maanantai 4. tammikuuta 2021

Nostoja kirjavuodesta 2020

Olen aiempina vuosina julkaissut vuoden kirjanostot muun vuosikatsaukseni yhteydessä. Katsaukseni sanamäärä kuitenkin paisuu vuosi vuodelta, joten lukijoita säästääkseni päätin tällä kertaa tehdä nostoista erillisen bloggauksen. Vuoden 2020 aikana en blogannut lähestään kaikista lukemistani kirjoista, joten toivon tällä bloggauksella antavani lisää näkyvyyttä joillekin erinomaisille kirjoille, jotka muuten saivat blogissani harmillisen vähän huomiota. Joten, pidemmittä puheitta, 15 kirjanostoa vuoden 2020 aikana lukemistani kirjoista!

VUODEN VAIKUTTAVIN

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli
Kunnianhimoinen aikamatkustusromaani, joka yllättää monta kertaa ja kannattelee juonta uskomattomalla itsevarmuudella. Kun mietin kirjavuotta 2020, Auringon pimeä puoli nousee ensimmäisenä mieleeni. 

VUODEN KOUKUTTAVIMMAT

Salla Simukka: Lukitut
Simukka hallitsee juonivetoisen, kutkuttavan kerronnan, joka pakottaa lukemaan kirjaa pikkutunneille asti. Lukittujen alkuasetelma nuorisovankilasta, jonka kaikki vangit ovat siellä tulevaisuuden tekojensa tähden, herättää oitis kysymyksiä, joihin saa vastauksia vain paahtamalla kirja läpi niin nopeasti kuin mahdollista.

Kate Morton: Salaisuuden kantaja
Erilaista koukutusta tarjoaa Morton, jonka tiiliskiviromaanit annostelevat juonikoukkuja juuri sopivassa tahdissa. Lähes 600-sivuinen Salaisuuden kantaja hujahtaa hetkessä, sillä matka on jatkuvasti täynnä kiinnostavia tapahtumia. Romaani sijoittuu toisen maailmansodan Lontooseen. Lukija pääsee seuraamaan mysteeriä, joka kieppuu kolmen nuoren aikuisen ympärillä. Alusta asti on selvää, ettei kaikki ole ihan sitä, miltä näyttää, mutta kirja onnistuu piilottamaan paljastuksensa aivan viimemetreille.

VUODEN ROMANTTISIMMAT

Tillie Walden: On a Sunbeam
Waldenin piirtämä ja käsikirjoittama sarjakuva kertoo eleettömän romanssin. Se ei mässäile suurilla tunteilla, mutta samalla se esittää sekä ystävyyden että rakkauden niin itsestäänselvinä, universumia liikuttavina voimina, että niiden avulla matkustetaan jopa avaruuduuden syrjäisimpään kolkkaan. Ensisilmäyksellä On a Sunbeam ei tunnu kertovan rakkaudesta, mutta oikeastaan se kertoo juuri siitä.

Beth O'Leary: Kimppakämppä
Vuoden yksi suurimmista yllättäjistä oli Beth O'Learyn Kimppakämppä, jonka kuuntelin äänikirjana kesällä. Romaani kertoo erikoisesta asumisjärjestelystä, jonka kaksi toisilleen tuntematonta aikuista sopivat olosuhteiden pakosta. Hauskan alkuasetelman jälkeen kirja kertookin henkisestä väkivallasta irrottautumisesta, omien rajojen tunnistamisesta ja siitä, kuinka kaksi ihmistä voivat tehdä toisilleen todella paljon hyvää. Tämän kirjan pääparille toivoo vilpittömästi onnellista loppua. 

VUODEN YLLÄTTÄVIMMÄT

J. S. Meresmaa: Dodo
Haastoin itseni lukemaan säeromaanin. J. S. Meresmaan Dodo sopi siihen erinomaisesti: nuorille suunnattu spefisäeromaani kuulosti juuri minun kirjaltani enkä ollut väärässää. Meresmaa on monta kertaa osoittanut kykynsä muuntautumiskykyisenä kirjailijana. Tällä kertaa hän otti haltuunsa säeromaanin, joka on myös ollut arvostelumenestys. Runoja aktiivisesti arastelevana lukijana säeromaani pelotti, mutta Dodo korjasi ennakkoluuloni. Aion jatkossakin lukea säeromaaneita.

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
Kirja päätyi haltuuni väliaikaiseksi, ja koska se on vain hiukan sadan sivun mittainen, luin sen muutamalla istumalla. Absurdi romaani kertoo japanilaisesta tavoitekeskeisestä yhteiskunnasta ja yhdestä naisesta, joka on täysin onnellinen työskennellessään lähikaupan myyjänä. Kirjaa on markkinoitu humoristisena, mutta huumorin sijasta koin päähenkilön ajatukset ja kokemukset riipaisevan samaistuttaviksi. Kirja jää taatusti mieleen pitkäksi aikaa.

VUODEN PETTYMYS

Amal El-Mohtar & Max Gladstone: This Is How Your Lose The Time War
Parhaan pienoisromaanin Hugo-palkinnon voittanut teos on ollut arvostelumenestys. Kirjaa on  myös tituleerattu vuoden parhaaksi scifi-romanssiksi. Minulle teos oli suuri pettymys. Sen lyyrinen kieli on erittäin haastavaa. En saanut päähenkilöistä otetta enkä hahmottanut oikein mitään siitä maailmasta, jossa he elätävät. Jokainen luku sijoittuu täysin eri aikaan, paikkaan ja mahdollisesti universumiin. En aina edes tiennyt, ovatko päähenkilöt jonkinlaisia humanoideja tai onko tapahtumapaikka edes fyysinen. Näin teoksen korkakirjalliset arvot, mutta samalla se oli todella vaikea ottaa haltuun.

VUODEN ESIKOINEN

Riikka Suominen: Suhteellisen vapaata
Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana loppukesästä. Suhteellisen vapaata kertoo Klaarasta ja Ilmarista, joiden elämä on muuten hyvää, että kipinä makuhuoneesta on sammunut. Ratkaisuksi tulee avoin suhde. Romaani käsittelee Klaaran ja Ilmarin suhteen tilan erittäin perusteellisesti ennen kuin avoimeen suhteeseen ryhdytään, jotta epäilevinkin lukija on varmasti ratkaisun puolella. Kirjassa on pitkiä esseemäisiä kohtia, joissa Klaara pohtii nykypäivän avioliittoinstituutin kompastuskohtia. Kirja oli virkistävä avaus aiheesta, josta ei ole ennen Suomessa kirjoitettu fiktiota.

VUODEN LGBTQ+-TARINA

Patricia Highsmith: Carol
En pidä Carolia erityisen romanttisena tarinana, mutta sen tunnelma on erinomainen ja historiallinen merkitys kiistaton. Carol oli yksi ensimmäiseitä kahden naisen suhdetta käsittelevistä romaaneista, jonka loppu katsotaan jossain määrin onnelliseksi. Oli kiinnostavaa kartuttaa omaa yleissivistystään lukemalla tämä kirja.

VUODEN LÖYTÖ

Katinka Sarjanoja: Korpinlaulu-trilogia
Korpinlaulu ja Karhuneito tulivat elämääni juuri sopivalla hetkellä. Luin molempia osana marraskuun lukuhaastettani. Suomalainen, aikuisempaan makuun kirjoitettu eeppinen fantasia on harvinaista. Mahtavaa, että sitä edelleen julkaistaan! Trilogia seuraa Savusälvän aatelisia, erityisesti Étain Korpinlaulun perheen elämää keskellä valtataisteluita. Romaanit ovat suurten sotien lisäksi täynnä kuvauksia arkielämästä, mikä on yksi lempijuttuni fantasiakirjoissa.

VUODEN UUDELLEENLUKU

Sarah Waters: Yövartio
Luin Yövartion uudelleen, koska kirjoitin siitä esseen alkuvuonna 2020. En ollut pitkään aikaan lukenut uudestaan jotain lempiromaaniani lukuun ottamatta lapsuuden suosikkejani. Aluksi tuntui, että muistan kaikki tapahtumat enkä jaksaisi lukea kirjaa loppuun, mutta lopussa olin jälleen kerran täysillä mukana kirjan tapahtumissa. Erinomainen romaani edelleen. Yövartion tapahtumat kerrotaan takautuvassa järjestyksessä, joka avaa jokaisella lukukerralla lisää kerroksia hahmojen kokemuksista.

VUODEN VAIKEIN MUTTA PALKITSEVIN

Colleen A. F. Venable & Ellen T. Crenshaw: Kiss Number 8
Kiss Number 8 kertoo Amandasta, jonka perheen suuri salaisuus alkaa pikku hiljaa paljastua hänelle. Ajattelin kirjan olevan söpö ja nopealukuinen sarjis, jossa on pussailua, mutta se onkin raskas perhedraama, joka käsittelee trans- ja homovihaa. Teosta lukee hitaasti, sillä jokainen sivu on täynnä yksityiskohtia ja vaikeita aiheita. Tästä huolimatta Kiss Number 8 on jäänyt mieleeni voimakkaana teoksena, joka kuvaa 2000-luvun alun amerikkalaista mielenmaisemaa ja sitä, minkälaista sellaisessa ympäristössä on kasvaa queer-lapsena ja teininä. Kiss Number 8 viimeistään osoittaa, ettei sarjakuva ole tarinankerronnan välineenä "lapsellinen" vaan se pystyy romaanien lailla paneutumaan huolella vakaviinkin aiheisiin.

VUODEN ERIKOISNOSTO

Yuval Noah Harari: Ihmisen lyhyt historia
Harasin Ihmisen lyhyt historia on ollut monien huulilla eikä syyttä. Luin kirjan viimein vuoden 2020 aikana. Minusta tuntuu, että Hararin tyyli tarkastella ihmiskuntaa on muuttanut ajatteluani. Hänen tyylinsä on sopivan etäinen mutta tarkka ja humoristinen. Hän kyseenalaistaa monet itsestäänselvinä pidetyt asiat ja osoittaa, kuinka nykymaailman ihminen on ollut tällainen oikeastaan vain hyvin lyhyen aikaa. Harari osaa purkaa monet ilmiöt osiin ja tuoda ne lukijan eteen niin, että niiden rakenteet on helppo ymmärtää. 

4 kommenttia:

  1. Hararin kirja pitäisi kyllä lukea! Lukiossa historianopettaja suositteli sitä voimakkaasti, sanoi, että yleensä kaikissa kirjoissa on jokin virhe, mutta Hararin kirjan jälkeen hänen olisi tehnyt mieli aloittaa kirja alusta ja lukea se uudelleen, vain jotta löytäisi siitä edes jonkun virheen :D Kenties tänä vuonna on tämän kirjan aika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästä! Kirjan objektiivinen tarkkasilmäisyys on tietyssä kuivuudessaan mielestäni tosi hauskaa luettavaa. Olen kirjan lukemisen jälkeen ajatellut paljon esimerkiksi sitä, kuinka lähes kaikki ihmiskunnan toiminnassa perustuu myytteihin: me olemme yhdessä päättäneet uskoa esimerkiksi rahaan tai immateriaalisiin asioihin, kuten tuotemerkkeihin, ja monien näiden myyttien ympärillä pyörii lähes koko elämäni. Erittäin mielenkiintoista luettavaa!

      Poista
  2. Onpa sinulla ollut antoisa kirjavuosi. Itselläni se oli aika tasapaksu, niin että kovin kummoisia nostoja ei voi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa harmillista! Toivottavasti vuosi 2021 on parempi kirjavuosi.

      Minä käytän vuodesta toiseen samaa listaa nostojen tekoon ja sijoitan siihen aina uuden kirjan, mutta joka vuosi lista myös elää. Jätin tänä vuonna jotain pois ja tein muutaman kategorian lisää, sillä jokainen kirjavuosi on erilainen. Eräänä muonna minulla oli mukana Vuoden feministinen raivo (Minna Canthin Työmiehen vaimo), mutta sama kategoria ei ole päässyt mukaa uudestaan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...