sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Kuusitoistavuotias Emilia on elänyt koko nuoruutensa suljetussa Voiton Kaivoksen kaupungissa isoisänsä kanssa. Kaupungissa on yksitoista suurta kerrostaloa ja yksi puutalo, joka on Emilian koti. Kun Emilian isoäiti kuolee, isoisä päättää viimein muuttaa pois Kaivoksesta. 

Muuton yhteydessä isoisä avaa takapihan vajan, joka on ollut lukossa koko Emilian elämän ajan. Vajasta Emilia löytää piirustuksen. Piirustus esittää häntä itseään kuusitoistavuotiaana.

Tuo ilta on Emilian senhetkisen elämän viimeinen ilta. Piirustus muuttaa hänen elämänsä odottamattomaan suuntaan, ja häneltä kestää vuosia tajuta, miten kaikki liittyy yhteen. Piirustus saa Emilian ryömimään samoihin kaivoksiin, joissa hänen äitinsä aikoinaan kuoli. Kaivoksissa tapahtuu jotain kummallista.

Auringon pimeä puoli voitti Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon, eikä suotta. Romaani on erittäin mukaansatempaavasti kirjoitettu kirja, joka annostelee juonenkäänteitä juuri sopivassa tahdissa lukijan herkuteltavaksi. Se pitää yllä jännitystä ja saa lukijan arvailemaan, miten kaikki on mennyt, mutta samalla onnistuu yllättämään monta kertaa.

Romaani esittelee lukijalle lähitulevaisuuden maailman, jossa pieni pala yhteiskuntaa on eristetty omaksi yhteisökseen. Voiton Kaivoksen ihmiset elävät diktatuurin alaisuudessa. Romaani käsittelee sitä, kuinka paljon yksi ihminen voi vaikuttaa kaikkeen ja miten kannattaa toimia silloin, kun tuntuu siltä, ettei mihinkään voi itse vaikuttaa.

Romaanin juonesta on vaikeaa kirjoittaa ilman suuria juonipaljastuksia. Jotain siitä on kuitenkin pakko kertoa. Kun Emilia menee kaivoksiin, hän tulee samalla siirtyneeksi menneisyyteen. Hän pääsee näkemään, miten Kaivoksen totalitaarinen kaupunki on syntynyt ja miten hänen vanhempansa liittyvät kaikkeen. Periaatteessa Auringon pimeä puoli toistaa samaa ideaa kuin esimerkiksi Paluu tulevaisuuteen (1985), jossa päähenkilö yrittää pelastaa vanhempansa, jotta hänen oma syntymänsä ei nollaantuisi. Auringon pimeä puoli punoo tarinaan kuitenkin vielä monta lankaa lisää. Tämä romaani kolahtaa taatusti lukijoihin, jotka rakastavat aikamatkustusta.

Marisha Rasi-Koskinen on pyrkinyt selittämään ajassa siirtymistä niin tieteellisesti kuin nuortenkirjallisuudelle sopii. Romaanin loppupuolella tieteisfiktio astuu hitusen liian kauas uskottavuuden rajoista, mutta romaani on siinä vaiheessa onnistunut voittamaan lukijan puolelleen muilla onnistumisillaan. Lopputaistelun olisi myös voinut jättää väliin, mutta nuortenkirjalle se sallittakoon.

Kokonaisuutena Auringon pimeä puoli on ehyt, taidokkaasti kirjoitettu romaani, joka kolahtaa kohderyhmälleen, mutta onnistuu tekemään vaikutuksen myös aikuiseen lukijaan. Tämän kirjan lukeminen muistuttaa siitä, miksi lukeminen on hauskaa. On mahtavaa hypätä sellaisen kirjailijan matkaan, joka tietää, mitä tekee. Kuten hyvissä romaaneissa aina, loppu jättää myös muutamia kysymyksiä auki. Tämä on kirja, joka on pakko lukea heti uudestaan.

MARISHA RASI-KOSKINEN: AURINGON PIMEÄ PUOLI
SIVUJA: 369
KUSTANTANUT: WSOY
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Arvostelukappale Spinille

Arvostelu on ilmestynyt ensimmäistä kertaa Turun Science Fiction Seuran Spin-lehden numerossa 1/2020. Tutustu Spiniin tästä linkistä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...