat mutta eri näkökulmasta. Vaikka pidin Herran tarhureista kirjana, olisin ehkä pärjännyt ilman sitä. Atwood luo huiman dystorian jo Oryxissa ja Crakessa, joten Herran tarhurit tuntui vain yliselittävän sitä. Toisaalta kuvaus uskovaisista tarhureista on mielenkiintoinen.

Becky Chambers: A Closed and Common Orbit 

(avaruusscifi, tekoäly)

Samaan Wayfarers-sarjaan The Long Way To A Small, Angry Planetin kanssa sijoittuva romaani on mielestäni paljon yhtenäisempi teos kuin sarjan aloittanut kirja. A Closed and Common Orbit kertoo selkeän tarinan Pepperistä ja hänen lapsuudestaan klooniorjana sekä Lovelacesta, joka joutuu asentamaan tietoisuutensa tekokehoon ja piileskelemään Sidra-nimisenä nuorena naisena Pepperin kanssa. Kirjan tunnelma on tuttua chambermaista ihmislähtöistä scifiä. Suosittelen hänen kirjojaan erityisesti niille, jotka eivät ole aiemmin scifiin tarttuneet.

Becky Chambers: To Be Taught, If Fortunate 

(kova scifi)

Innostuin todella Chambersista, joten luin häneltä kolmannenkin teoksen vuoden aikana. Hänen uusin kirjansa, pienoisromaani To Be Taught, If Fortunate, kertoo joukosta tutkijoita, jotka on lähetetty tutkimaan kaukaisia eksoplaneettoja, joilla mahdollisesti on elämää. Tutkijoiden mieltä varjostaa tieto siitä, etteivät he tule koskaan näkemään sukulaisiaan elossa, sillä kun he palaavat Maahan, Maan aika on edennyt paljon nopeammin kuin heidän subjektiivisesti kokema aikansa. Tämä kirja on avaruusscifiä niille, jotka pelkäävät liian teknisiä termejä, mutta ovat samalla kiinnostuneita astrobiologiasta. Chambers ei itsekään ole luonnontieteilijä, joten kaikki on avattu niin, että mukana on helppo pysyä. Pienoisromaani on kaunis ja koskettava. Ehdotonta scifin parhaimmistoa vuonna 2019.

Briitta Hepo-Oja: Suomea lohikäärmeille 

(vaihtoehtohistoria, vaihtoehtotulevaisuus)

Olisin toivonut tietäväni kirjaa lukiessani, että Briitta Hepo-Ojan Suomea lohikäärmeille aloittaa sarjan. Ilman tätä tietoa lukukokemukseni oli lattea. Harmittelin koko ajan sitä, kuinka kirjassa on mahtava idea, mutta kuinka se hyödyntää sitä tosi vähän. Ajatus Suomesta, joka onkin kuningaskunta, jossa luonnonuskonto on Suomen valtauskonto ja jossa lohikäärmeitä on olemassa, kutkutti mieltäni, mutta kirja keskittyy eniten pariskuntaan, jolla mielestäni ei ole kemiaa lainkaan. Vasta kirjan lukemisen jälkeen sain tietää, että kyseessä oli sarjan aloitus. Saa nähdä, minne sarja lähtee tulevaisuudessa.

Margaret Atwood: Testamentit 

(dystopia)

Olen lukenut vuoden sisällä paljon Atwoodia. Hänen uusin kirjansa Testamentit on kerännyt paljon palkintoja, Blogistanian Globalia ja Tähtivaeltaja-palkinto nyt mainitakseni. Mielestäni Gileadin totalitaarista valtiota avaava romaani oli vetävä ja hyvin kirjoitettu, mutta koin paikoin, ettei se tuonut enää hirveästi uutta Orjattaresi-romaanin rinnalle. Toki romaani avaa tosia monia yksityiskohtia, mutta toisaalta monet näistä yksityiskohdista olivat tulkittavissa jo Orjattarestasi. Atwoodin helmasynti tuntuu olevan yliselittäminen. 

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli 

(dystopia, aikamatkustus)

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia voittanut Auringon pimeä puoli on ansainnut voittonsa. Romaani on huikea aikamatkustustarina ja kertomus siitä, kuinka joitain asioita on mahdotonta muuttaa. Lisäksi romaani on kiinnostava dystopia, jonka reunoilla päähenkilö on kasvanut koko ikänsä. Tässä kirjassa aikamatkusta selitetään aika pitkälle suhteellisuusteorian avulla, mikä tekee matkustamisesta uskottavampaa kuin jos se esitettäisiin jonkinlaisena hokkuspokkus-temppuna. Onnistuneiden scifielementtien lisäksi romaani on tosi vetävästi kirjoitettu.

(bloggaus tulossa)

J. Pekka Mäkelä: Alas 

(avaruusscifi, vieras planeetta)

Luin tämän kirjan osana Turun Science Fiction etälukupiiriä. Alas on scifihaasteen yksi scifeimmistä teoksista Chambersin kirjojen rinnalla. Romaani sijoittuu vieraalle planeetalle, jonka ihmiset ovat asuttaneet. Planeetan avaruushissi sortuu. Romaani keskittyy seuraamaan sortumista viiden eri henkilön kautta. J. Pekka Mäkelän maanläheinen ote yhdistyy teknisiin yksityiskohtiin. Kokonaisuutena on helposti seurattava ja mielikuvitusta kutkuttava romaani planeetasta, jonka ihmisillä on ihan erilainen historia kun Maan ihmisillä. 

Marilyn Kaye: Amy, numero seitsemän & Amyn takaa-ajo

(kevyt scifi, kloonit, nuorten scifi)

Aivan haasteen loppumetreillä innostuin lukemaan nostalgisesti Replica-sarjaa. Rakastin tätä sarjaa nuorena teininä ja luin sen loppuunkin, mutta internetin amyvihamieliset mielipiteet saivat minut vähättelemään sarjaa ja lopettamaan sen fanituksen. Nyt olen onneksi kasvanut aikuiseksi ja päässyt yli siitä, että joku internetissä on kanssani eri mieltä. Nautin suunnattomasti vanhan lapsuudensuosikkini lukemisesta. Sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa ovat todella nopeatempoisia nuortenkirjoja, joissa yhdistyy scifi, teini-ikä ja seikkailu. Koin olevani jälleen 12-vuotias ja lukemisharrastukseni alun kynnyksellä. <3

(bloggaus tulossa)

Mitä hyviä scifikirjoja sinä olet lukenut viime aikoina? Osaisitko suositella minulle jotain?

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että osallistuit haasteeseen ja ehdit lukemaan siihen näin monta teosta!

    Näistä olen muutaman lukenut itsekin. Amy -sarjaan tutustuin seiskaluokalla, kun joku luokkalaiseni esitteli sen äikän tunnilla. Pidin kuulemastani ja taisin mennä heti koulun jäljkeen kirjastoon lainaamaan sen. Luin koko sarjan, jopa oudon after thought -trilogian, joka ei ollut muun sarjan tasolla. Omistinkin useamman osan sarjasta, ja ne taitavat olla edelleen äidin luona, koska en opsikelemaan muuttaessani raahannut kaikkia kirjoja mukanani.

    Muista olen lukenut Auringon pimeän puolen, Huijarin oppipojan, Suomea lohikäärmeille ja Testamentit. Mäkelän Alshain & Alas ovat lukupinossa.

    Luitko koskaan Remnants-sarjaa? Tuli tuosta Amysta mieleen, kun samaan aikaan ahmin molempia. Scifilukuvinkkeinä annan ainakin kevään suosikkini, Kim Liggettin YA-dystopian Armonvuosi sekä, jos et ole jo lukenut: Jean Heglandin Suojaan metsän siimekseen, Cormac McCarthyn Tie, Maarit Verrosen Hiljaiset joet, Michel Faberin Lihaa ja verta, Jan Salmisen Äidinmaa ja Beth Lewisin Suden tie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Remnats-sarjaa. En ole oikeastaan kuullut siitä mitään. Jännää, olin kuitenkin aika kova lukutoukka jo alakouluikäisenä. :D

      Minulla on tuo Kim Liggettin kirja lukujonassa. Odotan sitä kiinnostuneena, varsinkin kun kirjoitit siitä niin ylistävän arvostelun.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...