maanantai 28. joulukuuta 2020

Sirpaleen kyydissä 1930-luvun Saksaan ja takaisin

Sanna Iston Sirpale kertoo lukioikäisestä Minjasta, jonka äiti on suomalainen ja isä saksalainen. He asuvat Berliinissä kauniissa, toisen maailmansodan pommituksista selvinneessä kerrostalossa. Joka kesä perhe matkustaa Suomeen Minjan isoäidin luo. Tänä vuonna Minja ei kuitenkaan halua lähteä, joten hän jää kolmeksi viikoksi Berliiniin vahtimaan perheen koiraa. Minjaa odottaa ennenkuulumaton vapaus.

Loman alussa Minja löytää asunnosta vanhan ja rikkinäisen posliiniteekupin kahvan. Kun Minja on leikillään juovinaan teetä, hän huomaakin siirtyvänsä ajassa taaksepäin. Teekupin sirpaleella hän pääsee kurkistamaan, minkälaista elämä on ollut samassa asunnossa vuonna 1939.

Sirpale alkaa näppäränä aikamatkustustarinana. Nautin kirjan alkupuolesta, jonka aikana Minja selvittää järjestelmällisesti aikamatkustuksen sääntöjä. Hän hyppii nykypäivän ja menneisyyden välissä notkeasti, ja mukana on monta hauskaa täpärää tilannetta. Minja saa selville, että talossa on ennen asunut perhe, jonka tytär Rosa on ollut ihastunut juutalaiseen poikaan. Vuoden 1939 Saksassa tämä ei lupaa hyvää.

Lupaavasti alkanut romaani kuitenkin jämähtää puolivälissä: Minja jää joksikin aikaa menneisyyteen jumiin eikä siitä seuraakaan jännitävää seikkailua vaan laahausta. Romaani ei loppupuoliskolla enää onnistu löytämään ryhtiään. Tarinan fokus katoaa, ja aloin aavistella juonenkäänteitä samalla kun niitä annosteltiin liian hitaalla tahdilla.

Tämän kirjan kohdalla mietin paljon sitä, kuinka hyvin aikuinen lukija voi lopulta arvostella nuortenkirjaa. Pystyn muistelemaan, minkälainen olin itse teini-ikäisenä ja miettimään, olisiko romaani kolahtanut minuun silloin. Mutta pystynkö enää sanomaan, pitäisikö nykypäivän teini tällaisesta kirjasta? Nykypäivän teini-ikäisen maailma on hyvin erilainen kuin oma teini-ikäni. Lisäksi jokaisella teinillä on omat mieltymyksensä. Johonkin kolahtaa aikamatkustus, joku ei voi sietää yliluonnollisia elementtejä. 

Aikuinen lukija voi arvostella nuortenkirjoja myös aikuisesta näkökulmasta. Osa nuortenkirjoista kolahtaa sellaisenaan aikuiseenkin, kuten Marisha Rasi-Koskisen myös aikamatkustusta käsittelevä Auringon pimeä puoli. Sirpale tuntuu kuitenkin olevan suunnattu selvästi teini-ikäisille lukijoille. Aikuinen ei tästä välttämättä enää saa sitä, mitä lukemiselta hakee.

Uskon tämän kirjan kolahtavat nuoreen lukijaan, joka ei kaipaa romaanilta vahvaa kannattelua vaan jolle riittää tapahtumakäänteitä kuhiseva tarina. Suurta historiannälkää Sirpale ei tyydytä, sillä menneisyyden Berliiniä ei päästä tutustumaan juurikaan. Kirja soveltuu parhaiten sellaiselle lukijalle, jota kiinnostaa lukea nykypäivästä, mutta joka ei kuitenkaan vierasta pientä yliluonnollista elementtiä.

Muissa kirjablogeissa: Bibbidi, Bobbidi, Book, Bibliofiilin päiväuniaKaiken ei tarvitse olla totta, KirjahillaKirjapöllön huhuiluja, Kirjoihin kadonnutLukupinoLastenkirjahylly, Siniset helmetYöpöydän kirjat

SIVUJA: 315
KUSTANTANUT: WSOY
JULKAISTU: 2019
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Onpas herkullinen idea tällä kirjalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idea kyllä on oikein herkullinen ja näppärä. Kirja ei myöskään selittele hirveästi aikamatkustuksen kikkoja, mikä saa aikaan maagisen realismin tunteen.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...