perjantai 12. helmikuuta 2021

Vuonna 2020 otin lukemistani kirjoista kuvan joka kuukausi

Päätin alkuvuonna 2020 ottaa joka kuukausi kuvan lukemistani kirjoista ja julkaista kuvat Instagramissa. Päätöksestä syntyi kahdentoista kuvan kokoelma, joka kuvastaa hienosti kirjavuottani. Kokosin kaikki kuvat nyt myös blogiini. Mukaan kirjoitin miniarvostelut kirjoista, joista en muuten vuoden 2020 aikana blogannut. Muiden kirjojen arvostelut löytyvät linkeistä.
Ensimmäinen kuvakooste hoitoi kollaasina.

Tammikuu

  1. Kate Morton: Salaisuuden kantaja
  2. Rainbow Rowell & Andrés Genolet: Runaways Vol 4. But You Can't Hide
  3. Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918
  4. Patricia Highsmith: Carol
  5. Visa Heinonen & Hannu Konttinen: Nyt uutta Suomessa! 
Visa Heinonen & Hannu Konttinen: Nyt uutta Suomessa! (Mainostajien liitto)
Luin tämän kirjan alkuvuodesta graduani varten, mutta merkitsin sen luettuihin kirjoihin vasta loppuvuonna, minkä takia kirja ei päässyt mukaan kuvakollaasiini. Kirja kertoo suomalaisen mainonnan historiasta 1700-luvun lopusta 2000-luvun taitteeseen. Runsaasti kuvitettu teos on kiinnostavaa luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet tutustumaan suomalaisen arjen läpileikkaukseen mainonnan näkökulmasta.
Helmikuussa kokeilin ensimmäistä kertaa yhteiskuvaa. Pidän taustaväreistä ja siitä, että kirjat sopivat niihin yhteen.

 Helmikuu

  1. Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
  2. Margaret Atwood: Testamentit
  3. Sarah Waters: Yövartio
  4. Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää
Kokeilin mattoa kuvausalustana. Teoriassa hyvä alusta, todellisuudessa aika levoton ja tumma. 

Maaliskuu

  1. Niki Smith: The Deep & Dark Blue
  2. Portti 3/2019 novellit: Pihla Tammisto: Anna minulle päivä, joka ei koskaan lopu & Teemu Kivi: Minä tiedän mitä näin
  3. Colleen A. F. Venable & Ellen T. Crenshaw: Kiss Number 8
Huhtikuussa innostuin kokeilemaan Instagramissa näkemääni kuvatyyppiä. Olisi varmaan pitänyt jättää hiukset auki kuvaa varten.

Huhtikuu

  1. Camilla Sten: Kadonnut kylä
  2. Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli
  3. Tee Franklin: Bingo Love. Jackpot Edition
  4. Inna Airola: Kaaren kertomus. Ensimmäinen osa
  5. J. Pekka Mäkelä: Alas
  6. Marilyn Kaye: Amy, numero seitsemän (Replica #1)
  7. J.S. Meresmaa: Dodo
Luin paljon ääni- ja e-kirjoja, joten jouduin tekemään niistä kollaasin.

Toukokuu

  1. Marilyn Kaye: Amyn takaa-ajo (Replica #2)
  2. Ellun kanat & WSOY: Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle? (sähkökirja)
  3. Beth O'Leary: Kimppakämppä (äänikirja)
  4. Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta
  5. Suvi Auvinen: Lihan loppu (äänikirja)
  6. Rose-Marie Peake & Outi Santavuori: Entiset heterot
  7. Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita (äänikirja)
+ 21 Atorox-ehdokkaana olevaa novellia.

Ellun kanat & WSOY: Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle?
Tämä esseekokoelma käsittelee monesta eri näkökulmasta sitä, mikä on lukemisen tulevaisuus. Erityisesti minuun kolahtivat Minna Rytisalon teksti koulumaailman lukutaidosta, Suvi Auvisen teksti kirjakauppojen tulevaisuudesta, Heli Laaksosen teksti siitä, kuinka kirja voi olla tulevaisuudessa väline, jolla saa edes hetken rauhaa jatkuvalta informaatio- ja tavoitettavuustulvalta ja Aura Nurmen teksti siitä, kuinka kirjallisuus on vietävä pois norsunluutornistaan sinne, missä ihmiset oikeasti ovat. Huomasin olevani lähes kaikista teksteistä samaa mieltä. Haluaisin kirjoittaa moniin teksteihin vastineen. Tuliko kirjoittajille mieleen tämän asian, entä tämän? Varmasti tuli, mutta esseemuotoon ei mahtunut sivupolkuja.

Suvi Auvinen: Lihan loppu (Kosmos)
Lihan loppu kertoo yksinkertaisuudessaan kasvissyönnistä, erityisesti sen tulevaisuudesta. Kestävän tulevaisuuden edellytys on se, että me kaikki vähennämme merkittävästi lihatuotteiden syömistä. Auvisen teos on huolella kirjoitettu ja monia näkökulmia huomioon ottava teos. Koska olen seurannut kasvissyönnin ja vegaaniuden ympärillä pyörivää keskustelua jo vuosia, suurin osa asiasta oli jo tuttua. Kiinnostavinta kirjassa olivat kasvissyönnin historiaa käsittelevät osat sekä eläinaktivismin eri vaiheet. En ole elänyt niinä aikoina, joten ne eivät olleet täysin hallussa. Pidin myös paljon Auvisen asenteesta kasvissyöntiin: tulevaisuus ei ole vegaaninen, koska se ei ole kaikkien kohdalla realistista. Kaikista tärkeintä on keskittyä siihen, että lihansyöjät, jotka myös haluavat syödä jatkossa lihaa, lisäävät ruokavalioonsa lihattomia aterioita.

Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita (S&S)
Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa huomaat, että mies selittää sinulle jotain, josta tiedät todella paljon? Rebecca Solnit huomasi tämän, kirjoitti ilmiöstä esseen ja kehitti samalla termin mansplaining, miesselittäminen. Tämä esseekokoelma julkaisee esseen nyt suomeksi ja kokoaa yhteen Solnitin muita feministisiä esseitä. Kokoelma käsittelee ajankohtaisia aiheita seksismistä, mutta huomasin, että osa meni minulta ohi, koska en ollut aiemmin kuullut käsiteltävistä tapauksista eikä niitä avattu esseissä aina kauhean laajasti. Paikoin kokoelma on myös tosi raskasta kuunneltavaa aiheidensa takia. Kuuntelin tämän äänikirjana. Kirjaa oli välillä vaikea seurata, sillä aina ei käynyt selväksi, milloin alkaa uusi essee ja milloin kyseessä vain on saman esseen väliotsikko. Sanoisin, että tämä kirja toimii paremmin luettuna kuin kuunneltuna, jolloin on helpompi palata taaksepäin ja vaikka googlettaa juttuja.
Kesäaikaan yritin hyödyntää luontoa kuvissa.

Kesäkuu

  1. Riikka Suominen: Suhteellisen vapaata (äänikirja)
  2. Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija
  3. Ciara Smyth: The Falling in Love Montage
  4. Amal El-Mohtar & Max Glastone: This Is How We Lose The Time War
Heinäkuussa annoin vihreäkantisten kirjojen syleillä vehreää nurmea.

Heinäkuu

  1. Essi Kummu: Loiste (äänikirja)
  2. Marilyn Kaye: Toinen Amy (Replica #3)
  3. Liliana Lento: Koivu ja pihlaja
Liliana Lento: Koivu ja pihlaja (Nysalor)
Koivu ja pihjala sijoittuu teknologiselta kehitysasteeltaan määrittelemättömään fantasiamaailmaan, joka kuitenkin muistuttaa hiukan vanhojen Suomi-leffojen ympäristöä. Kirja seuraa sisaruksia Larissaa ja Tizianaa, jotka ovat puukansaa. He saavat voimapuistaan taikavoimia, mutta puiden tuhoaminen myös satuttaa heitä. Larissa aloittaa työt uuden kartanon palvelusväessä ja Tiziana pakenee pakkoavioliittoa. Molemmat joutuvat tekemään suuria valintoja liittyen kohtaloonsa. Koivu ja pihlaja on kevyttä ja nopealukuista fantasiaa, joka etenee kuin juna. Kerronta on paikoin naivistista. Tapahtumarikkaus saa pysymään mukana, vaikka maailmanrakennuksessa on paljon puutteita. Olisin toivonut, että puukansaa olisi syvennetty kirjassa enemmän. Miten puukansan ja paljaan (puuttoman) kansan yhteiselo sujuu? Nyt puukansan kyvyt jäävät vain käteviksi välineiksi, joilla ratkaistaan tarinan tuomia ongelmia.
Keittiöjakkara luovissa käyttötarkoituksissa.
Yksi kirja piti palauttaa ennen yhteiskuvan ottoa kirjastoon, joten kuvasin sen erikseen.

Elokuu

  1. Gengoroh Tagame: My Brother's Husband Vol 1
  2. Apila Pepita Miettinen: Mossdash
  3. Marilyn Kaye: Täydelliset tytöt (Replica #4)
  4. Elina Pitkäkangas: Hukan perimät
  5. Gengoroh Tagame: My Brother's Husband Vol 2
  6. Salla Simukka: Lukitut
Apila Pepita Miettinen: Mossdash (omakustanne)
Mossdash on sarjakuva Mosh-nimisestä henkilöstä, joka tekee seksityötä. Hän on non-binary ja koditon ja hän yrittää säästää rahaa masektomiaan. Hän päätyy asumaan transsukupuolisen ystävänsä asuntoon, mutta pian ystävä tarvitsee Moshin apua vastavuoroisesti. Yhdessä he yrittävät selviytyä haasteista ja löytää paikan, jossa he saisivat elää omannäköistään elämää. Sarjakuva on nopealukuinen mutta raskas. Se on piirretty tummalla ja vahvalla viivalla. Sarjakuva on osa Lilies of the Streets -projektia, jonka tavoitteena on kertoa tarinoita seksityön tekijöistä.

Elina Pitkäkangas: Hukan perimät (Myllylahti)
(arvostelukappale)
Hukan perimät on Elina Pitkäkankaan Kuura-sarjan (2016-2018) esiosa. Luin romaanin lukematta sarjan päätösosaa Ruskaa (2018), sillä teoksen on sanottu soveltuvan myös lukijoille, jotka eivät ole sarjaa lukeneet. Huomasin olevani jonkin verran pihalla joidenkin hahmojen merkityksestä, mutta muuten pysyin mukana ihan hyvin. Hukan perimät rakentuu neljästä toisiinsa löyhästi liittyvästä osasta, tavallaan novellista. Ensimmäinen osa alkaa siitä, kun yhdeksän erikoisrajajääkäriä lähtee täydenkuun kommennukselle. Ryhmä joutuu ihmissusilauman hyökkäyksen kohteeksi, ja vain kaksi jääkäriä selviää hengissä: Väinö ja Alex saavat lykantropia-viruksen tartunnan. Heistä tulee automaattisesti lainsuojattomia, ja he joutuvat turvautumaan ihmissusia auttavan organisaation Werecaren apuun. Myöhemmin Alex puree Ronja-nimistä nuorta naista ja heidän välilleen muodostuu veriside. 

Hukan perimät jatkaa Pitkäkankaan rajua ja veristä tyyliä. Teosta ei varauksetta voi suositella herkimmille lukijoille. Näin rujo kerronta on epätyypillistä nuortenkirjallisuudessa, mikä tekeekin siitä virkistävää ja uutta. Teos on samalla selvästi varttuneemmille lukijoille suunnattu, vaikka romaanin aiheita käsitellään nuortenkirjamaisella otteella. Mielestäni romaanin neljä osaa esittelevät liian laajalle levinneen tarinan, joka ei muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. Moni asia käsitellään heikosti, esimerkiksi loppuvaiheessa esitelty ihmissusikultti. Pidän myös kyseenalaisena sitä, että selvästi naisista kiinnostunut Ronja saadaan "rakastumaan" mieheen voimakkaan verisiteen avulla. Queer-lukijana en voinut olla kiinnittämättä huomiota tähän yksityiskohtaan.
Syyskuussa palasin kollaasin pariin. Syynä taisi olla joku kirjastolaina, joka täytyi palauttaa ennen kuin pääsin ottamaan kaikista kirjoista yhteiskuvaa.

Syyskuu

  1. Rainbow Rowell: Almost Midnight
  2. Riika Ruottinen: Porno sijainen – sarjakuvia työelämästä
  3. Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
  4. Calum McSwiggan: Eat, Gay, Love
+ Kaksi julkaisematonta romaanikäsikirjoitusta.

Rainbow Rowell: Almost Midnight (Macmillan Children's Books)
Tämä kirja sisältää kaksi suloista novellia, jotka käsitteevät jollain tapaa odottamisia ja kohtaamisia. Ensimmäisessä novellissa (Almost Midnight) päähenkilö tapaa kerran vuodessa uuden vuoden juhlissa erään pojan. Poika on hauska, hyvännäköinen... ja aina kiinnostunut jostain toisesta. Toisessa novellissa (Kindred Spirits) päähenkilö taas jonottaa Star Wars Episode VII: The Force Awakens -elokuvaan monta yötä elokuvateatterin pihalla. Jono on pieni ja tiivis, ja päähenkilö joutuu pohtimaan suhdettaan Tähtien sotaan uudestaan. Molemmat novellit ovat söpöjä ja rowellmaiseen tapaan näppäriä, nokkelasanainen ja samalla yksinkertaisia. 

Riika Ruottinen: Porno sijainen - sarjakuvia työelämästä (Pokuto)
Sarjakuvakirja kertoo koulumaailmasta sijaisten tavoin. Se käsittelee opettajan työtaakkaa, sijaisten loputonta joustavuutta, opettajainhuoneen hierarkiaa, vaikeita oppilaita, työuupumusta ja pitkiä työmatkoja. Sarjakuvat on maalattu värikkäin akvarellein. Visuaalisesi jälki ei ole erityisen siistiä tai taidokasta, mutta niistä välittyy erinomaisesti nykypäivän koulumaailman tunne. Tämä sarjakuva täytyisi antaa lahjaksi jokaiselle päättäjälle, joka voi vaikuttaa koulumaailman nykytilaan.
Pidän tästä kuvasta. Kirjojen kansien ei aina tarvitse näkyi täydellisesti.

Lokakuu

  1. Yuval Noah Harari: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia
  2. Enni Mustonen: Paimentyttö (Syrjästäkatsojan tarinoita 1) (äänikirja)
  3. Johanna Laitila: Lilium Regale
  4. Terhi Tarkiainen: Kitty, eli kuinka mies tuhotaan
  5. Shimo Suntila: Sadanpäämies
Enni Mustonen: Paimentyttö (Syrjästäkatsojan tarina 1) (Otava)
Halusin tutustua viime vuosina kirjastojen lainaustilastojen kärjessä komeilevaan Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan. Sarjan aloittava Paimentyttö kertoo 1800-luvun lopun Suomesta ja päähenkilöstä Iidasta, joka on vielä lapsi, alle 17-vuotias koko romaanin ajan. Hänelle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja hän on kauhean onnekas monessa suhteessa ja herttaisen nöyrä. Romaanin aikana hän etenee pienestä paimentytöstä Sakari Topeliuksen talouden piiaksi. Hän saa yllättävän paljon huomiota ja etuoikeuksia suhteessa vaatimattomaan taustaansa. Jonkin verran minua häiritsi se, etteivät tapahtumat tuntuneet muuttavan Iida lainkaan. Hän paahtaa kaiken läpi eikä ajattele niitä juurikaan myöhemmin. Hän todellakin on mitä sarjan nimi sanoo: syrjästäkatsoja, ei edes oman tarinansa kunnollinen päähenkilö.

Johanna Laitila: Lilium Regale (Gummerus)
Lilium Regale kertoo Elsestä, joka joutuu pakenemaan Ruotsiin Lapin sodan aikana. Ruotsissa hän rakastuu isäntäperheensä samanikäiseen tyttäreen. Rakkaus päättyy onnettomasti, mutta Suomeen palattuaan kylän kirjakauppiaan vaimo alkaa kiinnostaa. Lähdin todennäköisesti lukemaan tätä kirjaa aivan väärät odotukset mielessäni. Odotin kiinnostavaa ja koskettavaa kuvausta Lapin sodasta ja evakkoajoista lesbonäkökulmasta. Sellaista sainkin, mutta aivan erilaisella tyylillä kuin mihin olin varautunut. Inhorealistiset kohtaukset sekoittuvat Lapin luonnon kuvaukseen hämmentävässä suhteessa. Mielestäni romaani on epätasainen ja keskittyy epäolennaisiin asioihin. Olisin mieluusti seurannut pelkästään Elsen tarinaa, mutta tarina eksyy usein kertomaan sellaisista hahmoista, joista en välittänyt lainkaan.

Terhi Tarkiainen: Kitty, eli kuinka mies tuhotaan (Tammi)
Romaani sijoittuu 1700-luvun Lontooseen ja kertoo Kitystä, joka pakkonaitetaan ikävälle miehelle. Hiukan ennen avioliittoa Kitty on joutunut toisen miehen hyväksikäyttämäksi. Avioiduttuaan hän huomaa pahoinpitelijänsä kuuluvan hänen aviomiehensä lähipiiriin. Kityn mieli alkaa täyttyä kostofantasioista. Samalla Kitty yrittää kaikin keinoin pitää kiinni isältä perimästä apoteekistaan. Romaani on kirjoitettu erittäin kutkuttavalla kielellä ja se imitoi erinomaisesti aikalaiskirjallisuutta. Tunnetasolla en uponnut kirjaan täysillä, sillä juonen annostelu oli paikoin epätasaista, eivätkä kostofantasiat ole oikein minun juttuni. Suosittelen kirjaa niille, jotka tykkäävät historiallisista romaaneista, mutta jotka haluavat siihen vaihteeksi vähän tujumpia mausteita.

Shimo Suntila: Sadanpäämies (Nysalor)
Suntilan uusi raapalekokoelma kokoaa yhteen sata sadan tarinan kertomusta. Suntila osaa tiivistää kokonaisen idean lyhyeen mittaan. Erinomaisia ideoita, hienoja välähdyksiä! Paikoin olisin toivonut, että raapaleiden järjestys olisi ollut toinen. Nyt monet hyvin samanlaiset raapaleet seurasivat toisiaan, jolloin ne söivät toistensa vaikuttavuutta.
Yritin ottaa kuvaa, mutta kissa totesi paikan olen erinomainen nukkumapaikka.

Marraskuu

  1. Tillie Walden: Spinning
  2. Katinka Sarjanoja: Korpinlaulu
  3. Tuuve Aro: Kalasatama
  4. Tillie Walden: On a Sunbeam
  5. Katinka Sarjanoja: Karhuneito
Tillie Walden: Spinning (First Second)
Omaelämäkerrallinen sarjakuvaa keskittyy Tillie Waldenin lapsuuteen ja nuoruuteen, erityisesti kilpailuhenkiseen taitoluisteluharrastukseen. Walden kilpaili kunnianhimoisesti lähes 18-vuotiaaksi saakka, mutta jo hyvin nuoresta pitäen hän tiesi, ettei nauttinut siitä. Sarjakuva kertoo siitä, kuinka Walden kerää viimein rohkeutensa ja lopettaa harrastuksen, joka on määritellyt hänen koko elämänsä. Walden hallitsee erinomaisesti sanattoman kerronnan. Hän myös käyttää taidokkaasti valoa kuvissaan. Aamukuuden treenit oikeasti tuntuvat aamukuuden treeneiltä. Teosta oli nautinnollista lukea visuaalisella tasolla, mutta tarinallisesti se jää keskeneräiseksi. Teos käsittelee monia yksityiskohtia vain pintapuolisesti ja tuntuu loppuvan ennen kun kaikki on kerrottu.

Tuuve Aro: Kalasatama (WSOY)
(Lahja kustantajalta)
Kalasatama on autofiktiivinen ja esseistinen teos mielenterveydestä, lesboudesta ja kirjoittamisesta. Teoksen kiinnekohta on Kalasataman terveysasema, jossa Aro vastaanotti hoitoa avioeronsa jälkeen. Nautin suuresti kirjan lukemisesta. Se on kirjoitettu sujuvasti ja siinä oli tosi hauskoja kohtia. Painavista ja vaikeista aiheista huolimatta lukeminen tuntui kevyeltä. Aion ehdottomasti palata kirjan moniin kohtiin tulevaisuudessa. Samalla teos oli mielestäni paikoin epätasainen: alun mielenterveyskertomukset unohtanut puolenvälin jälkeen pitkäksi aikaa, kun Aro keskittyy autofiktiivisuuden sijasta enemmän esseetyyliin. En myöskään ollut kaikesta kirjailijan kanssa samaa mieltä. (Eikä tarvitsekaan olla!)
Kuva näytti tyhjältä, joten keksin sijoittaa kirjapinon päälle maapallon. Kirjojen avullahan matkustetaan ympäri maailmaa, syvällistä!
Otin Michelle Obaman muistelmista uhkarohkean talvisen kuvan. Kirja selvisi kuvauksesta, mutta en suosittele kokeilemaan tätä kotona.

Joulukuu

  1. J. P. Ahonen: Irtiotto
  2. Molly Knox Ostertag: The Witch Boy
  3. Bryan Lee O'Malley & Leslie Hung: Snotgirl, Vol 3. Is This Real Life?
  4. Marilyn Kaye: Salaseura (Replica #5)
  5. Sam Humphries & Jen Bartel: Blackbird Book 1
  6. Sanna Isto: Sirpale
  7. Michelle Obama: Minun tarinani
J. P. Ahonen: Irtiotto (WSOY)
Luulin lukeneeni kaikki Villimpi Pohjola -sarjakuvat, mutta en näköjään ollut lukenut tätä viimeisintä. Sarjakuva seuraa nuorten aikuisten arkielämää hiukan sit-comien tyyliin. Hahmot aikuistuvat: opiskelijaelämä on muuttumassa työ- ja perhe-elämäksi, huolet seuraavasta kaljatuopista ovat muuttuneet huoleksi seuraavasta ovulaatiosta. Samalla Ahosen piirtojälki on kirkastunut ja kuva-asettelu muuttunut luovemmaksi. Toivottavasti sarjan koonti albumeiksi ei jää tähän, sillä tarina jää vielä pahasti kesken.

Molly Knox Ostertag: The Witch Boy (
Scholastic, Inc)
Suloinen tarina Aster-nimisestä pojasta, jonka pitäisi olla muodonmuuttaja, mutta joka haluaa olla noita. Noidan taidot vain on varattu naisille. Kun poikaseurueen muodonmuutosretki menee pahasti pieleen, Asterin noitataidoista on yhtäkkiä hyötyä. Samalla suvun synkkä salaisuus alkaa paljastua. Sarjakuva on juoneltaan jokseenkin ennalta-arvattava ja kynänjäljeltään simppeli, mutta suloisuus ja queer-teemat pelastavat paljon. Tarinan voi halutessaan lukea transtarinana.

Bryan Lee O'Malley & Leslie Hung: Snotgirl, Vol 3. Is This Real Life? (Image Comics)
Olin jo päättänyt kakkososan jälkeen, etten aio jatkaa Snotgirl-sarjan lukemista. Kolmososa osui kuitenkin silmääni kirjastossa, joten luin sen. Snotgirl seuraa Lottie Person -nimisen sosiaalisen median vaikuttajan elämää. Hänen suurin salaisuutensa on aluksi se, että hän kärsii pahoista allergioista ja salaa sen visusti julkisuudesta. Yllättäen hän kuitenkin todistaa erään uuden ystävänsä kuoleman – mutta pian tämä uusi ystävä ottaa hänen uudestaan yhteyttä ja on selvästi elossa. Alkuperäinen mysteeri kiinnostaa minua edelleen. Kuka on tämä kuolleista herännyt uusi ystävä? Tarina on kuitenkin sekava ja hämmentävä. Uusia hahmoja esitellään jatkuvasti eikä vanhojen juonia kuljeteta loppuun. Juoni poukkoilee, en jaksa kiinnostua uusista tapahtumista. Eikä piirtäjä osaa edelleenkään piirtää miehiä.

Sam Humphries & Jen Bartel: Blackbird Book 1 (Image Comics)
Nina Rodriguez joutuu todistamaan teininä hyvin traumaattista yliluonnollista kokemusta, mutta hänen lähipiirinsä ei usko häntä. Hänen väitetään keksineen tapahtumat päästään. Aikuisena Nina on masentunut ja syrjäytynyt. Yllättäen hän törmää todisteisiin, että taikuutta on olemassa, ja pian hänelle paljastuu, että hänen lähipiirinsä on tiennyt taikuudesta koko ikänsä. Sarjakuvan piirustustyyli on upea: Jen Barten piirtää hengästyttävän kauniita kuvia. Valitettavasti juoni on raivostuttava. Päähenkilöä on pidetty pimennossa lähes kaikesta hänen elämänsä aikana, minkä seurauksena hän tekee monia virheitä, joista hänelle suututaan. En aio lukea jatkoa.
Kuva kirjahyllystäni helmikuisessa auringonlaskussa.

Kiitos, kun luit tänne asti! Tällaiset megapostaukset koettelevat nykymaailman internetissä lukijan kärsivällisyyttä. 

Saatoit ehkä huomata, etten ihan kaikista kirjoista vielä sanonut mitään. Niistä on joko tulossa oma postauksensa tai jätän syystä tai toisesta kirjan arvioimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...